Lue keskustelun säännöt.
Muita jotka tykkää PIENESTÄ kodista
Onko muita jotka viihtyy pienessä kodissa? Asutaan lapsen kanssa Helsingissä noin 50 neliön kaksiossa, ja viihdytään loistavasti. Omistuskämppä, lainaa jäljellä enää vähän, ja meillä on pientä, kotoisaa ja edullista. Sijaintikin on hyvä, esim. kaupat, ravintolat ja hyvät julkiset yhteydet aivan vieressä. Välillä jotkut ihmettelee miten ahtaasti asutaan, mutta kun tässä on niin mukavaa. Lapsella siis oma huone, minun sänkyni on olohuoneen alkovissa. Ehkä lapsen tultua teini-ikään on pakko muuttaa, jos hän tarvitsee lisää yksityisyyttä mutta aion kuitenkin asua tässä niin pitkään kuin suinkin mahdollista
Kommentit (114)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
20neliötä ja tässä viihtynyt kolme vuotta. Ensimmäistä kertaa vuosiin tunnen olevani kotona. Rakastan tätä asuntoa. Ei turhia huonekaluja tai hankintoja. Edullinen ja lähellä keskustaa. Siis ihan täydellinen just mulle!
Juuri tuo, että ei tarvitse pitää turhia huonekaluja eikä sisustaa montaa sataaa neliötä!
-ap
Kuka käskee pitämään turhia huonekaluja tai sisustamaan, vaikka olisi iso talo? Ei kukaan. Vika on omassa päässäsi, jos sinun pitää asua pienessä asunnossa vain siksi, ettet hanki sinne huonekaluja, joita et halua. Jos aivosi olisivat kunnossa, voisit asua vaikka 500 neliössä, jossa on vain sänky ja tuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, kumpi sinulle on tärkeämpää, sijainti vai koko? Jos pitäisi valita nykyinen sijainti, jossa on kaikki palvelut vieressä mutta tuplasti isompi koti, tai pieni asunto paljon huonommalla sijainnilla, mikä olisi valintasi?
Se vastaus kertoo, kuinka paljon oikeasti tykkäät nykyisestä asunnostasi.
En tietenkään muuttaisi pieneen asuntoon huonommalla sijainnilla. Kyllä sijainti on tosi tärkeä. Minulla olisi mahdollisuus hankkia isompi koti nykyiseltä alueelta (ei tosin varmaan ihan tuplakokoista) mutta en ole toistaiseksi halunnut hankkia. En halua lisälainaa. Nyt saan kuussa säästöön tuplasti sen määrän mitä menee asumiseen (asumiseen n. 500€, säästöihin ja sijoituksiin noin 1000 €). Mutta kuten sanottu, jos lapsen tarpeet edellyttävät lisätilaa, sitten hankin sitä tavalla tai toisella.
-ap
No 50 neliötä kahdelle ei ole pieni. 30 neliötä kahdelle olisi pieni.
En halua mitään hehtaarikämppää, mutta en enää ikinä asuisi kenenkään kanssa ilman omaa huonetta ja omaa kylppäriä.
Faith kirjoitti:
Asun pienessä kodissa ja tykkään. Tuo ap:n 50 neliön koti, jossa on sopivin järjestelyin tilaa kahdelle, kuulostaa oikein hyvältä.
Minulla on joku erityinen mieltymys pieniin koteihin. Katselen silloin tällöin YouTubesta tiny house -videoita. Ne ovat siis erityisen pieniä taloja, joissa on nerokkailla ratkaisuilla saatu kaikki tarpeellinen mahtumaan pieneen tilaan, ja joiden suunnittelussa on panostettu myös esteettisyyteen.
Kun olin lapsi, käväisimme yhden sukulaisen pikkuruisessa kalastajamökissä. Siellä oli niin kodikasta, että haaveilin muuttavani aikuisena pieneen piilopirttiin. Myös siirtolapuutarhamökit ovat minusta ihania.
Tämä kaikki on oikein ihanaa niin kauan kun asuu yksin.
Avopuolison kanssa asutaan 38 kämpässä ja liian ahtaalta alkaa muutaman vuoden asumisen jälkeen kyllä tuntua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mihin se lapsi tarvitsee lisää yksityisyyttä teininäkään, sillähän on oma huone? Kai siinä huoneessa on ovi, jonka saa kiinni? Minä vartuin isosssa ok-talossa, eikä minulla sielläkään ollut omaa tilaa kuin oma huone, kaikki muut tilat piti jakaa muiden kanssa. Nelilapsisessa perheessä joku oli aina keittiössä ja olohuoneessa, harvemmin siellä sai yksin olla.
Tykkään. Minä oon asunu yli vuoden asuntovaunussa, toki on ulkosauna tossa tontilla ja pihaa hehtaari jotka tuovat lisätilaa. Oli tarkoitus rakentaa iso talo tähän mutta vähän veny eikä haittaa yhtään jos vuosilla vielä venyy, ehkä sitten myyn tontin pois tai rakennan sen talon ja myyn sitten pois kun ei iso koti enää tunnu omalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyväpohjainen kaksio ois ihana. Minä, murkku ja pieni koira. 50-60m2.
En halua herrainhuoneita vaan toimivan kämpän ympäristöineen. Hiljainen talo, hyvä yhtiö, elämää ympärillä, luontoo ja palvelut.
Ja ehdottomasti terve kämppä. Eikä ikinä enää ekaan kerrokseen.
N47
Miksi et halua 1. kerrokseen? Ei sillä, minäkin kokisin oloni turvattomaksi maan tasossa. En ole koskaan edes haaveillut rivitalosta tms.
-ap
Parvekkellamme käytiin, ikkunaan kopisteltiin, raketteja ja tulitikkuja heiteltiin, muutenkin oltiin "julkkuja".
Lisäksi maantasakerros ja homehtui.
Liian isokin.
Nyt ollaan väliaikaiskämpässä joka kodikas ja yksityisyyttä.
Etsiskelen sopivaa. Olkkarissa vois olla juurikin tuo alkovi, tai keittiö vanhanajan ruokailuhuoneella.
Toimiva ja turvallinen. Ei tarvitse turhia sitten miettiä ja elämäkin parempaa.
Teidän elo on hyvin järjestyksessä ja kyllä koti on ihmiselle koti💖
Vierailija kirjoitti:
Avopuolison kanssa asutaan 38 kämpässä ja liian ahtaalta alkaa muutaman vuoden asumisen jälkeen kyllä tuntua.
Ymmärrän tätäkin. Minulla myös miesystävä, joka käy silloin tällöin. Jos hän viettää meillä pitempiä aikoja, vaikka on muutamana päivänä peräkkäin, alkaa hermo mennä. Lapsen kanssa päästään eri huoneisiin kun haluaa olla yksin, mutta kolmas henkilö sotkee pakkaa, kun kaikille ei enää riitäkään omaa rauhallista paikkaa. Eli jos päädymme miesystäväni kanssa jossain vaiheessa yhteistalouteen, silloin on pakko muuttaa isompaan.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi käsittää, miten ihmiset viihtyvät tuollaisissa selleissä. Meillä on 400m2 omakotitalo, 2 aikuista ja 2 lasta. Tilaa juuri sopivasti. Jos alkaa jonkun naama ärsyttää, voi vaihtaa huonetta. On tilaa missä haraastaa, missä säilyttää tavaroita, on saunaa ja ulkoporeammetta. 50 neliötä kahdelle on ihan painajainen. Onneksi ei tarvitse.
Hyvä että sinä saat asua omassa unelmien asunnossasi! :) Se mistä tykkää riippuu varmaan vähän siitä, mihin on tottunut ja millaista elämää viettää. Itse siis asunut isossa omakotitalossa koko lapsuuden 20-vuotiaaksi, sen jälkeen näissä kerrostaloissa.
-ap
Lapsuudessa meillä oli 20 neliötä ulkovessalla, neljä h:löä, nyt olemme 24 neliössä kahdestaan, minä ja p:so. Eläkkeellä tuplaamme neliöt, kun muutamme Chikagoon keväällä/alkukesällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi käsittää, miten ihmiset viihtyvät tuollaisissa selleissä. Meillä on 400m2 omakotitalo, 2 aikuista ja 2 lasta. Tilaa juuri sopivasti. Jos alkaa jonkun naama ärsyttää, voi vaihtaa huonetta. On tilaa missä haraastaa, missä säilyttää tavaroita, on saunaa ja ulkoporeammetta. 50 neliötä kahdelle on ihan painajainen. Onneksi ei tarvitse.
Hyvä että sinä saat asua omassa unelmien asunnossasi! :) Se mistä tykkää riippuu varmaan vähän siitä, mihin on tottunut ja millaista elämää viettää. Itse siis asunut isossa omakotitalossa koko lapsuuden 20-vuotiaaksi, sen jälkeen näissä kerrostaloissa.
Sama täällä, isossa omakotitalossa asuin lapsuuteni, kadehdin kavereita jotka asuivat kerrostalossa. Monilla varmaan kaipuu omakotitaloon jos asunut kerrostalossa lapsuutensa, arvostavat tilaa ja sitä ettei tarvitse välittää naapureista. Itse en ole koskaan kaivannut isoja tiloja, en ahdistu muiden läsnäolosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
26 neliötä ihanassa vanhassa keskustatalossa. Minulle riittää.
Keittiön uuni on hassun pikkuinen, mutta olen asunut myös 20-neliöisissä, joissa uunia ei ollut ollenkaan.
Minun kotini on 45 neliötä ja hyvin on tilaa. Tällaisena minimalistina voisin asua pienemmässäkin riippuen toki pohjaratkaisusta. En pidä ylimääräisestä tavarasta ja jokaisella olemassa olevalla tavaralla on paikkansa.
Jos joskus tahtoisin muuttaa yhteen jonkun kanssa, niin siinä tapauksessa haluaisin enemmän neliöitä, koska henkisen tilan tarve kasvaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla aivan sama kuvio kuin aplla enkä haaveile lainkaan suuremmasta asunnosta. Tämä toimii meillä erinomaisesti.
Hukkaneliöistä maksetaan turhaan. On sauna mitä ei käytetä koskaan, ei laskutilaa tai kaappeja keittiössä riittävästi, ei vaatehuonetta tai muita säilytystiloja. Yksi iso tupakeittiö.
Tällaisia löytyy paljon pienemmistä vuokra-asunnoista. Tilat pitää osata suunnitella oikein, jolloin vähempikin neiiömäärä riittää.
Kuka mist'kin tykkää. Itse ahdistun pienissä asunnoissa, tuntuu että seinät kaatuu päälle. Tarvitsen tilaa ympärille jotta voin hengittää.
Pieni asunto tuntuu aina sotkuiselta ja likaiseltakin. Kaikki mikä tippuu tai valuu on koko ajan silmissä enkä itse ainakaan olla jatkuvasti siivoamassa. Tavaraa tai muuta kertyy pakosta ellei elä täydellisessä kertakäyttökulttuurissa eli kaikki vain käy kääntymässä asunnossa ja viedään heti roskiin. Harrastuskamatkin vaativat mulla oman kaappinsa ja silti tavaraa tursuaa kaapin ulkopuolelle. Noh, ehkä ne neljännet ratsastushousut oli turhat mutta vanhoista kahdet alkaa olla rispaantuneita ja pian tiensä päässä. Onpahan seuraajat sisäänajettuna kaapissa oottamassa. Lisäksi pidän jatkumosta huonekaluissa jne. Ei mulla mitään arvokasta kämpässäni ole mutta sellaisia esineitä ja huonekaluja jotka on kiertäneet muutaman sukupolven ajan suvussa. Pieneen asuntoon näitä ei sais ahdettua ja tuntuu pahalta ajatus laittaa toimivia käyttöesineitä takkaan roihuksi. Uuden ostaminen ei ole ekoteko vaan vanhaa, jo hiilijalanjälkensä hyvittänyttä tulisi suosia. Elän siis ekologisemmin kuin sellainen, joka ostaa lastulevyä tai Ikean pahvihuonekaluja.
Joillakin meinasi mennä pata jumiin, kun ostimme mieheni kanssa 52m2 kaksion. Ei kuulemma kannattaisi ostaa näin pientä asuntoa. Naapuripariskunnalla on kolmio, jossa lisähuone toimittaa romuhuoneen virkaa, johon saa työntää kaiken ylimääräisen tavaran ja muun vastaavan pois silmistä. Meillä on melko vähän tavaraa, joten kaksio näyttää monen mielestä huomattavasti neliöitään isommalta.
Meitä on perheessä 5 henkeä ja asutaan oktssa jossa on 120neliötä. Nyt lasten ollessa pieniä tilaa on ruhtinaallisesti, mutta olen varma että kun kaikki kolme saavuttavat teini-iän, voi alkaa tuntua ahtaalta.
No ap ensin sanoit että riittää ja kuitenkin tarvitsisi työpisteen ja säilytystilaa. Minä voisin kyllä asua esim kolmiossa lapsen kanssa kaksin noin periaatteessa mutta vuosia okt asujana en enää mielellään luopuisi omasta pihasta ja kunnollisesta isosta keittiöstä jossa on laskutilaa todella paljon (olen innokas leipomaan ja kokkaamaan).
Kyllä minä uskon että pieni asunto sopii monelle. Mutta erilaiselle kuin minä. Vähän tavaraa ja asukkaita. Meillä kolme lasta ja paljon kamaa. Isossa okt pitää karsia niitä aika usein pois ettei paikat täyty. Kai sitä sais vaikka millaisen linnan täytettyä liian tukkoon jos tavaroita ei käy aika ajoin läpi.
Asun pienessä kodissa ja tykkään. Tuo ap:n 50 neliön koti, jossa on sopivin järjestelyin tilaa kahdelle, kuulostaa oikein hyvältä.
Minulla on joku erityinen mieltymys pieniin koteihin. Katselen silloin tällöin YouTubesta tiny house -videoita. Ne ovat siis erityisen pieniä taloja, joissa on nerokkailla ratkaisuilla saatu kaikki tarpeellinen mahtumaan pieneen tilaan, ja joiden suunnittelussa on panostettu myös esteettisyyteen.
Kun olin lapsi, käväisimme yhden sukulaisen pikkuruisessa kalastajamökissä. Siellä oli niin kodikasta, että haaveilin muuttavani aikuisena pieneen piilopirttiin. Myös siirtolapuutarhamökit ovat minusta ihania.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/