Asioita, jotka tuntuvat kiusallisilta, vaikka eivät ole

Parkkimuija kirjoitti:

Ajoimme miehen kanssa kauppaan ja viereen parkkeerasi nainen, joka veti autonsa aika kieroon. Nainen kurkkasi meitä ja alkoi räplätä kännykkää ja soittaa puhelua. Sanoin miehelle heti, että nainen keksii jotain tekemistä, jotta näkee meidän lähtevän ja oikaisee auton myöhemmin. Mies ei ymmärtänyt vaan naureskeli, että ei kai sentään.. Pääsimme autolta kaupan oville, niin nainen jo oikoi autoaan.

Eli parkkeeraus vinoon+oikominen usein nolottaa, etenkin ehkä naisia, jos mies näkee.

Mua pelottaa ainoastaan että ne viereiset pamauttaa autonsa oven kylkeeni jos alan venkslaamaan just kun ovat astumassa ulos.

Vastaantulevan hyvänpäiväntutun moikkaaminen, kun tuttu ei enää tunne/muista sinua. Tai moikkaamattomuus, kun kumpikin toisensa tuntee. 

Vierailija kirjoitti:

Paketin palautus postiin/matkahuoltoon

Tämä ja myös paketin haku, jos se on iso.

Kun kävelee ja edessä joku kävelee vain aavistuksen hitaammin, niin joko jäät hänen perään kävelemään hitaampaa ja yrität pitää sopivaa etäisyyttä tai sitten ohitat hänet todella ripein askelin ja ohitus silti kestää kiusallisen pitkään.

Monesti töihin mennessä käy noin. Ei kerkiä hidastella, joten sit pitää ohittaa niin että jalkoja särkee.

Jos on kuulokkeet päässä niin puhuminen on kiusallista, joten pakko ottaa aina pois edes toinen nappi puhumisen ajaksi.

Esim. lenkille lähdössä napit korvilla ja naapuri käveleekin vastaan ja tervehditään.

Kerran bussissa halusin napit korvilla nukkua niin vierustoveri rupes juttelee. Hitsi että ärsytti ja oli kiusallista laittaa kuulokkeita edes takaisin eikä tyyppi ymmärtänyt jättää minua rauhaan. En edes kuullut kaikkea mitä hän minulle puhui. Lopulta suljin vain pokalla silmät ja työnsin napit syvälle korviin.

Naapurin kanssa lähdetään monesti samoihin aikoihin töihin. Joskus astuttu samaan aikaan rappukäytävään ja autommekin on vierekkäin parkkipaikalla.

Tervehditään kyllä, mutta muuten siinä hiljaisuudessa kävellään välillä yhtämatkaa ja puhdistellaan autoja lumesta.

Kun olen nuori yksin asuva nainen ja teen jäätävät ruokaostokset. Sitten vielä kannan ne selkä vääränä autoon.

Jostain syystä minulla tulee kiusallinen olo.

Käyn siis mahd harvoin kaupassa ja ostan kerralla kunnolla kaikkea, siksi ostokset ovat suuret.

Onneksi kukaan ei tiedä, että asun yksin, paitsi jos tuttu sattuu kävelemään vastaan.

Roskien vieminen, jos niitä on montaa eri pussia (muovi, sekajäte jne).

Ja biojätteen vieminen, kun se lemuaa.

Sit vielä jos on kotiryysyt päällä.

Silloin tulee koko naapurusto vastaan.

Jos vaikka jossain töissä yms pääsee äänetön pieru joka haisee aivan hirveälle.

Se on aivan kamalaa, jos ei vaan saa pidätettyä sitä. Pyrin siis aina menemään jonnekkin pois jos tulee hälyttävä tilanne, mutta välillä ei vain pysty kun se vain tulee. Pahinta tietenkin on jos on kahdestaan jonkun kanssa. Harvoin niin käy, mut jos käy niin se on ihan hirveetä.

En tiedä olenko ainoa masilmassa jolle voi käydä noin.

Vältän kyllä pierettäviä ruokia tästä syystä.

Tämä ei kyllä pelkästään siis tunnu kiusalliselta vaan myös on sitä.

Kun olet asioimassa jossakin liikkeessä tiskillä ja asiakaspalvelija alkaa naputella koneellensa hoitaen sitä asiaani. Joskus siinä kestää aikaa ja itsellä ei ole siinä odottaessa muuta virkaa kuin seisoa hiljaa tuijottaen, kun toinen vieressä vain näpyttää ja näpyttää hiljaisuuden vallitessa :D

Vierailija kirjoitti:

Täällä oli joskus vastaavassa ketjussa joku kirjottanut, että hävettää käyttää auton pyyhkimiä. Siis laittaa ne ajaessa päälle, kun vastaantulijat näkee 😆 siitä asti mua on aina vähän huvittanut joka kerta, kun laitan ne pyyhkimet päälle...

Mua hävettää, jos mun pyyhkimet on nopeemmalla kuin kaikkien vastaantulijoiden! Mietin, et noi muut pärjää harvemmalla pyyhkimisvälillä ja ne kattoo et tolla on täysillä, tarviiko muka...

Kuntosalille meno, varsinkin yksin. Niin monta kiusallista hetkeä kun et tunne laitteita, käytät muka liian pieniä painoja, pelkäät katsekontaktia muttet tiedä mihin katsoa kun tuntuu nololta katsoa muita kuntoilevia.

Kaukoihastus Putinin komeuteen

peeblock kirjoitti:

Baarissa leveän kusirännin ääressä muitten miesten keskellä. En tiedä miksi, mutta koen sen vain jotenkin vastenmieliseksi tilanteeksi. Joskus menee siinä tilanteessa oma "ränni" lukkoon ja tulee vain tippoja.

Mä en naisena käsitä, miksi kenenkään pitäisi kusta toisten ihmisten lorottaessa vieressä? Itselle jo tavalliset pahviseinä-wc:t on ahdistavia. Japanissa saa sentään wc-pöntön privacy-napista kuulumaan lorisevan veden tai linnunlaulun ääniä :D 

Näet ystäväsi sattumalta esim. kaupungilla, rupattelette hetken aikaa, jonka jälkeen hyvästelette toisenne ja jatkatte matkaanne eri suuntiin. Hetken päästä näette toisenne uudestaan sattumalta vielä jossain toisessa paikassa.

Kiusaannun kaupassa aina, jos taustalla pauhaa radio ja joku tunteellinen suomi-iskelmä. Ympäristö ja tilanne vaan on täysin väärä jollekin 'kun katsoit minuun, sytyin sylissäs ja paloin' tyyppiselle taustamusiikille etenkin, kun siinä sattumalta jonottelet jonkun umpitylsän naapurimiehen kanssa ja yrität väkinäisesti keksiä keskusteltavaa.

Jos näät jollain tutulla tai edes tuntemattomalla ihmisellä kadulla samanlaisen vaatteen kun itselläsi/miehelläsi/lapsellasi on. Ihan hölmöä nolostua siitä tässä massatuotannon aikakaudella, mutta jotenkin tulee olo että sillä toisella on mun vaate päällä.

Joku kävelee kämppäsi ohi ku oot ite ulkona. En käsitä miks aina häpeän ulkona ollessa ku iha joku lenkkeilijä menee ohi eikä ees kato meän taloa tai pihaa. Tuntuu et pitää hypätä puun taakse piiloon.

peeblock kirjoitti:

Baarissa leveän kusirännin ääressä muitten miesten keskellä. En tiedä miksi, mutta koen sen vain jotenkin vastenmieliseksi tilanteeksi. Joskus menee siinä tilanteessa oma "ränni" lukkoon ja tulee vain tippoja.

Onnittele kuitenkin itseäsi, ettet ole John Waynen näköinen mies...

Vierailija kirjoitti:

Vastaantulevan hyvänpäiväntutun moikkaaminen, kun tuttu ei enää tunne/muista sinua. Tai moikkaamattomuus, kun kumpikin toisensa tuntee. 

Mä en tunnista esim. naapureita, entisiä koulu- tai työkavereita tai opettajia jos näen niitä kaupassa tai muussa "väärässä" ympäristössä, ja oon sanonutkin että jos en moikkaa kaupungilla, se ei ole henkilökohtaista, vastaan kyllä jos mua moikataan. Vastaavasti olen joskus ollut menossa moikkaamaan ihmistä joka ehkä mielestäni näyttää joltain tuntemaltani, mutta vasta kohdalle päästyä olen tajunnut ettei toi taida kuitenkaan olla se, vai onko, ei vissiin... Tai sitten se on ollut esim. joku mua hoitanut lääkäri tms. jonka kanssa olen ollut tekemisissä, mutta ei kuitenkaan varsinaisesti mikään tuttu.