Olen päättänyt lopettaa elämäni

Voimia sinulle tuntematon ystävä! Kauhea ajatella näin, mutta on jotenkin lohdullista, että jollakin menee vielä huonommin kuin mulla ja mulla menee tosi huonosti. Ymmärrän sua hyvin, mutta toivon kuitenkin, että löydät vielä pienen elämänkipinän. Ajattelen sua tänään.❤️

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi. Olen tosi väsynyt ja siksi on jäänyt vastailematta. Jotenkin kuvittelin tämän ketjun poistuvan heti. Kyllä, olen saanut nyt vuoden ajan psykiatrista apua, mutta se on ollut kohdallani hyödytöntä. Kiitos kauniista viesteistä.

Ap

Entä oletko kokeillut lääkitystä? Itselläni se auttoi. Se oli pelastus.

Tsemiä!!

Mietin joskus neljä vuotta putkeen samaa. Olin narskun kanssa.

Lähes TAPOIN sen ihmissyöjän.

Elämä on.

Siivoo omat nurkkas, opit elämään ja menemään eteenpäin.

Se ympäristö mikä sairastuttaa harvoin tervehdyttää.

Kenelle tärkeä? Ketä kiinnostaa? apua hah.

Huomaatko kuinka moni aivan tuntematon ajattelee sinua ja uskoo sinun nousevan tilanteesta.

Ja kuinka monta tuttua ajattelee ja toivoo parastasi.

Puhuitko jo jollekulle tutulle?

Älä tee sitä. Minä välitän sinusta, vaikken sitä sanokaan

Ap, olet rakas ja arvokas, älä luovuta. ❤️ Asiat kääntyvät paremmaksi, kun jaksat yrittää. Olen itsekin ollut joskus myös hyvin masentunut ja käynyt läpi samanlaisia ajatuksia. Usko minua, et oikeasti halua kuolla, olet vain väsynyt. Jonakin päivänä me kaikki kuitenkin kuollaan, joten jäähän sinäkin katsomaan miten tämä elämä meitä kuljettaa.

Hae heti apua, ap kiltti. Onko sinulla läheisiä tai ystäviä? Jos on, soitathan heille. Mene psykiatrian päivystykseen, niin saat apua. Asiat paranevat, kun maltat vielä. Olet ajatuksissamme. ❤️

Ajattele läheisiäsi. He eivät ikinä pääse yli siitä, jos lähdet oman käden kautta. Se on loppuelämän suru ja taakka heille. Hoida itsesi kuntoon. Sillä sinä olet arvokas ja rakas.

Soita päivystykseen ja kerro tilanteesi. He ohjaavat sinut hoitoon, jota nyt tarvitset. Tee se nyt heti.

Älä luovuta. Paremmat päivät odottaa sinua.

"Vaikeinta on itsensä voittaa

Mut loppuun asti sitkeät koittaa

Ja vaik ei tuu aploodei

Mikään himmentämään pysty sun tahtoo ei

Mun on sun kenkiin mahdoton tulla

Tahtomattaskin on maailma sulla

Sun pitää vaan viedä se maaliin

Sä tiedät sen saaliin

Ja saat vielä sen haaviin"

Aina on mahdollisuus saada apua, ehkä sinua ei ole vain vielä osattu auttaa. Mitä tukea olet saanut tähän mennessä?

Vaikka olisit jo psykiatrisen avun piirissä, voit tarvita sitä tällä hetkellä enemmän. Sinnittele heikon ajan yli

Ap on hyvä että jaksoit kumminkin tulla tänne juttelemaan, me kuuntelemme sinua kyllä vaikken itse ainakaan ole mikään ammattilainen. Mutta me toivomme sinulle hyvää, me vieraat ihmiset. On kurja kuulla, että psykiatrisesta hoidosta ei ole ollut sinulle apua. Voisin kuvitella että lääkitystä on jo kokeiltu ja terapiakin eri muodoissaan lienee tuttua. Onko matkan varrella ollut mitään valonpilkahduksia? Kuinka pitkään olosi on jatkunut?

Voin puhua kanssasi myös niistä arkisista asioista. Tänään, myös huomenna ja ylihuomenna. Palstalla on aina joku, joka vastaa. Mitä söit tänään? Minkälaisesta ruoasta pidät?

Edelliseen vielä täydennyksenä että harkitse kuitenkin sitä ammattiapua ja lääkitystä etusijalla. Niistä on varmempaa näyttöä olemassa, vaikka eivät kaikille toimikkaan. Ja älä leiki noilla aineilla yksin, etsi niistä kokemusta omaava terapeutti. Edellisessä viestissäni en myöskään tarkoittanut että sinun kärsimyksesi olisi harha, se on varmasti aivan liian todellista sinulle ja toivon että löydät siihen apua. 

Ajattele, että jotain hyvää voi vielä tapahtua sinullekin. Mistä tiedät mitä huominen tuo tullessaan. Oletko kertonut läheisillesi aikeistasi? Soita jollekin kaverille, tutulle, sukulaiselle ja pyydä että voitko mennä käymään. Kerro pahasta olostasi.

Kadut sitä joten älä.

Eikö sulla ole muuta miettimistä?

No milloin ja miten teet sen ap.

Loppujen lopuksi tuo ajattelumalli on kovin itsekästä.

Maailmassa on paljon kärsivämpiä ihmisiä kuin ap.

Tuskasi on todellinen, en epäile sitä. Kerron lyhyesti, mitä minulle kävi. Toivottavasti luet. Vähän yli kymmenen vuotta sitten yritin viimeistä ratkaisua erään joulun aikoihin. Heräsin kuitenkin tokkuraisena seuraavana päivänä olohuoneeni lattialta. En kokenut mitään suurta herätystä heti, vaikka selvisinkin. Päivät jatkuivat vaikeina. Olin kuitenkin elossa. Jatkoin psykiatrilla ja psykologilla ravaamista. Toisinaan päädyin päivystykseen. Käväisinpä suljetulla. Lopulta minut pelasti päiväsairaalahoito. Psykologini sai minut sinne. Koska olin rahaton, niin hoito maksettiin minulle. Olin siellä 3 kk. Olo oli hyvä taas. Palasin pohjalle. Parin kuukauden kuluttua olin taas päiväsairaalassa. Taas 3 kk:n pätkä. Puolet yhdestä vuodesta vietin sairaalassa. Mutta paranin! Minulla on nykyään perhe ja elän melko normaalia elämää. Ilman lääkitystä ja säännöllistä elämää en pärjäisi. Mutta sain uuden elämän. Se ei tapahdu hetkessä, mutta se on mahdollista. Syvässä suossa olin minäkin. Olin mokannut kaikki asiani. Nyt olen kuitenkin tässä. Se on mahdollista sinullekin. Hetki ja päivä kerrallaan. Sinunkin elämälläsi on tarkoitus ja olet arvokas.