Lue keskustelun säännöt.
Miksi TE-toimiston koulutuksista ja kursseista valitetaan niin paljon?
03.02.2021 |
Miksi näistä valitaminen on niin tavallista? Itse koen ainakin työnhakijana että mikä tahansa lisäkoulutus ja palvelu on minulle suunnattua hyödyllistä toimintaa jossa pääsisin myös olemaan ihmisten kanssa yksin työttömänä olemisen sijasta, eikö parempi ole se, että on aktiivinen toimija ja työnhakija ja valmis uuteen kuin se että kotona etsii vimmastusti töitä yksin?
Monen näkökanta koulutautumiseen tuntuu olevan aivan järkyttävän negatiivinen, vaikka oma osaaminen oikeasti tarvitsisi päivitystä jotta voi työllistyä. Näkemys on aina miksi minä tekisin ''ilmaiseksi'' mitään. Itse ajattelen että ansiosidonnaista saadessani teen mielelläni jotain enkä vain odottele puhelimen soivan kotona.
Asenneimapiiri ihmetyttää.
Kommentit (134)
Tulin juuri ajatelleeksi pupukursseja ja muita työttömienaktivoimiskeinoja uudelta kannalta: monen kurssin pitäjä on potentiaalinen työtön, jonka on pitänyt ottaa nöyryyttävä kurssi vetääkseen, vaikka palkka on pieni ja työnantajana on hyvän diilin valtiovallan kanssa solminut sutenööri. Kouluttajaa itseään saattaa hävettää ja tympäistä ihan yhtä paljon kuin kurssitettaviakin, mutta jollain se leipä on ansaittava, jollei itse halua kurssitettavaksi.
Minä olin nuori aikuiskouluttaja vuosituhannen vaihteessa. Muistan muutaman kurssin, joille minut huijattiin ja pakotettiin kouluttajaksi, vaikka minulla ei ollut siihen mitään eväitä. Työnantajani edustajat tiesivät, että olin poikkeuksellisen etevä oman alani kouluttajana, ja luulivat, että pystyisin ihan kivasti mahdottomiin suorituksiin. Tai toivoivat, että onnistuisin, koska minähän siinä tulilinjalla olin eivätkä he.
Näin silloin tällöin painajaisia vielä vuosien jälkeen: olin saapunut kouluttamaan asiakasyritykseen, edessäni oli joukko alan asiantuntijoita, mutta kyseessä ei ollut minun alani, vaan jokin Yrttiviljelyn ammattikurssi, Edistyneet IT-hemmot tai Heprean alkeet komedian keinoin -kerho. Epätoivon ja häpeän tunne on tuollaisessa tilanteessa varmaankin samaa luokkaa kuin kaksvitosella sosionomilla, joka ensimmäistä työllistymiskurssia aloitellessaan huomaa joutuneensa vastakkain työttömien viisikymppisten rahtarien ja elektroniikkamyyjien ryhmän kanssa ja löytää työkalupakistaan vain pehmopupuja ja helistimiä. Työtehtäviään ei aina voi valita, ja jos kieltäytyy pupukurssin ohjaamisesta, saattaa päätyä pupukurssin osallistujaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No pääosin ovat ilmaista työvoimaa yrityksille ja yhteisöille. Juuri olin 2kk harjoittelussa ilmaiseksi. Akateeminen ja pätevyys kyseiseen työhön. Ei poikinut jatkoa.
En halua olla negatiivinen, mutta eikö tuosta harjoittelustakin jotain jäänyt käteen? Ainakin toivon että jäi, parempi se kai kuitenkin kuin olla kotona?
Aika naivi käsitys harjoitteluista. Yleensähän nuo harjoittelut ovat sitä, että menet jatkopaikan toivossa tekemään ilmaiseksi työtä, jonka jo osaat. Sitä jatkopaikkaa vaan ei tule, kun ilmaista työvoimaa voi ketjuttaa tai homma tuli tehtyä harjoittelun aikana, eikä tarvetta jatkolle ole enää yrityksen tai yhteisön puolelta.
Harvoin noissa harjoitteluissa on mitään kunnon ohjausta tai opetusta täysin uuteen taitoon. Ymmärrän, että harjoittelusta voi olla hyötyä, jos on vasta valmistunut eikä ole työkokemusta. Mutta jos sinulla on usean vuoden työkokemus alalta tai vastaavista töistä, niin eipä se pari kuukautta ilmaista työtä hirveästi cv:tä paranna.
Minua tuntematon TE-virkailija ehdotti minulle jonkinlaista työpajajaksoa. Hänen perustelunsa oli se, että paja voisi poikia ihan oikeankin työpaikan. Minun vastaperusteluni oli se, että tuoreen tutkintoni ja 30 vuotta kattavan ansioluetteloni koulutustani vastaavista töistä ja monivuotisesta yrittäjyydestä pitäisi riittää työpaikan poikimiseen. Hänen vasta-argumenttinsa oli se, että työpajalla tapaisi uusia ihmisiä ja tottuisi vähitellen töihin palaamiseen ja aamuherätyksiin. Melkein lähtisin pupukursseille mieluummin kuin antautuisin tällaisiin väittelyihin.
Sanopa muuta.
Ihan uskomatonta paskaa tuo, että joku virkaintoinen ämmä pääsee puhumaan tuollaista siten, että korkeammin koulutettu ja työuraa tehnyt tyyppi joutuu sitä hymyissä suin kuuntelemaan, koska kyseenalaistamisesta voi seurata mielivaltainen karenssi.
Ihme, ettei noissa tilanteissa tapahdu enempää puukotuksia yms.
Hyväksikäyttöä ne on ja täyttä humpuukia. Kyseenalaista onko edes lainmukaista, koska kurssitusten tulee perustua aitoon tarpeeseen eikä sakkojen välttelyyn tai kiusaamiseen.
Se on myös huijausta kun sanotaan, että joku kurssi/paja/kuntouttava valmistaa seuraavaan työpaikkaan, jos ei ole sitä seuraavaa paikkaa jo valmiiksi tarjolla. Eri työpaikoissa tarvitaan erilaisia valmiuksia, joten vain sen työpaikan jo tietämällä voi valita, mitä valmiuksia on kehitettävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen DI. Meille on "täydennyskoulutusta" esim energiaosaajaksi.
Koulutusta on jotain 3 kk ja sitten puoli vuotta ilmaiseksi töissä jossain fiemassa muka harjoittelemassa. Siis missä tahansa firmassa, ei läheskään kaikille riitä paikkaa juuri tuon alan kehityksen kärjessä olevasta firmasta.
Eli firmat saa puoleksi vuodeksi ilmaiseksi DI:n töihin!
Tuohan puhdasta sviduilua laittaa älyllisesti kompetenttia sakkia "harjoitteluun".
Kyllä, alalla, jossa opiskelijoidenkin harjoittelu on palkallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulin juuri ajatelleeksi pupukursseja ja muita työttömienaktivoimiskeinoja uudelta kannalta: monen kurssin pitäjä on potentiaalinen työtön, jonka on pitänyt ottaa nöyryyttävä kurssi vetääkseen, vaikka palkka on pieni ja työnantajana on hyvän diilin valtiovallan kanssa solminut sutenööri. Kouluttajaa itseään saattaa hävettää ja tympäistä ihan yhtä paljon kuin kurssitettaviakin, mutta jollain se leipä on ansaittava, jollei itse halua kurssitettavaksi.
Minä olin nuori aikuiskouluttaja vuosituhannen vaihteessa. Muistan muutaman kurssin, joille minut huijattiin ja pakotettiin kouluttajaksi, vaikka minulla ei ollut siihen mitään eväitä. Työnantajani edustajat tiesivät, että olin poikkeuksellisen etevä oman alani kouluttajana, ja luulivat, että pystyisin ihan kivasti mahdottomiin suorituksiin. Tai toivoivat, että onnistuisin, koska minähän siinä tulilinjalla olin eivätkä he.
Näin silloin tällöin painajaisia vielä vuosien jälkeen: olin saapunut kouluttamaan asiakasyritykseen, edessäni oli joukko alan asiantuntijoita, mutta kyseessä ei ollut minun alani, vaan jokin Yrttiviljelyn ammattikurssi, Edistyneet IT-hemmot tai Heprean alkeet komedian keinoin -kerho. Epätoivon ja häpeän tunne on tuollaisessa tilanteessa varmaankin samaa luokkaa kuin kaksvitosella sosionomilla, joka ensimmäistä työllistymiskurssia aloitellessaan huomaa joutuneensa vastakkain työttömien viisikymppisten rahtarien ja elektroniikkamyyjien ryhmän kanssa ja löytää työkalupakistaan vain pehmopupuja ja helistimiä. Työtehtäviään ei aina voi valita, ja jos kieltäytyy pupukurssin ohjaamisesta, saattaa päätyä pupukurssin osallistujaksi.
Jotenkin tästä kuvauksesta tulee mieleen aikoinaan toisaalla käytetty systeemi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulin juuri ajatelleeksi pupukursseja ja muita työttömienaktivoimiskeinoja uudelta kannalta: monen kurssin pitäjä on potentiaalinen työtön, jonka on pitänyt ottaa nöyryyttävä kurssi vetääkseen, vaikka palkka on pieni ja työnantajana on hyvän diilin valtiovallan kanssa solminut sutenööri. Kouluttajaa itseään saattaa hävettää ja tympäistä ihan yhtä paljon kuin kurssitettaviakin, mutta jollain se leipä on ansaittava, jollei itse halua kurssitettavaksi.
Minä olin nuori aikuiskouluttaja vuosituhannen vaihteessa. Muistan muutaman kurssin, joille minut huijattiin ja pakotettiin kouluttajaksi, vaikka minulla ei ollut siihen mitään eväitä. Työnantajani edustajat tiesivät, että olin poikkeuksellisen etevä oman alani kouluttajana, ja luulivat, että pystyisin ihan kivasti mahdottomiin suorituksiin. Tai toivoivat, että onnistuisin, koska minähän siinä tulilinjalla olin eivätkä he.
Näin silloin tällöin painajaisia vielä vuosien jälkeen: olin saapunut kouluttamaan asiakasyritykseen, edessäni oli joukko alan asiantuntijoita, mutta kyseessä ei ollut minun alani, vaan jokin Yrttiviljelyn ammattikurssi, Edistyneet IT-hemmot tai Heprean alkeet komedian keinoin -kerho. Epätoivon ja häpeän tunne on tuollaisessa tilanteessa varmaankin samaa luokkaa kuin kaksvitosella sosionomilla, joka ensimmäistä työllistymiskurssia aloitellessaan huomaa joutuneensa vastakkain työttömien viisikymppisten rahtarien ja elektroniikkamyyjien ryhmän kanssa ja löytää työkalupakistaan vain pehmopupuja ja helistimiä. Työtehtäviään ei aina voi valita, ja jos kieltäytyy pupukurssin ohjaamisesta, saattaa päätyä pupukurssin osallistujaksi.
Jotenkin tästä kuvauksesta tulee mieleen aikoinaan toisaalla käytetty systeemi...
Jep, eikä kaikki pupukurssien ohjaajat ole edes sosionomeja. On ollut myös humanisteja, jotka eivät ilmeisesti ole löytäneet oman alan työtä. Eivätkä siten pysty neuvomaan kurssilaisiakaan, mistä löytyy työtä, jos ei avoimien paikkojen kautta onnistu. Eli mitä kurssista sitten jää käteen? Paha mieli kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
KOSKA NE ON 100% TILASTOKUSETTAMISTA JA HYÖDYTÖNTÄ IHMISEN ALIARVIOIMISTA JA HENKISTÄ VÄKIVALTAA.
Eipä oo muissa koulutuksissa oltu ilman opettajaa kokonaisia päiviä tai tullut "opettaja" paikalle puoli yhdeksän ja lähtenyt kahdelta, kun esim pitää lähteä parturiin. Suurin osa aikaa opeteltiin asioita itse, sinänsä kehittävää, mutta tiedättekö veronmaksajat mitä summia tästä päivähoidosta kouluttajalle maksatte? No tästä on aikaa, mulla on jo palkkatyöpaikka. Mutta uskon täysin, jos jokuu sanoo sen yhä olevan tällaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 76 kirjoitti:
TE-toimiston koulutuksella ei yksinkertaisesti ole mitään hyötyä työmarkkinoilla!
Ei edes työvoimakoulutuksella, rekrykoulutuksella tai työllistymistä edistävillä työnhaunkursseilla? Ihmettelen aika paljon jos mistään edellämainituista ei olisi mitään hyötyä ihmisen tulevaisuuden kannalta.
Sarasen kanssa tehtävät rekrykoulutukset on hyviä. Niille pääseminen vain on lottovoiton luokkaa. Eikä niiltäkään kaikki työllisty, usein kurssilta ei olla ottamassa yhtkään töihin.
Samaa pskaa ne ovat kuin muutkin.
Vierailija kirjoitti:
Oletko itse käynyt näillä kursseilla ja koulutuksissa? Ehkä sitten tiedät.
Nyt vain sanot, että työnhakijana arvostat tällaisia, mutta oletko tosiaan käynyt niillä?
No eihän tuo selkeästi ole käynyt koska niitä kehuu :D Kyllähän tuollaiset kurssit varmaan sellaisille avuttomille työttömille on tarpeellisia, jos ei uskalla itse hakeutua mihinkään ja tarvitsee toisia ihmisiä ympärilleen kun ei uskalla itsekseen olla. Mutta meille aikuisille jotka ollaan itseohjautuvia ja oma-aloitteisia, eihän niistä ole mitään muuta kuin haittaa. Siksihän näitä järjestetään että nämä avuttomat pysyisi systeemissä mukana. Ainoa mikä häiritsee on se että kuvitellaan kaikkien työttömien olevan avuttomia reppanoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on "pupu-kurssi"? Tiedän kikyn ja tykyn mutta mistä on lyhenne pupu? Vai onko se lyhenne?
Ei ole lyhenne, vaan tarkoittaa ihan kirjaimellisesti sitä, että siellä leikitään ja esitetään esim. pupuja. Jollet usko, niin YouTubessa on salaa kuvattuja videoita tuollaisesta toiminnasta. Sosionomit oikeasti leikittävät aikuisia. Ihan sairasta toimintaa.
Millä nimellä noita videoita löytyy youtubesta? En löytänyt yhtään.
Minä 63 v. ravintola-alan koulutettu ja sillä alalla ikäni töitä tehnyt.
Nyt saan ehdotuksia Te -toimistolta, että hakisinko hitsarikurssille, toiselle paikkakunnalle.
Että näin, samaahan se lienee.
Siksi, että työtön tarvitsee työpaikan. Ei muuta.