Millaisia suruja sinulla on ollut tähänastisen elämäsi aikana?

- Äitini alkoholismi

- isoveljeni alkoholismi

- Pikkuveljeni masennus

- Ns. Isättömyys (isäni ei halua olla missään tekemisissä minun tai sisarusteni kanssa)

Tämän lisäksi oma ajoittainen ahdistuneisuus ja ihan sellainen yleinen ulkopuolisuuden tunne elämässä. Noin muuten koen, että olen saanut elämässä paljon hyvääkin, on puoliso ja olen valmistumassa ammattikorkeakoulusta alalle, joka on hyvin työllistetty.

N30

- Vanhempien ero kun olin alle 2v, äidillä jälkeenpäin ajatellen selviä masennusoireita ja epävakautta joka vaikutti kodin ilmapiiriin (asuttiin kahdestaan).

- Koulukiusaamista ensin opettajan, myöhemmin koko luokan taholta lähes koko peruskouluajan.

- Yksinäisyys ja ulkopuolisuuden tunne.

- 12-vuotiaana sain isäpuolen joka kuitenkin unohti mut kun siskopuoli syntyi pari vuotta myöhemmin, muutettiin toiselle paikkakunnalle samoihin aikoihin kun mulla oli murrosikä alkamassa, jouduin uudessa koulussa heti kiusatuksi ja tunsin oloni ulkopuoliseksi myös kotona.

- Heti lukion jälkeen aloin sairastella, opinnot keskeytyi ja jäin ajelehtimaan, kunnes lopulta syrjäydyin ja erakoiduin. Masennus kroonistui kun en osannut ajoissa hakea apua.

- Ainoan ja parhaan ystäväni äkillinen kuolema, vain kuukautta myöhemmin kuoli rakas pappani joka oli ollut mulle lähin isän korvike lapsena.

- Kissani piti mut jotenkin kasassa, toi elämääni rakkautta ja iloa ja pakotti nousemaan sängystä, sen kuolema jätti jälkeen tyhjyyden, sillä en ole itse itselleni tärkeä

Suurin suru on ollut puolison sairastuminen vakavasti jo nuorena, ja kaikki siitä seurannut (mielenterveyden järkkyminen pitkäksi aikaa, tietyistä toiveista ja unelmista luopuminen, vaikeus luottaa siihen että elämä kantaa...). Mutta toisaalta tapahtunut ja siitä selviytyminen on laittanut asioita mittasuhteisiin ja kirkastanut itselle asioiden henkilökohtaista arvojärjestystä, opettanut arvostamaan pieniä ja arkisia asioita, ja auttanut ymmärtämään että elämä on tässä ja nyt.

Suvussamme taipumusta psykooseihin, vaikka melkein kaikki ovat keskivertoa älykkäämpiä. Se on niin surullista, että lupaavasti alkaneet koulutukset ja urat kaatuvat mielenterveysongelmiin.

ENn mä oikein muiista. Olen ollu suunnilleeen vuodesta 2015 joka päivä putkeen kännisssä.

Ymmärrän, jos näin on. Tässä tapauksessa et siis masennuksen takia ole kyennyt opiskelemaan haluamallaan tavalla vaikka olisit halunnut. Yhtä ymmärrettävää olisi mikä tahansa muu aito syy, joka hankaloittaisi saamasta omaan elämäänsä sellaista otetta, jonka oikeasti haluaisi. Valitettavasti on aikuisia, joilla ei taustalla ole mitään tällaista selittävää tekijää. Vielä tavallisempaa on se, että nuorena ei opiskelut jaksa kiinnostaa ja tämä näyttäytyy ulospäin laiskuutena. Saa se silti isovanhempaa surettaa,vaikka hyvin normaalia onkin. Moni nuori onneksi löytää sen innostuksen joskus myöhemmin, edes jotain opiskelua tai ammattia kohtaa. 

Noista parista muusta kommentista kuulsi läpi joku ihme agressio kommentoijaa kohtaa ja halu ymmärtää hänen kirjoittamansa pahimman mahdollisen kautta. Tällaista en ymmärrä. 

- koulukiusaamista

- isä alkoholisti

- isä kuoli

- isoäidit kuolivat

- masennus

- lapsen pitkäaikaissairaus

- työttömyys

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, jos näin on. Tässä tapauksessa et siis masennuksen takia ole kyennyt opiskelemaan haluamallaan tavalla vaikka olisit halunnut. Yhtä ymmärrettävää olisi mikä tahansa muu aito syy, joka hankaloittaisi saamasta omaan elämäänsä sellaista otetta, jonka oikeasti haluaisi. Valitettavasti on aikuisia, joilla ei taustalla ole mitään tällaista selittävää tekijää. Vielä tavallisempaa on se, että nuorena ei opiskelut jaksa kiinnostaa ja tämä näyttäytyy ulospäin laiskuutena. Saa se silti isovanhempaa surettaa,vaikka hyvin normaalia onkin. Moni nuori onneksi löytää sen innostuksen joskus myöhemmin, edes jotain opiskelua tai ammattia kohtaa. 

Noista parista muusta kommentista kuulsi läpi joku ihme agressio kommentoijaa kohtaa ja halu ymmärtää hänen kirjoittamansa pahimman mahdollisen kautta. Tällaista en ymmärrä. 

Ne arvostelevat vanhemmat ja muut ulkopuoliset eivät välttämättä tiedä sitä selittävää tekijää. Jos luottamusta vanhempaan ei ole, sitä oikeaa syytä, kuten vaikka masennusta, ei kerrota. Mä luulen, että harva ihminen haluaa vain huvikseen laiskotella, useimmiten sieltä taustalta jokin ongelma löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Suvussamme taipumusta psykooseihin, vaikka melkein kaikki ovat keskivertoa älykkäämpiä. Se on niin surullista, että lupaavasti alkaneet koulutukset ja urat kaatuvat mielenterveysongelmiin.

Katselin anoppini kansalaiskoulun päättötodistusta.

Kasia ja ysiä numerot.

Olen tuntenut hänet aina lievästi kehitysvammaisen tasoisena.

Psykoosit tuhosivat hänet.