Yliopisto-opiskelijoiden tilanne, koronarajoitukset tekevät pahaa jälkeä

Säälin erityisesti niitä opiskelijoita, jotka asuu solussa epämieluisien kämppisten kanssa. Koitapa jaksaa elämää kotiin lukkiutuneena, kun oman huoneen seinän takana mölytään jatkuvasti, vessa on usein vetämättä, keittiön pinnat törkyisiä, jääkaapissa ei voi säilyttää ruokaa kun joku syö sen kuitenkin ja yhteisten tilojen lattioilla lojuu muiden likaisia alkkareita. 

Mulla pojalla työpaikka, minimiviikkotunnit 15. Käytännössä tekee täyttä päivää kun "ei ole luentoja niin ehtii".  Työmatka 45 minuuttia.  Oon ymmärtänyt, että opinnot ei juurikaan ole edenneet vuoteen, kun ei jaksa kuin viikonloppuisin tehdä hommia. Jotan saanut aikaan, mutta ei läheskään sillä tasolla kuin pitäisi. 

Ei taida läheskään kaikki valmistua ajallaan. Suuri osa voi jäädä valmistumatta kokonaan. Jos pyörivät tuolla kirjoilla pitkään, niin tarkoittaako että tulevina vuosina aloittavien määrää on supistettava?

Vierailija kirjoitti:

Mulla pojalla työpaikka, minimiviikkotunnit 15. Käytännössä tekee täyttä päivää kun "ei ole luentoja niin ehtii".  Työmatka 45 minuuttia.  Oon ymmärtänyt, että opinnot ei juurikaan ole edenneet vuoteen, kun ei jaksa kuin viikonloppuisin tehdä hommia. Jotan saanut aikaan, mutta ei läheskään sillä tasolla kuin pitäisi. 

Toivottavasti tajuaa olla nostamatta opintotukea tai saa kelan karhukirjeet perään jossain kohtaa.

Etenkin nyt aloittaneilla on vaikeaa. Saattaa olla täysin yksin uudella paikkakunnalla.

Lukiolaisten vaikea tilanne on nostettu jo aiemmin esille, mutta näistä yliopisto/korkeakouluopiskelijoiden tilannetta ei. Ehdottomasti tarvitsisivat tukea juuri sosiaalisten kontaktien luomiseen näin etäaikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla pojalla työpaikka, minimiviikkotunnit 15. Käytännössä tekee täyttä päivää kun "ei ole luentoja niin ehtii".  Työmatka 45 minuuttia.  Oon ymmärtänyt, että opinnot ei juurikaan ole edenneet vuoteen, kun ei jaksa kuin viikonloppuisin tehdä hommia. Jotan saanut aikaan, mutta ei läheskään sillä tasolla kuin pitäisi. 

Toivottavasti tajuaa olla nostamatta opintotukea tai saa kelan karhukirjeet perään jossain kohtaa.

Ei nosta edes asumistukea, ihan palkallaan elää. Kolmeen vuoteen ei ole nostanut opintotukea ja viime vuonna ei kuulemma enää asumistukeakaan. 

"– Hyvä puoli on, että tiedämme tälle syyn. Korona. Olisi vielä huolestuttavampaa, jos syytä ei tiedettäisi. Yhdelle ikäluokalle tällä on silti kauaskantoiset vaikutukset, hän sanoo."

Tää kohta ärsyttää. Ei voi syyttää pelkkää koronaa. Korona oli ehkä se viimeinen tikki joka katkaisi kamelinselän mutta opetuksen laadussa ja heikkenemisessä on ollut aiemminkin ongelmia.

Eikös nämä ole jo niitä diginatiiveja, joiden piti osata kontaktoitua ja toimia verkkoympäristössä suorastaan synnynnäisin taidoin? Mihin se nyt sitten jäi?

Niin miksi vain lukiolaisten jaksamisesta puhutaan, vaikka yliopisto-opiskelijoilla vähintään yhtä raskasta tai raskaampaakin kun muuttanut uudelle paikkakunnalla, jossa ei tunne ketään. Yksinäisyys musertaa ja seinät kaatuu päälle. Etäopinnot takkuaa usein huonojen ohjeiden ja teknisten ongelmienkin takia voi esim. tentti mennä pieleen.

Ja mites nämä käytännön harjoittelut, vaikkapa opettajilla ja varhaiskasvatuksessa? Jos nekin on peruttu, taitaa valmistuminen lykkääntyä, enkä ainakaan haluaisi omalle lapselleni opea, joka ei ole koskaan käytännössä sen lapsiryhmän edessä seissyt.

Kammottavaa, miten paljon pahaa pelkääjät saavat aikaan. Tuhoavat nuorten elämän!

Pelkääjät, olette pahoja, julmia ihmisiä! Hävetkää!

Etäopetuksen taso on ainakin osassa kouluja aivan surkeaa, jos mitään opetusta edes on. Toki on se opetus ollut surkeaa jo ennen koronaa, mutta etöopiskellessa tämä kertaantuu. Itselleni on ottanut yllättävän koville se, ettei näe ketään. Koulu on ollut ainoa sosiaalinen kontaktini ja nyt kun sitä ei ole, on ollut kyllä todella yksinäinen olo. Loppusyksystä ja nyt talvesta on ruvennut olemaan vaikea nousta sängystä tai ylläpitää mitään rutiineja. Saatan olla viikon käymättä suihkussa, enkä edes oikein tiedä, mihin päivät menevät. Ne vain jotenkin lipuvat ohi ja minä vain lojun.

Selittäkää toki nyt tyhmälle miksi juuri heihin tämä vaikuttaa NIIN kovasti, kovemmin kuin muihin? Vaikkei olisi muuttanut niin silti olisi korona ja etäopetusta. Jutun neidillä on motivaatio hukkunut puolivuotta(!!!) unelma-alan aloituks9esta. Jeesus sentään. Uni, liikunta jne on ihan itsestään kiinni saako hoidettua. Motivaatioharjoituksia voi myös tehdä. Nyt erotellaan jyvät akanoista, kenellä on yliopisto-opiskeluun vaadittavia itseohjautuvuus-taitoja.

Nuoret elää elämäänsä somen kautta. Koulussa kaikki nuoret nenä kiinni ruudussa. Tosiaan, mihin se on nyt unohtunut? Entäs se perheetön 45.v Marjatta jonka on vaihtanut työpaikkaa, eikä osaa edes facea käyttää? Entä ne 4-10-vuotiaat joilta on synttärit peruttu, eikä he ymmärrä miksi kukaan ei tule kylään.

Saatana kun mua ärsyttää tollanen ENTÄS MINÄ, MINUUN TÄMÄ VAIKuTTAA ENEMMÄN Kuin SINUUN yhyhyhyyyy sitten puoli Suomea huokailee mukana ja kauhistelee. Kaikki tässä ollaan samassa veneessä!

Hesarissa on iso juttu suomalaisten pahoinvoinnista koronan takia:

https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000007781400.html

Ja hyviä kommentteja, kuten tämä, jota en ole itse kirjoittanut:

"Tällaiset kommentit saavat kyllä köyhän ja yksinäisen ihmisen pahalle tuulelle. "En ole päässyt joka viikko ulkomaille", "Olen nähnyt vain kumppaniani ja muutamaa kaveriani", "Ei pääse museoon ja elokuviin". Mites me jotka emme välttämättä ole päässeet koko elämässämme ulkomaille? Mites me, jotka ovat viimeksi nähneet muuta kuin peilikuvansa viimeiseen viiteen vuoteen? Mites me, joilla ei ole ainoatakaan ystävää eikä parisuhdetta? Tervetuloa kokemaan millaista meidän normaalielämämme on. Nyt on mennyt hikinen vuosi ja ihmiset itkevät kuin pienet lapset kun eivät ole päässeet kaverin kanssa terassille arvostelemaan ohikulkijoiden vaatteita. Toivottavasti tällaiset kriisit saavat muutosta aikaan ja luovat tilaa ihmisten auttamiseen. Koronatilanteen häviäjiä ovat päihdeongelmaiset, asunnottomat, pitkäaikaissairaat, yksinäiset ja mielenterveysasiakkaat. Heistä kirjoitetaan kyllä, mutta mielestäni aivan liian vähän suhteessa muiden ihmisen ahdinkoon."

Itse olen yliopisto-opiskelija, nyt neljättä vuotta. Olen ollut etäopetuksessa täysin kohta vuoden. Vituttaa eniten se, että mitään stressinpurkukeinoja ei ole. Harrastukset kiinni, liikuntapaikat kiinni, bileitä ei ole, hengailuiltoja ei ole, tilalla pelkkää stressiä. Opiskelen noin 40-60h viikossa, sillä opintoni ovat raskaita. Ennen oon pärjännyt kun vastapainona on ollut jotain HAUSKAA. Jotain, mikä vie ajatukset pois muualle kotona odottavista tekemättömistä tehtävistä. En löydä sitä tunetta lenkkipolulta tai kotiharrastuksista.

Vaikutuksista uskon että se "oikea aikuistuminen" jää ainakin itselle kauemmas, kuin mitä muutoin. Haluan vielä rellestää ja olla vapaa ilman vastuita, enkä ole valmis työelämään. Tässä on tätä syntyvyyden laskua valiteltu, ja uskoisin, että tämä tilanne varmasti vetää sen vielä matalammaksi. Valmistautuminen lykkääntyy, ei päästä valmituttua töihin, puhumattakaan kumppanin löytämisen vaikeudesta näinä aikoina. Itse seurustelen jo, ja se onkin ollut aika henkireikä tässä ja on onneksi kavereita. Mutta miettikää näitä vaikutuksi tulevaisuudelle.

Vierailija kirjoitti:

Eikös nämä ole jo niitä diginatiiveja, joiden piti osata kontaktoitua ja toimia verkkoympäristössä suorastaan synnynnäisin taidoin? Mihin se nyt sitten jäi?

Ja jos ei osata, niin nyt opetellaan. Se niitä itkettää, ettei voi bilettää ja dokata, periaatteessa osaa opinnoista saisi nyt hyvinkin etenemään, niitä joita yksin tehdään.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen yliopisto-opiskelija, nyt neljättä vuotta. Olen ollut etäopetuksessa täysin kohta vuoden. Vituttaa eniten se, että mitään stressinpurkukeinoja ei ole. Harrastukset kiinni, liikuntapaikat kiinni, bileitä ei ole, hengailuiltoja ei ole, tilalla pelkkää stressiä. Opiskelen noin 40-60h viikossa, sillä opintoni ovat raskaita. Ennen oon pärjännyt kun vastapainona on ollut jotain HAUSKAA. Jotain, mikä vie ajatukset pois muualle kotona odottavista tekemättömistä tehtävistä. En löydä sitä tunetta lenkkipolulta tai kotiharrastuksista.

Vaikutuksista uskon että se "oikea aikuistuminen" jää ainakin itselle kauemmas, kuin mitä muutoin. Haluan vielä rellestää ja olla vapaa ilman vastuita, enkä ole valmis työelämään. Tässä on tätä syntyvyyden laskua valiteltu, ja uskoisin, että tämä tilanne varmasti vetää sen vielä matalammaksi. Valmistautuminen lykkääntyy, ei päästä valmituttua töihin, puhumattakaan kumppanin löytämisen vaikeudesta näinä aikoina. Itse seurustelen jo, ja se onkin ollut aika henkireikä tässä ja on onneksi kavereita. Mutta miettikää näitä vaikutuksi tulevaisuudelle.

Olen kuullut monen opiskelijan sanovan tuota samaa, että aikuistuminen ja vakiintuminen tulee lykkääntymään tämän takia.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen yliopisto-opiskelija, nyt neljättä vuotta. Olen ollut etäopetuksessa täysin kohta vuoden. Vituttaa eniten se, että mitään stressinpurkukeinoja ei ole. Harrastukset kiinni, liikuntapaikat kiinni, bileitä ei ole, hengailuiltoja ei ole, tilalla pelkkää stressiä. Opiskelen noin 40-60h viikossa, sillä opintoni ovat raskaita. Ennen oon pärjännyt kun vastapainona on ollut jotain HAUSKAA. Jotain, mikä vie ajatukset pois muualle kotona odottavista tekemättömistä tehtävistä. En löydä sitä tunetta lenkkipolulta tai kotiharrastuksista.

Vaikutuksista uskon että se "oikea aikuistuminen" jää ainakin itselle kauemmas, kuin mitä muutoin. Haluan vielä rellestää ja olla vapaa ilman vastuita, enkä ole valmis työelämään. Tässä on tätä syntyvyyden laskua valiteltu, ja uskoisin, että tämä tilanne varmasti vetää sen vielä matalammaksi. Valmistautuminen lykkääntyy, ei päästä valmituttua töihin, puhumattakaan kumppanin löytämisen vaikeudesta näinä aikoina. Itse seurustelen jo, ja se onkin ollut aika henkireikä tässä ja on onneksi kavereita. Mutta miettikää näitä vaikutuksi tulevaisuudelle.

Se oikea aikuistuminen? Sekö on se kamala mörkö mikä ihmiskuntaa ravistelee koronan seurauksena?! Koetko olevasi etäopiskelun, harrastusten ja kontaktien puutteen vuoksi nyt niin eri asemassa kuin muut, että yhteiskunnan pitäisi rynnätä nyt auttamaan juuri sinua?

Sinulla on parisuhde ja ystäviä. Siinä on jo paljon mitä muilla ei ole.

Pää pois perseestä ja menet vaikka stressinhallinta kurssille, etkä lykkää vastuuta aikuistumisestasi kenellekään muulle, kuin itsellesi.

Vierailija kirjoitti:

Selittäkää toki nyt tyhmälle miksi juuri heihin tämä vaikuttaa NIIN kovasti, kovemmin kuin muihin? Vaikkei olisi muuttanut niin silti olisi korona ja etäopetusta. Jutun neidillä on motivaatio hukkunut puolivuotta(!!!) unelma-alan aloituks9esta. Jeesus sentään. Uni, liikunta jne on ihan itsestään kiinni saako hoidettua. Motivaatioharjoituksia voi myös tehdä. Nyt erotellaan jyvät akanoista, kenellä on yliopisto-opiskeluun vaadittavia itseohjautuvuus-taitoja.

Nuoret elää elämäänsä somen kautta. Koulussa kaikki nuoret nenä kiinni ruudussa. Tosiaan, mihin se on nyt unohtunut? Entäs se perheetön 45.v Marjatta jonka on vaihtanut työpaikkaa, eikä osaa edes facea käyttää? Entä ne 4-10-vuotiaat joilta on synttärit peruttu, eikä he ymmärrä miksi kukaan ei tule kylään.

Saatana kun mua ärsyttää tollanen ENTÄS MINÄ, MINUUN TÄMÄ VAIKuTTAA ENEMMÄN Kuin SINUUN yhyhyhyyyy sitten puoli Suomea huokailee mukana ja kauhistelee. Kaikki tässä ollaan samassa veneessä!

Kyllä minä koen, että fukseihin tämä iskee kovempaa, kuin minuun. Minä tunnen jo opiskelukavereitani, pystymme tekemään yhdessä töitä ja jeesaamaan toisia, jos on tarve. Täysin vieraiden ihmisten kanssa tämä ei olisi niin helppoa.

Sen voin kertoa, että uni ei kyllä ole itsestä kiinni. Ja unettomuudesta kärsiminen on oikeasti kamalaa ja se rajoittaa elämää. Enkä sellaista ihmistä lähtisi kyllä syyllistämään mistään aikaansaamattomuudesta, univajeisena oikeasti toimintakyky laskee.

Ei tässä ole mitään järkeä alkaa tapella siitä, kenellä menee huonoiten. Varmastikaan kaikilla opiskelijoilla ei mene huonosti ja varmasti on myös 45 v Pirkkoja joilla menee. Itse ajattelen, että omaan tilanteeseen opiskelijana tuo helpotusta myös se, että minulla on perhe ja sen vuoksi rutiineja ja tiettyjä asioita joiden on pysyttävä samana, oli koronaa tai ei. Eli kaikki opiskelijatkaan ei ole tässä tosiaan samalla viivalla. Mutta en lähtisi vähättelemään kenenkään ahdinkoa.

Ps. Minusta tuntuu, että lapset ovat sopeutuneet koronaan kaikista parhaiten. Siis tuollaiset alle kouluikäiset. Lisäksi lukuunottamatta viime kevättä, niin kyllä monet ovat pitäneet kaverisynttäreitä, joko sitten rajatulla porukalla, ulkona tms.