Seksiterapeutti antoi ohjeeksi harrastaa seksiä

Vierailija kirjoitti:

Kootut seksintappaja-asenteet:

- ei se tavara siitä kulu

- sanoo ei = ei rakasta

- sanoo ei = kostaa, kiusaa tahallaan

- seksi = rakkaus

- rakkaus = seksi

- jos muna ei mene pilluun, ei se mitään seksiä ole

Olen kerran, kun olin tyhmä ja liian kiltti, nukahtanut muna kädessä sohvalle. Olin niin järisyttävän loppu erittäin raskaasta fyysisestä työstä ja herätyksestä viiden aikaan samana aamuna, mutta en voinut sanoa ei, kun se olisi ollut kiusaamista. 🤦‍♀️

Voi ihmiset, kun sänkyyn sattuu seksuaalisesti ylivireä painostaja, niin juoskaa karkuun. Ei siitä mitään tule vaikka syytäisitte viimeisenkin pennin seksiterapiaan.

Seksiä voi tietty olla ilman rakkautta, mutta miehen ja naisen välistä parisuhderakkautta ei ole ilman seksiä. Ja voi se muna mennä pyllyynkin, ei sen ole pakko juuri pilluun mennä.

Ex-intohimoinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viestisi tuli tarpeeseen, kiitos.

Oma vaimoni suostuu usein haluamatta itse (sanoo haluavansa vain läheisyyttä), koska omat haluni ovat huomattavat. Asiaa pitää näköjään alkaa varomaan, ettei käy samoin. Tiedän, että minua tämä tulee sattumaan, mutta eipä tuo vaihtoehtokaan kuulosta houkuttelevalle.

Etkö voi harkita sopivamman kumppanin hankkimista? Vaimosikin saisi mahdollisuuden löytää jonkun uuden ja oikeasti sopivan. En enää usko, että epäsuhtaiset suhteet voivat koskaan olla onnellisia, koska paine median ym kautta on niin kova ja sinäkin saatat keski-iässä havahtua valtavaan vihaan ja katkeruuteen.

En, kun ei tuollaisia naisia ole kuin tuo yksi. Kuvan kaunis, sporttinen, terävä (phd), ahkera, hyvä äiti, itsenäinen/hyvätuloinen, kiinnostunut samoista asioista, ... näissä sovitaan oikein hyvin yhteen.

Seksiä on 4-10krt/kk, tosin hänen aloitteestaan tosiaan vain tuo 2. Tavallisuuden rajoilla vielä, tokkopa tuokaan älyttömästi missään paranee muuta kuin ensimmäiseksi vuodeksi. Pieniä lapsia kyllä on, että nekin vaikuttanee..

Mieheni ponnistaa sisääni tavallisesti sängyssä ollessamme aamuyöstä. Herään usein juuri siihen. 

Seksuaaliterapeuttien neuvoja ei kannata kuunnella. Useita tapauksia tiedän, joissa niiden kuunteleminen on saanut hirvittävää tuhoa aikaan. Omalla kohdallani eräs monisuhteinen, eettinen polyamorikko seksuaaliterapeutti sai aikaan koko elämäni tuhoutumisen. Hän manipuloi ja käytti minua hyväkseen, ikävä kyllä olin niin hänen aivopesemä, etten ymmärtänyt mitä hän minulle, ja sitä kautta läheisilleni, sai aikaan. Tulen katumaan asiaa koko lopun elämäni.

Meillä kävi vähän samoin. Ei tosin terapeutilla käyty, mutta oman ajan puutteen takia (pieni lapsi) minulla meni halut nollaan, miehellä ei. Kun puoliso näytti tästä kärsivän ja vähän joka puolella aina neuvolaa myöten neuvottiin antamaan vaikkei huvita ihan vaan sen toisen vuoksi niin minähän annoin. Aluksi se ei tuntunut niin pahalta, mutta parin vuoden jälkeen tunsin itseni tahdottomaksi runkkualustaksi joka vihasi kaikkea seksiin liittyvää. Tässä vaiheessa puolisokin alkoi huomata että jokin oli vialla, nyt yritetään vielä korjata tilannetta, saa nähdä miten käy. Tuntuu että en enää tiedä miten seksi voisi tuntua hyvältä kun on pitkään vain antanut saamatta siinä itse mitään takaisin. Ei kovin helppoa korjata tilannetta kun halua ei ole, vain vihaa ja kuvotusta eikä kumpikaan tahtoisi enää mennä siihen että seksiä on vaikka toista ei haluta...

Ex-intohimoinen kirjoitti:

Mutta se, että rakkaus olisi loppunut, sen kiistän jyrkästi. Se ei ole loppunut vieläkään. Jos olisi, olisin lähtenyt aika päiviä sitten ja olisin vain onnellinen kuin kaikki päättyy.

Kiistät, koska se saisi sinut näyttämään huonommalta ihmiseltä, kuin miltä tuo vale saa sinut näyttämään. Siis itsellesi, ja muille hölmöille jotka valheisiin haluavat uskoa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä kävi vähän samoin. Ei tosin terapeutilla käyty, mutta oman ajan puutteen takia (pieni lapsi) minulla meni halut nollaan, miehellä ei. Kun puoliso näytti tästä kärsivän ja vähän joka puolella aina neuvolaa myöten neuvottiin antamaan vaikkei huvita ihan vaan sen toisen vuoksi niin minähän annoin. Aluksi se ei tuntunut niin pahalta, mutta parin vuoden jälkeen tunsin itseni tahdottomaksi runkkualustaksi joka vihasi kaikkea seksiin liittyvää. Tässä vaiheessa puolisokin alkoi huomata että jokin oli vialla, nyt yritetään vielä korjata tilannetta, saa nähdä miten käy. Tuntuu että en enää tiedä miten seksi voisi tuntua hyvältä kun on pitkään vain antanut saamatta siinä itse mitään takaisin. Ei kovin helppoa korjata tilannetta kun halua ei ole, vain vihaa ja kuvotusta eikä kumpikaan tahtoisi enää mennä siihen että seksiä on vaikka toista ei haluta...

Jotkuthan ovat löytäneet halunsa uudestaan kun ovat harrastaneet seksiä, vaikka ei itseä haluttaisikaan, ja sen vuoksi tuota varmaankin myös suositellaan. Mutta ei se varmaankaan kaikille toimi. Olen myös sitä mieltä, että kyllä välittävä ja tiedostava kumppani huomaa, jos toinen ns antaa vaikkei haluttaisi, minä ainakin olen mieluummin ilman kuin käyttäisin halutonta panopatjana.

Ex-intohimoinen kirjoitti:

Ja sama varoitus kaltaisilleni, joilla keskiverrot halut, mutta josta yritetään muotoilla suhteen ongelma, vain koska kumppanilla haluja monin verroin enemmän.

Jos kumppanilla pyörii seksi mielessä pakonomaisesti joka päivä, on mietittävä hieman tarkemmin kuka on se, jota lähdetään hoitamaan ja millä tavalla.

Ei mekään seksin haluajat mitään sairaita ole, joita pitäisi hoitaa. Vaimon kanssa hommaillaan joka päivä, jo vuosikymmeniä. Pitäisikö meitä ruveta hoitamaan? Samaa mieltä siinä, että terapiat on hölynpölyä. Ei se halujen eriparisuus siellä mihinkään muutu.

Miksi syyttää eilistä tämän päivän ongelmista? Koska minulla oli huono lapsuus, koska isä ei sitä ja tätä, koska loputtomiin. Oman vastuun karttamista loputtomiin. Aina on syy jossain eilisessä. Niin tässäkin tapauksessa.  Tällä idealla terapeutit rikastuvat ja potilaat köyhtyvät henkisesti ja alistuvat. Minua on kohdeltu niin väärin, nyyh . . .

Katso kerrankin itseäsi tänään ilman eilistä. 

Ex-intohimoinen kirjoitti:

Käytännössä maksoimme pitkän pennin neuvosta, jonka olisi voinut antaa ilmaiseksi yhdessä lauseessa: "Suljet silmät ja ajattele isänmaata". Tämä vain kuului tyyliin "Joskus seksi on tylsempää maksalaatikkoseksiä. Sitä voi silti harrastaa, pitääkseen suhdetta yllä. Rakkaudesta."

Älkää IKINÄ suostuko yhdyntään ilman aitoa, todellista ja vahvaa intohimoa. Se on neuvo, jonka haluan antaa ihan jokaiselle. Tärkein neuvo seksin saralle on, että oppii sanomaan EI ja pitämään siitä kiinni mihin se sitten ikinä johtaakaan.

Meillä ei seksittömiä kausia ollut, sillä pidin kiltisti kiinni aviovelvollisuudesta. Mutta nykyään en vain enää pysty. Vuosien alistuminen on tehnyt tuhoaan ja tunne seksiä kohtaan on enää yksiselitteisesti inho, vastenmielisyys ja viha.

Olen varma, että tilanne olisi täysin toinen, kun mies olisi hoitanut jyystämisentarpeensa (käytännössähän hän masturboi minulla) vaikka maksullisissa naisissa ja parisuhdeseksiä olisi sen sijaan harrastettu intohimoisesti.

Mutta eihän maksullinenkaan nainen halua yhdyntää vaan pelkästään suostuu siihen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö terapeutti koskaan ehdottanut, että olisit voinut tyydyttää miehen muullakin tavoin kuin yhdynnässä? Jos et suuseksiä tykkää antaa (siinähän täytyy itsekin olla tietyssä moodissa, että sitä ylipäätään haluaa tehdä), niin edes kädellä? Onko yhdyntä ollut miehellesi ainoa seksin muoto? En lukenut koko ketjua loppuun, joten tässä kommentissani saattaa tulla toistoa. Entisenä haluttomana (nykyisin hyvinkin seksuaalisena) naisena voisin kuvitella, että naisen seksuaalisuutta olisi mahdollisuus herätellä uudelleen oikeanlaisella läheisyydellä ja naisen ehdoilla tapahtuvalla kosketuksella, ilman paineita yhdynnästä. Tuntuuhan tuo nyt ihan käsittämättömän väärältä, että toisen osapuolen seksuaalisuus nujerretaan toisen tarpeiden ehdoilla. Olen itse joutunut ajattelemaan koko seksikuvion uusiksi nykyisessä suhteessani, jossa minä olen se halukkaampi osapuoli, ja meillä on vielä niin surullinen tilanne, että mies ei pysty ollenkaan yhdyntään (fyysinen syy, johon lääkkeet eivät tehoa). Tämä on tietysti ollut rankkaa kummallekin, mutta minulle se on jonkinlaisen kriisin myötä myös tuonut uutta näkökulmaa koko touhuun. Näin jälkeenpäin on vaikea käsittää, miten yhdyntäkeskeisiä olimme ex-mieheni kanssa nuorempana. Kun minulla oli ajoittain yhdyntäkipuja, koko homma meni jumiin, jouduimme umpikujaan ja seksi hiipui välillä kokonaan. Toki siinä oli muitakin tekijöitä mukana, suhteen ristiriidathan usein heijastuvat seksiin ennen kuin edes tulevat muulla tavoin näkyviksi. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja voimia löytää seksuaalisuutesi uudelleen, yksin tai yhdessä!

Olipa hyvä kirjoitus!

Minä en ole koskaan tajunnut tuota, että yhdyntä on jotenkin se pääasia, ja kaikki muu ikkääänkuin toisarvoista esileikkiä. Inhottava sellainen asenne.

Kohta tulee taas vihaista palautetta, sillä miehethän eivät siedä tällaista puhetta. Elämä on aina kalu- eli mieskeskeistä, joten näin se on mennyt ja menee yhä.

Kyllä olet oikeassa, vika voi olla kumppanin hyvin vahvassa yhdyntäkeskeisyydessä. Jos ei ole saanut pillua, ei ole mitään seksiä harrastettu = vitutus. Ettekö ole koskaan kuulleet miehen sanovan terapeutille, että ei, en tod voi hoidella itseäni omin käsin. Sehän vain pahentaa asiaa ja panettaa entistä enemmän!

(Nais)terapeutin aidon hämmästynyt katse on ollut näkemisen arvoinen. 😃

No itsellänikin kyllä masturbointi pahentaa panetusta ja nainen olen. Ihmisten seksuaalisuus on erilaista.

Hyvä. Oli siis huono? Niin. Ihan sama kaikessa. Nykyään: mihinkään ei voi enää ihminen luottaa.