Lue keskustelun säännöt.
Onko tämä normaalia 6-vuotiaalle vai pitäisikö epäillä jotain häiriötä tms?
05.08.2006 |
Löysin tämän paikan vasta tänään ja täällä tuntuu käyvän paljon väkeä ja suurin osa varmasti tietää lapsista enemmän kuin minä. Itselläni ei ole lapsia ja tapasin mieheni vasta puolitoista vuotta sitten ja yhteen muutimme joulun jälkeen. Tiesin kyllä, että hänelle on lapsi, mutta en tavannut tätä poikaa ennen kuin nyt tänä kesänä. Isäkään ei lastaan kovin hyvin tunne, kun välimatkaa on aina ollut ja tapaamiset vaikeita järjestää. Mieheni on myös asunut välillä pätkiä muilla mantereilla, joten on tavannut lastaan vain pari kertaa vuodessa. Nyt lapsi sitten tuli kesälomalle meille ja taitaa jäädä pysyvämminkin, eikä siinä mitään. En vain ole varma, onko pojalla kaikki ihan kunnossa, vai pitäisikö viedä lääkäriin tms. Nykyään kun niitä erilaisia häiriöitä taitaa olla niin paljon.
Tässä näitä asioita, joista olen huolissani:
-Lapsi puhuu paljon kuolemasta, myös itsensä tappamisesta, tai siis uhkaa sillä, jos joutuu tekemään jotain, mitä ei halua.
-Hän valehtelee hirveästi ja vielä uskottavasti. Myös asioista, joista ei olisi mitään järkevää syytä valehdella tai joista jää varmasti kiinni. Hän myös keksii aivan uskomattomia tarinoita selityksiksi ja kertoo niitä, ennen kuin selitystä edes vaaditaan. Jos hän vaikka kaataa maitolasin, kun kukaan ei näe ja ei pysty itse siivoamaan niin, että sitä ei huomaisi, hän saattaa varta vasten tulla etsimään minut tai isänsä ja kertoa jonkun ihan utopistisen tarinan, kuinka joku muu on sen lasin kaatanut. Tai sitten hän häipyy paikalta ja kieltää kaiken, esim. edes olleensa koko keittiössä.
-Hän ei osaa kertoa onko esim. vessahätä. Kysyttäessä saattaa sanoa, että ei ole ja sitten viiden minuutin päästä alkaa kiemurrella, kun pitäisi heti päästä vessaan.
-Hän säpsähtelee helposti, siis pelästyy, jos häneen yrittää koskea tai hänen ylitseen vaikka kurotetaan. Väistää, jos huomaa, että minä tai isänsä yrittää koskea. Ei muutenkaan pidä koskemisesta, ei halua tulla syliin ja on jotenkin jäykkä ja jännittynyt, jos joutuu lähelle. Voi tietysti olla, että tämä menee ohi, kun tutustutaan paremmin, hän on tuntenut minut vain kuusi viikkoa, eikä tosiaan isäänsäkään hyvin.
-Hän kinuaa ja marisee todella paljon, eikä oikein tunnu ymmärtävän vastausta siihen. Vaikka hänen pyyntöönsä myöntyisi heti, hän vain jatkaa kinuamista ihan kuin ei olisi kuullutkaan, kunnes asia tapahtuu ja sitten tuntuu olevan jotenkin pallo hukassa. Kun kieltää, niin marina myös vain jatkuu ja jatkuu, kunnes keksii jotain muuta.
Minulla ja miehellänikin on tosiaan todella vähän kokemusta lapsista ja en tieeä, ovatko muidenkin lapset kotona tällaisia, mutta ainakin kaverien ja sukulaislapset tuntuvat jotenkin avoimemmilta ja välittömämmiltä. Tämä lapsi on jotenkin hirveän negatiivinen ja varautunut.
Kommentit (22)
Niinkuin joku jo aiemmen vastasi, voisi kyseessä olla myös se, että poika pelkää menettävänsä myös teidät. Äidin menetys on pojalle varmaan äärettömän vaikea paikka. Varsinkin kun tilanne on niin sekava ja epäselvä... Vielä tämänikäinen lapsi voi ajatella, että äidin poislähtö on hänen syytään, eli hän kuvittelee olleensa tuhma ja paha ja siksi äiti hänet jätti. Se selittäisi sen, etä poika valehtelee ja keksii juttuja jos on tapahtunut vahinkoja, minkä hän kokee ilkeydeksi tai pahaksi teoksi.
Äiti, olipa se millainen tahansa, on kuitenkin lapsen tärkein ihminen ja näin toimiessaan on äiti suistanut pojan pois tasapainosta. Poika voi rakentaa muuria ympärilleen, eikä uskalla luottaa keneenkään. Mielestäni poika vaikuttaa normaalilta lapselta jonka henkinen tasapaino on järkkynyt pahemman kerran.
Suosittelen teitä menemään paikkakunnan perhe- ja kasvatusneuvolaan, sieltä osataan varmasti neuvoa ja antaa ohjeita myös huoltajuusasian hoitamiseen. Tavallinen neuvola ei mielestäni teitä palvele, sillä siellä keskitytään vain kasvuun ja kehitykseen, eikä sen pienen ajan puitteissa minkä neuvolassa vuodessa käydään voi syntyä kovin tarkkaa kuvaa perheen tilanteesta ja olosuhteista.
Lapselle pitää olla rehellinen, myös äidin lähdön suhteen, mutta pojan äitiä ei saa lapselle missään tapauksessa haukkua, mutta hänen tekoaan ei saisi myöskään puolustella... Olisi varmaan myös hyvä tehdä pojalle tiettäväksi, ettei äiti lähtenyt hänen " pahuutensa" vuoksi. Tilanne on todella vaikea, mutta voimia teille ja toivottavasti asiat kääntyvät parhain päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan se tietysti olla, että äiti on ollut vaikka masentunut jo pitkään. Jotenkin tuntuu, että täytyy päässä vipata aika pahasti, että tällaisen tempun teki, kun aiemmin on ollut pojan suhteen niin omistushaluinen ja suojeleva. Esimerkiksi vielä viime talvena oli kuulemma vielä ihan liian pieni viettämään isän luona pitkän viikonlopun. Mieheni sitten vietti pari viikonloppua äidin ja lapsen kotikaupungissa hotellissa ja sai päivällä aina tavata poikaa muutaman tunnin kerralla. Hämmästyimme aika paljon, kun äiti sitten toukokuussa ilmoitti, että nyt lapsi on yhtäkkiä tarpeeksi iso olemaan isällään kaksi viikkoa putkeen kesällä.