Yliopisto-opiskelijoiden tilanne, koronarajoitukset tekevät pahaa jälkeä

Vierailija kirjoitti:

Se oikea aikuistuminen? Sekö on se kamala mörkö mikä ihmiskuntaa ravistelee koronan seurauksena?! Koetko olevasi etäopiskelun, harrastusten ja kontaktien puutteen vuoksi nyt niin eri asemassa kuin muut, että yhteiskunnan pitäisi rynnätä nyt auttamaan juuri sinua?

Sinulla on parisuhde ja ystäviä. Siinä on jo paljon mitä muilla ei ole.

Pää pois perseestä ja menet vaikka stressinhallinta kurssille, etkä lykkää vastuuta aikuistumisestasi kenellekään muulle, kuin itsellesi.

Stressinhallintakursseja ei ole tarjolla, olen etsinyt ja kysynyt YTHS. En koe kaipaavani yhteiskunnan apua, kerroin vain mitä vaikutukset tulevat todennäköisesti olemaan. Enkä ole lykännyt vastuuta muille aikuistumisestani, mutta aion elää nyt nuoruuttani pidempään, kuin mitä ilman koronaa olisin tehnyt.

Missä vaiheessa ihmisistä tuli tällaisia aikuisvauvoja, jotka kitisevät kaikesta? Yhyy, en voi bilettää, yhyy, en halua aikuistua, yhyy, en halua ottaa vastuuta työelämästä. Yhyy minä ja mun napa. Ziisus sentään, tämä tilanne nyt kestää aikansa ja sitten pelataan normaaliin, kyllä kai nyt aikuinen ihminen kestää muutaman kuukauden siellä etäyhteyksien päässä ilman biletyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Ei saa peesattua hirveesti ku suoritettava itekseen opintoja. Mm. kyseltyä tenttikysymyksiä. Ihan ahdistusta tuntevat. Ahdistus on ollu tuttua yksinäisille aiemminkin. Ennen rutkasti suorittanut serkkuni ei muka saa aikaan mitään. Missä syy?

Niin ja serkkuni syyttää opettajia suu vaahdossa kaikesta kun ei nappaa.

Itse yliopisto-opiskelijana koronan tuoma etäopiskelu on ollut ihan huippua! Aikaa säästyy ihan älyttömästi kun luennot on verkossa ja työssäkäynti ei juurikaan opinnoista häiriinny. Olen pystynyt tekemään paljon enemmän opintopisteitä, kuin olisin pystynyt ilman koronaa :)

Tuo kysely on muuten äärimmäisen huonosti laadittu, siinä oli mahdollisuus vastata vain negatiivisesti, eli kysymykset oli muotoiltu niin, ettei niihin voinut antaa vastausta, joka olisi tuonut esille sen, että koronalla on ollut erittäin positiivisia vaikutuksia opiskeluun ja jaksamiseen.

Itseasiassa suuri osa opiskelijoista EI ole muuttanut opiskelupaikkakunnalle, koska opetuksen voi suorittaa etänä. Tästä on aiheutunut myös paljon säästöjä ja vuokra-asuntojen saatavuus on hyvä, koska kysyntä on vähäistä. On ihan turha ulista jostain uusista paikkakunnista, kun todellisuudessa valtaosa opiskelijoista  etäopiskelee äidin lihapatojen ääreltä.

Miksi muuttaa kotoa edes opiskelupaikkakunnalle, jos opiskelu on virtuaalista.

Muutin itse pois kotoa vuonna 1993 ja kyllä silloinkin kaikki oli ahdistavaa: solukämppä, elintason romahtaminen opintotuen varaan, ystävät kaukana, ikävä, ei kännyköitä ja nettiä, ja pitkä matka kotipaikkakunnalle.

Unelma itsenäisyydestä on monesti ruusuisempi kuin todellisuus. Nyt vaaditaan vähän kestävyyttä ja sopeutumista. Mutta en kyllä nyt ymmärrä, miksi edes muuttaa pois lapsuudenkodista.

Monelle, jolle opiskeluala ei ole se maailman mielenkiintoisin asia, opiskelu on ollut hankalaa. Kuten allekirjoittaneelle. Jo ennen koronaa elämäntilanne oli erittäin raskas silloisen kumppanin, nykyisen eksän, mt- ja päihdeongelman takia. Opiskelumotivaatio oli alkanut laskea jo aiemmin, eli olin kulkenut hyvän matkan kohti uupumusta jo ennen koronaa.

Kyse ei siis todellakaan ole siitä, että korona olisi suoraan syynä uupumukseeni, vaan korona oli se viimeinen niitti joka aloitti lähtölaskennan romahdukseen. Ja tiedän, että monella muulla on sama tilanne, elämässä on ollut haasteita jo ennen koronaa ja tämä laukaisi sen.

Että kun koronaeristys alkoi, niin lähti se ainoa henkireikä elämästä, ne päivittäiset luennot kampuksella ja opiskelukaverit, joiden kanssa elää opiskelijan elämää. Ainoa asia elämästä, joka oli hyvin eikä stressannut, vaan toi iloa elämään, joka muuten oli liian raskas. Olisin luultavasti uupunut ilman koronaakin kiitos eksän vaikeuksien, mutta korona ehkä nopeutti sitä, mikä on ihan hyväkin.

Eivät opiskelijat ole mikään ryhmä, joka on irrallaan muista elämänalueista. Ihan samalla tavalla me sairastamme ja meillä on ihmissuhteissa ongelmia. Opiskelijat vaan yleisesti saattavat selvitä niistä suht hyvin, kun on jotain mitä odottaa toiveikkaana. Mutta nyt toivo on hiipunut, ja yhteisön luoma virta ei vie mukanaan.

Niin. Korona on kova tauti ja rajoituksiakin tarvitaan. Jos jengi olisi edes kevään jälkeen uskonut että nyt on tosi kyseessä, karanteenannut itse itsensä reissujensa jälkeen, eikä juossut pitkin ja poikin viruslinkona ja muutenkin tuossa syksyn mittaan käytellyt maskeja ja malttanut hiukan eristäytyä eikä juosta bilettämässä jne. niin nyt olisi koulut auki. Aika moni opiskelijahan on noissa suurbileissä käynyt tartuntaa saamassa. Tekisi mieli kysyä: kannattiko?

Vierailija kirjoitti:

Selittäkää toki nyt tyhmälle miksi juuri heihin tämä vaikuttaa NIIN kovasti, kovemmin kuin muihin? Vaikkei olisi muuttanut niin silti olisi korona ja etäopetusta. Jutun neidillä on motivaatio hukkunut puolivuotta(!!!) unelma-alan aloituks9esta. Jeesus sentään. Uni, liikunta jne on ihan itsestään kiinni saako hoidettua. Motivaatioharjoituksia voi myös tehdä. Nyt erotellaan jyvät akanoista, kenellä on yliopisto-opiskeluun vaadittavia itseohjautuvuus-taitoja.

Nuoret elää elämäänsä somen kautta. Koulussa kaikki nuoret nenä kiinni ruudussa. Tosiaan, mihin se on nyt unohtunut? Entäs se perheetön 45.v Marjatta jonka on vaihtanut työpaikkaa, eikä osaa edes facea käyttää? Entä ne 4-10-vuotiaat joilta on synttärit peruttu, eikä he ymmärrä miksi kukaan ei tule kylään.

Saatana kun mua ärsyttää tollanen ENTÄS MINÄ, MINUUN TÄMÄ VAIKuTTAA ENEMMÄN Kuin SINUUN yhyhyhyyyy sitten puoli Suomea huokailee mukana ja kauhistelee. Kaikki tässä ollaan samassa veneessä!

Mites amislaiset pärjää? On etäopetusta ja harjoittelupaikat kiinni tai eivät voi ottaa opiskelijoita. Ei ne vingu eikä tehdä "huolestuneita" tutkimuksia. Jännä juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se oikea aikuistuminen? Sekö on se kamala mörkö mikä ihmiskuntaa ravistelee koronan seurauksena?! Koetko olevasi etäopiskelun, harrastusten ja kontaktien puutteen vuoksi nyt niin eri asemassa kuin muut, että yhteiskunnan pitäisi rynnätä nyt auttamaan juuri sinua?

Sinulla on parisuhde ja ystäviä. Siinä on jo paljon mitä muilla ei ole.

Pää pois perseestä ja menet vaikka stressinhallinta kurssille, etkä lykkää vastuuta aikuistumisestasi kenellekään muulle, kuin itsellesi.

Stressinhallintakursseja ei ole tarjolla, olen etsinyt ja kysynyt YTHS. En koe kaipaavani yhteiskunnan apua, kerroin vain mitä vaikutukset tulevat todennäköisesti olemaan. Enkä ole lykännyt vastuuta muille aikuistumisestani, mutta aion elää nyt nuoruuttani pidempään, kuin mitä ilman koronaa olisin tehnyt.

Missä vaiheessa ihmisistä tuli tällaisia aikuisvauvoja, jotka kitisevät kaikesta? Yhyy, en voi bilettää, yhyy, en halua aikuistua, yhyy, en halua ottaa vastuuta työelämästä. Yhyy minä ja mun napa. Ziisus sentään, tämä tilanne nyt kestää aikansa ja sitten pelataan normaaliin, kyllä kai nyt aikuinen ihminen kestää muutaman kuukauden siellä etäyhteyksien päässä ilman biletyksiä.

Nokun pitkin kesää on liimattu ripsiä ja lisäkkeitä. Otettu just oikea rusketus pintaan ja vähän laihduttu. Saatu se keskustan uusi yksiö autohallipaikalla ja ostettu kaikki uudet valkoiset kalut ja kupit. Haaveiltu some edellä miltä hän näyttää ilta-aurinko kuvissa parvekkeella luomuchailatte kädessä. Kyllähän se kyrsii kun "opiskelu" muuttui maskin takaa nyyhkimiseksi kun vuokra onkin liian suuri, aurinko ei paista ja tsaijuoma on oikeesti pahaa. Pittääkö tästä nyt kottiin palata? Masentaa.

Voi nuoret aikuiset opiskelijat.. Teillä on kuitenkin paljon mahdollisuuksia rentoutua opintojen vastapainoksi (on videopuhelut, Netflixit, kavereita voi tavata pienessä porukassa, liikuntaa voi harrastaa monella tapaa jne). Voitte itse vaikuttaa aikatauluunne ja järjestää sinne rentoutumisaikaa ja viihdettä.

Kyllä tässä koronassa on jaksamista myös esim. pienten lasten vanhemmille. Pienten lasten äitinä täytyy hoitaa kaikki, esim. vaativa työ ja kotityöt/lastenhoito/ruuanlaitto/siivous jne. Isovanhemmat eivät voi nyt auttaa eivätkä uskalla edes tavata meitä. Ei voi mennä Hoploppiin, uimahalliin, pienten lasten harrastuksiin kuten muskariin.. Ystäväperheitä ei nyt nähdä. Ei ole bileiltoja/matkoja yms. keinoja rentoutua. Lapset uhmaa/riitelee/sairastaa. Koronatesteissä hypätään kun lapsen nenä vuotaa.

Ei ole minkäänlaista hengähdystaukoa. Jos haluaisi vaikka elokuvan katsoa Netflixistä niin sekin onnistuu vasta kun lapset nukkuu ja silloin olisi yleensä vielä tuhat kotihommaa tehtävänä.Kyllä olisin mielummin opiskelija, joka voi itse päättää milloin opiskelee, syö, rentoutuu, tapaa ystävää , nukkuu, katsoo elokuvan jne. Ilmeisesti opiskelijoiden ongelmana korona-aikana on se, että sitä ”omaa aikaa” on nyt liikaa ja ovat pulassa kun ei ole tarpeeksi lähiopetuksen ”rakenteita” aikatauluineen ja harrastusaikatauluineen ja vapaa-ajan bileineen tuomassa ohjelmaa ja rytmiä viikkoon. Nyt se aikataulutus ja rajaaminen (milloin opiskelee, milloin rentoutuu) pitäisi tehdä itse.

Vielä joskus muistelette kaiholla korona-aikoja, kun olitte opiskelijoita ja teillä oli mahdollisuus lojua koko päivä tekemättä mitään, jos siltä tuntui.Nauttikaa vielä kun voitte. Toinen ääripää odottaa kun elätte ruuhkavuosia. Toivottavasti silloin ei ole mikään pandemia päällä. Ei ole herkkua tämäkään 24/7 vastuuta ja työtä ilman tukiverkkojen apua ja hengähdystaukoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen yliopisto-opiskelija, nyt neljättä vuotta. Olen ollut etäopetuksessa täysin kohta vuoden. Vituttaa eniten se, että mitään stressinpurkukeinoja ei ole. Harrastukset kiinni, liikuntapaikat kiinni, bileitä ei ole, hengailuiltoja ei ole, tilalla pelkkää stressiä. Opiskelen noin 40-60h viikossa, sillä opintoni ovat raskaita. Ennen oon pärjännyt kun vastapainona on ollut jotain HAUSKAA. Jotain, mikä vie ajatukset pois muualle kotona odottavista tekemättömistä tehtävistä. En löydä sitä tunetta lenkkipolulta tai kotiharrastuksista.

Vaikutuksista uskon että se "oikea aikuistuminen" jää ainakin itselle kauemmas, kuin mitä muutoin. Haluan vielä rellestää ja olla vapaa ilman vastuita, enkä ole valmis työelämään. Tässä on tätä syntyvyyden laskua valiteltu, ja uskoisin, että tämä tilanne varmasti vetää sen vielä matalammaksi. Valmistautuminen lykkääntyy, ei päästä valmituttua töihin, puhumattakaan kumppanin löytämisen vaikeudesta näinä aikoina. Itse seurustelen jo, ja se onkin ollut aika henkireikä tässä ja on onneksi kavereita. Mutta miettikää näitä vaikutuksi tulevaisuudelle.

Olen kuullut monen opiskelijan sanovan tuota samaa, että aikuistuminen ja vakiintuminen tulee lykkääntymään tämän takia.

Mitä tekemistä aikuistumisella tän kanssa on. Onko aikuistuminen sitä että perustetaan perhe. Entäs lukemattomat yksineläjät. Eivätkö he aikuistu. Naurettavaa. Yliopisto-opiskelija on aikuinen. Ihme kermap*rseporukkaa nämä joiden pitäisi olla kansan parhaimmistoa kun ovat kerran päässeet korkeimpiin opinahjoihin opiskelemaan. Tämä vuosi vielä ja olemme normaalissa.

Sympatiani ovat opiskelijoiden puolella. Itselläni on lukiolainen ja näen läheltä etäkoulun karmeat vaikutukset opiskelutuloksiin ja motivaatioon. Tilanne on varmasti kurja myös kolmannen asteen opiskelijoilla, jotka ovat vain pari vuotta vanhempia ja juuri aloittaneet täysin uuden itsenäisen elämänvaiheen.

Lukiolaisista puhutaan enemmän varmaan siksi että heistä suurin osa on alaikäisiä. Lisäksi lukiolaisille on syntymässä erittäin epäoikeudenmukainen tilanne lähivuosien yo-kirjoituksiin, kun osa on ollut etäopetuksessa useita kuukausia ja osa vain lyhyen jakson keväällä 2020. Tämä tulee näkymään tuloksissa ja myös jatko-opiskelupaikkojen jaossa. Myös opiskeluajat tulevat pitenemään, oman lapseni kavereista noin puolet on koronan takia pidentämässä lukiota 3,5 tai 4 vuoteen.

Helpointa korona-aika on pikkulapsille, joiden elämä ei ole juurikaan muuttunut sekä keski-ikäisille, jotka ovat jo vakiinnuttaneet paikkansa työelämässä. Työt pyörivät joko työpaikalla tai etänä ja vuosi keski-ikäisen elämässä ei muuta elämän kurssia suuntaan eikä toiseen, onpahan vaihtelua. Nuorten kohdalla tilanne on täysin toinen, he ovat vasta kehittymässä sekä fysiologisesti että sosiaalisesti ja etsivät paikkaansa maailmassa. Pitkä eristäminen vertaisryhmästä on tässä elämänvaiheessa tuhoisaa.

Vierailija kirjoitti:

Voi nuoret aikuiset opiskelijat.. Teillä on kuitenkin paljon mahdollisuuksia rentoutua opintojen vastapainoksi (on videopuhelut, Netflixit, kavereita voi tavata pienessä porukassa, liikuntaa voi harrastaa monella tapaa jne). Voitte itse vaikuttaa aikatauluunne ja järjestää sinne rentoutumisaikaa ja viihdettä.

Kyllä tässä koronassa on jaksamista myös esim. pienten lasten vanhemmille. Pienten lasten äitinä täytyy hoitaa kaikki, esim. vaativa työ ja kotityöt/lastenhoito/ruuanlaitto/siivous jne. Isovanhemmat eivät voi nyt auttaa eivätkä uskalla edes tavata meitä. Ei voi mennä Hoploppiin, uimahalliin, pienten lasten harrastuksiin kuten muskariin.. Ystäväperheitä ei nyt nähdä. Ei ole bileiltoja/matkoja yms. keinoja rentoutua. Lapset uhmaa/riitelee/sairastaa. Koronatesteissä hypätään kun lapsen nenä vuotaa.

Ei ole minkäänlaista hengähdystaukoa. Jos haluaisi vaikka elokuvan katsoa Netflixistä niin sekin onnistuu vasta kun lapset nukkuu ja silloin olisi yleensä vielä tuhat kotihommaa tehtävänä.Kyllä olisin mielummin opiskelija, joka voi itse päättää milloin opiskelee, syö, rentoutuu, tapaa ystävää , nukkuu, katsoo elokuvan jne. Ilmeisesti opiskelijoiden ongelmana korona-aikana on se, että sitä ”omaa aikaa” on nyt liikaa ja ovat pulassa kun ei ole tarpeeksi lähiopetuksen ”rakenteita” aikatauluineen ja harrastusaikatauluineen ja vapaa-ajan bileineen tuomassa ohjelmaa ja rytmiä viikkoon. Nyt se aikataulutus ja rajaaminen (milloin opiskelee, milloin rentoutuu) pitäisi tehdä itse.

Vielä joskus muistelette kaiholla korona-aikoja, kun olitte opiskelijoita ja teillä oli mahdollisuus lojua koko päivä tekemättä mitään, jos siltä tuntui.Nauttikaa vielä kun voitte. Toinen ääripää odottaa kun elätte ruuhkavuosia. Toivottavasti silloin ei ole mikään pandemia päällä. Ei ole herkkua tämäkään 24/7 vastuuta ja työtä ilman tukiverkkojen apua ja hengähdystaukoja.

No jaa, ehkä ei kannata tehdä tästäkin "kenellä on kaikkein kurjinta" -kilpailua. Juuri juttelin sisareni kanssa, jolla on kolme pientä lasta. Hän totesi ettei korona ole juurikaan vaikuttanut heidän perheensä elämään. Päiväkodit ja esikoulu pyörivät täysin normaalisti ja lapset voivat leikkiä normaalisti sekä ulkona että sisällä, kavereitakin saa nähdä. Ruuhkavuosissa on omat haasteensa, mutta ne eivät johdu koronasta.

Vierailija kirjoitti:

Monelle, jolle opiskeluala ei ole se maailman mielenkiintoisin asia, opiskelu on ollut hankalaa. Kuten allekirjoittaneelle. Jo ennen koronaa elämäntilanne oli erittäin raskas silloisen kumppanin, nykyisen eksän, mt- ja päihdeongelman takia. Opiskelumotivaatio oli alkanut laskea jo aiemmin, eli olin kulkenut hyvän matkan kohti uupumusta jo ennen koronaa.

Kyse ei siis todellakaan ole siitä, että korona olisi suoraan syynä uupumukseeni, vaan korona oli se viimeinen niitti joka aloitti lähtölaskennan romahdukseen. Ja tiedän, että monella muulla on sama tilanne, elämässä on ollut haasteita jo ennen koronaa ja tämä laukaisi sen.

Että kun koronaeristys alkoi, niin lähti se ainoa henkireikä elämästä, ne päivittäiset luennot kampuksella ja opiskelukaverit, joiden kanssa elää opiskelijan elämää. Ainoa asia elämästä, joka oli hyvin eikä stressannut, vaan toi iloa elämään, joka muuten oli liian raskas. Olisin luultavasti uupunut ilman koronaakin kiitos eksän vaikeuksien, mutta korona ehkä nopeutti sitä, mikä on ihan hyväkin.

Eivät opiskelijat ole mikään ryhmä, joka on irrallaan muista elämänalueista. Ihan samalla tavalla me sairastamme ja meillä on ihmissuhteissa ongelmia. Opiskelijat vaan yleisesti saattavat selvitä niistä suht hyvin, kun on jotain mitä odottaa toiveikkaana. Mutta nyt toivo on hiipunut, ja yhteisön luoma virta ei vie mukanaan.

Pystyn samaistumaan tähän täysin! Kun elämäntilanne oli vaikea jo ennen koronaa ja koronan myötä kamelin selkä katkesi. Opintoni olivat sujuneet ihan hyvin ennen koronaa, mutta usko loppui kokonaan kun viime kesän kesätyöt peruttiin, jäi harjoittelu suorittamatta, tiesin valmistumiseni viivästyvän siitä syystä. Tavallaan aiemmin opinnot olivat olleet henkireikä, pakoreitti pois kotoa, jonkinlainen pääsylippu parempaan elämään. Ja sitten se kaikki sortui. Myös tämän kesän kesätyöt ovat kysymysmerkki. Valmistuminen sen kun viivästyy. Saan ehkä hoidettua harjoittelut koulun kautta, mutta sitten on turha haaveilla töistä valmistumisen jälkeen kun ei ole yhtään työkokemusta...

Minulle tämä on ollut oikea onnenpotku. Sain vauvan loppuvuodesta ja suunnitelmana oli luonnollisestikin jättää opinnot tauolle, mutta tämä koronan etäily on mahdollistanut muutaman kurssin: opiskelen vauvan nukkuessa ja usein myös imettäessä, ja koska puolisoni työskentelee myös etänä, luento-, ryhmätyö- yms. ajat saadaan myös järjestettyä.

Loistavaa! Ymmärrettävästi monen sosiaalinen elämä kärsii, mutta meille joillekin tämä on avannut myös mahdollisuuksia, mitä ei aiemmin ollut.

Laumahysteria on tarttuvaa laatua, se on kuin lumivyöry. Nuoret ovat alttiita samanikäisten mielipiteille. Mitä enemmän mediassa tuodaan esiin ja kauhistellaan, kuinka huonosti opiskelijoiden asiat ovat nyt korona-aikana, masennus lisääntyy ahdistus lisääntyy, stressi lisääntyy ym., niin aina vain isompi joukko uskoo sen kohtaavan myös itseä. Media ”asiantuntijoineen” voisi enemmän toitottaa niitä keinoja, millä sitä uupumista ym. voidaan välttää. Tietenkin, jos nuoret on aivopesty sillä, että koko elämän tulee olla menestystä, jatkuvaa ylöspäin pyrkimistä opiskelussa, työssä, ihmissuhteissa, jatkuvaa tekemistä ja touhuamista, niin tottakai se paha masennus iskee.

Ne, joilla opinnot olivat alkamassa syksyllä 2020, saivat ilman seurauksia pitää välivuoden eli opintoaika ei lyhentynyt eikä oikeus välivuoteen poistunut. Tästä päätettiin ja tiedotettiin myöhään (elokuun alku), mutta oikeus annettiin silti ja jo tehtyä ilmoittautumista sai muuttaa.

Paljon surkeampi tilanne on edistyneemmillä opiskelijoilla. Kursseilla ei opetusta ("googlatkaa"), lehtoreiden tietotekniikkataidot olemattomat jolloin esim. matematiikan harjoitusryhmät ja "luennot" sujuvat puhuen, ilman minkäänlaisia laskuesimerkkejä (ekavuoden matikoista selviäisi lukiopohjalta ainakin alkuun), kurssivaatimuksia ei ole muutettu, vaan vaikkapa harjoitustöistä on vaan poistettu ohjaus paikan päällä, eikä etänä järjestetä. No, Google opettaa. 3. vuoden opiskelijana voin kertoa, että surkeaa on. En todellakaan olisi tänä vuonna ilmoittautunut, jos minulla olisivat olleet samat oikeudet kuin ekavuotisilla.

Yliopiston koneita ei saa käyttää, ja kurssitöissä vaadittavat laskentaohjelmat eivät pyöri kurssilaisten läppäreillä (tai niille ei ole lisenssejä). Palautteenantokanavia ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Hesarissa on iso juttu suomalaisten pahoinvoinnista koronan takia:

https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000007781400.html

Ja hyviä kommentteja, kuten tämä, jota en ole itse kirjoittanut:

"Tällaiset kommentit saavat kyllä köyhän ja yksinäisen ihmisen pahalle tuulelle. "En ole päässyt joka viikko ulkomaille", "Olen nähnyt vain kumppaniani ja muutamaa kaveriani", "Ei pääse museoon ja elokuviin". Mites me jotka emme välttämättä ole päässeet koko elämässämme ulkomaille? Mites me, jotka ovat viimeksi nähneet muuta kuin peilikuvansa viimeiseen viiteen vuoteen? Mites me, joilla ei ole ainoatakaan ystävää eikä parisuhdetta? Tervetuloa kokemaan millaista meidän normaalielämämme on. Nyt on mennyt hikinen vuosi ja ihmiset itkevät kuin pienet lapset kun eivät ole päässeet kaverin kanssa terassille arvostelemaan ohikulkijoiden vaatteita. Toivottavasti tällaiset kriisit saavat muutosta aikaan ja luovat tilaa ihmisten auttamiseen. Koronatilanteen häviäjiä ovat päihdeongelmaiset, asunnottomat, pitkäaikaissairaat, yksinäiset ja mielenterveysasiakkaat. Heistä kirjoitetaan kyllä, mutta mielestäni aivan liian vähän suhteessa muiden ihmisen ahdinkoon."

Minusta taas tällaiset toisten tunteita vähättelevät ja omaa tilannetta esille tuovat vuodatukset ovat todella tympeitä. Jos joku tuntee ahdistusta, häntä ei lohduta se, että jollakulla on asiat vielä huonommin. Tunteet ovat tunteita ja niihin on oikeus meistä ihan jokaisella. Tämäkään kirjoittaja ei saisi tuon asenteensa perusteella valittaa mistään, koska maailmassa on ihmisiä, joilla ei ole edes ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Ja mites nämä käytännön harjoittelut, vaikkapa opettajilla ja varhaiskasvatuksessa? Jos nekin on peruttu, taitaa valmistuminen lykkääntyä, enkä ainakaan haluaisi omalle lapselleni opea, joka ei ole koskaan käytännössä sen lapsiryhmän edessä seissyt.

Ei ole opetusharjotteluja ainakaan Norsseissa peruttu.

Vierailija kirjoitti:

Voi nuoret aikuiset opiskelijat.. Teillä on kuitenkin paljon mahdollisuuksia rentoutua opintojen vastapainoksi (on videopuhelut, Netflixit, kavereita voi tavata pienessä porukassa, liikuntaa voi harrastaa monella tapaa jne). Voitte itse vaikuttaa aikatauluunne ja järjestää sinne rentoutumisaikaa ja viihdettä.

Kyllä tässä koronassa on jaksamista myös esim. pienten lasten vanhemmille. Pienten lasten äitinä täytyy hoitaa kaikki, esim. vaativa työ ja kotityöt/lastenhoito/ruuanlaitto/siivous jne. Isovanhemmat eivät voi nyt auttaa eivätkä uskalla edes tavata meitä. Ei voi mennä Hoploppiin, uimahalliin, pienten lasten harrastuksiin kuten muskariin.. Ystäväperheitä ei nyt nähdä. Ei ole bileiltoja/matkoja yms. keinoja rentoutua. Lapset uhmaa/riitelee/sairastaa. Koronatesteissä hypätään kun lapsen nenä vuotaa.

Ei ole minkäänlaista hengähdystaukoa. Jos haluaisi vaikka elokuvan katsoa Netflixistä niin sekin onnistuu vasta kun lapset nukkuu ja silloin olisi yleensä vielä tuhat kotihommaa tehtävänä.Kyllä olisin mielummin opiskelija, joka voi itse päättää milloin opiskelee, syö, rentoutuu, tapaa ystävää , nukkuu, katsoo elokuvan jne. Ilmeisesti opiskelijoiden ongelmana korona-aikana on se, että sitä ”omaa aikaa” on nyt liikaa ja ovat pulassa kun ei ole tarpeeksi lähiopetuksen ”rakenteita” aikatauluineen ja harrastusaikatauluineen ja vapaa-ajan bileineen tuomassa ohjelmaa ja rytmiä viikkoon. Nyt se aikataulutus ja rajaaminen (milloin opiskelee, milloin rentoutuu) pitäisi tehdä itse.

Vielä joskus muistelette kaiholla korona-aikoja, kun olitte opiskelijoita ja teillä oli mahdollisuus lojua koko päivä tekemättä mitään, jos siltä tuntui.Nauttikaa vielä kun voitte. Toinen ääripää odottaa kun elätte ruuhkavuosia. Toivottavasti silloin ei ole mikään pandemia päällä. Ei ole herkkua tämäkään 24/7 vastuuta ja työtä ilman tukiverkkojen apua ja hengähdystaukoja.

No jaa, tämmöinen kurjuuskilpailu on naurettavaa. Minusta kahden päiväkoti-ikäisen äitinä, joka opiskelee ja käy töissä, elämään ei korona ole juuri vaikuttanut. Viime kevät oli rankka, kun päiväkodit oli kiinni. Muuten arki jatkuu normaalina. Nyt on vielä ihana talvi, joten ei ole haitannut, että osa lasten harrastuksista on tauolla. Voi lähteä päiväkodin jälkeen pulkkamäkeen/luistelemaan/hiihtämään, kurjempaa olisi jos ulkona olisi 20 cm loskaa. En kaipaa elämääni sohvalla makaamista, netflixiä tai biletystä. Illalla, kun lapset nukkuvat, teen ruuan seuraavaksi päiväksi ja sillä aikaa opintoja/töitä. Jos lapset ovat kipeänä, ovat kotona, kuten muutenkin. Silloin teen pakolliset työt kotoa, jos on jotain akuuttia. Lapset tappelevat silloin tällöin joo, mutta tekevät sitä, oli korona tai ei. Isovanhemmat meillä ei muutenkaan auta, kun asuvat 400 km päässä. Ei minun elämäni ole juuri miksikään muuttunut nimenomaan siksi, että elän tylsää lapsiperhearkea. Ehkä jopa helpottunut, kun ei ole kiirettä kuskata harrastuksiin :D