Oletko uskossa?
Kommentit (555)
Vierailija kirjoitti:
Jehova Jumala hävittää ihan pian väärän uskonnon maailmasta Harmagedonin taistelussa. Kaikki muut paitsi Jehovan todistajat saavat surmansa. Aika on lyhyt. Ota vastaan totuus ja kuuntele ovellesi saapuvaa Jehovan todistajaa.
Mietipä vähän. Käsittääkseni Vartiotornin mukaan paratiisiin pääsee vain 144 th Jehovalaista
Mitä tapahtuu niille kymmenille miljoonille muille hartaille uskoville?
Eikö ole ihan turhaa uhrata vapaa-aikansa ja vähintään 10 % tuloistaan Amerikkalaiselle Oy. lle Jehova Whitness
50 luvunlapsi kirjoitti:
Paavalin käsky "nainen vaietkoon" on tulkittavissa niin, että hän tarkoitti vain, että juoruavien akkaporukoiden on parempi olla hiljaa seurakunnan tilaisuuksissa ja kuunnella opetusta. Paavalin näkemykset ovat (patriarkaaliseen) aikaansa sidottuja ja siksi paikoitellen sovinistisia. Näiltä osin ne eivät sovellu nykyyhteiskuntaan.
Maailmassa on paljon kristityiksi tunnustautuvia, jotka pitävät Paavalia erehtymättömänä opettajana, vaikka Paavali itse teki selväksi, että hänenkin opetukseensa tulisi suhtautua kriittisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole. Tieteellinen maailmankuva.
Minullakin on melko tieteellinen maailmankuva, mutta siitä huolimatta olen uskossa. Tiedehän ei sulje Jumalaa pois. Toki tiede mahdollistaa sellaisen ajatusmallin, että tämä maailmankaikkeus olisi syntynyt ja jatkaisi toimintaansa ilman Jumalaa, mutta se ei kuitenkaan millään tavalla tee Jumalan olemassaoloa mahdottomaksi.
Samaistun Juha Tapioon siinä, että hänen tavoin minäkin olen joskus halunnut olla uskomatta, mutta en osaa. Jos minulta lähtisi usko, niin minulta lähtisi paljon muutakin, koko persoonallisuuteni. Minun arvoni rakentuvat niin vahvasti siihen mihin uskon, että jos arvoiltani lähtisi pohja, niin olisin aivan erilainen ihminen. Siitä huolimatta olen joskus halunnut olla uskomatta, mutta en vain osaa.
Tieteellisissä selostuksissa puolestaan tökkii mm. se, kun evoluutioteorian mukaisesti solulima on synnyttänyt uusia soluja, kun taas mikrobiologian puolella tiedetään, että solulima ei voi synnyttää uusia soluja. Samalla myös mietityttää kaiken materian ja energian synty. Minulle "alku" tarkoittaa sellaista tilaa, jolloin ei ole ollut mitään. Tiede kertoo, että energian määrä on vakio, eli energia ei katoa eikä sitä tule lisää. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän pitäisi uskoa, että energia on ollut aina olemassa. Tämä on minulle jotenkin tosi vaikeaa. Samoin on vaikeaa uskoa, että jotain materiaa olisi ollut aina olemassa, eli että se ei olisi syntynyt mistään. Olen ratkaissut ongelman sellaisella selityksellä, että on olemassa jokin sellainen todellisuus, jossa ei ole aikaa. Kun ei ole aikaa, ei ole alkua eikä loppua, vaan sellainen on ollut aina ja on olemassa ikuisesti. Tätä minä kutsun Jumalaksi. Näen, että tällä meidän ajallisella todellisuudellamme on ollut alku, ja tälle tulee joskus myös loppu. Jumalalla puolestaan ei ole alkua eikä loppua, vaan Jumala on ajaton ja ikuinen. Ja koska maailmankuvani nojaa vahvasti tähän, niin minun olisi entistä vaikeampaa olla uskomatta Jumalaan.
No, mielestäni kuitenkin jokainen saa uskoa juuri siihen mihin on uskoakseen. Moni sanoo ratkaisemattomiin tieteellisiin kysymyksiin, että he pystyvät elämään sen kanssa että eivät tiedä kaikkea, ja uskovat siihen että vielä joskus tiede antaa heille vastaukset. Tämäkin kuulostaa mielestäni järkevältä. Mutta usko Jumalaan ja kristillinen näkemykseni ovat kuitenkin asioita, jotka eivät lähde minusta vaikka tiedostan hyvin, että voisin valita tuollaisen vieläkin tiedekeskeisemmän näkökulman eli luottaa siihen, että tiede antaa vielä joskus vastaukset kaikkiin niihin aukkoihin, joita yritän paikata Jumalalla. Mutta toisaalta, vaikka tiede selittäisi kaikki nämä aukot niin en usko, että vielä silloinkaan osaisin nähdä maailmaa niin, että Jumalan olemassaolon mahdollisuutta olisi suljettu pois.
Melko pitkä pohdinta, mutta väittäisin, että ainakaan minulle ei voida sanoa, että olisin valinnut kristinuskon siksi että en olisi perillä asioista. Ei voida edes sanoa, että olisin itse valinnut kristinuskon, koska minä en koe itse varsinaisesti valinneeni sitä. Koen, että se on valinnut minut, enkä minä osaa tosiaan päästää siitä irti. Jotkut taas eivät osaa päästää uskonnottomuudestaan irti, eli eivät osaa kääntyä kristityiksi vaikka haluaisivat. Koen, että ymmärrän heitä jollain tasolla, mutta tämä minun tilanteeni on vain tosiaan näin päin, että tapahtuipa mitä tahansa, niin kaikesta huolimatta olen kristitty.
No eipä tuolla kyllä ole mitään tekoa kristinuskon Jumalan kanssa. Miten sinä olet onnistunut sellaiset yhtäläisyysmerkit siihen piirtämään?
Olet oikeassa. Tuolla pohdinnalla olen päätynyt "logiikan" kautta siihen, että Jumala on olemassa. Sehän ei itsessään vedä yhtäläisyyttä siihen, että kyse olisi juuri siitä Jumalasta josta Raamattu puhuu.
Siihen, että uskon juuri kristinuskon Jumalaan, vaikuttaa sitten sekä omassa että läheisteni elämässä tapahtuneet todistukset, rukousvastaukset yms. sekä kokemukset siitä, että Jumala puhuu minulle ja ohjaa minua oikeaan suuntaan. Minulla on ollut suuria vaikeuksia elämässäni, mutta kaikesta huolimatta näen valtavasti siunausta ja uskon, että olen täällä suorittamassa Jumalan minulle antamaa tehtävää. Sitten kun se on suoritettu, Herra kutsuu palvelijansa Taivaan kotiin. Kaikkia näitä ihmeitä nähtyäni ja koettuani minun olisi vaikeaa selittää niitä hyvällä sattumalla tai elää sen kanssa, ettei minulla ole selitystä sille, miten noin voi käydä. Kyllä minä siis tiedän että "sattumaakin" on olemassa, ja puhun sattumasta esimerkiksi silloin jos heitän Kimblessä kutosen 10 kertaa peräkkäin. :D Mutta liian monen ison ja ihmeellisen asian selittäminen "sattumalla" on mielestäni itsensä huijausta, varsinkin silloin kun asioiden ratkeamisen puolesta on rukoiltu ja solmut aukevat välittömästi tämän jälkeen.
Kuitenkin kaikki tieteelliset tutkimukset rukouksien tehosta osoittavat yksiselitteisesti sen olevan täysin tehottoman, tai jopa omaavan pienen nocebo-vaikutuksen. Miten tämä istuu tieteelliseen maailmankuvaasi?
Sivusta kyselen nyt näistä tutkimuksista. Eli miten tai mitä tehoa niissä tutkittiin, ja millaisissa tilanteissa? Jotain mittarein mitattavaa asiaa vai ihmisten kokemuksia itsearvioinnilla?
Sama tässä, Wikipediasta löytyikin jo jotain. Aika pilipali -tutkimuksilta tosin vaikuttivat, ja tuli vaikutelma, että ihminen yrittänyt pitää Jumalaa marionettinaan. Jättäisin nuo ihan omaan arvoonsa. Varsinkin kun ei noissa ainakaan ilmennyt edes, miten rukoilijoiden uskoa on alkuun kartoitettu tai arvioitu, mitenvalittu rukoilijat, miten nuo "rukouskäskyt" ja koko toimeksianto on esitetty jne.
Itse asiassa Raamatussa kuvataan aivan yksiselitteisesti luotettavan rukoustestin koejärjestely: Jumala itse, eli Jeesus, on luvannut että jos kaksi ihmistä rukoilee samaa asiaa niin se toteutuu varmasti, ilman mitään lisäehtoja. Hämmästyttää etteivät rukouksiin uskovat vieläkään ole tätä keinoa käyttäneet!
Raamatun asiat pitää lukea ja huomioida kokonaisuuksina. Tutkia mitä koko Raamattu asiasta, esim rukoilusta ja rukousvastauksista, sanoo.
Paitsi tietenkin esimerkiksi homoseksuaalisuutta koskevissa asioissa, joissa pitää etsiä kaikki omia ennakkoluuloja tukevat tai edes vähänkin sivuavat kohdat, ihan riippumatta asiayhteydestä.
Raamatun tulkinnassahan "kokonaisuus" ja "asiayhteys" ovat avainasemassa. Ja lisäksi alkukieli, jonka termit ja ilmaukset pystyy usein selittämään "kotiin päin".
Ei, kyllä se sama koskee tietysti myös homoseksuaaleja. En ymmärrä nyt yhtään mihin kohtiin kommentillasi nyt viittaat, millä tavalla tuossa aiheessa ei ole otettu huomioon kokonaisuutta ja asiayhteyksiä?
No vaikka sillä lailla että homothan pitäisi Raamatun mukaan kivittää. Kuinka monessa homojen kivitystilaisuudessa olet ollut mukana? Ilmeisesti et yhdessäkään (korjaa toki jos olen väärässä), miksi et noudata jumalasi käskyjä?
:D mikä yllätys. Onko tuo ainoa kohta, jonka tiedät Raamatusta?
Ihan niin kuin sanoin, ne asiat on otettava kokonaisuuksina. Mihin sinä olet unohtanut Uuden Testamentin?? Se on erittäin oleellinen osa sitä kokonaisuutta.
Niin onkin. Uudessa testamentissa Jeesus itse sanoo että laista ei ole kadonnut pieninkään piirto.
Samassa kohdassa hän myös sanoo, että on itse tullut täyttämään lain.
Miksi siis hössöttää mistään kun kerta asiat on järkätty jo päälle 2000 vuotta sitten.
Mitähän tarkoitat?
Vanhassa testamentissa on laki.
Jeesus sanoi että laista ei häviä pieninkään piirto.
Tällä palstalla annettiin ymmärtää että laki ei kumminkaan päde kun Jeesus sanoi sen jo täyttäneensä.
Mitä virkaa siis on lailla enää?
Paavali käy tätä teemaa paljon läpi kirjeissään, varsinkin roomalaiskirjeessä. Pitkä ja monimutkainen asia. Mutta lyhykäisyydessään mikä virka lailla enää on, niin ilman lain kautta tuli synnin tunto. Lain kautta ihminen ei voinut vanhurskautta, siksi tuli Jeesus. Joka täytti lain meidän puolestamme. Ilman lakia ei olisi armoa. Tämä näin hyvin tiivistetysti.
Ehkäpä pitäisi tiivistää vähemmän tai muuten vain selkeyttää. Selostuksessasi on seuraavat hankaluudet:
Mitä tarkoittaa "ilman lain kautta tuli synnin tunto" ?
Mitä tarkoittaa "ihminen ei voinut vanhurskautta"?
Mitä apua Jeesuksesta oli edelliseen?Mitä tarkoittaa "täytti lain"?
Miksi armoa ei olisi ilman lakia?
Jotta voidaan armahtaa, pitää olla ensin syyte. Syyte perustuu lakiin.
Eli ensin on laki, jota olet rikkonut. Sinua syytetään tästä rikkomuksesta, mutta ei tuomita, vaan armahdetaan.
Vuosi sitten olin syvästi masentunut. Olen aina uskonut Jumalaan, mutta uskoni oli maallistunut. Olin myös epävarma kuka Jeesus on.
Vuosi sitten rukoilin tuskissani Jumalaa, ja pyysin apua. Tilanteeni oli tosi synkkä. Pian tämän jälkeen sain kokea aivan uskomattomia rukousvastauksia ja ihmeitä. Pyhä Henki täytti minua ja sain samalla tietää kuka Jeesus on ja mitä hän on tehnyt puolestani. Se oli sanaankuvaamaton hetki. Pyysin syntini anteeksi ja otin Jeesuksen vastaan elämääni. Painava taakka lähti ja rauha,ilo ja rakkaus täytti minua. Koin että synnyin uudelleen ylhäältä, Pyhällä Hengellä. Kuulun ev.luth kirkkoon, olen aina kuulunut , mutta ennen kuuluin vain muodollisuuden vuoksi.
Ymmärsin Raamattua myös aivan eri tavalla, sanat tulivat " eläviksi".
Jeesus on niin todellinen, saan kokea tämän jokainen hetki ja olen niin kiitollinen että Jumala tuli luokseni !
Uskon uudelleen syntymiseen ja siihen että jotain on kuoleman jälkeen, mutten varsinaisesti ole uskovainen.
Mihin turvaat?Mihin luotat?Mihin uskot?Juuri nyt tässä tilanteessa.
Mitä jos se onkin totta mitä raamattu kertoo viimeisistä tapahtumista?
Mitä jos raamatun ennustukset alkavat nyt toteutua?
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä tarkoittaa olla uskossa?
Olla yhteydessä Jumalaan. Jaa miten? Ennenkaikkea niin että tunnustat Hänet Herraksesi. Kuitenkin se päivittäinen: luet Sanaansa, rukoilet, koet oikeesti halua pysytellä (suurinpiirtein anteeksiannon voimmalla) sillä tiellä jonka herra osoittaa oikeaksi, juurikin sanassaan jne. Koet useimmiten halua käydä sanankuulossa jossain jne..
Eli olet Jeesuksen oma, ja haluat asian olevan niin. Miten otat tuon akseleen voit googlettaa tms.
Vierailija kirjoitti:
Uskon uudelleen syntymiseen ja siihen että jotain on kuoleman jälkeen, mutten varsinaisesti ole uskovainen.
Miksi haluaisit uuden alun? On siis jotain johon et ole nyt tyytyvääinen. Muuttuuko ihminen omassa voimassaan paljoakaan. Eipä juuri. Usko Jeesukseen on muuttava voima, ala etsiä sitä.
On kuulemma hyvä keino torjua epätoivotut lähentelyt hymyilemällä viattomasti ja kysymällä lähentelijältä: "oletko uskossa?".
Rikollinen olet
Ei mitään syytä ylpeillä