Miksi nykyään vanhemmat eivät halua viettää aikaa lastensa kanssa?

Milloin tämä sinun nykyään tapahtuu kun minä olen yli 40v eikä minunkaan aikana vanhemmat viettäneet aikaa lasten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Ja samat vaatii ettei lapset saa nukkua päiväkodissa ja jos jotenkin saadaan ylipuhuttua päikkäreille, niin silloinkin lapsi pitää herättää kesken unien, koska muuten lapsi ei mene kotona seiskalta nukkumaan.

Vähän ohiksena, mutta minä vaadin, ettei lapsi saa nukkua päikkäreitä. Olisi muuten nukahtanut vasta puolen yön aikaan. Ei tuntunut kamalan turvalliselta, että lapsi olisi ollut kolmevuotiaana yksin hereillä vielä sen jälkeen, kun minä nukuin. Ilman päikkäreitä sain nukahtamaan yhdeksältä, sain itsekin hengähtää hetken ja jaksoimme molemmat nousta seuraavana aamuna puoli seitsemän.

T. Vähäunisen lapsen äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja samat vaatii ettei lapset saa nukkua päiväkodissa ja jos jotenkin saadaan ylipuhuttua päikkäreille, niin silloinkin lapsi pitää herättää kesken unien, koska muuten lapsi ei mene kotona seiskalta nukkumaan.

Joo kyllä, tuo unohtui! Jopa 1-vuotiaita on vaadittu herättämään päiväunilta. T.Ap

Tiedätkö miksi? Koska se ilta menee ihan sekaisin, jos lapsi nukkuu siellä päiväkodissa vain siksi, että hoitajat pääsee kahvittelemaan pidempään.

Meilläkin sekosi rytmi niin, että nuorin keikkui hereillä liki puolilleöin. Sitten siinä viereisessä huoneessa yrittää nukkua ekaluokkalainen, jonka pitää lähteä kouluun 7.10.

Tuohan on suorastaan pahoinpitelyä että 1v herätetään päiväunilta. Härskeimtä on vielä se, että kotona eivät kuitenkaan herätä lasta päiväunilta!

Ei kotona tarvitse herättää ollenkaan kun ei se lapsi uuvu kotona kuten siellä stressaavassa päiväkodissa.

Eikä 3 - 4 tunnin päiväunet ole tarpeen tai suositeltavat päivällä. Nythän ne lähtee ihan vaan päiväkodin aikuisten mielihalusta, ei lasten edusta.

Lähde sille, ettei olisi tarpeen tai suositeltavaa? Mun lapsi oli kotihoidossa 1-2-vuotiaana ja nukkui luonnostaan 2-3 tunnin päikkäreitä, ja annoin hänen nukkua. En omasta mukavuudenhalustani vaan koska se oli hänelle luontainen rytmi. Sai silti unta myös iltaisin, muistaakseni välillä 20-21. Päikkärit jäi sitten itsestään kokonaan pois 2,5 vuoden ikään mennessä.

Onko 2-3 susta siis sama kuin 3-4?

No samassa mittaluokassa, useammin nukkui kolme tuntia kuin kaksi.

Muistan ajatelleeni, että onpa hyvä, ettei lapseni ole vielä päiväkodissa, koska hän ei olisi millään kerennyt nukkua itselleen luontaisia unia. Veteli säännöllisesti unia klo 12-15, mutta päiväkodissahan olisi herätetty viimeistään klo 14.30 välipalalle. 

Ei ole samassa mittaluokassa. Neljä tuntia on kuule puoli hoitopäivää.

Siis sinä mainitsit haarukan 3-4 (jos olet sama), ja oma lapseni nukkui usein sen kolme.

2-3 ei edelleenkään ole sama kuin 3-4.

Noihin molempiin haarukoihin kuuluu luku kolme. Jos oikeasti tarkoitit pelkkää neljää, olisit kirjoittanut niin.

Mihinkäs se lähde epäsuotavuudesta jäi?

Vierailija kirjoitti:

Olen läheltä seurannut kahta tapausta, ei ihan ääripäitä, mutta hyvin erilaista kuitenkin. Toisella hartaasti toivottu useampaa, yksi saatu, eikä mitään tarvetta omalle ajalle vaan lapsen kanssa vietetty aika on sitä parasta aikaa. Toisella kaksi helposti vanhemmalla iällä saatua. Jälkimmäinen valittaa usein mm. lomalla, että loma lasten kanssa ei ole lomaa tai että elämä, erityisesti viikonloput, ovat pelkkää suorittamista.

Tämä juuri! Sanotaan ääneen ja oikeasti ajatellaan niin että lapsen kanssa vietetty aika ei ole lomaa! Monen suusta olen tämän kuullut. En ymmärrä alkuunkaan. Tällaisten ihmisten ei pitäisi hankkia lapsia.

"Miksi lapsia hankitaan, jos niiden kanssa ei halua viettää aikaa? Ja vielä useampia?"

Sehän vaatii vaivannäköä olla saamatta niitä lapsia. Useimmat aikuiset saa seksiä kuitenkin.

Pitäisi huolehtia ehkäisystä, jos ei ennen niin viimeistään jälkeen jne.

Kyllä niitä vaan tulee vuoden kahden välein, jos ei jaksa asiasta välittää tai siitä saa rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja samat vaatii ettei lapset saa nukkua päiväkodissa ja jos jotenkin saadaan ylipuhuttua päikkäreille, niin silloinkin lapsi pitää herättää kesken unien, koska muuten lapsi ei mene kotona seiskalta nukkumaan.

Joo kyllä, tuo unohtui! Jopa 1-vuotiaita on vaadittu herättämään päiväunilta. T.Ap

Tiedätkö miksi? Koska se ilta menee ihan sekaisin, jos lapsi nukkuu siellä päiväkodissa vain siksi, että hoitajat pääsee kahvittelemaan pidempään.

Meilläkin sekosi rytmi niin, että nuorin keikkui hereillä liki puolilleöin. Sitten siinä viereisessä huoneessa yrittää nukkua ekaluokkalainen, jonka pitää lähteä kouluun 7.10.

Ei se vaikuta kahvitaukoihin, jos joutuu herättämään lapsen kesken unien. Mutta sääliksi käy, kun lapsi ei herää millään, alkaa itkemään sellaista oikein väsynyttä itkua, tarrautuu hoitajaan, istuu sylissä tyyliin koko sen ajan, kun muut nukkuvat, koska ei yksinkertaisesti jaksa tehdä mitään muuta. Ja jos osaa puhua, ihmettelee, että miksi hän joutuu nousemaan, kun muut saa nukkua. Ei auta vaikka olisi isompia lapsia leikkimässä vieressä.

Päiväkoti on lapsen työtä ja suurin osa lapsista oikeasti tarvitsisi ne päikkärit. Lasten vanhempien pitäisi päiväkodin jälkeen huolehtia, että lapset kuluttavat energiaa eivätkä möllötä sisällä ruudun ääressä, niin sitten ne lapset saisivat nukuttua paremmin yönsäkin.

Jep, mutta helpointa on laittaa heti kotiin päästyä piirretyt pyörimään, syöttää lapsi ja laittaa samantien yöunille. Ei tarvi viettää lapsen kanssa lainkaan aikaa. Kätevää!

Meillä myös vähäuniset, energiset lapset. Mutta ei ole tullut mieleenkään pidentää vielä entisestään pitkää hoitopäivää vaatimalla hoitajia herättämään lapset kesken unien! Hyvin tulee unet, eikä tarvi kuunnella kiukuttelua kun iltaisin on harrastuksia, ulkoilua ym puuhaa. Jos istuu sohvalla koko illan padilla tai TV:n ääressä, niin sitten ei välttämättä tule.

Minuakin ihmetyttää, milloin sitten ne vanhemmat ovat viettäneet niin paljon aikaa lastensa kanssa, että nykyvanhemmat voisivat ottaa mallia?

Tosin omaan korvaan tämä vaikuttaa muutenkin oudolta, lapseni on kieltämättä usein viimeisten joukossa päiväkodista haettaessa, mutta vietämme kyllä viikonloput lähes poikkeuksetta lasten kanssa ja lasten aktiviteetteja tehden. Kuopus ei ole ollut koskaan hoidossa ja esikoinen on ollut viimeksi viikonloppuna hoidossa kun kuopusta synnytettiin ja sitä edeltävästä kerrasta oli 1,5v, tuolloin meillä oli aidosti ns. lapsivapaa viikonloppu. Ystäväpiirissäni vanhemmilla osalla saattaa olla hieman enemmän lapsivapaita viikonloppuja mutta kyllä kaikki pääsääntöisesti viettävät ne viikonloput ja lomat nimenomaan laatuaikana perheen kanssa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heh

t. avainkaula lapsi 80-luvulta.

Sama täällä. Äitiä näkyi ruokapöydässä ja kun se lähti töihin tai tuli töistä. Isä oli työkomennuksilla pois kotoa viikkoja ja joskus kuukausia. Eikä se tuntunut erikoiselta ollenkaan, niin se tuntui olevan kaikilla muillakin.

Täällä toinen kasarilapsi. Ei ole jäänyt mieleen että olisi ns. leikitetty...toki olen pieneltä paikkakunnalta, jossa aika pienestä pitäen kuljettiin jo itsekseen uimaan, hiihtämään, mummulaan, kavereille jne. Mieleen jääneet kommentit ovat tyyliä; saat satikutia jos hukut ja neljältä syömään. Äiti palasi töihin ollessani muutaman kuukauden ja minua tuli hoitamaan reilusti alaikäinen sukulaistyttö. Ihan normimenoa oli.

Oma äiti kysyi minulta, kun näki aikuisen kummipoikansa leikittävän lastaan lattialla, että olenko loukkaantunut kun minua ei ole sillä tavalla huomioitu/leikitetty. En ole, miten voi kaivata mitään, mistä ei edes tiedä. 

Oman lapsen kanssa kyllä leikin päivittäin ja yhdessä paljon touhutaan. Harmi ettei se toteudu kaikkien lasten kohdalla.

Minusta kyse on siitä, että vanhemman ja lapsen kiintymyssuhde ei pääse kehittymään varhaislapsuudessa, niin että symbioosi pääsisi syntymään. Symbioosissa molemmat osapuolet hyötyvät. Mutta monet vanhemmat eivät tunnu saavan iloa lastensa kanssa olemisesta. Kommunikointi ei toimi luontevasti.

Ei lasten kanssa oleminen tarkoita että leikittäisiin koko ajanb lasten kanssa. Se voi tarkoittaa yhteistä ulkoilua, yhteistä kirjastoreissua, tai sitä että kaikki on kotona, kaikki omia juttujaan puuhaillen, välillä kontaktoiden. Se onnistuu kotiäitinä. Viisi vuotta kotona elämästä, jos kaksi lasta, onko se liikaa? Siinä ajassa oppii jo nauttimaan lapsistaan kun ei ole vakituinen KIIRE, joka myös vie kaiken ilon ja taian lasten kanssa olemisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja samat vaatii ettei lapset saa nukkua päiväkodissa ja jos jotenkin saadaan ylipuhuttua päikkäreille, niin silloinkin lapsi pitää herättää kesken unien, koska muuten lapsi ei mene kotona seiskalta nukkumaan.

Joo kyllä, tuo unohtui! Jopa 1-vuotiaita on vaadittu herättämään päiväunilta. T.Ap

Tiedätkö miksi? Koska se ilta menee ihan sekaisin, jos lapsi nukkuu siellä päiväkodissa vain siksi, että hoitajat pääsee kahvittelemaan pidempään.

Meilläkin sekosi rytmi niin, että nuorin keikkui hereillä liki puolilleöin. Sitten siinä viereisessä huoneessa yrittää nukkua ekaluokkalainen, jonka pitää lähteä kouluun 7.10.

Ei se vaikuta kahvitaukoihin, jos joutuu herättämään lapsen kesken unien. Mutta sääliksi käy, kun lapsi ei herää millään, alkaa itkemään sellaista oikein väsynyttä itkua, tarrautuu hoitajaan, istuu sylissä tyyliin koko sen ajan, kun muut nukkuvat, koska ei yksinkertaisesti jaksa tehdä mitään muuta. Ja jos osaa puhua, ihmettelee, että miksi hän joutuu nousemaan, kun muut saa nukkua. Ei auta vaikka olisi isompia lapsia leikkimässä vieressä.

Päiväkoti on lapsen työtä ja suurin osa lapsista oikeasti tarvitsisi ne päikkärit. Lasten vanhempien pitäisi päiväkodin jälkeen huolehtia, että lapset kuluttavat energiaa eivätkä möllötä sisällä ruudun ääressä, niin sitten ne lapset saisivat nukuttua paremmin yönsäkin.

Teidän tarvitsisi sitten kiireesti vähentää lasten stressikuormaa siellä päivähoidossa. Mitä te oikein teette kun siellä noin ankeaa on?

Onpa harvinaisen tyhmä kommentti. Lapsethan voi aina hoitaa myös kotona.

Vierailija kirjoitti:

Minusta kyse on siitä, että vanhemman ja lapsen kiintymyssuhde ei pääse kehittymään varhaislapsuudessa, niin että symbioosi pääsisi syntymään. Symbioosissa molemmat osapuolet hyötyvät. Mutta monet vanhemmat eivät tunnu saavan iloa lastensa kanssa olemisesta. Kommunikointi ei toimi luontevasti.

Ei lasten kanssa oleminen tarkoita että leikittäisiin koko ajanb lasten kanssa. Se voi tarkoittaa yhteistä ulkoilua, yhteistä kirjastoreissua, tai sitä että kaikki on kotona, kaikki omia juttujaan puuhaillen, välillä kontaktoiden. Se onnistuu kotiäitinä. Viisi vuotta kotona elämästä, jos kaksi lasta, onko se liikaa? Siinä ajassa oppii jo nauttimaan lapsistaan kun ei ole vakituinen KIIRE, joka myös vie kaiken ilon ja taian lasten kanssa olemisesta.

Epäilen samaa, että näissä perheissä kiintymyssuhteessa on ongelmaa. Mutta vanhemmilla todennäköisesti on ollut kiintymyssuhteessa ongelmia myös omien vanhempiensa kanssa. Ehkä eivät kykene muuhun. Vaikeaa se on tehdä asialle mitään, jos ei edes tiedosteta ongelmaa. Uskon kyllä että todella moni lapsi oireilee juurikin tästä syystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei haluaisin oikeasti linkkiä johonkin tutkimukseen jossa kerrotaan kuinka nykyvanhemmat viettävät enemmän aikaa lastensa kanssa kuin aiemmat sukupolvet. En ymmärrä miten se on mahdollista, kun suurin osa naisista käy nykyään vielä töissäkin, toisin kuin esim omassa lapsuudessani.

Eipä he lasten kanssa olleet, vaikka kuinka olisivat olleet kotona. Kotirouvat teki taloustöitä, harrasti ja kahvitteli.

Itse muistan koko lapsuudestani yhden ianoan kerran että tein äidin kanssa jotain. Pienenä kökötin leikkikehässä ja parivuotiaasta isonsiskon hoteissa, kunnes viisivuotiaana huolehdinkin itse itsestäni täysin.

Tuossa oikeastaan kiteytyi se tämän päivän mielestäni outo ja ongelmallinenkin ajattelutapa. Eihän se sitä tarkoita että jos jättää lapset viemättä hoitoon, niin niiden kanssa pitäisi kokoajan tehdä jotain! Tylsyys on myös aivoille tutkitusti terveellistä. Nykyään lapset totutetaan siihen että on aktiviteettia jatkuvasti 24/7, ja sitten ihmetellään kun eivät jaksa keskittyä koulussa jne.. Mikään hoitotäti ei korvaa omia vanhempia.

Yhdellä aikakaudella oli paljonkin kodinhoitajia. Nimenomaan korvasivat arjessa vanhemmat. Oli jopa imettäjiä, jos äiti ei pystynyt imettämään. Tää on tätä niin nykyaikaa kun leikitään että historiaa ei ole olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja samat vaatii ettei lapset saa nukkua päiväkodissa ja jos jotenkin saadaan ylipuhuttua päikkäreille, niin silloinkin lapsi pitää herättää kesken unien, koska muuten lapsi ei mene kotona seiskalta nukkumaan.

Joo kyllä, tuo unohtui! Jopa 1-vuotiaita on vaadittu herättämään päiväunilta. T.Ap

Tiedätkö miksi? Koska se ilta menee ihan sekaisin, jos lapsi nukkuu siellä päiväkodissa vain siksi, että hoitajat pääsee kahvittelemaan pidempään.

Meilläkin sekosi rytmi niin, että nuorin keikkui hereillä liki puolilleöin. Sitten siinä viereisessä huoneessa yrittää nukkua ekaluokkalainen, jonka pitää lähteä kouluun 7.10.

Ei se vaikuta kahvitaukoihin, jos joutuu herättämään lapsen kesken unien. Mutta sääliksi käy, kun lapsi ei herää millään, alkaa itkemään sellaista oikein väsynyttä itkua, tarrautuu hoitajaan, istuu sylissä tyyliin koko sen ajan, kun muut nukkuvat, koska ei yksinkertaisesti jaksa tehdä mitään muuta. Ja jos osaa puhua, ihmettelee, että miksi hän joutuu nousemaan, kun muut saa nukkua. Ei auta vaikka olisi isompia lapsia leikkimässä vieressä.

Päiväkoti on lapsen työtä ja suurin osa lapsista oikeasti tarvitsisi ne päikkärit. Lasten vanhempien pitäisi päiväkodin jälkeen huolehtia, että lapset kuluttavat energiaa eivätkä möllötä sisällä ruudun ääressä, niin sitten ne lapset saisivat nukuttua paremmin yönsäkin.

Teidän tarvitsisi sitten kiireesti vähentää lasten stressikuormaa siellä päivähoidossa. Mitä te oikein teette kun siellä noin ankeaa on?

Onpa harvinaisen tyhmä kommentti. Lapsethan voi aina hoitaa myös kotona.

EI kaikki voi. Haavoittuvimmat, tuentarpeisimmat eivät voi. Ja ne lapset tarvitsisi erityisen paljon kannattelua ja stressittömyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei haluaisin oikeasti linkkiä johonkin tutkimukseen jossa kerrotaan kuinka nykyvanhemmat viettävät enemmän aikaa lastensa kanssa kuin aiemmat sukupolvet. En ymmärrä miten se on mahdollista, kun suurin osa naisista käy nykyään vielä töissäkin, toisin kuin esim omassa lapsuudessani.

Eipä he lasten kanssa olleet, vaikka kuinka olisivat olleet kotona. Kotirouvat teki taloustöitä, harrasti ja kahvitteli.

Itse muistan koko lapsuudestani yhden ianoan kerran että tein äidin kanssa jotain. Pienenä kökötin leikkikehässä ja parivuotiaasta isonsiskon hoteissa, kunnes viisivuotiaana huolehdinkin itse itsestäni täysin.

Tuossa oikeastaan kiteytyi se tämän päivän mielestäni outo ja ongelmallinenkin ajattelutapa. Eihän se sitä tarkoita että jos jättää lapset viemättä hoitoon, niin niiden kanssa pitäisi kokoajan tehdä jotain! Tylsyys on myös aivoille tutkitusti terveellistä. Nykyään lapset totutetaan siihen että on aktiviteettia jatkuvasti 24/7, ja sitten ihmetellään kun eivät jaksa keskittyä koulussa jne.. Mikään hoitotäti ei korvaa omia vanhempia.

Yhdellä aikakaudella oli paljonkin kodinhoitajia. Nimenomaan korvasivat arjessa vanhemmat. Oli jopa imettäjiä, jos äiti ei pystynyt imettämään. Tää on tätä niin nykyaikaa kun leikitään että historiaa ei ole olemassa.

Silloinhan lapselle on muodostunut kiintymyssuhde näiden ihmettäjien tai vakituisten omien hoitajien kanssa. Sehän on ihan eri tilanne kuin nykypäivän varhaiskasvatus, jossa puolet hoitajista on keikkalaisia, joka aamu eri naama ovella vastassa.. Ei lapsilla muodostu kiintymyssuhdetta näiden aikuisten kanssa, paitsi ehkä perhepäivähoidossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja samat vaatii ettei lapset saa nukkua päiväkodissa ja jos jotenkin saadaan ylipuhuttua päikkäreille, niin silloinkin lapsi pitää herättää kesken unien, koska muuten lapsi ei mene kotona seiskalta nukkumaan.

Joo kyllä, tuo unohtui! Jopa 1-vuotiaita on vaadittu herättämään päiväunilta. T.Ap

Tiedätkö miksi? Koska se ilta menee ihan sekaisin, jos lapsi nukkuu siellä päiväkodissa vain siksi, että hoitajat pääsee kahvittelemaan pidempään.

Meilläkin sekosi rytmi niin, että nuorin keikkui hereillä liki puolilleöin. Sitten siinä viereisessä huoneessa yrittää nukkua ekaluokkalainen, jonka pitää lähteä kouluun 7.10.

Ei se vaikuta kahvitaukoihin, jos joutuu herättämään lapsen kesken unien. Mutta sääliksi käy, kun lapsi ei herää millään, alkaa itkemään sellaista oikein väsynyttä itkua, tarrautuu hoitajaan, istuu sylissä tyyliin koko sen ajan, kun muut nukkuvat, koska ei yksinkertaisesti jaksa tehdä mitään muuta. Ja jos osaa puhua, ihmettelee, että miksi hän joutuu nousemaan, kun muut saa nukkua. Ei auta vaikka olisi isompia lapsia leikkimässä vieressä.

Päiväkoti on lapsen työtä ja suurin osa lapsista oikeasti tarvitsisi ne päikkärit. Lasten vanhempien pitäisi päiväkodin jälkeen huolehtia, että lapset kuluttavat energiaa eivätkä möllötä sisällä ruudun ääressä, niin sitten ne lapset saisivat nukuttua paremmin yönsäkin.

Teidän tarvitsisi sitten kiireesti vähentää lasten stressikuormaa siellä päivähoidossa. Mitä te oikein teette kun siellä noin ankeaa on?

Onpa harvinaisen tyhmä kommentti. Lapsethan voi aina hoitaa myös kotona.

EI kaikki voi. Haavoittuvimmat, tuentarpeisimmat eivät voi. Ja ne lapset tarvitsisi erityisen paljon kannattelua ja stressittömyyttä.

Ja jos stressin syy on ylisuuret ryhmät ja jatkuvasti vaihtuva henkilökunta, niin kerropa mitä minä varhaiskasvatuksen työntekijänä voin asialle tehdä?

Minä ja puolisoni ajamme pitkää työmatkaa, eikä tukiverkkoja ole. Vien joskus lapsen vapaapäivänä aamun ajaksi päiväkotiin, kun minulla on esim lääkäriaika. Ei ole mitään muutakaan paikkaa minne viedä. Syyllistä vaan, sehän tilannetta helpottaa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä myös vähäuniset, energiset lapset. Mutta ei ole tullut mieleenkään pidentää vielä entisestään pitkää hoitopäivää vaatimalla hoitajia herättämään lapset kesken unien! Hyvin tulee unet, eikä tarvi kuunnella kiukuttelua kun iltaisin on harrastuksia, ulkoilua ym puuhaa. Jos istuu sohvalla koko illan padilla tai TV:n ääressä, niin sitten ei välttämättä tule.

Eli sinulla on normaaliuniset, energiset lapset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä myös vähäuniset, energiset lapset. Mutta ei ole tullut mieleenkään pidentää vielä entisestään pitkää hoitopäivää vaatimalla hoitajia herättämään lapset kesken unien! Hyvin tulee unet, eikä tarvi kuunnella kiukuttelua kun iltaisin on harrastuksia, ulkoilua ym puuhaa. Jos istuu sohvalla koko illan padilla tai TV:n ääressä, niin sitten ei välttämättä tule.

Eli sinulla on normaaliuniset, energiset lapset.

No kyllä ne kaikkein vähiten omassa ystäväperheiden porukassa nukkuvat ja ovat nukkuneet jo vauvasta asti. Toki kaikki on suhteellista. Itse olen myös sellainen joka pärjää hyvin vähillä unilla, joten oletan että lapset ovat samanlaisia.

Vierailija kirjoitti:

Hei haluaisin oikeasti linkkiä johonkin tutkimukseen jossa kerrotaan kuinka nykyvanhemmat viettävät enemmän aikaa lastensa kanssa kuin aiemmat sukupolvet. En ymmärrä miten se on mahdollista, kun suurin osa naisista käy nykyään vielä töissäkin, toisin kuin esim omassa lapsuudessani.

Äiti! Tuu ikkunaan, täällä huutaa minä... osaatko yhdistää tätä, 1+1=