Yliopisto-opiskelijoiden tilanne, koronarajoitukset tekevät pahaa jälkeä

Vierailija kirjoitti:

Ei taida läheskään kaikki valmistua ajallaan. Suuri osa voi jäädä valmistumatta kokonaan. Jos pyörivät tuolla kirjoilla pitkään, niin tarkoittaako että tulevina vuosina aloittavien määrää on supistettava?

Ainakin meillä opiskelijat ovat valmistuneet paljon reippaampaa tahtia kuin normaalisti. Toki jos tätä jatkuu vielä pidempään, monelta alkaa puuttua pakollisia lähijaksoja (käytetään välineitä joita ihmisillä ei ole tai edes voi olla kotona) - tiukalla turvakurilla olemme saaneet ehdottoman pakolliset lähiopinnot järjestettyä, mutta se ei ole ollut henkilökunnallekaan helppoa, varsinkin kun opiskelijat luonnollisesti kärsivät siitä ettei minkäänlainen spontaanisuus ole mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hesarissa on iso juttu suomalaisten pahoinvoinnista koronan takia:

https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000007781400.html

Ja hyviä kommentteja, kuten tämä, jota en ole itse kirjoittanut:

"Tällaiset kommentit saavat kyllä köyhän ja yksinäisen ihmisen pahalle tuulelle. "En ole päässyt joka viikko ulkomaille", "Olen nähnyt vain kumppaniani ja muutamaa kaveriani", "Ei pääse museoon ja elokuviin". Mites me jotka emme välttämättä ole päässeet koko elämässämme ulkomaille? Mites me, jotka ovat viimeksi nähneet muuta kuin peilikuvansa viimeiseen viiteen vuoteen? Mites me, joilla ei ole ainoatakaan ystävää eikä parisuhdetta? Tervetuloa kokemaan millaista meidän normaalielämämme on. Nyt on mennyt hikinen vuosi ja ihmiset itkevät kuin pienet lapset kun eivät ole päässeet kaverin kanssa terassille arvostelemaan ohikulkijoiden vaatteita. Toivottavasti tällaiset kriisit saavat muutosta aikaan ja luovat tilaa ihmisten auttamiseen. Koronatilanteen häviäjiä ovat päihdeongelmaiset, asunnottomat, pitkäaikaissairaat, yksinäiset ja mielenterveysasiakkaat. Heistä kirjoitetaan kyllä, mutta mielestäni aivan liian vähän suhteessa muiden ihmisen ahdinkoon."

Minusta taas tällaiset toisten tunteita vähättelevät ja omaa tilannetta esille tuovat vuodatukset ovat todella tympeitä. Jos joku tuntee ahdistusta, häntä ei lohduta se, että jollakulla on asiat vielä huonommin. Tunteet ovat tunteita ja niihin on oikeus meistä ihan jokaisella. Tämäkään kirjoittaja ei saisi tuon asenteensa perusteella valittaa mistään, koska maailmassa on ihmisiä, joilla ei ole edes ruokaa.

Mutta ahdistus ja pelko ovat vain tunteita. Nehän sivuutetaan järjellä mammojen mukaan jo ennen koronaakin, kun mt-ongelmainen opiskelija avautui.

Vierailija kirjoitti:

Lukiolaisten vaikea tilanne on nostettu jo aiemmin esille, mutta näistä yliopisto/korkeakouluopiskelijoiden tilannetta ei. Ehdottomasti tarvitsisivat tukea juuri sosiaalisten kontaktien luomiseen näin etäaikana.

Omassa yliopistossani kyllä koko ajan seurataan tilannetta, ja esimerkiksi opintopsykologien palvelut ovat kovassa käytössä. Kehitämme myös koko ajan ohjeistusta proffille ja muille opettajille siitä, millä tavalla opetustilanteita saa sosiaalismmiksi ja mtä muuta yhteistä toimintaan voisi etänä järjestää (erilaisia hengailutilaisuuksia zoomissa on esimerkiksi yleisesti, ja henkilökohtaista ohjausta on myös tarjolla enemmän - meillä on kuitenkin pieniä ohjelmia, joten tämä on helompaa kuin niillä, joilla opiskelijamassa on suuri).

Vierailija kirjoitti:

Säälin erityisesti niitä opiskelijoita, jotka asuu solussa epämieluisien kämppisten kanssa. Koitapa jaksaa elämää kotiin lukkiutuneena, kun oman huoneen seinän takana mölytään jatkuvasti, vessa on usein vetämättä, keittiön pinnat törkyisiä, jääkaapissa ei voi säilyttää ruokaa kun joku syö sen kuitenkin ja yhteisten tilojen lattioilla lojuu muiden likaisia alkkareita. 

Kuvausta lukiessa voisi kuvitella että kyse on jostain muusta ihmisryhmästä, kuin yliopisto-opiskelijoista, joilla täytyy kuitenkin olla sen verran älyä, että opinnoissa pärjäävät. Tuollainen sikailu on yhdistettävissä alhaiseen älykkyyteen ja tyhmyyteen.

Opiskelin yliopistossa 1980-90-luvuilla ja uudestaan 2010-11 täydennyskoulutuksen. Kyllä se vaan on niin, ettei silloinkaan mitään ohjausta saanut, itse pitää osata tietoa hakea ja motivoitua yksinäiseen opiskeluun. Kuuluu tähän kuuluisaan akateemiseen vapaututeen, jota nimenomaan yliopisto-opiskelijoilta edellytetään. Myös sosiaalisuuden puutteeseen pitää tottua, koska prserttä penkissä pitää kuitenkin suhteellisen paljon kuluttaa. Voisin jopa verrata tähän aikaan, oli kyllä pitkiä yksinäisiä kuukausia.

Tästäkin ketjusta siis saatiin vahvistus, että nuoria vaan vituttaa kun eivät pääse penkkareihin, vahojentansseihin ja fuksibileisiin panemaan ryyppäämään ja sekoilemaan. Koronan jälkeen aiotaan sitten sikailla oikeen olan takaa ku oli niin ranccaa, eikä voinut aikuistua! Nih, ettäs tiedätte! Nämä tulevaisuuden toivot sitten menetämme työelämässä, kun opinnot viivästyy, kun nämä timantit (lue: vastuuta pakoilevat ja omatoimisuuteen kykenemättömät) opiskelevat pidempään, voi itku!

Ps. Joku sanoi ettei uneen voi itse vaikuttaa. Kyllä voi. Viimeistään sillä, että menee lääkäriin hakemaan unilääkkeet. Mutta tekosyitähän on maailman sivu..

Vierailija kirjoitti:

Tästäkin ketjusta siis saatiin vahvistus, että nuoria vaan vituttaa kun eivät pääse penkkareihin, vahojentansseihin ja fuksibileisiin panemaan ryyppäämään ja sekoilemaan. Koronan jälkeen aiotaan sitten sikailla oikeen olan takaa ku oli niin ranccaa, eikä voinut aikuistua! Nih, ettäs tiedätte! Nämä tulevaisuuden toivot sitten menetämme työelämässä, kun opinnot viivästyy, kun nämä timantit (lue: vastuuta pakoilevat ja omatoimisuuteen kykenemättömät) opiskelevat pidempään, voi itku!

Ps. Joku sanoi ettei uneen voi itse vaikuttaa. Kyllä voi. Viimeistään sillä, että menee lääkäriin hakemaan unilääkkeet. Mutta tekosyitähän on maailman sivu..

Ootko koskaan syönyt unilääkkeitä? Mä olen kerran. Seuraavan päivänkin olin niin unelias/väsynyt /ihan jumissa etten todella ollut työkykyinen. Auton ajaminen pelotti, koska reaktiokyky oli kuin olisin ollut vahvassa humalassa.

Vierailija kirjoitti:

Tästäkin ketjusta siis saatiin vahvistus, että nuoria vaan vituttaa kun eivät pääse penkkareihin, vahojentansseihin ja fuksibileisiin panemaan ryyppäämään ja sekoilemaan. Koronan jälkeen aiotaan sitten sikailla oikeen olan takaa ku oli niin ranccaa, eikä voinut aikuistua! Nih, ettäs tiedätte! Nämä tulevaisuuden toivot sitten menetämme työelämässä, kun opinnot viivästyy, kun nämä timantit (lue: vastuuta pakoilevat ja omatoimisuuteen kykenemättömät) opiskelevat pidempään, voi itku!

Ps. Joku sanoi ettei uneen voi itse vaikuttaa. Kyllä voi. Viimeistään sillä, että menee lääkäriin hakemaan unilääkkeet. Mutta tekosyitähän on maailman sivu..

Huhhuh millaista empatiakyvyttämyyttä.

Eine penkkarit nyt oo kaikista tärkein asia tässä. Enemmän kiinnostaa iäkkäiden sekä riskiryhmien terveys.

Vierailija kirjoitti:

Tästäkin ketjusta siis saatiin vahvistus, että nuoria vaan vituttaa kun eivät pääse penkkareihin, vahojentansseihin ja fuksibileisiin panemaan ryyppäämään ja sekoilemaan. Koronan jälkeen aiotaan sitten sikailla oikeen olan takaa ku oli niin ranccaa, eikä voinut aikuistua! Nih, ettäs tiedätte! Nämä tulevaisuuden toivot sitten menetämme työelämässä, kun opinnot viivästyy, kun nämä timantit (lue: vastuuta pakoilevat ja omatoimisuuteen kykenemättömät) opiskelevat pidempään, voi itku!

Ps. Joku sanoi ettei uneen voi itse vaikuttaa. Kyllä voi. Viimeistään sillä, että menee lääkäriin hakemaan unilääkkeet. Mutta tekosyitähän on maailman sivu..

Aika ruma käsitys sinulla on. Häpeä

Vierailija kirjoitti:

Säälin erityisesti niitä opiskelijoita, jotka asuu solussa epämieluisien kämppisten kanssa. Koitapa jaksaa elämää kotiin lukkiutuneena, kun oman huoneen seinän takana mölytään jatkuvasti, vessa on usein vetämättä, keittiön pinnat törkyisiä, jääkaapissa ei voi säilyttää ruokaa kun joku syö sen kuitenkin ja yhteisten tilojen lattioilla lojuu muiden likaisia alkkareita. 

Totta. Vaikka etsisi omaa asuntoa, sitä ei välttämättä saa tarpeeksi läheltä yliopistoa kovin nopeasti. Varmaan moni on palannut lapsuudenkotiinsa etäopiskelemaan.

Sota-ajan kriisi oli melkoisesti raskauttavampaa kun se että nuoret eivät pääse tanssahtelemaan ja ryyppäämään.

Minulle tämä korona-aika on taas ollut parasta opiskeluaikaa koskaan. Opinnot etenee paremmin kuin koskaan. Mielenterveysongelmani voivat edelleen hyvin mutta opinnot joustavat vihdoin joten opiskelu onnistuu. Kärsin vakavasta unettomuudesta ja jos on paljon aamuluentoja saatan mennä nukkumatta tai muutaman tunnin unilla niin kauan kunnes en vaan enää herää useammasta herätyksestä ja kellosta huolimatta jollei ole joku ravistelemassa hereille. Nyt voin herätä 5 minuuttia ennen luennon alkua ja ei tarvi käyttää matkoihin aikaa ja ei tarvitse yrittää näyttää ihmiseltä.

Vierailija kirjoitti:

Opiskelin yliopistossa 1980-90-luvuilla ja uudestaan 2010-11 täydennyskoulutuksen. Kyllä se vaan on niin, ettei silloinkaan mitään ohjausta saanut, itse pitää osata tietoa hakea ja motivoitua yksinäiseen opiskeluun. Kuuluu tähän kuuluisaan akateemiseen vapaututeen, jota nimenomaan yliopisto-opiskelijoilta edellytetään. Myös sosiaalisuuden puutteeseen pitää tottua, koska prserttä penkissä pitää kuitenkin suhteellisen paljon kuluttaa. Voisin jopa verrata tähän aikaan, oli kyllä pitkiä yksinäisiä kuukausia.

Hohhoijaa mitkä vertaukset.

Vierailija kirjoitti:

Minulle tämä korona-aika on taas ollut parasta opiskeluaikaa koskaan. Opinnot etenee paremmin kuin koskaan. Mielenterveysongelmani voivat edelleen hyvin mutta opinnot joustavat vihdoin joten opiskelu onnistuu. Kärsin vakavasta unettomuudesta ja jos on paljon aamuluentoja saatan mennä nukkumatta tai muutaman tunnin unilla niin kauan kunnes en vaan enää herää useammasta herätyksestä ja kellosta huolimatta jollei ole joku ravistelemassa hereille. Nyt voin herätä 5 minuuttia ennen luennon alkua ja ei tarvi käyttää matkoihin aikaa ja ei tarvitse yrittää näyttää ihmiseltä.

Mullekin tämä sopii, en ennen tätä välittänyt muitten opiskelijoiden seurasta ja tosiaan nukun kevyesti/huonosti, joten kotona olo ihanaa.

Mutta moni kaipaa sosialisointia, hyvä se on mun puolison kanssa asuvana introverttinä olla tyytyväinen, kun toisilla hajoaa pää yksin jossain yksiössä, tuntikausia vaan päivässä läppärillä.

Faith kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säälin erityisesti niitä opiskelijoita, jotka asuu solussa epämieluisien kämppisten kanssa. Koitapa jaksaa elämää kotiin lukkiutuneena, kun oman huoneen seinän takana mölytään jatkuvasti, vessa on usein vetämättä, keittiön pinnat törkyisiä, jääkaapissa ei voi säilyttää ruokaa kun joku syö sen kuitenkin ja yhteisten tilojen lattioilla lojuu muiden likaisia alkkareita. 

Totta. Vaikka etsisi omaa asuntoa, sitä ei välttämättä saa tarpeeksi läheltä yliopistoa kovin nopeasti. Varmaan moni on palannut lapsuudenkotiinsa etäopiskelemaan.

Oma äitini asuu kaupungin yksiössä, ei sinne mahdu. Kaksioonkaan harvemmin mahtuu, kun on usein avokeittiö ja olohuone samassa.

Lapsena asuin 4 eri paikassa.

Älkää olko noin keskiluokkaisia ja olettako, että kaikilla on joku iso "lapsuuden koti" johon voi mennä.

Miksi äitini yksin olisi Helsingin vuokratasolla jäänyt isompaan kämppään?

Ihme juttuja teillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi nuoret aikuiset opiskelijat.. Teillä on kuitenkin paljon mahdollisuuksia rentoutua opintojen vastapainoksi (on videopuhelut, Netflixit, kavereita voi tavata pienessä porukassa, liikuntaa voi harrastaa monella tapaa jne). Voitte itse vaikuttaa aikatauluunne ja järjestää sinne rentoutumisaikaa ja viihdettä.

Kyllä tässä koronassa on jaksamista myös esim. pienten lasten vanhemmille. Pienten lasten äitinä täytyy hoitaa kaikki, esim. vaativa työ ja kotityöt/lastenhoito/ruuanlaitto/siivous jne. Isovanhemmat eivät voi nyt auttaa eivätkä uskalla edes tavata meitä. Ei voi mennä Hoploppiin, uimahalliin, pienten lasten harrastuksiin kuten muskariin.. Ystäväperheitä ei nyt nähdä. Ei ole bileiltoja/matkoja yms. keinoja rentoutua. Lapset uhmaa/riitelee/sairastaa. Koronatesteissä hypätään kun lapsen nenä vuotaa.

Ei ole minkäänlaista hengähdystaukoa. Jos haluaisi vaikka elokuvan katsoa Netflixistä niin sekin onnistuu vasta kun lapset nukkuu ja silloin olisi yleensä vielä tuhat kotihommaa tehtävänä.Kyllä olisin mielummin opiskelija, joka voi itse päättää milloin opiskelee, syö, rentoutuu, tapaa ystävää , nukkuu, katsoo elokuvan jne. Ilmeisesti opiskelijoiden ongelmana korona-aikana on se, että sitä ”omaa aikaa” on nyt liikaa ja ovat pulassa kun ei ole tarpeeksi lähiopetuksen ”rakenteita” aikatauluineen ja harrastusaikatauluineen ja vapaa-ajan bileineen tuomassa ohjelmaa ja rytmiä viikkoon. Nyt se aikataulutus ja rajaaminen (milloin opiskelee, milloin rentoutuu) pitäisi tehdä itse.

Vielä joskus muistelette kaiholla korona-aikoja, kun olitte opiskelijoita ja teillä oli mahdollisuus lojua koko päivä tekemättä mitään, jos siltä tuntui.Nauttikaa vielä kun voitte. Toinen ääripää odottaa kun elätte ruuhkavuosia. Toivottavasti silloin ei ole mikään pandemia päällä. Ei ole herkkua tämäkään 24/7 vastuuta ja työtä ilman tukiverkkojen apua ja hengähdystaukoja.

No jaa, ehkä ei kannata tehdä tästäkin "kenellä on kaikkein kurjinta" -kilpailua. Juuri juttelin sisareni kanssa, jolla on kolme pientä lasta. Hän totesi ettei korona ole juurikaan vaikuttanut heidän perheensä elämään. Päiväkodit ja esikoulu pyörivät täysin normaalisti ja lapset voivat leikkiä normaalisti sekä ulkona että sisällä, kavereitakin saa nähdä. Ruuhkavuosissa on omat haasteensa, mutta ne eivät johdu koronasta.

No meidän perheen elämään on kyllä korona vaikuttanut. Isovanhemmat eivät uskalla tavata meitä koronariskin takia. Emme saa ollenkaan hengähdystaukoja. Normaali lastenhoitoapu on kadonnut. Viikonloput tai yökyläilyt mummolassa ovat kadonneet. Meille ne olivat henkireikä ja auttoivat jaksamaan.

Ystäväperheet eivät kyläile. Lasten harrastukset ovat olleet katkolla. Mielelläni vaihtaisin osaa jonkun opiskelijan kanssa. Olisin taivaassa jos pääsisin soluasuntoon omaan huoneeseen lukemaan tenttikirjaa kaikessa rauhassa. Jos saisin valita niin olisin ottanut koronan mielummin opikeluvuosiini kuin tähän pikkulapsiperhevuosiin, jolloin tukiverkon merkitys jaksamiselle on suuri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säälin erityisesti niitä opiskelijoita, jotka asuu solussa epämieluisien kämppisten kanssa. Koitapa jaksaa elämää kotiin lukkiutuneena, kun oman huoneen seinän takana mölytään jatkuvasti, vessa on usein vetämättä, keittiön pinnat törkyisiä, jääkaapissa ei voi säilyttää ruokaa kun joku syö sen kuitenkin ja yhteisten tilojen lattioilla lojuu muiden likaisia alkkareita. 

Kuvausta lukiessa voisi kuvitella että kyse on jostain muusta ihmisryhmästä, kuin yliopisto-opiskelijoista, joilla täytyy kuitenkin olla sen verran älyä, että opinnoissa pärjäävät. Tuollainen sikailu on yhdistettävissä alhaiseen älykkyyteen ja tyhmyyteen.

On niissä ammattikoululaisiakin

No, korona on niin kuin sotatila. Kaikki kärsii.

Itse ollaan oltu lähes totaalisessa eristyksessä keväästä, lapsi kotikoulussa. Ja saadaan pelätä, että jääkö lapsi isättömäksi vai ei.

Ei ihan hirveästi tule myötätuntoa sille,kun valitetaan yksinäisyydestä. Saatte ainakin pitää henkenne.

Uuli kirjoitti:

Sota-ajan kriisi oli melkoisesti raskauttavampaa kun se että nuoret eivät pääse tanssahtelemaan ja ryyppäämään.

Riittäisi kyllä kun pääsisi yliopistolle edes joskus.