Löysin koulukiusaajan sattumalta instagramista, paha olo tuli

Vierailija kirjoitti:

Näissä kiusaamisjutuissa on usein aika mustavalkoinen asetelma. En sano ettäkö ap:n omassa tarinassa niin olisi, tuli nyt vaan mieleen tässä yhteydessä.

Esim. Itse jouduin koulussa kiusaajan rooliin ihan sillä, että eräs koulukaverini oli minulle kateellinen ja päätti sitten että minä kiusaan häntä. Koska hän ei ollut kaikkein suosituimpia tyttöjä vaan vaatimattoman näköinen, hankala luonteeltaan ja vain parin kaverin kanssa viihtyvä eli helposti opettajien silmissä kiusatulta näyttävä, he uskoivat häntä. Onneksi sain lopulta totuuden esiin, mutta kamala kokemus se oli.

Yhä edelleen tämä nykyään 40 vuotias nainen muistelee esim. somessa sitä miten hän oli koulussa kiusattu. En koskaan nähnyt enkä kuullut että kukaan muukaan olisi häntä kiusannut... on toki mahdollista että hän on loukkaantunut jostain teinien olemattomista höpötyksistä, mistä kukaan muu ei ottanut nokkiinsa. Itse en kyllä edes sellaisia hänelle puhunut. Mutta siis summa summarum: aina olisi hyvä kuulla kiusaamistapauksissa ne molemmat puolet.

Miksi sinun näkemyksesi hänen elämästään olisi todempi kuin hänen oma kokemuksensa omasta elämästään?

"Asioilla on aina kaksi puolta" on täysin turhaa lässytystä. Asiat tapahtuvat todella, ja on olemassa totuus siitä miten ne menivät. Se ei ole näkökulma- tai mielipideasia kovinkaan usein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ompa jännä toi miten ihmiset jotenkin kuvittelee että "ville" 13 v kiusaaja olis jotenkin 40 vuotiaana yhtään sama ihminen. Voi olla kyllä maailman parhain tyyppikin. Nuorena tekee tyhmyyksiä mutta kyllä niistä oppiikin. Muistakaa että ei menneisyydessä tuntemanne ihmiset todennäköisesti ole en yhtään samoja kuin silloin.

Perusluonne pysyy samana. Jos on ollut yläkouluiässä systemaattinen kiusaaja, on aikuisenakin p*skiainen..

Ei narsistitkaan muutu aikuisena narsisteiksi vaan personallisuushäiriö kehityy lapsuudessa/nuoruudessa.

Nojatuolipsykologille tiedoksi, ettei yleistyksesi pidä paikkaansa. Aivot kehittyvät jopa 25-vuotiaaksi asti, elämäntilanne voi olla täysin erilainen lapsena kuin aikuisena, empatiakyky on monilla murrosiässä vielä vajavaisesti kehittynyt jne. Aika ikävä ajatella, että sinäkin ilmeisesti toistat läpi elämäsi samoja virheitä, etkä koskaan opi mitään, kehity tai kykene muuttumaan. Melko fatalistinen ja pessimistinen elämänasenne.

Aidosti persoonallisuushäiriöisiä tai narsisteja on murto-osa siitä, mitä täälläkin maalaillaan. 

Älä valehte. Monet psykologit esim Jordan Petersson sanovat, että jo 4-vuotiaasta näkee tuleeko hänestä rikollinen/ sosiopaatti tms. Valitettavasti. Toki monestakaan kiusaajasta ei tule rikollista, mutta luonnevika säilyy. Toki en tarkoita satunnaista päänaukomista vaan systemaattista kiusaamista.

Minulle on aivan sama mitä Jordan Petersson sanoo, koska väitteesi ei edelleenkään pidä paikkaansa. Suosittelen tutustumaan tieteelliseen tutkimusnäyttöön julkkispsykologien popularisoidun höpönlöpön sijaan. 

Lue tuo bbc:n sivuilla oleva tutkimus. Muitakin tutkimuksia löytyy.

Todellakin. Suosittelen esim. empatian neuropyskologiseen perustaan tutustumista. Aloita vaikka näistä: https://scholar.google.com/scholar?hl=en&as_sdt=0%2C5&q=neuroscience+em…

Vierailija kirjoitti:

En usko, että joka luokalla olisi monta persoonallisuushäiriöistä lasta (Huom. lapsille ei tällaisia diagnooseja edes tehdä, koska heidän persoonallisuutensa ei ole vielä täysin kypsynyt). Tämähän tarkoittaisi sitä, että väestössä olisi useita kymmeniä prosentteja persoonallisuushäiriöisiä ihmisiä. Yhteiskuntamme olisi kyllä aivan tuhon oma.

Hyvinkin mahdollista, että joka luokalla on pari. Ne kuningatteret/kingit/pääjehut on niitä persoonallisuushäiriöisä, hovi ei välttämättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajien aivojen palkitsemisjärjestelmä aktivoituu mm. sadististen videoiden myötä: 

http://news.bbc.co.uk/2/hi/health/7714072.stm

Minusta on outoa että näistä ei puhuta enemmän! Lässytetään että lapset on lapsia, vaikka kiusaajilla on aina joku persoonallisuushäiriö. Sen sijaan vikaa haetaan aina uhreista ja heille itselleen lätkitään vaikka mitä diagnooseja autismista persoonallisuushäiriöön. 

Näin se juuri on. Kiusaajilla jo lapsilla on luonnevika hienommin sanottuna personallisuushäiriö, joka ei tule muuttumaan. Tämä on kamala tabu, josta ei voi puhua vaan pitää kaunistella kuinka lapset on lapsia ja ei ymmärrä jne..

Toivottavasti et huomaamattasi (tai tahallaan?!) siirrä ennakkoluuloista ihmisvihaasi jälkikasvullesi.    

Sattumalta. Joopa joo. Etsit tarkoituksella. Minäkin olen etsinyt ja lähetin tappouhkauksen. Meni oikeuteen ja sain sakot laittomasta uhkauksesta kun tyyppi meni ruikuttamaan poliisille.

Eihän kukaan sano, että kiusaamista ei tapahtuisi tai että se ei olisi valtavan traumatisoivaa sen uhreille. Tämähän on tietysti fakta. Mutta on myös fakta, että lapsena kiusaamiseen osallistunut voi kasvaa empaattiseksi ja hyväksi aikuiseksi ihmiseksi. Ja useimmat varmaan kasvavatkin. Kyllähän moni kiusaaja myös tulee kiusatuksi. Nämä ovat tällaisia monimutkaisia ilmiöitä.

Jäitkö pääsemästä eteenpäin, kun vaikuttaisi siltä että sama ajatusten kehä pyörii (vuodesta toiseen?)? Näinhän se menee usein heillä, jotka kelaavat samoja katkeruuden ja syyllistyksen keloja vailla omaa etenemistä.

Jos jompaankumpaan taittuu niin olen kokenut huomattavasti enemmän kiusaamista elämäni aikana, mutta katsos kun jotkut pyrkii päästämään katkeruudesta irti. Vihaan sitä tunnetta kun itsesääli valtaa mielen ja seurata samaa peiskaa vierestä. Asiat pitää käsitellä asap pois alta.

Elämä jatkuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi voi, kerran täällä eletään että tikulla silmään. vatvokaa vaan menneisyyden murheitanne ja säälikää itseänne vaikka kukaan ei ole teitä vuosikymmeniin enää kiusannut. Väitän että nämä "kiusaajat" eivät lapsena/nuorena ole kokenut asiaa noin. Joskus lapsuuden kiusaamis kokemukset ei kyllä oikeasti ole olleet niin pahoja kuin mitä ne omassa päässä vuosikymmenten jälkeen saattavat muka tuntua. Ja jos nyt edelleen itku kurkussa stalkataan jotain tyyppiä, niin vaikuttaa että henkisesti on elämässä jäänyt kyllä paljon kehitystä tapahtumatta tällä "kiusatulla"

Olet joko hurskasteleva kiusaaja tai sinulla ei ole onneksesi mitään kokemusta asiasta, josta nyt puhut.

Mun koulukiusaaja on psykoterapeutti😱

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän moni kiusaaja myös tulee kiusatuksi.

Valitettavasti tämä.

Lapset ei kiusaa yhtään sen enempää kuin aikuisetkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän moni kiusaaja myös tulee kiusatuksi.

Valitettavasti tämä.

Miten niin "valitettavasti"? Kiusaajat ansaitsee kaiken pskan niskaansa.

Vierailija kirjoitti:

Eihän kukaan sano, että kiusaamista ei tapahtuisi tai että se ei olisi valtavan traumatisoivaa sen uhreille. Tämähän on tietysti fakta. Mutta on myös fakta, että lapsena kiusaamiseen osallistunut voi kasvaa empaattiseksi ja hyväksi aikuiseksi ihmiseksi. Ja useimmat varmaan kasvavatkin. Kyllähän moni kiusaaja myös tulee kiusatuksi. Nämä ovat tällaisia monimutkaisia ilmiöitä.

Yleensä ihan mustavalkoisia ne ovat, on se kiusattu joka ei ole millään lailla syyllinen kiusaamiseen ja sitten kiusaajat. Vrt. Koskela.

Hienoa,

Hän varmasti käsittelee paljon omiakin asioita. Oikein.

Vierailija kirjoitti:

Mun koulukiusaaja on psykoterapeutti😱

Tämä palstahan se on sopiva aihe arvostella kiusaajia :D

Minäkin olen joskus katsellut vanhojen kiusaajieni profiileja, mutta heillä ei kyllä kovin häävisti näytä menevän. Nyt uusin heidän juttunsa näyttää olevan Qanoniin ja muuhun huuhaaseen uskominen.

En tiedä lohduttaako tämä vai ei, mutta minä olin aikoinani mukana kiusaamisessa. Vaikka en ollut koskaan päätekijä, niin luokittelen itseni olleen kiusaaja. Nyt aikuisiällä kun mietin, niin syyt ovat aika selvät. Minulla oli todella huono itsetunto, monet haukkuivat rumaksi yms. ja kotoa saatu tuki ja kasvatus oli huonoa.

Joskus lukion loppupuolella aloin hiljalleen kasvamaan henkisesti ja muutuin huomattavasti käytökseltäni. Aikuisiällä kävin läpi terapiassa oman elämän möröt, ja erinäisten vaiheiden kautta minusta tuli erityisopettaja. Valitsin alan siksi, että haluan nähdä sinne pinnan taakse ja saada yhteyden lapseen/nuoreen. Koen myös ymmärtäväni erityisyyttä paremmin kuin "normaaliutta". Toinen iso syy oli, että lapseni sai hyvin raskaan sarjan diagnoosin, ja varsinkin tämän myötä en voinut oikeastaan ummistaa silmiäni sekä siltä miten minua oli lapsena kohdeltu sekä siltä miten itse kohtelin toisia lapsena.

Puutun aina kiusaamiseen. Koen olevani sen velkaa maailmalle. Minä olen se, joka vaatii kiusatun lapsen perheen rinnalla, että nyt teemme oikeasti jotain asialle enkä lähde muiden mukana etsimään kiusatusta ominaisuuksia, joita tulisi muuttaa. Minä todella aion puuttua koko loppuelämäni kiusaamiseen, ja uskon jopa ymmärtäväni millä keinoilla siihen pitää puuttua. En elämässäni kadu mitään muuta asiaa niin paljon kuin kiusaamista. Olen sanonut jopa oppilaallekin, että jos hajotat toisen ihmisen henkisesti, niin et koskaan pääse siitä tuskasta, sillä vanhempana ymmärrät paremmin mitä teit ja minä näen kyllä jo nyt, että osaat olla myös empaattinen.

Älä turhaan kuvittele somen perusteella, että tällä entisellä kiusaajalla olisi kaikki hyvin. Jos hänellä on lapsia, niin on hyvin suuri todennäköisyys, että häntäkin on elämä raapaissut niin, että katuu tekojaan. Se voi olla hetki, jolloin omaa lasta ei oteta muiden leikkiin mukaan tai isompikin asia kuten minulla. Elämä on siitä tasapuolista, että mitä vanhemmaksi elämme, niin sen tasavertaisempia olemme surujen ja murheiden kanssa. Niitä kun tulee kaikille. Toivon mukaan sinun kiusaajasi on myös muuttunut ja katuu tekoaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ompa jännä toi miten ihmiset jotenkin kuvittelee että "ville" 13 v kiusaaja olis jotenkin 40 vuotiaana yhtään sama ihminen. Voi olla kyllä maailman parhain tyyppikin. Nuorena tekee tyhmyyksiä mutta kyllä niistä oppiikin. Muistakaa että ei menneisyydessä tuntemanne ihmiset todennäköisesti ole en yhtään samoja kuin silloin.

Perusluonne pysyy samana. Jos on ollut yläkouluiässä systemaattinen kiusaaja, on aikuisenakin p*skiainen..

Ei narsistitkaan muutu aikuisena narsisteiksi vaan personallisuushäiriö kehityy lapsuudessa/nuoruudessa.

Nojatuolipsykologille tiedoksi, ettei yleistyksesi pidä paikkaansa. Aivot kehittyvät jopa 25-vuotiaaksi asti, elämäntilanne voi olla täysin erilainen lapsena kuin aikuisena, empatiakyky on monilla murrosiässä vielä vajavaisesti kehittynyt jne. Aika ikävä ajatella, että sinäkin ilmeisesti toistat läpi elämäsi samoja virheitä, etkä koskaan opi mitään, kehity tai kykene muuttumaan. Melko fatalistinen ja pessimistinen elämänasenne.

Aidosti persoonallisuushäiriöisiä tai narsisteja on murto-osa siitä, mitä täälläkin maalaillaan. 

Älä valehte. Monet psykologit esim Jordan Petersson sanovat, että jo 4-vuotiaasta näkee tuleeko hänestä rikollinen/ sosiopaatti tms. Valitettavasti. Toki monestakaan kiusaajasta ei tule rikollista, mutta luonnevika säilyy. Toki en tarkoita satunnaista päänaukomista vaan systemaattista kiusaamista.

Jordan Peters ei ehkä ole pätevin psykologi sanomaan näin. Tuolla logiikalla väestöstä yli kymmenen prosenttia (jopa 20) olisi rikollisia eikä elämä tällaisena olisi mahdollista.

Ymmärrät jos kävisit hetken 3-5-vuotiaiden päiväkoti ryhmässä. 4-vuotiaasta ei todellakaan näe tuon taivaallista tulevaisuuden suhteen, ja tuo on juuri sellainen väittämä, joilla ihmiset oikeuttavat kiusaamista. Ainoa tapa lopettaa kiusaaminen on lähtökohtaisesti antaa jokaiselle lapselle ihmisarvo ja kasvurauha ilman että me aikuiset yritämme määrittää heidän tulevaisuuden halpamaisilla heitoilla.

Hyvin monelle lapselle se pahin kiusaaja on aikuinen (opettaja, vanhempi). Minuakin kiusasi opettaja jopa enemmän kuin muut lapsen, mikä varmasti vaikutti asemaani alimmassa kastissa. Käy ihmeessä peilin edessä miettimässä, että oletko itse kiusaaja vai kiusattujen puolustaja, kun olet lapsia jo 4-vuotiaina jakamassa heidän käytöksen perusteella. Juuri tuollaisia ovat monet vanhemmat, jotka oikeuttavat sen että oma lapsi jättää sen "oudon" lapsen leikeistä pois.

Jotenkin ristiriitaista että kiusatut tuntuvat nauttivan toisen kärsimyksestä ja täällä jopa siihen kannustavat.

Minä en näin aikuisiällä kiusaamisesta selvinneenä osaa vihata tai muistella pahalla kiusaajiani. Kiusaaminen on asia jota tulee aina olemaan vaikka sitä kuinka yritettäisiin torjua. Se on vallan väärinkäyttöä mitä esiintyy myös aikuisten maailmassa, esim. työelämässä. Lapset tosin eivät välttämättä ymmärrä valtansa väärinkäytön seurauksia, aikuisten sen sijaan pitäisi tietää ja ymmärtää. Uskon että useimmat kiusaajat ovat aikuistuessaan oppineet mitä kiusaamisesta saattaa seurata, katuvat tekojaan eivätkä tee sellaista enää.

Vierailija kirjoitti:

En usko, että joka luokalla olisi monta persoonallisuushäiriöistä lasta (Huom. lapsille ei tällaisia diagnooseja edes tehdä, koska heidän persoonallisuutensa ei ole vielä täysin kypsynyt). Tämähän tarkoittaisi sitä, että väestössä olisi useita kymmeniä prosentteja persoonallisuushäiriöisiä ihmisiä. Yhteiskuntamme olisi kyllä aivan tuhon oma.

Tuhon omahan tämä yhteiskunta juuri onkin. Vai etkö ole huomannut?