Yliopisto-opiskelijoiden tilanne, koronarajoitukset tekevät pahaa jälkeä

Vierailija kirjoitti:

Luulin, että mulla menisi ihan hyvin, kun teen muutenkin ison osan opinnoista etänä. Mutta nyt kun tätä on jatkunut kohta vuoden, niin pakko myöntää, että tämä on ihan katastrofi mun opintojen kannalta. Aiemmin arvosanat oli nelosta ja viitosta, nyt kakkosta ja kolmosta. Osa kursseista jää kesken. Motivaatiota on ihan älyttömän vaikea löytää. 😥

Hei, opetan yliopistossa ja sanon sinulle ja muillekin, että pandemia päättyy kuitenkin ennen pitkää. Rokottamiset eivät taida sujua ihan niin kuin Strömsössä, mutta etenevät kuitenkin. Uskon, että kesällä ja syksyllä on helpompaa ja ensi vuonna olemme aika lähellä normaalia. Opinnoissa tarvitaan joka tapauksessa pitkäjännitteisyyttä, oli päällä pandemia tai ei. Muista, että tähtäät tulevaisuuteen. Voit myös keskustella laskeneista arvosanoistasi omien opettajiesi kanssa ja pohtia, miten voisit muuttaa opiskelutapojasi. Opiskeluun pitää joka tapauksessa panostaa. Ei tämä ole ollut helppoa meille opettajillekaan. Etäopettamisessa on omat haasteensa esimerkiksi vuorovaikutuksen ylläpitämisen osalta. Opetustilaisuudet pitää myös suunnitella pikkutarkemmin. Mutta etäopetus sentään takaa kaikille turvalliset opetus- ja oppimistilaisuudet.

Vierailija kirjoitti:

Hesarissa on iso juttu suomalaisten pahoinvoinnista koronan takia:

https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000007781400.html

Ja hyviä kommentteja, kuten tämä, jota en ole itse kirjoittanut:

"Tällaiset kommentit saavat kyllä köyhän ja yksinäisen ihmisen pahalle tuulelle. "En ole päässyt joka viikko ulkomaille", "Olen nähnyt vain kumppaniani ja muutamaa kaveriani", "Ei pääse museoon ja elokuviin". Mites me jotka emme välttämättä ole päässeet koko elämässämme ulkomaille? Mites me, jotka ovat viimeksi nähneet muuta kuin peilikuvansa viimeiseen viiteen vuoteen? Mites me, joilla ei ole ainoatakaan ystävää eikä parisuhdetta? Tervetuloa kokemaan millaista meidän normaalielämämme on. Nyt on mennyt hikinen vuosi ja ihmiset itkevät kuin pienet lapset kun eivät ole päässeet kaverin kanssa terassille arvostelemaan ohikulkijoiden vaatteita. Toivottavasti tällaiset kriisit saavat muutosta aikaan ja luovat tilaa ihmisten auttamiseen. Koronatilanteen häviäjiä ovat päihdeongelmaiset, asunnottomat, pitkäaikaissairaat, yksinäiset ja mielenterveysasiakkaat. Heistä kirjoitetaan kyllä, mutta mielestäni aivan liian vähän suhteessa muiden ihmisen ahdinkoon."

Mielestäni typerä kommentti. Eri asia että nuo KIELLETÄÄN kuin että joku ei itse saa niitä aikaiseksi vaikka samat mahdollisuudet kuin muillakin.

Ei minullakaan ole esim. kavereita enkä ole koskaan päässyt matkustelemaan kunnolla, mutta ei tulisi mieleenkään verrata sitä katkerasti tähän tilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herranen aika sentään mitä maitovelli porukkaa! miten sitä suomalaiset tulikaan sotavuosina toimeen kun missään ei ollut  mitään ja monet vielä kaatu sodassa - mikä oli oikeasti todellinen uhka, niin hengelle kuin mielenterveydelle... Toivottasti kenenkään noiden opiskelijoiden kanssa en joudu koskaan tekemisiin!

Nimim "itsellä kantti kestää ihan hyvin ilman mitään ongelmia"

Tarkoitat varmaan niitä maitovellejä, jotka vaatimalla vaativat nuoria eristäytymään sellaisen taudin takia joka ei edes ole heille vaarallinen.

Ai niin, kas kun se tauti sattuu olemaan vaarallinen näille kitiseville maitovelleille, niin hemmoteltuja he ovat että ovat mielestään oikeutettuja vaatimaan nuorilta loputonta eristäytymistä jotta itseä ei pelottaisi niin paljon.

Koronavirus voi olla vaarallinen myös nuorille ja lapsille - alaikäisiäkin on kuollut sen aiheuttamaan tautiin maailmalla. Mutta vaikka virus olisi vaarallinen vain 45,5-vuotiaille eikä muille ikäryhmille, minusta on itsestäänselvää, että yhteiskunta aina suojelee uhanalaisia jäseniään. Vai haluatko purkaa yhteiskunnan, jossa kaikki saisivat elää miten mielivät toisistaan välittämättä? Miltähän elämä sellaisessa todellisuudessa tuntuisi?

Koronavirus on harvoin ollut vaarallinen lapsille ja nuorille. Toki poikkeuksia on, kuten kaikissa taudeissa, mutta nuorten rajoitusten lähtökohtana on kuitenkin muiden suojeleminen kuin heidän itsensä. Totta kai minusta on oikein, että vaarassa olevaa ryhmää suojellaan. Olen itsekin koronan riskiryhmää. Minusta vain ei olisi oikeudenmukaista, että kaikki muut luopuisivat elämästään jotta nuo esimerkkisi 45,5 -vuotiaat saisivat elää mahdollisimman normaalia elämää. Päälle itsekkäät, kiittämättömät 45,5-vuotiaat syytäisivät kasan solvauksia muiden niskaan jos muut kyseenalaistaisivat tilannetta. 

Pitää vielä lisätä että en ikipäivänä kehtaisi haukkua kitiseviksi maitovelleiksi ihmisryhmää, joka on  luopunut elämänsä tärkeimmistä vuosista suojatakseen minua. En ymmärrä miten joku kehtaa ja häpeän näiden itselleen suojelua vaativien ylimielisten aikuisten puolesta.

Mistä ihmeen elämänsä tärkeimmistä vuosista? Miten niin luopuneet? Hehän elävät koko ajan ja saavat vielä olla terveitä. Etäyhteydet ja some ovat täydessä toiminnassa ja kavereita voi nähdä rajoitetusti näinä aikoinakin.

Nuorten elämä on muuttunut koronan aikana eniten. Juuri niinä vuosina, kun ihminen tekee elämänsä tärkeimpiä päätöksiä, solmii elämänsä tärkeimpiä ihmissuhteita, opettelee elämänsä tärkeimpiä asioita, aikuiset sulkevat heidät ruutujen ääreen koska haluavat suojata itseään. Miksi aikuiset eivät itse ole siellä etäyhteyksien ja somen äärellä ja näkemässä kavereita rajoitetusti onnellisina siitä että saavat olla elossa ja vielä terveitä?

Jos puhutaan yliopisto-opiskelijoista, niin aikuisia hekin kyllä ovat. Tämä korona koskee kaikkia. Vaikkei itse kuuluisikaan riskiryhmään, oma läheinen saattaa kuulua.

Juuh, onhan tämä ikävä tilanne. Opiskelen ensimmäistä vuotta yliopistossa, enkä ole tavannut juuri ollenkaan ihmisiä vuosikurssiltani. Asun myös vielä vanhemmillani, en nää siinä mitään järkeä muuttaa yksin Helsinkiin johonkin solukämppään tässä tilanteessa. Asun toisaalta vain 45kilometrin päässä yliopistostani (Helsinki) ja viihdyn onneksi hyvin perheeni kanssa. Olen ollut siitä onnekas, että minulla on ollut yksi kurssi, joka on järjestetty paikan päällä syksyllä. Kurssi oli 2 kertaa viikossa. Tutustuin kurssilla pariin ihmiseen, joihin en olisi muuten tutustunut ja olemme vielä tänä vuonnakin pitäneet hyvin yhteyttä. Kaikilla ei kuitenkaan ole näin onnekas tilanne kuin minulla, joten toivon sydämestäni, että rokotukset etenisivät nopeammin ja pääsisimme pian aloittamaan taas normaalin elämän.

Opiskelee käsienheiluttelualaa ja uupunut yhden syksyn jälkeen. Ei vissiin ihan oikea paikka opiskella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi nuoret aikuiset opiskelijat.. Teillä on kuitenkin paljon mahdollisuuksia rentoutua opintojen vastapainoksi (on videopuhelut, Netflixit, kavereita voi tavata pienessä porukassa, liikuntaa voi harrastaa monella tapaa jne). Voitte itse vaikuttaa aikatauluunne ja järjestää sinne rentoutumisaikaa ja viihdettä.

Kyllä tässä koronassa on jaksamista myös esim. pienten lasten vanhemmille. Pienten lasten äitinä täytyy hoitaa kaikki, esim. vaativa työ ja kotityöt/lastenhoito/ruuanlaitto/siivous jne. Isovanhemmat eivät voi nyt auttaa eivätkä uskalla edes tavata meitä. Ei voi mennä Hoploppiin, uimahalliin, pienten lasten harrastuksiin kuten muskariin.. Ystäväperheitä ei nyt nähdä. Ei ole bileiltoja/matkoja yms. keinoja rentoutua. Lapset uhmaa/riitelee/sairastaa. Koronatesteissä hypätään kun lapsen nenä vuotaa.

Ei ole minkäänlaista hengähdystaukoa. Jos haluaisi vaikka elokuvan katsoa Netflixistä niin sekin onnistuu vasta kun lapset nukkuu ja silloin olisi yleensä vielä tuhat kotihommaa tehtävänä.Kyllä olisin mielummin opiskelija, joka voi itse päättää milloin opiskelee, syö, rentoutuu, tapaa ystävää , nukkuu, katsoo elokuvan jne. Ilmeisesti opiskelijoiden ongelmana korona-aikana on se, että sitä ”omaa aikaa” on nyt liikaa ja ovat pulassa kun ei ole tarpeeksi lähiopetuksen ”rakenteita” aikatauluineen ja harrastusaikatauluineen ja vapaa-ajan bileineen tuomassa ohjelmaa ja rytmiä viikkoon. Nyt se aikataulutus ja rajaaminen (milloin opiskelee, milloin rentoutuu) pitäisi tehdä itse.

Vielä joskus muistelette kaiholla korona-aikoja, kun olitte opiskelijoita ja teillä oli mahdollisuus lojua koko päivä tekemättä mitään, jos siltä tuntui.Nauttikaa vielä kun voitte. Toinen ääripää odottaa kun elätte ruuhkavuosia. Toivottavasti silloin ei ole mikään pandemia päällä. Ei ole herkkua tämäkään 24/7 vastuuta ja työtä ilman tukiverkkojen apua ja hengähdystaukoja.

No jaa, ehkä ei kannata tehdä tästäkin "kenellä on kaikkein kurjinta" -kilpailua. Juuri juttelin sisareni kanssa, jolla on kolme pientä lasta. Hän totesi ettei korona ole juurikaan vaikuttanut heidän perheensä elämään. Päiväkodit ja esikoulu pyörivät täysin normaalisti ja lapset voivat leikkiä normaalisti sekä ulkona että sisällä, kavereitakin saa nähdä. Ruuhkavuosissa on omat haasteensa, mutta ne eivät johdu koronasta.

No meidän perheen elämään on kyllä korona vaikuttanut. Isovanhemmat eivät uskalla tavata meitä koronariskin takia. Emme saa ollenkaan hengähdystaukoja. Normaali lastenhoitoapu on kadonnut. Viikonloput tai yökyläilyt mummolassa ovat kadonneet. Meille ne olivat henkireikä ja auttoivat jaksamaan.

Ystäväperheet eivät kyläile. Lasten harrastukset ovat olleet katkolla. Mielelläni vaihtaisin osaa jonkun opiskelijan kanssa. Olisin taivaassa jos pääsisin soluasuntoon omaan huoneeseen lukemaan tenttikirjaa kaikessa rauhassa. Jos saisin valita niin olisin ottanut koronan mielummin opikeluvuosiini kuin tähän pikkulapsiperhevuosiin, jolloin tukiverkon merkitys jaksamiselle on suuri.

Voidaan vaihtaa osia! Minä olen yliopisto-opiskelija, jolla on kolme pientä lasta. Tenttikirjoja luetaan öisin, elleivät lapset herätä. Päiväkoti ei ota lapsia, jos aivastaakaan, samoin koulussa. Päivät vedetään siis etäkoulua ja öisin omaa koulua. Nukutaan tunnin, parin pätkissä niinä vuorokauden aikoina, kun se on mahdollista. Yöunia ei siis käsitteenä ole enää olemassa, on vain elämälle välttämätön lepo aina silloin kun mahdollista. Lisätään tähän se tukiverkottomuus vielä. Mutta tosiaan, vaihdetaan ihmeessä.

Hmm, itse opiskelijana olen tutustunut koronasta huolimatta ihmisiin. Hyvinhän nyt on ollut aikaa luoda intiimi suhde. Opiskelu etänä säästää aikaa ja ehdin verkostoitua ammatillisesti myös yliopiston ulkopuolelle. Ehdin liikkua enempi ja katsella leffoja, kokkailla, nähdä kavereita. En näe mikä ongelma, kuitenkin kurssin suurin työ tehdään luennon ulkopuolella itsenäisesti tai ryhmässä. Velkaa nostan, elän säästeliäästi. Ryhmätyöt tehtiin jo ennen koronaa etänä aikataulusyistä. Koronaa ei kannata käyttää tekosyynä laiskuuteen. Jos ei opinnot maita, niin töihin. Mm. siivoushommia on tarjolla ja pääsee sitten kodin ulkopuolelle töihin. :)

Lyydian kannattaisi käydä vaikka vähän lenkillä, niin kilot karisisi ja jaksaminen parantuisi. Kyllä elämässä pitää sietää ikäviäkin kausia.

Mulle tää tilanne on itseasiassa suotuisa. Kärsin sosiaalisesta ahdistuksesta. Harmi kun en saa aina opiskella näin. :( Haaveilen että kun valmistun voin myös tehdä yksin töitä tai etätöitä.