Lue keskustelun säännöt.
Löysin koulukiusaajan sattumalta instagramista, paha olo tuli
30.01.2021 |
Pitää maalaiselämästä tiliä. Näkyy olevan lapsia, eläimiä, ystäviä ja sukulaisia. Siellä hymyilee perheensä kanssa. Minulla oli alkoholisti-isä ja ko. naisen takia useampi vuosi koulussa meni pilalle. Tyrmistyneenä selailin kuvavirtaa jossa ihanaa elämää kuvakaupalla.
Kommentit (133)
"Kerron sinulle nyt yhden jutun: kusipää on aina kusipää."
Totta!
Agatha Christienkin yksi motoista on: "Ihminen ei muutu."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miks kaikki yrittää lohduttaa täällä tyyliin että vaikka se kiusaaja hymyilee niin sen elämä voi olla paskaa. Tuskin se kiusattua auttaa kun kiusatun omakin elämä on paskaa. Eikö olisi parempi edes vuosien jälkeen kiusatun kerätä itsensä ja mennä aikuisena sanomaan tällaiselle kiusaajalle, jonka kanssa hän ei oikeasti enää joudu edes olemaan tekemisissä, ihan suoraan että kuule, sä käyttäydyt paskasti ja arvaa mitä? Se ei ole oikein, että tajuatko edes katua ja pyytää anteeksi sitä? Tai ihan sama mitä sanoisi, mutta pääasia että sanoisi kiusaajalle suoraan viimeinkin että haista vaikka paska!?
Vierailija kirjoitti:
Minusta aidointa kasvua lapsena kiusaajana olevalta ihmiseltä olisi osoittaa aito anteeksi pyyntö kiusaamilleen ihmisille. Muuten he ovat edelleen samoja paskoja.
Haluaisin pyytää anteeksi - mutta samaan aikaan haluaisin saada kiusaamaltani ihmiseltä anteeksipyynnön sijaan kunnolla turpaan. Minusta tuntuu väärältä se ajatus, että pyydän vain anteeksi ja that's it. Että sen jälkeen menneisyys onkin pois pyyhitty ja voin tekopyhänä huoahtaa helpotuksesta tai jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ompa ( = onpa) jännä toi miten ihmiset jotenkin kuvittelee että "ville" 13 v kiusaaja olis jotenkin 40 vuotiaana yhtään sama ihminen. Voi olla kyllä maailman parhain tyyppikin. Nuorena tekee tyhmyyksiä mutta kyllä niistä oppiikin. Muistakaa että ei menneisyydessä tuntemanne ihmiset todennäköisesti ole en yhtään samoja kuin silloin.
Kerron sinulle nyt yhden jutun: kusipää on aina kusipää. Menneisyys - siis lapsen lapsuus - merkitsee aika paljon. Kuinka häntä on kohdeltu.
Arman Alizad kävi vankilassa haastattelemassa murhamiehiä. Yksikään heistä ei mielestään ollut syyllinen. 20 puukoniskua uhriin, mutta OHO! Se olikin vahinko. Sori siitä ja pieni tuomio.
~ mummo ~Juu-u, koulukiusaaja murrosiässä = murhaaja. :D
Olin kusipää vielä yläasteella ja kiusasin aukomalla päätäni vähän väliä. Empatiakykyni ei ollut kehittynyt ja olin todennäköisesti myös aika ahdistunut, hukassa ja sisimmässäni arka.
Lukiosta eteenpäin minulla ei ole ollut mitään tavallisesta poikkeavia ihmissuhdeongelma yhdenkään ihmisen kanssa, vaikka en edelleenkään ole luonteeltani maailman helpoin ihminen. Mutta vasta murrosiän jälkeen opin tuntemaan itseni ja elämään sovussa itseni ja muiden kanssa. En koe minkäänlaista tarvetta alistaa tai määräillä muita esim. työelämässä.
Silti sinäkin voisit pyytää anteeksi niiltä joiden elämän oot pilannut. Vaikka sitten murrosiässä itsesi löysitkin.
Lueppa yllä oleva vastaukseni, äläkä väännä asioita noin kieroiksi valheiksi. En ole kiusaaja, etkä tunne minua. Mutta tuollaisen argumentoinnin voi kyllä jo tulkita kiusaamiseksi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi voi, kerran täällä eletään että tikulla silmään. vatvokaa vaan menneisyyden murheitanne ja säälikää itseänne vaikka kukaan ei ole teitä vuosikymmeniin enää kiusannut. Väitän että nämä "kiusaajat" eivät lapsena/nuorena ole kokenut asiaa noin. Joskus lapsuuden kiusaamis kokemukset ei kyllä oikeasti ole olleet niin pahoja kuin mitä ne omassa päässä vuosikymmenten jälkeen saattavat muka tuntua. Ja jos nyt edelleen itku kurkussa stalkataan jotain tyyppiä, niin vaikuttaa että henkisesti on elämässä jäänyt kyllä paljon kehitystä tapahtumatta tällä "kiusatulla"
Tässä oiva esimerkki siitä, miten kiusaaja mielessään oikeuttaa tekonsa jälkikäteen, ettei tarvitse kokea syyllisyyttä. Ovelasti tässä yritetään siirtää syyllisyys kiusaamisen kohteeseen. "Mitäs vatvoo menneisyyden murheitaan ja oikeastaan koko kusaaminen oli varmaan vaan sen omassa päässä."
Koitas nyt rohkeasti katsoa peiliin, kiusaaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta aidointa kasvua lapsena kiusaajana olevalta ihmiseltä olisi osoittaa aito anteeksi pyyntö kiusaamilleen ihmisille. Muuten he ovat edelleen samoja paskoja.
Haluaisin pyytää anteeksi - mutta samaan aikaan haluaisin saada kiusaamaltani ihmiseltä anteeksipyynnön sijaan kunnolla turpaan. Minusta tuntuu väärältä se ajatus, että pyydän vain anteeksi ja that's it. Että sen jälkeen menneisyys onkin pois pyyhitty ja voin tekopyhänä huoahtaa helpotuksesta tai jotain.
Sä et vaan kestä nähdä ja kokea että se kiusaamasi henkilö ei ole edelleenkään yhtä paska kuin sinä, koska ei lyö sua turpaan tasoittaakseen tilit. Hajoa siihen.
Tämänpäiväisessä IS:ssa oli juttua Koskelan murhakoulun kiusaamistapauksesta. Kilttiä poikaa olivat kiusanneet samat kollit ala-astevuosista lähtien. Eikä kukaan puuttunut! Se on minusta sen tarinan kauhein fakta. Yksikin auktoriteetti matkan varrella olisi saattanut pelastaa uhrin hengen. Mutta ei. Kukaan ei puuttunut, kukaan ei välittänyt. Kiusaaminen voi jatkua vaikka kuinka pitkään, ellei siihen ihan oikeasti ja jämäkästi puututa. Muuttua vieläpä ihan sairaaksi touhuksi ennen pitkää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Empatiakykyni ei ollut kehittynyt"... Höpöhöpö, normaaleilla ihmisillä on jo kehittynyt siinä iässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta aidointa kasvua lapsena kiusaajana olevalta ihmiseltä olisi osoittaa aito anteeksi pyyntö kiusaamilleen ihmisille. Muuten he ovat edelleen samoja paskoja.
Haluaisin pyytää anteeksi - mutta samaan aikaan haluaisin saada kiusaamaltani ihmiseltä anteeksipyynnön sijaan kunnolla turpaan. Minusta tuntuu väärältä se ajatus, että pyydän vain anteeksi ja that's it. Että sen jälkeen menneisyys onkin pois pyyhitty ja voin tekopyhänä huoahtaa helpotuksesta tai jotain.
Sä et vaan kestä nähdä ja kokea että se kiusaamasi henkilö ei ole edelleenkään yhtä paska kuin sinä, koska ei lyö sua turpaan tasoittaakseen tilit. Hajoa siihen.
Mielenkiintoinen näkökulma. Joka ei kuitenkaan pidä paikkaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta tämä entinen kiusaaja on eka järkevä argumentoija täällä. Loput... Aika surullista, just toi et pidä siitä vihastas vielä kiinni käy huutamassa haista paskaa! Come on, teinimeininki
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta aidointa kasvua lapsena kiusaajana olevalta ihmiseltä olisi osoittaa aito anteeksi pyyntö kiusaamilleen ihmisille. Muuten he ovat edelleen samoja paskoja.
Haluaisin pyytää anteeksi - mutta samaan aikaan haluaisin saada kiusaamaltani ihmiseltä anteeksipyynnön sijaan kunnolla turpaan. Minusta tuntuu väärältä se ajatus, että pyydän vain anteeksi ja that's it. Että sen jälkeen menneisyys onkin pois pyyhitty ja voin tekopyhänä huoahtaa helpotuksesta tai jotain.
Sä et vaan kestä nähdä ja kokea että se kiusaamasi henkilö ei ole edelleenkään yhtä paska kuin sinä, koska ei lyö sua turpaan tasoittaakseen tilit. Hajoa siihen.
Minä törmäsin tässä hiljattain baarissa pahimpaan koulukiusaajaani, joka ei tunnistanut minua. Se kertoi elämäntarinaansa itku silmässä, kun oli viettänyt kaksoiselämää kahden eri perheen välillä ja oli perustanut kolmannen parisuhteen, jonka nainen oli selvittänyt koko kuvion ja tämä narahtanut herra oli menossa hirttämään itsensä. Muistutin, että ostaa vaikkapa margariinia köyden rasvaamiseen. En ole sen jälkeen tyyppiä nähnyt.
M 38
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näissä kiusaamisjutuissa on usein aika mustavalkoinen asetelma. En sano ettäkö ap:n omassa tarinassa niin olisi, tuli nyt vaan mieleen tässä yhteydessä.
Esim. Itse jouduin koulussa kiusaajan rooliin ihan sillä, että eräs koulukaverini oli minulle kateellinen ja päätti sitten että minä kiusaan häntä. Koska hän ei ollut kaikkein suosituimpia tyttöjä vaan vaatimattoman näköinen, hankala luonteeltaan ja vain parin kaverin kanssa viihtyvä eli helposti opettajien silmissä kiusatulta näyttävä, he uskoivat häntä. Onneksi sain lopulta totuuden esiin, mutta kamala kokemus se oli.
Yhä edelleen tämä nykyään 40 vuotias nainen muistelee esim. somessa sitä miten hän oli koulussa kiusattu. En koskaan nähnyt enkä kuullut että kukaan muukaan olisi häntä kiusannut... on toki mahdollista että hän on loukkaantunut jostain teinien olemattomista höpötyksistä, mistä kukaan muu ei ottanut nokkiinsa. Itse en kyllä edes sellaisia hänelle puhunut. Mutta siis summa summarum: aina olisi hyvä kuulla kiusaamistapauksissa ne molemmat puolet.
Luuleko joku oikeasti että esim. Koskealan kiusaajat voisivat aikuisena olla empattisia, ihania ihmisiä kun ihminenhän muuttuu ja kasvaa....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Perusluonne pysyy samana. Jos on ollut yläkouluiässä systemaattinen kiusaaja, on aikuisenakin p*skiainen."
Itse uskon juurikin tämän pitävän paikkaansa. Muuttuminen parempaan on enemmänkin sarjaa "poikkeus vahvistaa säännön".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta aidointa kasvua lapsena kiusaajana olevalta ihmiseltä olisi osoittaa aito anteeksi pyyntö kiusaamilleen ihmisille. Muuten he ovat edelleen samoja paskoja.
Haluaisin pyytää anteeksi - mutta samaan aikaan haluaisin saada kiusaamaltani ihmiseltä anteeksipyynnön sijaan kunnolla turpaan. Minusta tuntuu väärältä se ajatus, että pyydän vain anteeksi ja that's it. Että sen jälkeen menneisyys onkin pois pyyhitty ja voin tekopyhänä huoahtaa helpotuksesta tai jotain.
Tiiätkö mitä? Karma pitää huolen että paska kiertää kyllä takaisin. Ei sen kiusatun tartte sua turpaan vetää. Tulet huomaamaan sen vielä, sillä hetkellä kun sulle tai sun läheiselle todetaan syöpä, sun business karahtaa vaikeuksiin, talo palaa, läheinen kuolee, et saakaan lapsia tai lapsi kuolee tapaturmaisesti, you name it. Sä tiedät sen sillä hetkellä että tää on sun palkkasi. Ja minä toivon että sun kiusaama sanoisi tämän sulle ääneen takaisin. Sillä ne sanat jää kaikumaan sun korvissa loppu elämäksi. Ja sä tiedät sitten kun se hetki tulee, että tää on se palkka. Turpaan vetämällä sä olisit päässyt liian helpolla.
Jos tota tapahtuu koululaisten kesken, niin se vastuu siitä on aikuisilla/ opettajilla / valvojilla!
Ja sen jälkeen lastensuojelu / poliisi puuttuu. Vika on järjestelmässä.
Vierailija kirjoitti:
Tämänpäiväisessä IS:ssa oli juttua Koskelan murhakoulun kiusaamistapauksesta. Kilttiä poikaa olivat kiusanneet samat kollit ala-astevuosista lähtien. Eikä kukaan puuttunut! Se on minusta sen tarinan kauhein fakta. Yksikin auktoriteetti matkan varrella olisi saattanut pelastaa uhrin hengen. Mutta ei. Kukaan ei puuttunut, kukaan ei välittänyt. Kiusaaminen voi jatkua vaikka kuinka pitkään, ellei siihen ihan oikeasti ja jämäkästi puututa. Muuttua vieläpä ihan sairaaksi touhuksi ennen pitkää...
"Luuleko joku oikeasti että esim. Koskealan kiusaajat voisivat aikuisena olla empattisia, ihania ihmisiä kun ihminenhän muuttuu ja kasvaa...."
No, ei varmasti luule. Nuo pojat ovat ihmishirviöitä, pysyvästi.
tiedän koulukiusaajan,ulkoisesti kaikki hyvin perhe ,työ ym. käytännössä silti riidois monen ihmisen kans,välit ystäviin katkennu. no yllätys, jos on kiusaava sosiopaatti /narsisti voi se idylli olla todellisuudes perhe helvetti. ai niin kiusaajan oma lapsi on transgender ja häiriköi kaupungil......
"Jos tota tapahtuu koululaisten kesken, niin se vastuu siitä on aikuisilla/ opettajilla / valvojilla!"
Miten se vastuu näkyy? Nostavat edelleen lihavia liksojaan niin kuin aina ennenkin. Tuskin edes omassatunnossa pistää mikään.
Juu-u, koulukiusaaja murrosiässä = murhaaja. :D
Olin kusipää vielä yläasteella ja kiusasin aukomalla päätäni vähän väliä. Empatiakykyni ei ollut kehittynyt ja olin todennäköisesti myös aika ahdistunut, hukassa ja sisimmässäni arka.
Lukiosta eteenpäin minulla ei ole ollut mitään tavallisesta poikkeavia ihmissuhdeongelma yhdenkään ihmisen kanssa, vaikka en edelleenkään ole luonteeltani maailman helpoin ihminen. Mutta vasta murrosiän jälkeen opin tuntemaan itseni ja elämään sovussa itseni ja muiden kanssa. En koe minkäänlaista tarvetta alistaa tai määräillä muita esim. työelämässä.