Lue keskustelun säännöt.
Muita jotka tykkää PIENESTÄ kodista
Onko muita jotka viihtyy pienessä kodissa? Asutaan lapsen kanssa Helsingissä noin 50 neliön kaksiossa, ja viihdytään loistavasti. Omistuskämppä, lainaa jäljellä enää vähän, ja meillä on pientä, kotoisaa ja edullista. Sijaintikin on hyvä, esim. kaupat, ravintolat ja hyvät julkiset yhteydet aivan vieressä. Välillä jotkut ihmettelee miten ahtaasti asutaan, mutta kun tässä on niin mukavaa. Lapsella siis oma huone, minun sänkyni on olohuoneen alkovissa. Ehkä lapsen tultua teini-ikään on pakko muuttaa, jos hän tarvitsee lisää yksityisyyttä mutta aion kuitenkin asua tässä niin pitkään kuin suinkin mahdollista
Kommentit (114)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuimme aiemmin miehen kanssa 45 m2 kaksiossa Hgin keskustassa. Olimme nuoria ja rakastuneita, tilaa ei tarvinnut kun olimme aina kotona sylikkäin ja yöt lusikassa. Nyt, 20 v myöhemmin, nukumme eri makuuhuoneissa ja teemme etätöitä omissa työhuoneissamme. Siivotessa yli 200 m2 talo tuntuu liian suurelta, mutta tämän koronan aikana olisimme kyllä jo eronneet, jos tilaa olisi yhtään vähemmän. Meinasimme jo myydä talon, mutta korona jatkuu ja nyt selvisi, että etätyöt tulevat jatkumaan koronan jälkeenkin. Taidetaankin myydä toinen auto.
Toimivaltahan tuo järjestely kuullostaa. Varmaan ok teinillekin kunhan ei tarvitse nukkua äidin kanssa samassa huoneessa.
Köyhille parikytneliöinenkin on "ihanan iso" asunto, jossa on "kaikki tarvittava". No, mikäpä siinä, jos tykkää asua vaatekomerossa tai koirankopissa...
Pienestä tilasta pitää lähinnä halpuuden takia. On se sentään ihan hyvä peruste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En voi käsittää, miten ihmiset viihtyvät tuollaisissa selleissä. Meillä on 400m2 omakotitalo, 2 aikuista ja 2 lasta. Tilaa juuri sopivasti. Jos alkaa jonkun naama ärsyttää, voi vaihtaa huonetta. On tilaa missä haraastaa, missä säilyttää tavaroita, on saunaa ja ulkoporeammetta. 50 neliötä kahdelle on ihan painajainen. Onneksi ei tarvitse.[/ Hyvä esimerkki, ymmärrän hyvin, etenkin kun näin lapsen päibäkotikavereideb suuria hulppeita taloja syntymäpäivillä, ja olen iloinen näiden puolesta, samalla itse haaveilen minikämpästä, joka olisi super funktionaalinen ja helppo siivota
Vierailija kirjoitti:
Tavaran kanssa saa kyllä olla tarkka.
jos istuu pankin päällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No 50 neliötä kahdelle ei ole pieni. 30 neliötä kahdelle olisi pieni.
En halua mitään hehtaarikämppää, mutta en enää ikinä asuisi kenenkään kanssa ilman omaa huonetta ja omaa kylppäriä.
50 neliömetriä ei ole mikään hehtaarikämppä. Sehän on vain puolen aarin asunto.
Voi teitä! Lapsena Helsingissä ystäväni asui 19 vuotiaaksi yhden huoneen, alkovin ja keittokomeron yksiössä äitnsä kanssa. Pinta-ala oli n. 35 m2. Huoneistossa oli yksi ikkuna, ei parveketta...Ai niin! Asuihan siellä joku muukin heidän kanssaan: isä, sisko, veli, kissa ja mummo.
Meillä asui me kaksi lasta sekä äiti ja isä: tilaa oli ruhtinaalliset 68m2.
Hyvin mahduttiin,kun ei ollut kaikkea sitä tavaramäärää, mistä tosin nykyään ihmiset epätoivoisesti pyrkii pääsemään eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asutko ap lapsen kanssa kahdestaan vai onko sinulla kumppani? Ei 50 neliötä kahdelle hengelle ole kovin pieni tila
Meitä on kolme, asuinneliöitä 60. Mietittiin lainaa ottaessa asummeko mieluummin isommassa kämpässä kauempana keskustasta vai pienehkössä keskustakodissa. Valintamme oli kaunis keskustakoti rauhallisella sijainnilla. Samalla hinnalla olisi saanut omakotitalon, joten kyse oli meillä valinnasta. Pohjaratkaisu ja ”toimivat neliöt”, huonekorkeus ja kekseliäs sisustus ovat meillä avainasemassa. Viihdymme hyvin, siivous on helppoa, tavaran määrä pysyy kurissa ja autoa ei tarvitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumma että kaikkein onnellisin olen ollut 25-35 neliöisissä paikoissa.
Ymmärrän tuon tilan, että se on perheessä hyvä, mutta yksin näin menee.
Kasvoin koko lapsuuteni ja nuoruuteni pienessä kodissa: 5-henkinen perhe ja 50 neliötä. Ai että miten vihasin sitä. Koulussa muistan, kun jossain englannin tunnilla piti kertoa kodistaan. Minä valehtelin, että meillä on three rooms. Kavereita en kutsunut koskaan kylään.
Nyt asun oman perheeni kanssa varsin tilavasti rivitalossa. Jokaisella on oma huone ja lisäksi on vielä työ- ja vierashuoneet. On kaikkea. Olenko nyt tyytyväinen? Olen ja en. Huomaan haaveilevani pienestä "nukkekodista", joka olisi kerrostalossa. Koen pienet asunnot kodikkaammiksi. Mutta tällä kokoonpanolla on hyvä, että on tilaa hengittää. Tulevaisuudessa ehkä vaihdetaan helposti siivottavaan kaksioon. 50-luvun talossa!
minullaon 57 neliöinen rivitalokaksio, haluaiin kuitenkin 3 huonetta rivitalosta. On mukava kun olisi väljää, eikä iikaa tavaraa.Yksikseni elelen. kotieläimeni kanssa. komannen huoneen haluaisin vieraitani ja harrastustani varten. Hakusessa on. kukin mieluisassaan asuu jos suinkin on mahdollista. Eikö?