MTV3 Lastensuojeluun tulee koko ajan huonompikuntoisia lapsia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän ole oikein olemassa mitään ennaltaehkäisevää ja matalan kynnyksen palvelua. Sellaiset perheet, joissa ei voida erittäin huonosti (vielä) pärjäävät oman onnensa nojassa vuosikausia kiikun kaakun, vaikka haluaisivatkin jotain apua, ennenkuin tilanne joko pahenee radikaalisti jolloin sossu puuttuu jollain kovalla toimenpiteellä, tai sitten lapset kasvavat isoiksi ja syrjäytyneet nuoret aikuiset siirtyvät työkkärin ja sossun asiakkaiksi ja aikuispsykiatriaa kuormittamaan. Suuri ongelma on se, että mitään aikaista apua ei ole.

Suomalaisessa yhteiskunnassa on liian vähän valtaa yksilöillä. Siksi ihmiset eivät edes uskalla välittää toisistaan. Perheet jäävät yksin, nuoret aikuiset ovat yksin, vanhukset ovat yksin. Ihmiset eivät uskalla välittää lähimmäisistään, kun sysäävät valtiovallan vastuulle lähimmäisenrakkauden.

Kuitenkaan lähimmäisenrakkaus ei ole mahdollista maksettuna, työn puolesta tehtynä "rakkautena", vaan puhtainta lähimmäisenrakkautta olisi sellainen, että ihminen saisi olla yhteisönsä jäsen, josta välitetään ja jota autetaan ja joka saa itse auttaa. Sellainen turvaverkko suojaa elämän kolhuilta parhaiten. Ja siksi esim. suomenruotsalaiset voivat parhaiten. He elävät hyvinkin yhteisöllisesti ja tukevat ja auttavat toisiaan.

Suomenruotsalaisilla on tutkitusti paremmat palvelut kuin suomalaisilla. Pienemmät kouluryhmät, päivähoitoryhmät, helpompi pääsy yliopistoihin, helpommat tentit. Onhan elämä helppoa, kun kaikki on valmiiksi siloiteltua. Perinnöllisesti he ovat myös rikkaampia, mutta nykyisin heistä ei löydy enää tuloissa kärkijoukkoa, pl. Björn Wahlroos, joka asuukin Ruotsissa.

Jep. Valtiolla on viisi koulukotia joista yksi on suomenruotsalaisille. Eli parin prosentin vähemmistö vie tässä asiassa 20% resursseista.

Vierailija kirjoitti:

Kun aivokapasiteetti ei riitä oman elämän hallintaan miltään osin, ei se riitä myöskään ehkäisyn hankkimiseen ja käyttöön. Neuvoloissa ilmeisesti saa vielä varovasti puhua jatkoehkäisystä raskaustarkidtuksissa vai onko sekin jo kielletty? Yksinkertaisesti on jo nostettu kädet ylös eikä jakseta enää välittää näistä syrjäytyneistä suvuista ja perheistä. Alkoholi, huumeet, mielenterveysongelmat, oppimisvaikeudet jne.ovat niin suuria ja yleisiä, ettei kenenkään rahkeet ja voimat riitä. Tämä on totuus. Koulutettujen naisten ja miesten lapsettomuus yleistyy koko ajan, jolloin korostuu lapsiperheissä ongelmatapausten määrä.

Vauvaryhmässä yksi äiti kertoi, että tuli raskaaksi kun ei ollut rahaa ostaa skordareita. Elämänhallinta oli siinä jamassa, että lapsen kustannukset olivat kaukaisia, pakko oli kuitenkin panna ilman. Osa äideistä on myös niin sekaisin, että ei edes tajua olevansa raskaana ennen kuin loppumetreillä. Ikävä todellisuus on, että vaikka lapsi huostataan, niin kohta on uusi tulossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla ei pitäisi olla oikeutta lisääntyä. Lapsen mahdollisuus elää hyvää elämää synnyttyään pitäisi punnita arvokkaammaksi kuin jonkun narkin halu lisääntyä. Jos hyvää elämää ei olisi tiedossa niin piuhat poikki.

Tämä. Ja myös hyvin nuorilta elämänhallinta-taidottomilta ei-huumeidenkäyttäjiltä pitäis nipsaista piuhat poikki, jos ensimmäinen lapsi otetaan huostaan. Ihan liian paljon on niitä, jotka lisääntyy ja lisääntyy ja jokaikinen lapsi otetaan pois. Ei ole kauaakaan, kun yhdestä tällaisesta tyttelistä oli pieni juttu jossakin iltapaskalehdessä - ikää ei ollut kolmeakymmentä, lapsia jo ties miten monta ja kaikki otettu systemaattisesti pois. Ämmällä ei työtä, ei koulutusta, ei minkäänlaista elämänhallintaa, ja lapsia puskee jokaisen miehen kanssa joka sen petiin päätyy. Ei voi käsittää!

Tämä itseänikin ihmetyttää. Usein lapsia "tehtailevat" juuri ne, joilla ei ole mitään edellytyksiä hyvään vanhemmuuteen. Sitten heidän lapsistaan tulee moniongelmaisia, joiden kuntouttaminen ja hoito on vaikeaa, tai usein lähes mahdotonta. Jos samalta vanhemmalta on otettu huostaan jo monia lapsia, eikö heille voisi määrätä jonkun pysyvän pakkoehkäisyn? Ei ole myöskään lapsen etu joutua kasvamaan kurjissa kotioloissa ja myöhemmin lastensuojelulaitoksissa.

Olen jo pidempään ollut sitä mieltä, että Suomessa olisi saatava käyttöön ns. lapsiajokortti tai lisääntymislupa. Nykytilanne on nimittäin kestämätön.

Hain apua lasusta useita vuotta sitten perhettä kohdanneen tragedian takia. Lapsi sijoitettiin avohuollon sijoitukseen. Oppi nopeasti huonot tavat muilta lapsilta. Pyysin hänelle enemmän rajoja ja sossu ehdotti huostaanottoa hetkeksi toiselle paikkakunnalle.

Tätä hetkeä on nyt kestänyt viisi vuotta ja voin sanoa että terveys on mennyt eikä lapsi luota enää aikuisiin.

Pahin virhe ikinä ottaa lasuun yhteyttä. Kadun ikuisesti.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on myös todella paljon nuoria, joilla on piileviä nepsy-ongelmia. Eli niitä ei ole tunnistettu eikä hoidettu.

Nepsy-nuoret tipahtaa herkästi ulos yhteiskunnasta ilman tukea.

Miksi heitä on juuri Suomessa erityisen paljon? Ylidiagnosoidaanko täällä asioita vai johtuuko kulttuurista ( vuorovaikutuksen puute, auringosta saatavan d vitamiinin määrä tms).

Olen itse paljon laitoksissa työskennellyt ja edelleen yllättää se kuinka ympäristön ja kodin vaikutus mitätöidään ja lapsi nähdään diagnoosina.

Joskus ihan vain välittäminen tekee ihmeitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla ei pitäisi olla oikeutta lisääntyä. Lapsen mahdollisuus elää hyvää elämää synnyttyään pitäisi punnita arvokkaammaksi kuin jonkun narkin halu lisääntyä. Jos hyvää elämää ei olisi tiedossa niin piuhat poikki.

Tämä. Ja myös hyvin nuorilta elämänhallinta-taidottomilta ei-huumeidenkäyttäjiltä pitäis nipsaista piuhat poikki, jos ensimmäinen lapsi otetaan huostaan. Ihan liian paljon on niitä, jotka lisääntyy ja lisääntyy ja jokaikinen lapsi otetaan pois. Ei ole kauaakaan, kun yhdestä tällaisesta tyttelistä oli pieni juttu jossakin iltapaskalehdessä - ikää ei ollut kolmeakymmentä, lapsia jo ties miten monta ja kaikki otettu systemaattisesti pois. Ämmällä ei työtä, ei koulutusta, ei minkäänlaista elämänhallintaa, ja lapsia puskee jokaisen miehen kanssa joka sen petiin päätyy. Ei voi käsittää!

Miehillä ei mielestäsi ole lapsista minkäänlaista vastuuta? Aika sovinistinen asenne sulla.

Miten saat tuosta mies/nainen-keskustelun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla ei pitäisi olla oikeutta lisääntyä. Lapsen mahdollisuus elää hyvää elämää synnyttyään pitäisi punnita arvokkaammaksi kuin jonkun narkin halu lisääntyä. Jos hyvää elämää ei olisi tiedossa niin piuhat poikki.

Tämä. Ja myös hyvin nuorilta elämänhallinta-taidottomilta ei-huumeidenkäyttäjiltä pitäis nipsaista piuhat poikki, jos ensimmäinen lapsi otetaan huostaan. Ihan liian paljon on niitä, jotka lisääntyy ja lisääntyy ja jokaikinen lapsi otetaan pois. Ei ole kauaakaan, kun yhdestä tällaisesta tyttelistä oli pieni juttu jossakin iltapaskalehdessä - ikää ei ollut kolmeakymmentä, lapsia jo ties miten monta ja kaikki otettu systemaattisesti pois. Ämmällä ei työtä, ei koulutusta, ei minkäänlaista elämänhallintaa, ja lapsia puskee jokaisen miehen kanssa joka sen petiin päätyy. Ei voi käsittää!

Tämä itseänikin ihmetyttää. Usein lapsia "tehtailevat" juuri ne, joilla ei ole mitään edellytyksiä hyvään vanhemmuuteen. Sitten heidän lapsistaan tulee moniongelmaisia, joiden kuntouttaminen ja hoito on vaikeaa, tai usein lähes mahdotonta. Jos samalta vanhemmalta on otettu huostaan jo monia lapsia, eikö heille voisi määrätä jonkun pysyvän pakkoehkäisyn? Ei ole myöskään lapsen etu joutua kasvamaan kurjissa kotioloissa ja myöhemmin lastensuojelulaitoksissa.

Olen jo pidempään ollut sitä mieltä, että Suomessa olisi saatava käyttöön ns. lapsiajokortti tai lisääntymislupa. Nykytilanne on nimittäin kestämätön.

Kuinka hyvin tunnet muiden maiden systeemeitä ja asioita kun korostat Suomen tilannetta? Voin kertoa että tilanne on globaali mm taloudellisen eriarvoistumisen vuoksi ja nyt koronan. Suomessa vasn on vielä sosiaali- ja lastensuojelutyötä, monissa maissa sitä on enää minimi tai sitä hoitaa kolmas sektori.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on myös todella paljon nuoria, joilla on piileviä nepsy-ongelmia. Eli niitä ei ole tunnistettu eikä hoidettu.

Nepsy-nuoret tipahtaa herkästi ulos yhteiskunnasta ilman tukea.

Miksi heitä on juuri Suomessa erityisen paljon? Ylidiagnosoidaanko täällä asioita vai johtuuko kulttuurista ( vuorovaikutuksen puute, auringosta saatavan d vitamiinin määrä tms).

Olen itse paljon laitoksissa työskennellyt ja edelleen yllättää se kuinka ympäristön ja kodin vaikutus mitätöidään ja lapsi nähdään diagnoosina.

Joskus ihan vain välittäminen tekee ihmeitä.

Sota- ja lama-ajan jäljet näkyy yhä. Tiedän 30-40 vuotiaita jotka kulkee vanhempiensa saappaissa ilmaisemalla itseään huutamalla, päihtymällä sekä lyömällä. Sukupolvien kierre mitä ei katkaista hetkessä.

Vierailija kirjoitti:

Olisi tutkijana mielenkiintoista käydä läpi näiden lasten vanhempien raskaudenaikaisia kirjauksia ja katsoa voiko jo sieltä ennustaa tätä lopputulemaa.

Kyllä, pitäisi kaivautua ihan sinne juurisyihin. Mutta, kun nykyinen lainsäädäntö ei ainna siihen oikeuksia. Yksilön oikeusturva on esteenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän ole oikein olemassa mitään ennaltaehkäisevää ja matalan kynnyksen palvelua. Sellaiset perheet, joissa ei voida erittäin huonosti (vielä) pärjäävät oman onnensa nojassa vuosikausia kiikun kaakun, vaikka haluaisivatkin jotain apua, ennenkuin tilanne joko pahenee radikaalisti jolloin sossu puuttuu jollain kovalla toimenpiteellä, tai sitten lapset kasvavat isoiksi ja syrjäytyneet nuoret aikuiset siirtyvät työkkärin ja sossun asiakkaiksi ja aikuispsykiatriaa kuormittamaan. Suuri ongelma on se, että mitään aikaista apua ei ole.

Suomalaisessa yhteiskunnassa on liian vähän valtaa yksilöillä. Siksi ihmiset eivät edes uskalla välittää toisistaan. Perheet jäävät yksin, nuoret aikuiset ovat yksin, vanhukset ovat yksin. Ihmiset eivät uskalla välittää lähimmäisistään, kun sysäävät valtiovallan vastuulle lähimmäisenrakkauden.

Kuitenkaan lähimmäisenrakkaus ei ole mahdollista maksettuna, työn puolesta tehtynä "rakkautena", vaan puhtainta lähimmäisenrakkautta olisi sellainen, että ihminen saisi olla yhteisönsä jäsen, josta välitetään ja jota autetaan ja joka saa itse auttaa. Sellainen turvaverkko suojaa elämän kolhuilta parhaiten. Ja siksi esim. suomenruotsalaiset voivat parhaiten. He elävät hyvinkin yhteisöllisesti ja tukevat ja auttavat toisiaan.

Suomenruotsalaisilla on tutkitusti paremmat palvelut kuin suomalaisilla. Pienemmät kouluryhmät, päivähoitoryhmät, helpompi pääsy yliopistoihin, helpommat tentit. Onhan elämä helppoa, kun kaikki on valmiiksi siloiteltua. Perinnöllisesti he ovat myös rikkaampia, mutta nykyisin heistä ei löydy enää tuloissa kärkijoukkoa, pl. Björn Wahlroos, joka asuukin Ruotsissa.

Jep. Valtiolla on viisi koulukotia joista yksi on suomenruotsalaisille. Eli parin prosentin vähemmistö vie tässä asiassa 20% resursseista.

Tämän lisäksi suomenruotsalaisilla on omat verkostot, perhe- ja sukukeskeistä elämä. Kateuden ja kiusaamisen sijaan autetaan, tuetaan läheisiä ja ajatellaan valoisasti ja optimistisesti. Ilman mitään valtion erityistä tukeakaan sillä reseptillä menestyy yksilökin. Suomenkielisten joukossa on enemmän aivan totaaliyksinäisiä, joilla ei ole yhteyttä perheeseen tai sukuun, ei verkostoja. Sellaisen ihmisen pitää olla todella poikkeuksellisen reipas, jotta jaksaa elää onnellisena ja tuotteliaanakin kansalaisena.

Vierailija kirjoitti:

Hain apua lasusta useita vuotta sitten perhettä kohdanneen tragedian takia. Lapsi sijoitettiin avohuollon sijoitukseen. Oppi nopeasti huonot tavat muilta lapsilta. Pyysin hänelle enemmän rajoja ja sossu ehdotti huostaanottoa hetkeksi toiselle paikkakunnalle.

Tätä hetkeä on nyt kestänyt viisi vuotta ja voin sanoa että terveys on mennyt eikä lapsi luota enää aikuisiin.

Pahin virhe ikinä ottaa lasuun yhteyttä. Kadun ikuisesti.

Mitkä oli perusteena sijoitukselle?

Vierailija kirjoitti:

Miksi eteläisessä Euroopassa asiat ovat paremmin? Siellä ihmiset ovat normaaleja ja täyspäisiä. Ihmiset välittävät toisistaan ja lapset asuvat omissa kodeissaan.

Villinä ideana heittäisin, että koko Suomen kansa (kaikenikäiset) pitäisi suunnilleen sijoittaa joihinkin latinomaihin oppimaan vähän inhimillisempää elämää, niin päästäisiin siitä ylisukupolvisesta tunnevammaisuudesta eroon. Ei tarvittaisi enää lastensuojelua, kun ihmisillä olisi järki päässä ja hyvä tahto toisiaan kohtaan.

Olen aikalailla samaa mieltä. Tullut ssuttua Etelä- Euroopassa ja Suomessa vuosikymmen laitoksissa töissä. Se mikä täällä tökkii ihan omassa elämässäkin on se sulkeutunut kulttuuri, outo kommunikaatiotyyli ja välittäminen. Oikeast ilman kliseitä, Etelä- Euroopan maissa kaverin kaveri saattaa tarjota loma asuntoaan ilmaiseksi käyttöön, serkku antaa suuren summan rahaa jos on taloydellisia ongelmia, mummo asuu vuorotellen suvun perheissä jne. Köyhilläkin on turvaverkot. Väitän yksinäisyyden olevan täällä todella suuri ongelmien aiheuttaja. Ollaan irrallaan muusta yhteiskunnasta. Jotenkin niin kammottavaa ja surullista. Ja mielellään keskitytään niihin diagnooseihin, täälläkin jankataan nepsy oireista jne.

Silloin kun lapsi voi huonosti pitkään.On sitten käytöshäriöinen,lintsaa koulusta.Huumeet /alkoli ym.Vanhemmat rupee väsymään.Kuinka pitkään lastensuojelu pystyy auttamaan lasta ? Onko tarpeeksi pätevä henkilökunta auttamaan jos nuori väkivaltainen.Taisi olla Niuvanniemen lääkäri joka puhui kerran ,että siellä jo osastot täynnä.Nuorille ei paikkoja.Mistä se apu löytyy nuorelle ? Jopa ihan pienet on kovin väkivaltaisia.Onko kyse rahasta ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi eteläisessä Euroopassa asiat ovat paremmin? Siellä ihmiset ovat normaaleja ja täyspäisiä. Ihmiset välittävät toisistaan ja lapset asuvat omissa kodeissaan.

Villinä ideana heittäisin, että koko Suomen kansa (kaikenikäiset) pitäisi suunnilleen sijoittaa joihinkin latinomaihin oppimaan vähän inhimillisempää elämää, niin päästäisiin siitä ylisukupolvisesta tunnevammaisuudesta eroon. Ei tarvittaisi enää lastensuojelua, kun ihmisillä olisi järki päässä ja hyvä tahto toisiaan kohtaan.

Olen aikalailla samaa mieltä. Tullut ssuttua Etelä- Euroopassa ja Suomessa vuosikymmen laitoksissa töissä. Se mikä täällä tökkii ihan omassa elämässäkin on se sulkeutunut kulttuuri, outo kommunikaatiotyyli ja välittäminen. Oikeast ilman kliseitä, Etelä- Euroopan maissa kaverin kaveri saattaa tarjota loma asuntoaan ilmaiseksi käyttöön, serkku antaa suuren summan rahaa jos on taloydellisia ongelmia, mummo asuu vuorotellen suvun perheissä jne. Köyhilläkin on turvaverkot. Väitän yksinäisyyden olevan täällä todella suuri ongelmien aiheuttaja. Ollaan irrallaan muusta yhteiskunnasta. Jotenkin niin kammottavaa ja surullista. Ja mielellään keskitytään niihin diagnooseihin, täälläkin jankataan nepsy oireista jne.

Täällä ongemista pitää vaieta, yksin on pärjättävä eikä muilta saa pyytää apua. Ei ihme, että ongelmia on?!

Ikinä ei saa tehdä lapsia, jos vähänkin on taipumusta äkkipikaisuuteen, lapsille huutamiseen, välinpitämättömyyteen. Jos ei ole itse täysin tasapainoinen niin ei pidä tehdä lapsia. Kyllä ihmisen pitää tietää itsensä. Lapsi tehdään vain silloin kun lasta oikeasti ja aina rakastetaan, kohdellaan hyvin. Näin kasvaa myös tasapainoisia lapsia. Jos vähänkin epäilee ettei tule jaksamaan tai sietämään lasten kanssa oloa niin ei pidä tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on myös todella paljon nuoria, joilla on piileviä nepsy-ongelmia. Eli niitä ei ole tunnistettu eikä hoidettu.

Nepsy-nuoret tipahtaa herkästi ulos yhteiskunnasta ilman tukea.

Mitään muuta tehtykään kuin tuettu,niin hel*sti että koululuokissakin normaalit vaöjastetaan näitä tukemaan, väliäkö hällä eteneekö oma oppiminen vai ei!

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun lapsi voi huonosti pitkään.On sitten käytöshäriöinen,lintsaa koulusta.Huumeet /alkoli ym.Vanhemmat rupee väsymään.Kuinka pitkään lastensuojelu pystyy auttamaan lasta ? Onko tarpeeksi pätevä henkilökunta auttamaan jos nuori väkivaltainen.Taisi olla Niuvanniemen lääkäri joka puhui kerran ,että siellä jo osastot täynnä.Nuorille ei paikkoja.Mistä se apu löytyy nuorelle ? Jopa ihan pienet on kovin väkivaltaisia.Onko kyse rahasta ?

Mistä väkivalta kumpuaa? Ympäristöstä. Tunteiden sanottamista pidetään paikka paikoin huuhaana. Mielummin turvaudutaan ns. hyviksi todettuihin keinoihin.

Kaupungeissa elämä on sairasta. Kylmää, hektistä, materialistista. Kaikki luonnollinen, aito ja rauhallinen puuttuu.

Tämä tilanne näkyy erittäin valitettavan hyvin arjessani.

T. sijaisvanhempi pk-seudulla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi eteläisessä Euroopassa asiat ovat paremmin? Siellä ihmiset ovat normaaleja ja täyspäisiä. Ihmiset välittävät toisistaan ja lapset asuvat omissa kodeissaan.

Villinä ideana heittäisin, että koko Suomen kansa (kaikenikäiset) pitäisi suunnilleen sijoittaa joihinkin latinomaihin oppimaan vähän inhimillisempää elämää, niin päästäisiin siitä ylisukupolvisesta tunnevammaisuudesta eroon. Ei tarvittaisi enää lastensuojelua, kun ihmisillä olisi järki päässä ja hyvä tahto toisiaan kohtaan.

Olen aikalailla samaa mieltä. Tullut ssuttua Etelä- Euroopassa ja Suomessa vuosikymmen laitoksissa töissä. Se mikä täällä tökkii ihan omassa elämässäkin on se sulkeutunut kulttuuri, outo kommunikaatiotyyli ja välittäminen. Oikeast ilman kliseitä, Etelä- Euroopan maissa kaverin kaveri saattaa tarjota loma asuntoaan ilmaiseksi käyttöön, serkku antaa suuren summan rahaa jos on taloydellisia ongelmia, mummo asuu vuorotellen suvun perheissä jne. Köyhilläkin on turvaverkot. Väitän yksinäisyyden olevan täällä todella suuri ongelmien aiheuttaja. Ollaan irrallaan muusta yhteiskunnasta. Jotenkin niin kammottavaa ja surullista. Ja mielellään keskitytään niihin diagnooseihin, täälläkin jankataan nepsy oireista jne.

Täällä ongemista pitää vaieta, yksin on pärjättävä eikä muilta saa pyytää apua. Ei ihme, että ongelmia on?!

Esim. tänne pystyy kirjoittamaan anonyymisti. Kaksplussalla vaikuttaa olevan suht aktiivista. Joskus jopa suolen puolellakin neuvotaan asiallisesti.