Lue keskustelun säännöt.
Onko minulla enään toivoa tässä elämässä.
30.01.2021 |
Olen nuori, eli 24v mies. Olen ollut jo pitkään jonkin verran masentunut ja kärsin ahdistuksesta. Minulla aivan järkyttävän paha sosiaalisten tilanteiden pelko. En usko pystyväni töihin, enkä oikein edes koulun käymiseen. Voisin mielelläni tehdä itsemurhan, mutta olen liian nössö siihenkin. Minulla ei ole kun pari kaveria, mutta se ei edes haittaa minua. En kaipaa ihmisiä elämääni. Olen käynyt yli vuoden terapiassa ja siitä ei ole mitään hyötyä. Yleensä he vain määräävät lääkkeitä ja niistä minulle on tullut aina vain huonompi olo. Minulla on kyllä välillä hyviäkin päiviä ja nautin tietyistä asioista. Pitääkö minun vain elää tässä paskasessa maailmassa pitkä elämä ja masentua lisää.
Kommentit (24)
Kyllä on toivoa. Ei ikinä tiedä miten elämä tasaantuu kun ikää tulee lisää ja saa eri näkökulmia. Ja voit löytää omannäköisen sosiaalisen elämän, missä on hyvä olla. Pari kaveria ja ajoittain olevat hyvät päivät on jo hyvä alku. Niitä tulee vielä lisää. Jos opiskelu sosiaalisista syistä ahdistaa, niin nykyään on paljon etäopiskelumahdollisuuksia, missä tehdään vaan yksilötehtäviä tai ei tarvitse ainakaan puhua kenenkään kanssa. Esim. avoimen yliopiston tai AMK:n kurssit. Sit voi kokeilla parempana päivänä jotain vaikka vähän vanhemmille suunnattua kansalaisopiston harrastekurssia jos oman ikäiset ahdistaa erityisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep. Etäopiskelusta voisit saada mielekkyyttä. Nyt on koronan vuoksi paljon ilmaisiakin kursseja mm. yliopistoissa ja amk.
Tuo on muuten monesti ihan totta että usein ahdistaa just ne omanikäiset. Esim. luokkatilanteet. Mutta vaikkapa pienten lasten tai mummojen kanssa pystyy olemaan.
Tutustu Eckhart Tollen kirjoihin ja luentoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä lääkeitä on käytössä tai mitä olet kokeillut?
Rakas ap, asiat järjestyvät kyllä, usko pois. Meitä samassa veneessä olleita on paljon. Asioiden parantaminen ei käy hetkessä, mutta kun löydät edes yhden mielekkään jutun, joka toimii, niin lähde sitä kohti. Sitä kautta voit löytää lisää hyviä juttuja. Tärkeintä on huolehtia perusasioista, että syöt ruokaa, joka tukee jaksamista, liikut riittävästi edes sisällä tai kavereiden kanssa (tämäkin tukee jaksamista ja unensaantia) ja koitat nukkua mahdollisimman hyvin. Kun nämä perusjutut on kunnossa, energiaa jää paremmin muiden asioiden kohentamiseen.
Suosittelen myös lääkkeiden kokeilemiseen ja mahd. terapeutin vaihtamiseen. Asiat paranevat hiljalleen kyllä ja elämäsi tulee varmasti paranemaan, kun jaksat yrittää. Usko ja kokeile, vaikka et vielä näkisikään lopputulosta! ❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka palsta mitä sanoisi, niin oikea lääke on kyllä askel kerrallaan itse alkaa parantaa omaa elämäänsä. Miettiä, esim haluaako voittaa sosiaalisten tilanteiden pelkonsa vai jäädä sen vangiksi. Kumpikin on mahdollinen vaihtoehto. Elämä kumminkin nyt ja se on sun ainoa elämä. Jokaisella on omat haasteensa, et sä ole ainoa. Jos et tykkää ihmisistä, tykkäätkö eläimistä? Voisiko niistä saada ammatin? Jne. Jotain pitää tehdä itse tilanteelleen, pieniä askeleita halua,aasi suuntaan. Olet yhtä hyvä tai huono kuin muut. Pelko on vain tunne.
Vierailija kirjoitti:
Tutustu Eckhart Tollen kirjoihin ja luentoihin.
Vahva suositus! Löydät hänen videoitaan myös Youtubesta. ET oli vastaavassa tilanteessa elämässään kuin Ap, kunnes ymmärsi jotain tärkeää ja tämä sitten auttoi häntä löytämään tien eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asutko kerrostalossa? Masennuin kerrostalossa asuessa huonoon kuntoon. Yksinäisyys siellä oli syvempää.
Samat setit. Ihme saa tapahtua, jotta täältä enää noustaan.
N25
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samat setit. Ihme saa tapahtua, jotta täältä enää noustaan.
N25
Ihmettä ei missään nimessä kannata jäädä odottamaan, ihminen voi oikeasti ratkaisevasti parantaa tilannetta vain itse. Kukaan muu ei nimittäin tiedä mikä sinulle sopii ja mikä sinua motivoi jne. Lääkkeet ja terapia voi toimia vaikeassa tilanteessa hyvänä tukena, mutta senkin jälkeen on löydettävä ne itselleen toimivat jutut itse. Näin kaikki aikuiset ihmiset joutuvat väistämättä tekemään.
Kaikilla on toivoa. Mun lukusuositus on vanha klassikko, Viktor.E.Franklin Ihmisyyden rajalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun maalla rivari kämpässä ja se on yksi asia mistä nautin, eli täällä on hiljaista ja rauhallista. Täytyy ottaa selvää noista etäopiskelu jutuista, koska se voisi kieltämättä ehkä minulle sopia. Ja rakastan eläimiä erittäin paljon, mutta en usko että saisin ammattia siitä tehtyä. Tiedostan kyllä erittäin hyvin kaiken tuon, että pitäisi asian eteen tehdä sitä sun tätä. Olen kuullut sitä aina ja se on ihan totta, mutta ei se kyllä helppoa ole. En sanonut aloituksessa, mutta minulla on myös huume ongema. Sen kanssa olen tapellut kauemmin kun masennuksen. Se hankaloittaa asiaa myös paljon. Aina kun olen saanut toivon kipinää elämääni, ni huumeiden takia olen tullut kovaa vauhtia takas alas. Mutta kiitos kaikille kivoista vastauksista. Ap
En osaa oikein auttaa, muuten kuin sanomalla että pienistä asioista alkaen voit pikku hiljaa parantaa tilannettasi, se vaatii kärsivällisyyttä... Enpä oo onnistynut siinä itsekään.
Älä ainakaan ala ryyppäämään tai käyttämään muitakaan addiktoivia päihteitä, ne saattaa luoda valheellisen todellisuuden ympärillesi jolloin et tunne olevasi niin yksin ja paska, mutta oikeasti ne vaan pahentaa tilannetta, en suosittele kellekään vaikka päihteistä voi kyllä oikealla tavalla käytettynä olla hyötyäkin.
Ai, just kerroitkin päihdeongelmasta, no tervetuloa kerhoon sitten vaan. :') tosi hankalaa elämä näin, ihan sama miten päin tätä kattoo niin tuhon tiellä tuntee olevansa..
Kehoitan sinua aloittamaan sykettä ja hikeä nostavan liikuntaharrastuksen 5 krt /viikko vähintään 1-1/2h kerta( tässä kannattaa huomioida lähtökunto). Nukkumaan noin klo. 19.30.
Aloita myös Vhh-ruokavalio. Kannattaa hakeutua terapiaan. Näillä pääset alkuun!
Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Asun maalla rivari kämpässä ja se on yksi asia mistä nautin, eli täällä on hiljaista ja rauhallista. Täytyy ottaa selvää noista etäopiskelu jutuista, koska se voisi kieltämättä ehkä minulle sopia. Ja rakastan eläimiä erittäin paljon, mutta en usko että saisin ammattia siitä tehtyä. Tiedostan kyllä erittäin hyvin kaiken tuon, että pitäisi asian eteen tehdä sitä sun tätä. Olen kuullut sitä aina ja se on ihan totta, mutta ei se kyllä helppoa ole. En sanonut aloituksessa, mutta minulla on myös huume ongema. Sen kanssa olen tapellut kauemmin kun masennuksen. Se hankaloittaa asiaa myös paljon. Aina kun olen saanut toivon kipinää elämääni, ni huumeiden takia olen tullut kovaa vauhtia takas alas. Mutta kiitos kaikille kivoista vastauksista. Ap
Kuulostaa siltä, että sinun täytyy nyt pyrkiä kaikin keinoin huumeista eroon, se on nyt aivan ensisijainen juttu. Haethan siihen apua? Kuten itsekin tiedät, niin kaiken riippuvuutta aiheuttavan kohdalla pätee sama asia: ihmisen on itse nähtävä niiden elämää tuhoava vaikutus ja haluttava niistä itse eroon. Se tunne täytyy tulla ihmisen sisältä. Kaikki on sinun omissa käsissäsi, sinä pystyt itse (mahd. tuen avulla) muuttamaan elämääsi, jos niin päätät.
Nyt koulu ja työ ei ole se mitä pitää ajatella, vaan oma vointi. Koita rohkeasti eri lääkkeitä joskus valitettavasti on hyvin vaikea löytää sopiva tai voi joutua yhdistelemään useampia lääkkeitä. Jatka terapiaa jos mahdollista, vuosi on siihen lyhyt aika, sä purat kutenkin asioita jotka ovat vaikuttaneet sun koko elämän ajan.
Koita vaikka löytyy joku harrastus mikä auttaa voimaa paremmin, piirrä, maalaa, opettele soittamaan kitaraa, tee omia biisejä, opettele vaikka virkkaamaan, aloita urheilemaan, vaikka hölkkäämään, jokaisella on joku asia mistä pitää kun vaan yrittää löytää sen oman mielenkiinnon masennuksen alta.
Itsekin olen käynyt tuon vaiheen läpi kun mikään ei kiinnosta ja kaikki ahdistaa, ahdistus helpottaa kyllä muttei hetkessä, pitää tehdä töitä sen eteen että löytää syyn miksi voi pahoin, omalla kohdalla joudun laittamaan välit poikki koko lapsuuden perheeseen, traumat oli jo niin pahoja että mitään ei ollut enää korjattavissa, minua itseäni syytettiin vaan ongelmistani, omassa käytöksessään vanhemmat eivät nähneet mitään vikaa, eivät he edes vuosiin olleet missään yhteydessä kuin umpi humalassa.