Löysin koulukiusaajan sattumalta instagramista, paha olo tuli
Pitää maalaiselämästä tiliä. Näkyy olevan lapsia, eläimiä, ystäviä ja sukulaisia. Siellä hymyilee perheensä kanssa. Minulla oli alkoholisti-isä ja ko. naisen takia useampi vuosi koulussa meni pilalle. Tyrmistyneenä selailin kuvavirtaa jossa ihanaa elämää kuvakaupalla.
Kommentit (133)
Peukutuksista päätellen on surullista miten se todellinen ihmisluonne paljastuu kaikkien kerroksien alta millaisia olemme ihmisinä. Surullisia pikkutyttöjä ja -poikia.
Ei se kyllä ole. Paras on vielä edessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että joka luokalla olisi monta persoonallisuushäiriöistä lasta (Huom. lapsille ei tällaisia diagnooseja edes tehdä, koska heidän persoonallisuutensa ei ole vielä täysin kypsynyt). Tämähän tarkoittaisi sitä, että väestössä olisi useita kymmeniä prosentteja persoonallisuushäiriöisiä ihmisiä. Yhteiskuntamme olisi kyllä aivan tuhon oma.
Tuhon omahan tämä yhteiskunta juuri onkin. Vai etkö ole huomannut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ompa jännä toi miten ihmiset jotenkin kuvittelee että "ville" 13 v kiusaaja olis jotenkin 40 vuotiaana yhtään sama ihminen. Voi olla kyllä maailman parhain tyyppikin. Nuorena tekee tyhmyyksiä mutta kyllä niistä oppiikin. Muistakaa että ei menneisyydessä tuntemanne ihmiset todennäköisesti ole en yhtään samoja kuin silloin.
Perusluonne pysyy samana. Jos on ollut yläkouluiässä systemaattinen kiusaaja, on aikuisenakin p*skiainen..
Ei narsistitkaan muutu aikuisena narsisteiksi vaan personallisuushäiriö kehityy lapsuudessa/nuoruudessa.Meillä on töissä 6-kymppinen teippaasti ylipainoinen mies, joka liikkuu huonosti, ehkä lonkkakulumaa tms. Kun tämä mies tulee kahvihuoneeseen vaivalloisesti kävellen, meillä töissä oleva samanikäinen nainen ilkkuu häntä selän takana, ikään kuin pidättelee naurua ja osoittelee sormella. Olen varma, että tämä eläkeikää lähestyvä nainen on entinen koulukiusaaja, eikä se meininkin ihmisestä mihinkään elämässä lähde.
Tätä juttua en kyllä usko. Eläkeikää lähestyvä nainen ilkkuu, osoittelee sormella ja pidättelee naurua, kun joku kävelee vaivalloisesti? Tuskin.
No en minäkään ole uskoa, vaikka näen. Tämä mies tekee meillä vain yksittäisiä päiviä silloin tällöin, mutta aina, kun osuu kahvihuoneeseen samaan aikaan tämän naisen kanssa, alkaa sama ilveily.
Näet mutta et puutu. Olet siis osa ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ompa jännä toi miten ihmiset jotenkin kuvittelee että "ville" 13 v kiusaaja olis jotenkin 40 vuotiaana yhtään sama ihminen. Voi olla kyllä maailman parhain tyyppikin. Nuorena tekee tyhmyyksiä mutta kyllä niistä oppiikin. Muistakaa että ei menneisyydessä tuntemanne ihmiset todennäköisesti ole en yhtään samoja kuin silloin.
Perusluonne pysyy samana. Jos on ollut yläkouluiässä systemaattinen kiusaaja, on aikuisenakin p*skiainen..
Ei narsistitkaan muutu aikuisena narsisteiksi vaan personallisuushäiriö kehityy lapsuudessa/nuoruudessa.Meillä on töissä 6-kymppinen teippaasti ylipainoinen mies, joka liikkuu huonosti, ehkä lonkkakulumaa tms. Kun tämä mies tulee kahvihuoneeseen vaivalloisesti kävellen, meillä töissä oleva samanikäinen nainen ilkkuu häntä selän takana, ikään kuin pidättelee naurua ja osoittelee sormella. Olen varma, että tämä eläkeikää lähestyvä nainen on entinen koulukiusaaja, eikä se meininkin ihmisestä mihinkään elämässä lähde.
Tätä juttua en kyllä usko. Eläkeikää lähestyvä nainen ilkkuu, osoittelee sormella ja pidättelee naurua, kun joku kävelee vaivalloisesti? Tuskin.
No en minäkään ole uskoa, vaikka näen. Tämä mies tekee meillä vain yksittäisiä päiviä silloin tällöin, mutta aina, kun osuu kahvihuoneeseen samaan aikaan tämän naisen kanssa, alkaa sama ilveily.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ompa ( = onpa) jännä toi miten ihmiset jotenkin kuvittelee että "ville" 13 v kiusaaja olis jotenkin 40 vuotiaana yhtään sama ihminen. Voi olla kyllä maailman parhain tyyppikin. Nuorena tekee tyhmyyksiä mutta kyllä niistä oppiikin. Muistakaa että ei menneisyydessä tuntemanne ihmiset todennäköisesti ole en yhtään samoja kuin silloin.
Kerron sinulle nyt yhden jutun: kusipää on aina kusipää. Menneisyys - siis lapsen lapsuus - merkitsee aika paljon. Kuinka häntä on kohdeltu.
Arman Alizad kävi vankilassa haastattelemassa murhamiehiä. Yksikään heistä ei mielestään ollut syyllinen. 20 puukoniskua uhriin, mutta OHO! Se olikin vahinko. Sori siitä ja pieni tuomio.
~ mummo ~
Olen eri mieltä. Moni kiusaaja ja sivusta seuraaja katuu aikuistuttuaan. Jotkut ihmiset kypsyy, toiset ei ikinä. Itsellä on ainakin paha mieli monesta asiasta joita on lapsena ja nuorena tehnyt. En nyt mikään pahin kiusaaja ollut mutta tuli osallistuttua siihen nokkimiseen. Koulumaailma on vain pienten ihmisten miniyhteiskunta, ja paljon työelämässä näkee sitä samaa dynamiikkaa, työpaikkakiusaamista ja porukasta pois jättämistä. Ihminen on vain melko älykäs apina ja laumaeläin. Joillakin se sosiaalisen vallan tarve jää ikuisiksi ajoiksi päälle kun eivät vaan yksinkertaisesti osaa ajatella laumassa toimimista sen korkeammalla tasolla. Itse olen asiaa kyllä miettinyt paljon ja yrittänyt mennä itseeni, enkä nykyään osallistu draamoihin.
AP:lle sama neuvo mitä muut ovat antaneet: älä seuraa kiusaaja sai, kun siitä tulee paha olo . Kiusaajallasi saattaa olla hyvä ja ihana somekelpoinen elämä, koska tosimaailmassa asiat eivät mene sillä tavalla kivasti että paha saa palkkansa. Yhteiskunta kun suosii helposti ihmistyyppejä jotka osaavat jyrätä muita sopivassa suhteessa. Ja se voi olla tosiaan vain kukkasia, mutta sillä ei ole mitään väliä, jos sinulle tulee paha olo tästä ihmisestä.
Kyllä tuo pahalta on tuntunut kun näkee heidän vaan porskuttavan. Eivät elä sellaista elämää kuin itse haluaisin, mutta vaikuttavalta onnellisilta. Mikä ihmetyttää minua, koska kuinka he voivat olla onnellisia vaikka olivat niin hirveitä ihmisiä? Eivät edes kadu? Olen aika varma että kiusaajissa on diagnosoimattomia pers.häiriöisiä
En olisi katsonut mitä kiusaajat tekee kunnes kiusaajani otti minuun yhteyttä. Luulin että anteeksipyyntömielessä mutta ei, hän oli yhä sosiopaatin oloinen. Ja sitten katsoin mitä muut tekee. Nimiä oli tosi vaikea muistaa! Ei noita profiileja kannata hakea mutta oli siitä etuakin, tiesin kiusaajan työpaikan ja peruin työhakemukseni sinne heti. Olin hakenut juuri samaan sattumalta, onneksi huomasin kuka siellä on töissä
Ja typerykset vielä uskovat, että joku karma järjestää kaiken hyvin päin. Ei se niin mene, vaan paha ihminen voi todellakin elää hienon elämän rakkaiden ympäröimänä menestyneenä ja tämän kiusaama ihmisraunio menee elämänsä läpi rämpien ja kuolee yksin johonkin suohon. Ei ole mitään korkeaa voimaa, joka pitää oikeudesta huolen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ompa jännä toi miten ihmiset jotenkin kuvittelee että "ville" 13 v kiusaaja olis jotenkin 40 vuotiaana yhtään sama ihminen. Voi olla kyllä maailman parhain tyyppikin. Nuorena tekee tyhmyyksiä mutta kyllä niistä oppiikin. Muistakaa että ei menneisyydessä tuntemanne ihmiset todennäköisesti ole en yhtään samoja kuin silloin.
Perusluonne pysyy samana. Jos on ollut yläkouluiässä systemaattinen kiusaaja, on aikuisenakin p*skiainen..
Ei narsistitkaan muutu aikuisena narsisteiksi vaan personallisuushäiriö kehityy lapsuudessa/nuoruudessa.Nojatuolipsykologille tiedoksi, ettei yleistyksesi pidä paikkaansa. Aivot kehittyvät jopa 25-vuotiaaksi asti, elämäntilanne voi olla täysin erilainen lapsena kuin aikuisena, empatiakyky on monilla murrosiässä vielä vajavaisesti kehittynyt jne. Aika ikävä ajatella, että sinäkin ilmeisesti toistat läpi elämäsi samoja virheitä, etkä koskaan opi mitään, kehity tai kykene muuttumaan. Melko fatalistinen ja pessimistinen elämänasenne.
Aidosti persoonallisuushäiriöisiä tai narsisteja on murto-osa siitä, mitä täälläkin maalaillaan.
Älä valehte. Monet psykologit esim Jordan Petersson sanovat, että jo 4-vuotiaasta näkee tuleeko hänestä rikollinen/ sosiopaatti tms. Valitettavasti. Toki monestakaan kiusaajasta ei tule rikollista, mutta luonnevika säilyy. Toki en tarkoita satunnaista päänaukomista vaan systemaattista kiusaamista.
Jordan Peterson on ihan höpöäijä
Vierailija kirjoitti:
Eksäni kirjoitti koulukiusaajalleen kirjeen keski-iän korvilla. Oli törmännyt jotain kautta tyyppiin somessa ja huomannut, että entinen koulukiusaaja on nykyään koulukuraattori.
Oli mitä ilmeisimmin puhdistava kokemus muistutella toista vanhoista teoistaan. Eivät olleet mitään pikkujuttuja. Ei ole kuulunut vastausta. Itse kuvittelisin, että jos ihminen todella on muuttunut (ja jotkut kyllä voivat), ainakin lyhyt anteeksipyyntö olisi tullut.
Tuokin osoittaa, ettei kiusaajat mitään kadu tai halua pyytää anteekisi. Joillekin on kai liian raskasta uskoa, että koulukiusaaja ei miksikään muutu. Kammotttavaa muuten että kuraattori on tuollainen kiusaaja, mutta enpä ole yllättynyt. Lapseni koulussa oli tuollainrn kuraattori, joka etsi vikoja kiusatuista ja oli muutenkin inhottava.
Vierailija kirjoitti:
En olisi katsonut mitä kiusaajat tekee kunnes kiusaajani otti minuun yhteyttä. Luulin että anteeksipyyntömielessä mutta ei, hän oli yhä sosiopaatin oloinen. Ja sitten katsoin mitä muut tekee. Nimiä oli tosi vaikea muistaa! Ei noita profiileja kannata hakea mutta oli siitä etuakin, tiesin kiusaajan työpaikan ja peruin työhakemukseni sinne heti. Olin hakenut juuri samaan sattumalta, onneksi huomasin kuka siellä on töissä
Taas yksi esimerkki, että koulukiusaaja ei muutu tai kadu.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo pahalta on tuntunut kun näkee heidän vaan porskuttavan. Eivät elä sellaista elämää kuin itse haluaisin, mutta vaikuttavalta onnellisilta. Mikä ihmetyttää minua, koska kuinka he voivat olla onnellisia vaikka olivat niin hirveitä ihmisiä? Eivät edes kadu? Olen aika varma että kiusaajissa on diagnosoimattomia pers.häiriöisiä
Kyllä ne asiat pahalta tuntuu jälkikäteen. En ollut mikään systemaattinen kiusaaja, mutta sellainen vierestä katsoja ja myös kateellinen selän takana juoruileva lapsi. Ei todellakaan tunnu hyvältä muistella jälkikäteen omaa käytöstä. En kuitenkaan voi elää häpeärankaisemalla itseäni joka päivä, koska se ei vie menneisyyttä pois. Jos jotain voi tehdä niin muuttaa käytöstään ja aikuistua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo pahalta on tuntunut kun näkee heidän vaan porskuttavan. Eivät elä sellaista elämää kuin itse haluaisin, mutta vaikuttavalta onnellisilta. Mikä ihmetyttää minua, koska kuinka he voivat olla onnellisia vaikka olivat niin hirveitä ihmisiä? Eivät edes kadu? Olen aika varma että kiusaajissa on diagnosoimattomia pers.häiriöisiä
Kyllä ne asiat pahalta tuntuu jälkikäteen. En ollut mikään systemaattinen kiusaaja, mutta sellainen vierestä katsoja ja myös kateellinen selän takana juoruileva lapsi. Ei todellakaan tunnu hyvältä muistella jälkikäteen omaa käytöstä. En kuitenkaan voi elää häpeärankaisemalla itseäni joka päivä, koska se ei vie menneisyyttä pois. Jos jotain voi tehdä niin muuttaa käytöstään ja aikuistua.
Ehkä hovi/hännystelijät voi katua, mutta ei ne kuningatteret/pääjehut, jotka on persoonallisuushäiriöisiä.
Miten te jaksatte yhä miettiä yhä noin vanhoja? Korjaisitte sen oman elämänne.
Vierailija kirjoitti:
Miten te jaksatte yhä miettiä yhä noin vanhoja? Korjaisitte sen oman elämänne.
Kiusaaminen vaan tekee siitä hankalaa. Koulukiusatuilla on valtavasti henkistä taakkaa ja mt-ongelmia aikuisina. Hyvä neuvo sinänsä, mutta ei mikään helppo projekti. Terapiaan ei kaikki pääse noin vain.
kiusaaja on koko elämänsä kiusaaja. tarhassa jo aloittaa ja vanhainkotiin lopettaa. kunnes itse kuolee.
tämä on aivan satavarma juttu. jos väität toisin et tunne yhtään ns koulukiusaajaa.
kiusaaja on kateellinen toiselle mitä hänellä itsellään ei ole.
minä menin erään kerran erääseen kouluun puhumaan jossa ns kiusaajani oli reksi. ei tuntenut minua.
koko sali täynnä vanhempia myöden. annoin tulla täydeltä laidalta eikä ns reksi voinut mitään.
arvatkaapa oliko reksillä sen jälkeen töitä. arvaa kaksi kertaa. näin niille kiusaajille pitää maistattaa omaa lääkettään fiksusti.
Itselle kävi niin että kiusaaja otti yhteyttä ja hän väitti että oli itse kiusattu. Samalla omat silmäni avautuivat. Minulla on sukulainen joka on kertonut olleensa kiusattu. On myös kertonut että on itse kiusannut, mutta pääpaino on ollut kiusatuksi tulemisessa. Tämä sukulainen vaan on aivan persoonallisuushäiriöinen. Hän käyttäytyy juuri niin kuin jonkun kuvailema kollega, joka nauraa lihavalle hitaasti kävelevälle miehelle selän takana. Tältä sukulaiselta tulee jatkuvasti huonosti verhoiltuja piikkejä, ja hän arvostelee ja haukkuu ihan jatkuvasti muita ihmisiä. Hän on myös todella itsekäs ja huono tunteiden kontrolli, eli raivoaa tyhjästä tai pikkuasioista. Tönii jos hänelle sanoo että käytös on huonoa vaikkapa julkisella paikalla. Ivailee vanhoista asioista, kiusaa jatkuvasti. On myöntänyt olevansa kateellinen. Ja silti, tämä ihminen puhuu huonoista kouluajoista jolloin oli kiusattu. Tajusin että tuo kiusaajani koulussa oli ihan samanlainen persoona. Oli aina ivailemassa muille, puukkoa selkään, naureskeli, nöyryytti, jne. Kyllä häntä välillä sitten kiusattiinkin.
Eli on tuollaisia ihmisiä. Sitten on niitä tuollaisten uhreja. Ei asiat ole mustavalkoisia, mutta itse olen sitä mieltä että patologisimmat tyypit on oikeasti sosiopaatteja tai narsisteja. Ei ne hännystelijät välttämättä ole, vaikka heitäkin sietäisi hävettää ja pyytää anteeksi. Mutta ne pahimmat on häiriöisiä.
Mun koulukiusaaja teki itsarin, hyvältä tuntuu.
Sitäkin mietin että kuinka paljon siitä kiusaajan uhriutumisesta oli gaslightingia jotka narsistit harrastaa, eli yrittää hämätä uhria ja vääristää totuutta, ja kuinka paljon on sitä että kiusaaja ihan aidosti ei tajua omia tekojaan.
En asiaa jäänyt selvittelemään sen enempää, totesin että minä tiedän millainen tämä ihminen on ainakin MINULLE ollut, ja en halua olla tekemisissä. Jo se ettei tullut anteeksipyyntöä ollenkaan kertoo aika paljon.
Eksäni kirjoitti koulukiusaajalleen kirjeen keski-iän korvilla. Oli törmännyt jotain kautta tyyppiin somessa ja huomannut, että entinen koulukiusaaja on nykyään koulukuraattori.
Oli mitä ilmeisimmin puhdistava kokemus muistutella toista vanhoista teoistaan. Eivät olleet mitään pikkujuttuja. Ei ole kuulunut vastausta. Itse kuvittelisin, että jos ihminen todella on muuttunut (ja jotkut kyllä voivat), ainakin lyhyt anteeksipyyntö olisi tullut.