Veljen tuleva vaimo ei suostu tekemään avioehtoa...

vanhempiesi laittaa testamenttiin ehto, että lasten puolisoilla ei ole oikeutta perintöön. Tällöin siis veljesi mahdollisesti erotessa hänen vaimonsa ei voi saada osuutta vanhempienne jättämään omaisuuteen.



Neuvo vanhempiasi käymään vaikkapa oikeusaputoimistossa, siellä laaditaan testamentti kaikki muotoseikat huomioon ottaminen.

menkää lakimiehen juttusille. rahasta ei ilmeisesti kiinni ole.

niin eiköhän sitä olisi varaa asianajajaankiin, ettei tarvi oikeusapuun mennä

eikö tuossa vaiheessa pitäisi jo hälytyskellojen soida - jos toinen ei suostu tekemään avioehtoa? Varsinkin jos tiedossa on tuo tuleva perintö.



Ei sen kummempia vaadi, jokaiseen testamenttiin, lahjakirjaan jne. merkintä perinnön saajan / lahjan saajan aviopuolisolla /aviopuolisoilla ei ole avio-oikeutta kyseiseen omaisuuteen. Mutta kannattaa toki konsultoida juristia.

Juristi sanoi, että netistä löytyy valmiita pohjia eli ei olisi iso juttu kirjoittaa itse sellainen. Vanhemmat ovat ihan vakuuttuneita, että kupsahtavat juuri tällä kellonlyömällä ja haluavat sen paperin nyt valmiiksi täällä mökillä :).

tai ainakin olisin hyvin tarkka sen sisällöstä.

Mieheni on yrittäjä ja tekee hyvin pitkää päivää. Olen itse jäänyt tästä syystä kotiäidiksi, eron tullessa jäisin puillepaljaille jos avioehdon tekisin.

ap:n tapauksessahan oli nimenomaan kyse tulivista perinnöistä, miehen suvun omaisuudesta, jonka haluttiin pysyvän suvussa.

Siinä vaiheessa pitäisin aika arveluttavana jos toinen osapuoli eiavioehtoon suostuisi.

Avioehtojahan on monenlaisia ja se voidaan tehdä koskemaan vaan tiettyä omaisuutta. Yrittäjän puolisona tietenkin kannattaa huolehtia siitä, ettei tee kaiken kattavaa ja poissulkevaa avioehtoa. Toki näissä tilanteissa, missä toinen on ollut kotona ja siten mahdollistanut toisen omaisuuden kerryttämisen, voidaan osituksessa avioehdosta huolimatta kohtuullistaa päätöstä.

Toki pitäisi kyllä sitäkin arveluttavana, jos naimisiin mennessä toisella olisi jo menestyvä yritys ja toinen kieltäyisi avioehdosta sillä perusteella, että toinen on yrittäjä ja toinen jää kotiin. Eri asia sitten jos sihen yritykseen aletaan panostaa vasta avioliiton aikana.

pitäisi tehdä avioehto. Kaikessa pitäisi sitten huolehtia siitä, kuka maksaa mitäkin ja kenen nimi pistetään mihinkin paperiin, kun ei siltä ettei eron sattuessa sitten toinen jäisi puille paljaille.

samoin mieheni pääsee minun vanhempieni perinnöstä osalliseksi, joka tulee olemaan isompi kuin mieheni vanhempien.



Oikeistaan toivon, ettei veljesi tyttöystävä haluakkaan naida veljeäsi, aika nuiva suku näyttää olevan.



T: yrittäjän puoliso

tilanteessa jossa hänellä menestyvä yritys, minä opiskelija ja kotiäiti.



juuri sen takia koska naimisiin kun mennään niin pysytään ja toisaalta jos en olisi hänelle alkanut lapsia saada olisin valmistunut ajat sitten ja ansaitsisin jo rahaa. arvostaa lastensaamista ja hoitamista todella.



olin aika yllättynyt, koska niin monet avioehtoa haluaa ja ex-vaimonsa kanssa hänellä se oli.

naisilla itsellään voi olla mitään kunnon tuloja.

järjestivät asian niin, että luopuivat miehensä kanssa tulevasta perinnöstään lastensa hyväksi.

Tätä varmasti ap:n perhekin haluaa :). Oletpas tosi naivi, kun et ymmärrä, mistä on kysymys. Jos perhe omistaa esimerkiksi suvulle tärkeitä ja esim. historiallisia kiinteistöjä, joilla on tunnearvoa (esim. sukutila, kesämökki tms) ja tämä veli sattuisi aikanaa eroamaan. Jos ei ole avioehtoa, eikä hänellä olisi varaa maksaa entistä vaimoa " ulos" , jouduttaisiin kiinteistöt myymään, jotta naikkonen saisi rahansa.



Kyllä avioehto on täyttä nykypäivää ja siinä on tietenkin otettava huomioon erinäisiä asioita. Kenenkään ei kai ole tarkoitus hyötyä tai hävitä avioliitossa tai mahdollisessa erotilanteessa, vaan tietenkin ehto tehdään sellaiseksi, että se on reilu molempia osapuolia kohtaan.



Mutta en siis osaa ap:tä auttaa. Joitain malleja minäkin löysin, mutta en juuri tuollaista, jota tarkoitit.

mutta muulla ei väliä. Kun mennään naimisiin, silloin jaetaan myös omaisuus ja piste. varsinkin jos lapsia on tai tehdään, ei ole mitään järkeä koko sopimuksella! Sitä paitsi se omaisuus voi olla myös naisella....

Ei tässä ole kyse mistään, että tulevaa miniää jotenkin sorrettaisiin. Vanhempani omistavat ison kesähuvilan, hyvällä paikalla olevan kaupunkiasunnon ja melko paljon kallista taidetta. Vanhempani ovat eläkkeellä, eivätkä elele missään rahapaljoudessa eli perintö on " tavaraa" . Kukaan meistä ei haluaisi luopua tulevaisuudessa näistä " tavaroista" , mutta eron mahdollisesti sattuessa ja omaisutta jaettaessa pätäkkää ei veljeltäni varmasti löytyisi niin paljoa, että pystyisi vaimolleen maksamaan.



En mä ainakaa kuvittele mahdollisesti erotessani saavani miehen vanhempien perintöä. Sehän olisi ahneutta.



Sitäpaitsi, ei kai kukaan halua elämäntyönsä päätyvän vieraaseen sukuun, jos tietäisi sen olevan tärkeä omille lapsilleen.



ap

Testamentin voi tehdä ihan itsekseen, kunhan on kaksi todistajaa.

Eipä ole tainnut käydä edes mielessä. Tuleva miniä on vain niin rahan ahne, että menee naimisiin ap:n veljen kanssa, kun himoitsee tulevien appivanhempien taidekokoelmaa ja paria kiinteistöä.

Varmaan ap:n veljenkin kannattaisi samaan syssyyn tehdä testamentti, kun eihän moisesta rahanahneesta naisesta tiedä, vaikka ensin pistäisi hengiltä appivanhemmat ja sitten miehensä, jotta pääsee käsiksi pariin hassuun tauluun.

juuri tuostahan on kyse.



Tokihan avioliiton aikana yhdessä kerätty omaisuus (tai jos toinen on edesauttanut omalla toiminnallaan sen kerryttämistä) pitäisi jakaa tasan. Mutta toisen osapuolen perinnöt eivät millään tavalla kuulu siihen.



Olen aika usein ositusten kanssa tekemisissä ja kyllä tässä maassa on jouduttu myymään aika monta suvun perintötilaa, kesämökkiä jne vain siksi, ettei avioehtoa ole tehty ja toinen osapuoli on ahne. Ja tästä ahneudesta on aika hyvänä esimerkkinä seuraava: useimmiten ositustilanteissa tämä perinnönhaltija ehdottaa viimeisenä oljenkortenaan, että se suvun perintö (tila, kesämökki) siirrettäisiin lapsille (jotta pysyisi suvussa eikä tarvitsisi myydä vieraille) - useimmissa tapauksissa toinen osapuoli ei suostu. Ei edes siinä tilanteessa, että muu omaisuus on jaettu tasan ja on saanut ihan hyvät rahat jo siinä vaiheessa. Suvun muistot menevät menevät myyntiin, jotta saa lisää rahaa - siinä ei ainakaan lapsia ajatella.



Ja usein ositustilanteissa kuulee " mutta sinähän olet moneen kertaan sanonut, ettet halua tästä minun perinnöstäni mitään" - ja juu, ei päde enää erotilanteessa.

teiltä eron sattuessa. Ilmeisesti sitten köyhä veljesi on valmis viemään vaimonsa vanhempien omaisuuden, kun heistä aika jättää.

Vierailija:

Ei tässä ole kyse mistään, että tulevaa miniää jotenkin sorrettaisiin. Vanhempani omistavat ison kesähuvilan, hyvällä paikalla olevan kaupunkiasunnon ja melko paljon kallista taidetta. Vanhempani ovat eläkkeellä, eivätkä elele missään rahapaljoudessa eli perintö on " tavaraa" . Kukaan meistä ei haluaisi luopua tulevaisuudessa näistä " tavaroista" , mutta eron mahdollisesti sattuessa ja omaisutta jaettaessa pätäkkää ei veljeltäni varmasti löytyisi niin paljoa, että pystyisi vaimolleen maksamaan.

En mä ainakaa kuvittele mahdollisesti erotessani saavani miehen vanhempien perintöä. Sehän olisi ahneutta.

Sitäpaitsi, ei kai kukaan halua elämäntyönsä päätyvän vieraaseen sukuun, jos tietäisi sen olevan tärkeä omille lapsilleen.

ap