HS Perhetausta ja yhteiskuntaluokka vaikuttaa koko ajan enemmän lasten ja nuorten koulutuksessa.

Lastenhuoneen kirjamäärästä voi kuulemma suoraan ennustaa tulevaisuuden.

Ei yllätä. White flight on käynnissä myös Suomessa, mutta vain keskiluokalla on varaa pelastautua.

Onneksi Li Andersson ja hallitus ovat panostaneet koulutukseen. Ikävä kyllä osa vanhemmista ei vain kykene, viitsi tai vältä tukea lapsiaan kotioloissa. Välillä tuntuu siltä kuin jotkut lisääntyisivät ilman ajatustakaan siitä, että silloin alkaa pitäisi alkaa elämänmittainen "projekti".

Koulushoppailua on jo ollut pitkään. Eli rikkaat muuttavat hyvien koulujen alueille. Ja jos on pätäkkää niin nuorelle on helppo maksaa preppauskursseja niin pääsykokeisiin kuin ylppäreihin. Mutta tietysti perheen suhteella opiskeluun on suurin vaikutus. Jos hyvistä arvosanoista heitetään vitsiä niin ei se kannusta opiskelemaan.

Asumme hyvin keskiluokkaisella alueella, josta mennään yläkouluun isoon kouluun, jolle tullaan kaikenlaisilta alueilta. Yhä useampi lastemme koulukavereiden vanhempi on alkanut puhua, että lapselle haetaan paikkaa toisesta yläkoulusta. 

Omat tyttäreni ovat painotetun musiikin opetuksessa, ja kieltämättä olen alkanut tuntea helpotusta, että he eivät mene tämän alueen yläkouluun sitten kuitenkaan. 

Koulut on ainakin Helsingissä ajettu niin alas, että ilman jatkuvaa vanhempien taustaopetusta ja valvontaa ei sieltä selviä enää hyvän todistuksen kanssa ulos.

Tämä etäopetus oli ihan viimeinen niitti tässä kehityksessä.

t. äiti ja ope

Vierailija kirjoitti:

Koulushoppailua on jo ollut pitkään. Eli rikkaat muuttavat hyvien koulujen alueille. Ja jos on pätäkkää niin nuorelle on helppo maksaa preppauskursseja niin pääsykokeisiin kuin ylppäreihin. Mutta tietysti perheen suhteella opiskeluun on suurin vaikutus. Jos hyvistä arvosanoista heitetään vitsiä niin ei se kannusta opiskelemaan.

Ei ne preppauskurssit ole ainoa asia. Koulutettu vanhempi on laittanut lapsensa jo pienempänä yksityiseen kielipäiväkotiin, jossa tämä on oppinut kaksikieliseksi. Peruskoulussa otettu A -kieleksi joku muu kuin egnlanti ja päästy parempiin ryhmiin. Lukiossa varmuuden vuoksi puhuttu, että kannattaa ottaa pitkä kemia, jos vaikka myöhemmin haluaa lääkikseen.

Vierailija kirjoitti:

Koulut on ainakin Helsingissä ajettu niin alas, että ilman jatkuvaa vanhempien taustaopetusta ja valvontaa ei sieltä selviä enää hyvän todistuksen kanssa ulos.

Tämä etäopetus oli ihan viimeinen niitti tässä kehityksessä.

t. äiti ja ope

Etäopetuksessa pärjää fiksu nuori, jolla on joko hyvin paljon tukea kotoa tai todella suuri sisäinen motivaatio. Jos nuorella on yhtikäs mitään erityistä, etäopiskelu on nollaopiskelua.

Se on tämän tasapuolisen koulutuspoliitiikan seuraava askel.

Eli ensin oli kouluttamaton kansa ja köyhä. Moni lahjakas kävi vain kansakoulun, koska yksinkertaisesti kouluja ei ollut tai rahaa niiden käymiseen.

Sitten avautui koulutusmahdollisuudet ja esim. 60-luvulla syntyneille on ollut koulutuspolku auki taivasta myöten kotitaustasta huolimatta. Opintotukikin tuli jo 70-luvulla. Lisäksi lukioita oli jokaisella paikkakunnalla ja yliopistoja pikkukaupungeissakin.

Nyt parikymppiset on juuri näiden 60-70 -luvulla syntyneiden lapsia. Jo niiden vanhemmat on saaneet opiskella pääosin lahjojensa mukaan, joten eikö se ole selvä, että lahjakkaiden vanhempien lapset on myös lahjakkaita. Vastaavasti ne vanhemmat, jotka on jääneet matalasti koulutetuiksi, ovat keskimäärin vähemmän lahjakkaita noissa opiskeluhommissa (voivat olla lahjakkaita jossain muussa) ja näin ollen lapset samaa sarjaa.

Pohjimmiltaan kyse alkaa tällä hetkellä olla siis perimästä.

Vierailija kirjoitti:

Koulut on ainakin Helsingissä ajettu niin alas, että ilman jatkuvaa vanhempien taustaopetusta ja valvontaa ei sieltä selviä enää hyvän todistuksen kanssa ulos.

Tämä etäopetus oli ihan viimeinen niitti tässä kehityksessä.

t. äiti ja ope

Tämä on niin totta! Helsingissä on säästetty jo vuosia ihan jo koulukirjoissa. Me on ostettu ne lapsille itse. Samaten joutuu koko ajan valvomaan sitä opetusta. Koko syksyn esimerkiksi opetettiin epätasapainossa eri aineiden kesken asioita eli äidinkielessä ei ollut vielä edes harjoiteltu esseevastauksia, kun yhteiskuntaopissaa jo vaadittiin kirjoittamaan sellaisia. Koko ajan jotain kytättävää ja vahdittavaa.

Ei auta nykyään, vaikka köyhä kouluttautuisikin korkeasti, työpaikan saa vain suhteilla.

Äiti oli töissä lastenkodissa jollakin oman aikansa tutkinnolla. Nykyään olisi kai ollut lähihoitaja tai sosionomi. Isä opiskeli historiaa yliopistolla, mutta ei suorittanut tutkintoa ja työskenteli raksalla ja hoiti yksityisenä lastenhoitajana poikia, ei koskaan tyttöjä. Itsellään oli vain tyttölapsia. Kumpikin vanhemmista oli erityisesti vanhimmalle lapselleen ankara, mutta ei sitten kuitenkaan auttanut ja lapsella on paljon ongelmia. Vanhempi lapsi suoritti AMK-tutkinnon, toinen lapsi maisteritutkinnon. Molemmilla opinnot kuitenkin venyivät eri syistä.

Vierailija kirjoitti:

Koulushoppailua on jo ollut pitkään. Eli rikkaat muuttavat hyvien koulujen alueille. Ja jos on pätäkkää niin nuorelle on helppo maksaa preppauskursseja niin pääsykokeisiin kuin ylppäreihin. Mutta tietysti perheen suhteella opiskeluun on suurin vaikutus. Jos hyvistä arvosanoista heitetään vitsiä niin ei se kannusta opiskelemaan.

Vanhemmat on valinneet lapsilleen sopivimmat koulut jo aikojen alusta. On muutettu sopivien koulupiirien takia tai laitettu mukula lukemaan jotain erikoisempaa ainetta, jotta päästään esim. klassiseen lukioon tms. Tai on valittu tietty koulu, koska siellä opetetaan harvinaisempia aineita. On painostettu rehtoria ottamaan lapsi tiettyyn kouluun vedoten suvun perinteitä koulun oppilaina. Ja niin edelleen, ei ole mikään uusi ilmiö.

Valmennuskursseja on ollut vuosikymmenet ja niitä on käyttäneet sekä vaatimattomammista oloista lähteneet että varakkaammat. Jälkimmäiset toki vähän enemmän ja parempia, sekä lisäksi yksityisopetusta. Lisäksi jälkikasvulle on maksettu opinnot ulkomailla, jos kotimaassa ei opiskelupaikkaa irtoa. Itse opiskelin 80-90 -lukujen taitteessa kun opiskelupaikkoja oli huomattavasti väjhemmän kuin nykyään. Tuttavapiirissä oli useampi ulkomailla opiskeleva tai sellaisen tunteva. Eihän sillä tutkinnolla oikeasti mitään tehnyt mutta kuulostihan se huonolta kun oli ulkomaankielinen ;D Euroopassa on paljon höpöhöpö"collegeja" joista saa parissa vuodessa hienolta kuulostavan diplomin. Opetus vastaa lukiotasoa....

Vierailija kirjoitti:

Se on tämän tasapuolisen koulutuspoliitiikan seuraava askel.

Eli ensin oli kouluttamaton kansa ja köyhä. Moni lahjakas kävi vain kansakoulun, koska yksinkertaisesti kouluja ei ollut tai rahaa niiden käymiseen.

Sitten avautui koulutusmahdollisuudet ja esim. 60-luvulla syntyneille on ollut koulutuspolku auki taivasta myöten kotitaustasta huolimatta. Opintotukikin tuli jo 70-luvulla. Lisäksi lukioita oli jokaisella paikkakunnalla ja yliopistoja pikkukaupungeissakin.

Nyt parikymppiset on juuri näiden 60-70 -luvulla syntyneiden lapsia. Jo niiden vanhemmat on saaneet opiskella pääosin lahjojensa mukaan, joten eikö se ole selvä, että lahjakkaiden vanhempien lapset on myös lahjakkaita. Vastaavasti ne vanhemmat, jotka on jääneet matalasti koulutetuiksi, ovat keskimäärin vähemmän lahjakkaita noissa opiskeluhommissa (voivat olla lahjakkaita jossain muussa) ja näin ollen lapset samaa sarjaa.

Pohjimmiltaan kyse alkaa tällä hetkellä olla siis perimästä.

Toisissa suvuissa on paljon pitemmät perinteet noista opiskeluista ja kaikista verkostoista, mitä siihen liittyy. Hyvä esimerkki on tämä vähemmistö, jolle on matalammat pääsykriteerit yliopistoihin äidinkielen perusteella sekä mahdollisuus elää Suomessa syntyneenä ilman suomen kielen taitoa, jolloin muutto pohjoismaihin on kuitenkin helpompaa. 

Eli tuo selitys ei ota juurikaan huomioon sosiaalisia olosuhteita, joissa eri ihmiset elävät. Lahjakkuus eli oppimisnopeus eri aineissa selittää vain osan ihmisten menestyksestä elämässä ja aika iso osa siitä menestyksestä tai epäonnistumisesta mitä koetaan selittyy ympäristötekijöillä, jotka kaikki yhteenlaskettuna selitetäänkin sitten monesti redusoivasti palikkatestituloksilla. 

Vierailija kirjoitti:

Lastenhuoneen kirjamäärästä voi kuulemma suoraan ennustaa tulevaisuuden.

Höpö höpö. Meillä on tuhansia kirjoja lasten nuorten ja aikuisten kirjoja. Kuvakirjoja, tietokirjoja ,romaaneja. Isä ja minä harrastamme lukemista. Lapsille on luettu ääneen n. 10 vuotiaaksi, eikä yksikään näistä pirulaisista lue vapaaehtoisesti mitään. Kenelle saa valittaa ja kuka korvaa?

Vierailija kirjoitti:

Ei auta nykyään, vaikka köyhä kouluttautuisikin korkeasti, työpaikan saa vain suhteilla.

TYöpaikan saa koulutuksella.

Onko tämä joku yllätys?

Jos on varaa ja mahdollisuuksia, niin kuka vanhempi ei haluaisi lapselleen vain parhaita eväitä elämään?

Kielipäiväkoti ei vaadi vanhemmalta sen enempää panostusta kuin tavallinenkaan. Iltasaduksi voi lukea sillä päiväkodin kielellä välillä satuja ja tukea sen kielen oppimista. Lapsi tarvitsee kuitenkin tekemistä, joten miksi ei kannustaisi lukemaan tai tekemään oppi&ilo-tehtäviä pienestä asti. Kaupoissa myydään lapsille erilaisia tiedepaketteja.

Näitä kaikkia mahdollisuuksia ollaan tarjottu lapselle ja silti se on ehtinyt leikkiä tuntikausia, tuijottaa YouTubea ja pelata pädillä ihan kuin muutkin lapset. Oppi lukemaan 4-vuotiaana, tekee koulussa luokkaa ylempää matikkaa ja on kaksikielinen ihan vaan päiväkodin ja lukemisen ansiosta. Enkä koe, että me vanhemmat olisimme uhranneet mitään tai nähneet kohtuutonta vaivaa.

Mutta tiedän, että toisille perheille nämä panostukset eivät olisi mahdollisia. Sellaista se on, elämässä ei ikinä ole samat mahdollisuudet kaikille, vaikka suomen koulujärjestelmä yrittääkin tasapäistää parhaansa mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei auta nykyään, vaikka köyhä kouluttautuisikin korkeasti, työpaikan saa vain suhteilla.

TYöpaikan saa koulutuksella.

Ja pitää myös olla hyvä tyyppi. Persoona ratkaisee rekryssä yllättävän paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulushoppailua on jo ollut pitkään. Eli rikkaat muuttavat hyvien koulujen alueille. Ja jos on pätäkkää niin nuorelle on helppo maksaa preppauskursseja niin pääsykokeisiin kuin ylppäreihin. Mutta tietysti perheen suhteella opiskeluun on suurin vaikutus. Jos hyvistä arvosanoista heitetään vitsiä niin ei se kannusta opiskelemaan.

Ei ne preppauskurssit ole ainoa asia. Koulutettu vanhempi on laittanut lapsensa jo pienempänä yksityiseen kielipäiväkotiin, jossa tämä on oppinut kaksikieliseksi. Peruskoulussa otettu A -kieleksi joku muu kuin egnlanti ja päästy parempiin ryhmiin. Lukiossa varmuuden vuoksi puhuttu, että kannattaa ottaa pitkä kemia, jos vaikka myöhemmin haluaa lääkikseen.

Nykyisin ei oikeastaan ole olemassa pitkää kemiaa. Kemiasta on koulusta riippuen n 6 kurssia. Se mitä fiksut ottavat on pitkä matematiikka vähintään 16 kurssiaja fysiikkan pakollisia 6 kurssia .

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä joku yllätys?

Jos on varaa ja mahdollisuuksia, niin kuka vanhempi ei haluaisi lapselleen vain parhaita eväitä elämään?

Kielipäiväkoti ei vaadi vanhemmalta sen enempää panostusta kuin tavallinenkaan. Iltasaduksi voi lukea sillä päiväkodin kielellä välillä satuja ja tukea sen kielen oppimista. Lapsi tarvitsee kuitenkin tekemistä, joten miksi ei kannustaisi lukemaan tai tekemään oppi&ilo-tehtäviä pienestä asti. Kaupoissa myydään lapsille erilaisia tiedepaketteja.

Näitä kaikkia mahdollisuuksia ollaan tarjottu lapselle ja silti se on ehtinyt leikkiä tuntikausia, tuijottaa YouTubea ja pelata pädillä ihan kuin muutkin lapset. Oppi lukemaan 4-vuotiaana, tekee koulussa luokkaa ylempää matikkaa ja on kaksikielinen ihan vaan päiväkodin ja lukemisen ansiosta. Enkä koe, että me vanhemmat olisimme uhranneet mitään tai nähneet kohtuutonta vaivaa.

Mutta tiedän, että toisille perheille nämä panostukset eivät olisi mahdollisia. Sellaista se on, elämässä ei ikinä ole samat mahdollisuudet kaikille, vaikka suomen koulujärjestelmä yrittääkin tasapäistää parhaansa mukaan.

Tyttären opiskelukaverin on "kaksikielinen" osittain juuri kielikyloyjen ja kaksikielisen vanhempansa ansiosta. Huvittavaa kyllä , hän ei osaa mitään näistä kielistä " kunnolla" natiivipuhujan tavoin. Sanavalinnat ja käyttämänsä rakenteet ovat kömpelöitä ja toisenlaisia mitä natiivipuhujan valitsisi. Osa opiskelutovereista luulee, että hän on hieman heikkolahjainen, mutta syy on vaan kielen osaamattomuudessa.