Yliopisto-opiskelijoiden tilanne, koronarajoitukset tekevät pahaa jälkeä

Vierailija kirjoitti:

Miksi muuttaa kotoa edes opiskelupaikkakunnalle, jos opiskelu on virtuaalista.

Muutin itse pois kotoa vuonna 1993 ja kyllä silloinkin kaikki oli ahdistavaa: solukämppä, elintason romahtaminen opintotuen varaan, ystävät kaukana, ikävä, ei kännyköitä ja nettiä, ja pitkä matka kotipaikkakunnalle.

Unelma itsenäisyydestä on monesti ruusuisempi kuin todellisuus. Nyt vaaditaan vähän kestävyyttä ja sopeutumista. Mutta en kyllä nyt ymmärrä, miksi edes muuttaa pois lapsuudenkodista.

Älä viiti olla putkiaivo.

Moni ei halua asua aikuisena vanhempiensa kanssa.

Moni ei voi.

Osa vanhemmista ei halua aikuista lasta nurkkiin tai haluaa muuttaa, joten lapsi ei enää mahdu.

Moni ei tule niin hyvin toimeen, jotta voisi jäädä.

Itse muutin heti pois kuin pystyin, koska toinen vanhempani on jäätävä alkoholisti ja siellä asuminen oli yhtä tuskaa.

En kyllä ymmärrä näitä kommentteja, että ei saisi opiskelijat harmitella tätä tilannetta. Olen itsekin ollut pahasti masentunut mutta masentuminen ja sen takia yksinäinen kotona istuminen on ihan eri asia ja kokemus kuin se että intoa ja energiaa riittäisi mutta mitään ei voi eikä saa tehdä. Ei niitä tarvitse verrata, vaikka masennus olisikin kokonaisvaltaisesti rankempi kokemus. "Hähää nytpä saatte tietää miltä meistä tuntuu!" on vain katkeruutta. Ja molemmat kokeneena, ei tämä eristys ole ollenkaan sama asia kuin mielenterveysongelmista johtuva yksinäisyys muutenkaan.

Allekirjoitan nyt opiskelijana tuon, että "oikea aikuistuminen" varmaankin venyy. Olen suunnitellut ensi vuodesta välivuoden koska teen ihan mitä hyvänsä mieluummin kuin opiskelen v*ttu zoomissa ja teen kaiken itse, ilman mitään sosiaalisia kontakteja tai henkilökohtaista ohjausta. En ole bilettäjätyyppiä normaalisti mutta uskon että kun taas järjestetään bileitä ja keikkoja (itse luulisin että 2022 puolella) niin biletän kuin juuri 18v täyttänyt ihan siitä riemusta, että voisi taas tanssia ihmisten kanssa eikä vaan omassa olkkarissa!

Lisäksi, yksi kauaskantoinen seuraus korona-ajasta tulee varmasti olemaan päihdeongelmat. Moni tukeutuu nyt alkoholiin ja muihin päihteisiin ja jätevesianalyyseistä tiedetään että esim amfetamiinin käyttö on kasvanut korona-aikana. Varmasti moni opiskelija ja etätyöläinen hoitaa hommansa aineiden voimalla kun muuten olosuhteiden pakosta masentuisi tai lamaantuisi (ei siis kaikki ihmiset, mutta varmasti osa).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästäkin ketjusta siis saatiin vahvistus, että nuoria vaan vituttaa kun eivät pääse penkkareihin, vahojentansseihin ja fuksibileisiin panemaan ryyppäämään ja sekoilemaan. Koronan jälkeen aiotaan sitten sikailla oikeen olan takaa ku oli niin ranccaa, eikä voinut aikuistua! Nih, ettäs tiedätte! Nämä tulevaisuuden toivot sitten menetämme työelämässä, kun opinnot viivästyy, kun nämä timantit (lue: vastuuta pakoilevat ja omatoimisuuteen kykenemättömät) opiskelevat pidempään, voi itku!

Ps. Joku sanoi ettei uneen voi itse vaikuttaa. Kyllä voi. Viimeistään sillä, että menee lääkäriin hakemaan unilääkkeet. Mutta tekosyitähän on maailman sivu..

Ootko koskaan syönyt unilääkkeitä? Mä olen kerran. Seuraavan päivänkin olin niin unelias/väsynyt /ihan jumissa etten todella ollut työkykyinen. Auton ajaminen pelotti, koska reaktiokyky oli kuin olisin ollut vahvassa humalassa.

Olen syönyt kiitos kysymästä ja sen ansiosta sain työkykyni takaisin. Sulla vissiin väärä annostus tai väärä koko lääke. Lääkärille puhumalla olisi tuokin asia hoitunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästäkin ketjusta siis saatiin vahvistus, että nuoria vaan vituttaa kun eivät pääse penkkareihin, vahojentansseihin ja fuksibileisiin panemaan ryyppäämään ja sekoilemaan. Koronan jälkeen aiotaan sitten sikailla oikeen olan takaa ku oli niin ranccaa, eikä voinut aikuistua! Nih, ettäs tiedätte! Nämä tulevaisuuden toivot sitten menetämme työelämässä, kun opinnot viivästyy, kun nämä timantit (lue: vastuuta pakoilevat ja omatoimisuuteen kykenemättömät) opiskelevat pidempään, voi itku!

Ps. Joku sanoi ettei uneen voi itse vaikuttaa. Kyllä voi. Viimeistään sillä, että menee lääkäriin hakemaan unilääkkeet. Mutta tekosyitähän on maailman sivu..

Aika ruma käsitys sinulla on. Häpeä

Ruman käsityksen sai näistä viesteistä. En viitsi lähteä niitä sulle nyt etsimään, lukemalla löydät ne itsekin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi nuoret aikuiset opiskelijat.. Teillä on kuitenkin paljon mahdollisuuksia rentoutua opintojen vastapainoksi (on videopuhelut, Netflixit, kavereita voi tavata pienessä porukassa, liikuntaa voi harrastaa monella tapaa jne). Voitte itse vaikuttaa aikatauluunne ja järjestää sinne rentoutumisaikaa ja viihdettä.

Kyllä tässä koronassa on jaksamista myös esim. pienten lasten vanhemmille. Pienten lasten äitinä täytyy hoitaa kaikki, esim. vaativa työ ja kotityöt/lastenhoito/ruuanlaitto/siivous jne. Isovanhemmat eivät voi nyt auttaa eivätkä uskalla edes tavata meitä. Ei voi mennä Hoploppiin, uimahalliin, pienten lasten harrastuksiin kuten muskariin.. Ystäväperheitä ei nyt nähdä. Ei ole bileiltoja/matkoja yms. keinoja rentoutua. Lapset uhmaa/riitelee/sairastaa. Koronatesteissä hypätään kun lapsen nenä vuotaa.

Ei ole minkäänlaista hengähdystaukoa. Jos haluaisi vaikka elokuvan katsoa Netflixistä niin sekin onnistuu vasta kun lapset nukkuu ja silloin olisi yleensä vielä tuhat kotihommaa tehtävänä.Kyllä olisin mielummin opiskelija, joka voi itse päättää milloin opiskelee, syö, rentoutuu, tapaa ystävää , nukkuu, katsoo elokuvan jne. Ilmeisesti opiskelijoiden ongelmana korona-aikana on se, että sitä ”omaa aikaa” on nyt liikaa ja ovat pulassa kun ei ole tarpeeksi lähiopetuksen ”rakenteita” aikatauluineen ja harrastusaikatauluineen ja vapaa-ajan bileineen tuomassa ohjelmaa ja rytmiä viikkoon. Nyt se aikataulutus ja rajaaminen (milloin opiskelee, milloin rentoutuu) pitäisi tehdä itse.

Vielä joskus muistelette kaiholla korona-aikoja, kun olitte opiskelijoita ja teillä oli mahdollisuus lojua koko päivä tekemättä mitään, jos siltä tuntui.Nauttikaa vielä kun voitte. Toinen ääripää odottaa kun elätte ruuhkavuosia. Toivottavasti silloin ei ole mikään pandemia päällä. Ei ole herkkua tämäkään 24/7 vastuuta ja työtä ilman tukiverkkojen apua ja hengähdystaukoja.

No jaa, ehkä ei kannata tehdä tästäkin "kenellä on kaikkein kurjinta" -kilpailua. Juuri juttelin sisareni kanssa, jolla on kolme pientä lasta. Hän totesi ettei korona ole juurikaan vaikuttanut heidän perheensä elämään. Päiväkodit ja esikoulu pyörivät täysin normaalisti ja lapset voivat leikkiä normaalisti sekä ulkona että sisällä, kavereitakin saa nähdä. Ruuhkavuosissa on omat haasteensa, mutta ne eivät johdu koronasta.

No meidän perheen elämään on kyllä korona vaikuttanut. Isovanhemmat eivät uskalla tavata meitä koronariskin takia. Emme saa ollenkaan hengähdystaukoja. Normaali lastenhoitoapu on kadonnut. Viikonloput tai yökyläilyt mummolassa ovat kadonneet. Meille ne olivat henkireikä ja auttoivat jaksamaan.

Ystäväperheet eivät kyläile. Lasten harrastukset ovat olleet katkolla. Mielelläni vaihtaisin osaa jonkun opiskelijan kanssa. Olisin taivaassa jos pääsisin soluasuntoon omaan huoneeseen lukemaan tenttikirjaa kaikessa rauhassa. Jos saisin valita niin olisin ottanut koronan mielummin opikeluvuosiini kuin tähän pikkulapsiperhevuosiin, jolloin tukiverkon merkitys jaksamiselle on suuri.

Monilla ei ole tuollaista tukiverkostoa kuin sinulla, ihan ilman koronaa. Omien vaikeuksien perusteella ei pidä mitätöidä muiden vaikeuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästäkin ketjusta siis saatiin vahvistus, että nuoria vaan vituttaa kun eivät pääse penkkareihin, vahojentansseihin ja fuksibileisiin panemaan ryyppäämään ja sekoilemaan. Koronan jälkeen aiotaan sitten sikailla oikeen olan takaa ku oli niin ranccaa, eikä voinut aikuistua! Nih, ettäs tiedätte! Nämä tulevaisuuden toivot sitten menetämme työelämässä, kun opinnot viivästyy, kun nämä timantit (lue: vastuuta pakoilevat ja omatoimisuuteen kykenemättömät) opiskelevat pidempään, voi itku!

Ps. Joku sanoi ettei uneen voi itse vaikuttaa. Kyllä voi. Viimeistään sillä, että menee lääkäriin hakemaan unilääkkeet. Mutta tekosyitähän on maailman sivu..

Huhhuh millaista empatiakyvyttämyyttä.

Kykenen varsin hyvin empatiaan. Näille tyhjän itkijöille sitä ei vaan nyt heru! Mitta täynnä loputonta itsekkyyttä, minä minä minä!!!

Kyllä varmasti kaikki kärsii tästä koronasta sekä opiskelijat, lukiolaiset ja ruuhkavuosia elävät aikuiset. Kyllä tämä on vaikuttanut aikalailla kaikkien ikäryhmien elämään. Ei voi nostaa yhtään ikäryhmää kärsijöinä ylitse muiden. Moni varmasti kaipaa jo vaihtelua arkeensa. Onhan korona kapeuttanut elämää. Opiskelijoiden on hyvä ymmärtää että kyllä se vaan kuule kapeuttaa myös lapsiperheiden elämää. Omassa perheessäni ainakin sosiaalinen elämä kapeutunut huomattavasti siitä mitä se oli ennen koronaa. Uskon että tekee rumaa jälkeä myös lapsiperheisiin.

Vierailija kirjoitti:

No, korona on niin kuin sotatila. Kaikki kärsii.

Itse ollaan oltu lähes totaalisessa eristyksessä keväästä, lapsi kotikoulussa. Ja saadaan pelätä, että jääkö lapsi isättömäksi vai ei.

Ei ihan hirveästi tule myötätuntoa sille,kun valitetaan yksinäisyydestä. Saatte ainakin pitää henkenne.

Yksinäisyys tappaa hieman pidemmällä aikajänteellä. Mutta moni jolla on paljon ystäviä ei pysty asettumaam yksinäisen asemaan.

Niskasta kiinni vaan.

Ei muuta tarvita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästäkin ketjusta siis saatiin vahvistus, että nuoria vaan vituttaa kun eivät pääse penkkareihin, vahojentansseihin ja fuksibileisiin panemaan ryyppäämään ja sekoilemaan. Koronan jälkeen aiotaan sitten sikailla oikeen olan takaa ku oli niin ranccaa, eikä voinut aikuistua! Nih, ettäs tiedätte! Nämä tulevaisuuden toivot sitten menetämme työelämässä, kun opinnot viivästyy, kun nämä timantit (lue: vastuuta pakoilevat ja omatoimisuuteen kykenemättömät) opiskelevat pidempään, voi itku!

Ps. Joku sanoi ettei uneen voi itse vaikuttaa. Kyllä voi. Viimeistään sillä, että menee lääkäriin hakemaan unilääkkeet. Mutta tekosyitähän on maailman sivu..

Huhhuh millaista empatiakyvyttämyyttä.

Kykenen varsin hyvin empatiaan. Näille tyhjän itkijöille sitä ei vaan nyt heru! Mitta täynnä loputonta itsekkyyttä, minä minä minä!!!

Sinähän se itsekäs tässä olet.

Helsingin yliopisto voisi tehdä jotakin, eikä vain voivotella. Puhelinsoitto aamuisin, samoin pari kertaa päivässä.

Pakollinen geokätköily kerran päivässä.

Vierailija kirjoitti:

Voi nuoret aikuiset opiskelijat.. Teillä on kuitenkin paljon mahdollisuuksia rentoutua opintojen vastapainoksi (on videopuhelut, Netflixit, kavereita voi tavata pienessä porukassa, liikuntaa voi harrastaa monella tapaa jne). Voitte itse vaikuttaa aikatauluunne ja järjestää sinne rentoutumisaikaa ja viihdettä.

Kyllä tässä koronassa on jaksamista myös esim. pienten lasten vanhemmille. Pienten lasten äitinä täytyy hoitaa kaikki, esim. vaativa työ ja kotityöt/lastenhoito/ruuanlaitto/siivous jne. Isovanhemmat eivät voi nyt auttaa eivätkä uskalla edes tavata meitä. Ei voi mennä Hoploppiin, uimahalliin, pienten lasten harrastuksiin kuten muskariin.. Ystäväperheitä ei nyt nähdä. Ei ole bileiltoja/matkoja yms. keinoja rentoutua. Lapset uhmaa/riitelee/sairastaa. Koronatesteissä hypätään kun lapsen nenä vuotaa.

Ei ole minkäänlaista hengähdystaukoa. Jos haluaisi vaikka elokuvan katsoa Netflixistä niin sekin onnistuu vasta kun lapset nukkuu ja silloin olisi yleensä vielä tuhat kotihommaa tehtävänä.Kyllä olisin mielummin opiskelija, joka voi itse päättää milloin opiskelee, syö, rentoutuu, tapaa ystävää , nukkuu, katsoo elokuvan jne. Ilmeisesti opiskelijoiden ongelmana korona-aikana on se, että sitä ”omaa aikaa” on nyt liikaa ja ovat pulassa kun ei ole tarpeeksi lähiopetuksen ”rakenteita” aikatauluineen ja harrastusaikatauluineen ja vapaa-ajan bileineen tuomassa ohjelmaa ja rytmiä viikkoon. Nyt se aikataulutus ja rajaaminen (milloin opiskelee, milloin rentoutuu) pitäisi tehdä itse.

Vielä joskus muistelette kaiholla korona-aikoja, kun olitte opiskelijoita ja teillä oli mahdollisuus lojua koko päivä tekemättä mitään, jos siltä tuntui.Nauttikaa vielä kun voitte. Toinen ääripää odottaa kun elätte ruuhkavuosia. Toivottavasti silloin ei ole mikään pandemia päällä. Ei ole herkkua tämäkään 24/7 vastuuta ja työtä ilman tukiverkkojen apua ja hengähdystaukoja.

Onpa naurettava kommentti! Tuo kyllä hyvin esiin sen, miten vaikea ihmisten on tuntea empatiaa ja miten se oma osa nähdään aina kaikkein kurjimpana. Jos opiskelija on istunut koko päivän etäluentojen äärellä niin veikkaan ettei tuollainen ruudun tuijotus Netflixin muodossa välttämättä ole monellekaan se ensimmäinen asia, jota haluaa pitkän luentopäivän jälkeen tehdä. Ja mikset itse noudata opiskelijoille antamaasi neuvoa: liikuntaa voi harrastaa monella tapaa, ei siihen tarvita hoploppeja ja uimahalleja. Lisäksi monille tuo sinun kuvaamasi kamala poikkeustila ilman isovanhempien lastenhoitoapua on ihan normaalia elämää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen yliopisto-opiskelija, nyt neljättä vuotta. Olen ollut etäopetuksessa täysin kohta vuoden. Vituttaa eniten se, että mitään stressinpurkukeinoja ei ole. Harrastukset kiinni, liikuntapaikat kiinni, bileitä ei ole, hengailuiltoja ei ole, tilalla pelkkää stressiä. Opiskelen noin 40-60h viikossa, sillä opintoni ovat raskaita. Ennen oon pärjännyt kun vastapainona on ollut jotain HAUSKAA. Jotain, mikä vie ajatukset pois muualle kotona odottavista tekemättömistä tehtävistä. En löydä sitä tunetta lenkkipolulta tai kotiharrastuksista.

Vaikutuksista uskon että se "oikea aikuistuminen" jää ainakin itselle kauemmas, kuin mitä muutoin. Haluan vielä rellestää ja olla vapaa ilman vastuita, enkä ole valmis työelämään. Tässä on tätä syntyvyyden laskua valiteltu, ja uskoisin, että tämä tilanne varmasti vetää sen vielä matalammaksi. Valmistautuminen lykkääntyy, ei päästä valmituttua töihin, puhumattakaan kumppanin löytämisen vaikeudesta näinä aikoina. Itse seurustelen jo, ja se onkin ollut aika henkireikä tässä ja on onneksi kavereita. Mutta miettikää näitä vaikutuksi tulevaisuudelle.

Olen kuullut monen opiskelijan sanovan tuota samaa, että aikuistuminen ja vakiintuminen tulee lykkääntymään tämän takia.

Suomessa aikuistuminen tapahtuu keskimäärin ihan liian aikaisin, joten ihan hyvä, että vähän viivästyykin. 

Aikanaan itselläkin tuli osumaa opiskeluvuosina ja opinnot viivästyivät vuodella ja samoin kotoa poismuutto tapahtui vasta 24-vuotiaana. Ihan hyvin ehinyt olla aikuinen siltikin. 

Vierailija kirjoitti:

Niskasta kiinni vaan.

Ei muuta tarvita.

Ok boomer

Vierailija kirjoitti:

Kyllä varmasti kaikki kärsii tästä koronasta sekä opiskelijat, lukiolaiset ja ruuhkavuosia elävät aikuiset. Kyllä tämä on vaikuttanut aikalailla kaikkien ikäryhmien elämään. Ei voi nostaa yhtään ikäryhmää kärsijöinä ylitse muiden. Moni varmasti kaipaa jo vaihtelua arkeensa. Onhan korona kapeuttanut elämää. Opiskelijoiden on hyvä ymmärtää että kyllä se vaan kuule kapeuttaa myös lapsiperheiden elämää. Omassa perheessäni ainakin sosiaalinen elämä kapeutunut huomattavasti siitä mitä se oli ennen koronaa. Uskon että tekee rumaa jälkeä myös lapsiperheisiin.

Kyllä itselleni ainuisena ihmisenä on enemmän ymmärrystä nuoria kohtaan. Aikuisten tilanne on täysin erilainen kuin nuorten.

Miten voi olla niin vaikeaa tätä ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Niskasta kiinni vaan.

Ei muuta tarvita.

Otin tiukan otteen niskasta. Mitä minun täytyy nyt seuraavaksi tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Sympatiani ovat opiskelijoiden puolella. Itselläni on lukiolainen ja näen läheltä etäkoulun karmeat vaikutukset opiskelutuloksiin ja motivaatioon. Tilanne on varmasti kurja myös kolmannen asteen opiskelijoilla, jotka ovat vain pari vuotta vanhempia ja juuri aloittaneet täysin uuden itsenäisen elämänvaiheen.

Lukiolaisista puhutaan enemmän varmaan siksi että heistä suurin osa on alaikäisiä. Lisäksi lukiolaisille on syntymässä erittäin epäoikeudenmukainen tilanne lähivuosien yo-kirjoituksiin, kun osa on ollut etäopetuksessa useita kuukausia ja osa vain lyhyen jakson keväällä 2020. Tämä tulee näkymään tuloksissa ja myös jatko-opiskelupaikkojen jaossa. Myös opiskeluajat tulevat pitenemään, oman lapseni kavereista noin puolet on koronan takia pidentämässä lukiota 3,5 tai 4 vuoteen.

Helpointa korona-aika on pikkulapsille, joiden elämä ei ole juurikaan muuttunut sekä keski-ikäisille, jotka ovat jo vakiinnuttaneet paikkansa työelämässä. Työt pyörivät joko työpaikalla tai etänä ja vuosi keski-ikäisen elämässä ei muuta elämän kurssia suuntaan eikä toiseen, onpahan vaihtelua. Nuorten kohdalla tilanne on täysin toinen, he ovat vasta kehittymässä sekä fysiologisesti että sosiaalisesti ja etsivät paikkaansa maailmassa. Pitkä eristäminen vertaisryhmästä on tässä elämänvaiheessa tuhoisaa.

Samoin. Järkyttävintä tässä mielestäni on vieläpä se, että tauti ei ole nuorille itselleen erityisen vaarallinen. Silti nuoret ovat eristäytyneet pandemian alusta asti, heihin on kohdistunut kovimmat rajoitukset, he ovat joutuneet muuttamaan ikäisilleen tyypillistä elämäntyyliä eniten. He ovat tehneet kaiken tämän suojatakseen meitä vanhoja kääkkiä ja riskiryhmäläisiä, joista monet olemme itse elintasosairauksillamme itsemme riskiryhmiin ajaneet.

Toki toivon että nuoret jaksaisivat jatkaa suojaamistamme edelleen, mutta en ihmettele tippaakaan jos eivät jaksa, enkä voi heitä syyttää. Hirveästi ei varmaan myöskään kohota motivaatiota lukea esim. tästä ketjusta miten nuoria vaaditaan suojaamaan meitä oman mielenterveytensä, opintojensa ja tulevaisuutensa uhalla ja vielä suolletaan päälle täysin ala-arvoista tekstiä. Jos olisin nuori, niin mittani saattaisi kyllä alkaa jo täyttyä.

Vierailija kirjoitti:

Sympatiani ovat opiskelijoiden puolella. Itselläni on lukiolainen ja näen läheltä etäkoulun karmeat vaikutukset opiskelutuloksiin ja motivaatioon. Tilanne on varmasti kurja myös kolmannen asteen opiskelijoilla, jotka ovat vain pari vuotta vanhempia ja juuri aloittaneet täysin uuden itsenäisen elämänvaiheen.

Lukiolaisista puhutaan enemmän varmaan siksi että heistä suurin osa on alaikäisiä. Lisäksi lukiolaisille on syntymässä erittäin epäoikeudenmukainen tilanne lähivuosien yo-kirjoituksiin, kun osa on ollut etäopetuksessa useita kuukausia ja osa vain lyhyen jakson keväällä 2020. Tämä tulee näkymään tuloksissa ja myös jatko-opiskelupaikkojen jaossa. Myös opiskeluajat tulevat pitenemään, oman lapseni kavereista noin puolet on koronan takia pidentämässä lukiota 3,5 tai 4 vuoteen.

Helpointa korona-aika on pikkulapsille, joiden elämä ei ole juurikaan muuttunut sekä keski-ikäisille, jotka ovat jo vakiinnuttaneet paikkansa työelämässä. Työt pyörivät joko työpaikalla tai etänä ja vuosi keski-ikäisen elämässä ei muuta elämän kurssia suuntaan eikä toiseen, onpahan vaihtelua. Nuorten kohdalla tilanne on täysin toinen, he ovat vasta kehittymässä sekä fysiologisesti että sosiaalisesti ja etsivät paikkaansa maailmassa. Pitkä eristäminen vertaisryhmästä on tässä elämänvaiheessa tuhoisaa.

Samoin. Järkyttävintä tässä mielestäni on vieläpä se, että tauti ei ole nuorille itselleen erityisen vaarallinen. Silti nuoret ovat eristäytyneet pandemian alusta asti, heihin on kohdistunut kovimmat rajoitukset, he ovat joutuneet muuttamaan ikäisilleen tyypillistä elämäntyyliä eniten. He ovat tehneet kaiken tämän suojatakseen meitä vanhoja kääkkiä ja riskiryhmäläisiä, joista monet olemme itse elintasosairauksillamme itsemme riskiryhmiin ajaneet.

Toki toivon että nuoret jaksaisivat jatkaa suojaamistamme edelleen, mutta en ihmettele tippaakaan jos eivät jaksa, enkä voi heitä syyttää. Hirveästi ei varmaan myöskään kohota motivaatiota lukea esim. tästä ketjusta miten nuoria vaaditaan suojaamaan meitä oman mielenterveytensä, opintojensa ja tulevaisuutensa uhalla ja vielä suolletaan päälle täysin ala-arvoista tekstiä. Jos olisin nuori, niin mittani saattaisi kyllä alkaa jo täyttyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästäkin ketjusta siis saatiin vahvistus, että nuoria vaan vituttaa kun eivät pääse penkkareihin, vahojentansseihin ja fuksibileisiin panemaan ryyppäämään ja sekoilemaan. Koronan jälkeen aiotaan sitten sikailla oikeen olan takaa ku oli niin ranccaa, eikä voinut aikuistua! Nih, ettäs tiedätte! Nämä tulevaisuuden toivot sitten menetämme työelämässä, kun opinnot viivästyy, kun nämä timantit (lue: vastuuta pakoilevat ja omatoimisuuteen kykenemättömät) opiskelevat pidempään, voi itku!

Ps. Joku sanoi ettei uneen voi itse vaikuttaa. Kyllä voi. Viimeistään sillä, että menee lääkäriin hakemaan unilääkkeet. Mutta tekosyitähän on maailman sivu..

Huhhuh millaista empatiakyvyttämyyttä.

Kykenen varsin hyvin empatiaan. Näille tyhjän itkijöille sitä ei vaan nyt heru! Mitta täynnä loputonta itsekkyyttä, minä minä minä!!!

Et näytä edes tietävän mitä empatia tarkoittaa, vaan puhut näköjään säälistä. Empatiaa ei "heruteta" kenellekään. Empaattinen ihminen kykenee asettumaan toisen ihmisen asemaan ja ymmärtämään tämän kokemat tuntee. Siihen ei liity mitenkään se, että miten itse kuvittelisit itse tuntevasi vastaavassa tilanteessa tai ovatko toisen tunteet mielestäsi oikeutettuja.

Ihan hullummaksi vaan vetää Helsingissä nuo manipuloivat mielipide kirjoitukset mediassa.

Sen sijaan, että ymmärrettäisiin rajoituksia ja yritettäisiin keksiä luovia ratkaisuja, tsempata ihmisiä, kaikki vaativat omia etujaan, urheiluseurat, lukiot , yliopistot jne...