Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Seksi
Vaimo ei halua seksiä! Miksi?
29.01.2021 |
Ollaan oltu naimisissa 3 vuotta ja meillä on 3 lasta. Ollaan 40- ja 38-vuotiaat.
Seksiä on vain noin kerran viikossa ja sekin tuntuu pakonomaiselta vaimon taholta. Haluaisin seksiä mielellään joka päivä ja useamminkin, ja teen aloitteita, mutta vaimo tyrmää ne. Itse hän ei koskaan tee aloitetta.
Haluaisin että vaimo saisi minut tuntemaan ihanaksi, seksikkääksi ja haluttavaksi, mutta kun niin ei käy, ahdistun ja masennun.
Miten saisin vaimon haluamaan seksiä? Olen ihan tavallinen suomalainen mies, eikä minussa omasta mielestäni ole mitään vikaa, vaikkei ulkonäköasiat minua varsinaisesti kiinnostakaan.
Kommentit (43)
No meillä kestänyt pian sen 40 vuotta, ja siis ihan kiima.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No meillä kestänyt pian sen 40 vuotta, ja siis ihan kiima.
Onnea teille. Mutta luuletko että tuo on kovinkin yleistä keskiverto avioliitoissa? Olettaisin että olette kumpikin tahoillanne vahvasti seksuaalisia ihmisiä, ja varmaan nauttisitte seksistä vaikka ette olisi koskaan tavanneet toisianne, mahdollisesti molemmat avioliitoissa joissa ette saisi tarpeeksi usein. Mutta se on kiva juttu jos onnistuu pariutumaan sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa seksuaalisuus on samalla tasolla ja kemia toimii muutenkin. Varmasti on jossain myös onnellinen pariskunta, jotka eivät ole harrastaneet seksiä ollenkaan viimeisen 40 vuoden aikana, koska kumpaakaan ei seksi kiinnosta.
No vaimosi ei saa seksistä mitään kun se ei huvita, mieti sitä. Ehkä sillä on joku isomunasempi rakastaja.
Tuossa joku kommentoi että itseppä olet vaimosi valinnut. Yleensä vaan tuo seksi sujuu ja sitä on riittävästi suhteen alussa. Lapset väkisinkin vaikeuttaa ihan spontaania seksiä ja suhde muutenkin menettää suurimmat intohimot vuosien saatossa. Ymmärrän hyvin tuon turhautumisen kun teet aloitteita ja hoidat oman osuuden arjen ja kodin hoidossa mutta silti jäät vaille haluamaasi. Kerta viikkoon ei riitä itselle ja meilläkin välillä tulee fiilis että seksi on avovaimolle pakollinen suoritus. On vaan karu fakta että voi pettää itseänsä seksin kannalta riittämättömässä suhteessa tai pettää naistaan ja hakea tarpeensa muualta. Se miksi näin teen niin haluan pitää lapsen elämän hyvänä ja samalla huolehtia myös oman elämäni laadusta. Kaikkea ei voi saada.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turhautunut isi kirjoitti:
Ymmärrän, että tuntuu paskalta, jos ei pysty toteuttamaan itseään seksuaalisesti. Itse olen vaimoni kanssa ollut 10 vuotta yhdessä, joista kolme vuotta naimisissa. Seksiä on n. kerta kuussa, että siihen nähden saat mielestäni varsin paljon seksiä. Asiat olleet minulla näin ehkä viimeiset 7 vuotta. Nyt meillä on vähän yli vuoden ikäinen, ihana pikku poitsu, eikä vanhemmuus varsinaisesti lisää pariskunnan petipuuhia.
Teillä on kolme lasta ja varmasti ajatukset ovat vaimollasi muuallakin kuin seksissä ruuhkavuosien keskellä. Korona ei varmaan helpota tilannetta myöskään. Toivottavasti saat puhuttua vaimosi kanssa ja saat itsesi näköisemmän seksielämän. Toivottavasti sinulla itselläsi on myös joku kaveri, jonka kanssa pystyt keskustelemaan turhautumisestasi. Usein näissä tilanteissa se, jolla on vähemmän haluja, yleensä aina määrittää ne kertojen määrät - näin myös omassa tilanteessani. Muuta konstia yrittää parantaa tilannetta ei ole kuin puhuminen. Puhuminen ei ole helppoa, mutta yrittää kannattaa silti. Tsemppiä siihen. :)
Tämä seuraava saattaa kirvoittaa negatiivisia viestejä muilta kommentoijilta, mutta kirjoitan silti. Ei ole itsellä ketään kenelle puhua ja pakko "sanoa ääneen" edes johonkin. Ironia on siinä, että omassa tilanteessani puhuminen ei ole tuonut itselleni haluamaani lopputulosta. Elän puutteessa ja seksittömyys tuntuu aivan karmivalta.. Vatsaa kiristää musta solmu, kun edes kirjoitan tätä viestiä. Olen yrittänyt parantaa seksielämääni vaimoni kanssa, on puhuttu ja käyty terapiassa. Olen ostanut leluja, tehnyt enemmän kuin osuuteni kotitöistä, vietän valtavasti aikaa poikani kanssa, pussaan ja kehun vaimoa. Lisäksi olen nyt 30-vuotiaana parhaimmassa fyysisessä kunnossa. Vaimo ei vain kerta kaikkiaan halua. Kerta kuussa on hänelle sopiva määrä ja muu aika menee töiden ja lapsen miettimiseen ja mihin muuhun nyt meneekään. Puhuminen on tuonut itselleni sen tiedon, että vaimon haluttomuus ei johdu oikeastaan mistään yksittäisestä tekijästä ja toisaalta voin olla itseni kanssa rauhassa ja sanoa yrittäneeni. Mutta.. Samaan aikaan halveksin itseäni, koska olen pettänyt vaimoani 5 kertaa seksittömyyden vuoksi. Kaikki eri naisten kanssa, baarista pokaamalla. Jokaiseen kertaan on liittynyt runsas alkoholin käyttö ja olen sillä oikeuttanut tekoni, vaikka todellisuudessa halveksin itseäni niiden takia. Vaimoni ei ole syy, minkä takia olen pettänyt, vaan seksittömyys. Tämä on omanlaisensa paradoksi enkä ole tästä kenellekään kertonut, koska asiaa ei voi kuin tuomita. Täällä sekä muissakin keskustelupalstoilla ehdotetaan herkästi pettämistä tai eroamista jos "se kurja akka ei anna". Asia vaan ei ole todellisuudessa näin yksinkertainen. En mitenkään voi lähteä suhteesta lapsen takia ja pettäminen korventaa sisintä aivan helvetisti. Silti olen pettänyt monta kertaa.
Olen tullut siihen lopputulokseen, että loppujen lopuksi, jos toinen ei oikeasti millään halua ja asiasta on oikeasti puhuttu ja tehty kaikki mahdollinen, ei haluavammalla osapuolella ole oikeastaan mitään vaikutusmahdollisuutta. Seksuaalinen patoutuminen on aivan hirvittävää, jos itse on seksuaalinen ihminen. Ajatus siitä, että nyt kolmekymppisenä seksielämäni parhaimmat ajat ovat takanapäin, on masentava ja musertava. Jos omia haluja voisi jollain lääkkeellä vähentää niin olisin ensimmäisenä ottamassa. Tästä huolimatta perhe-elämääni en aio tuhota enkä aio vaimolleni pettämisestä kertoa. Toisin sanoen, asialle ei voi mitään. Täytyy vaan kestää ja pahimmat paineet purkaa runkkaamalla.
Kuulostaa varmasti kaksinaismoralistiselta kannustaa puhumaan, mutta todeta, ettei itse pysty pettämisestään kertomaan, mikä on varmasti ihan aiheellinen kritiikki.
Juokse kun voit.
Vaikka ethän sä voi. Hyvä kirjoitus, ihan kuin oma tilanteeni. Kaikki muu elämässä menee seksin edelle.
Mä olen tullut siihen tulokseen että kaikille seksi vaan ei ole yhtä iso osa elämää kuin itselle esim. Mitä en ihan ymmärrä, koska omasa parisuhteessani seksi on käytännössä upeaa. Silloin kerran kuussa kuin sitä on. Vaikea käsittää sitä, että niinkin hyvä ja helppo nautinnonlähde ei kiinnosta.
Sisustaminen on tärkeämpää. Face on tärkeämpää, pitää tietää mitä ihmisille kuuluu. Sarjat ovat tärkeitä, telkkaa voi katsoa ja sitten onkin liian väsynyt seksiin. Huoliteltu ulkonäkö on tärkeää myös, ja liikunta. Kaikki muu menee tuon mulle tärkeimmän edelle. Tajuun sen että toinen tarvitsee seksiin syttyäkseen kaiken olevan kunnossa tavalla tai toisella. Joku sellanen tunne siitä että elämä on juuri nyt järjestyksessä ja kaikki on puhdasta ja stressitöntä. Mitä itse en tajua. Seksi on paras tapa rentoutua.
Miksei tämäntyyppisestä naisten haluttomuudesta puhuta enempää? Se olisi toki aika epämuodikas aihe. Eihän kukaan halua tunnustaa sitä ettei seksi oikeasti kiinnosta.
Että ristiriitainen olo itselläkin. Haluaa haluta kumppaniaan, mutta se ei anna siihen tilaisuutta. Muutaman vuoden niukkuudesta kärsimisen jälkeen alkaa miettimään muita vaihtoehtoja.
Siis kaikella rakkaudella, mutta sinä itse valitsit vaimosi. Ilmeisesti hänelle se kerta kuussa on sopiva määrä seksiä. Vähän niin kuin jos itse olisin kova matkustelemaan ja haluaisin käydä kerran kuussa jossain, edes pikkumatkalla. Mutta mieheni taas kokisi, että vaikka matkustelu on hauskaa, niin kerta vuodessa on hänelle riittävästi. Luuletko, että mies nauttisi jos väkisin raahaisin häntä mukaan? Olisiko miehen haluttomuus matkustella suhteemme ongelma? Vai se, että kaksi toisilleen tietyllä alueella sopimatonta ihmistä päätyi yhteen ja ovat kyvyttömiä olemaan yhdessä tavalla, joka toimii täysin kummallekin? Vaihtoehdot taitaa olla että joko sopeudu ja tyydy tai eroa. Valitettavasti elämässä harvoin saa ihan kaikkea.
Iso kysymys onkin, että miksi se muuttui ekan kahden vuoden jälkeen? Alku oli ihan erilaista. Jos tuon olisi tiennyt niin oliskin voinut miettiä että haluaako suhdetta syventää ja muuttaa yhteen.
r. nro 9
Se on ihan tutkittu asia että "rakastuminen" kestää juuripa sen about 2 vuotta. Sen jälkeen ilmeisesti suhde joko kaatuu tai siinä alkaa se rakastamisvaihe, missä toinen on tärkeä, mutta kiinteä osa elämää ja tunteiden palo laantuu, sillä maailmassa on muitakin huomioitavia asioita eikä hormonimyrsky voi kestää ainiaan. Eihän elämästä muuten tulisi mitään kun pitäisi koko ajan haluta ja ikävöidä toista. Tuskin sä itsekään olet vaimoosi samalla tavalla ihastunut enää kuin olit niinä ensimmäisinä vuosina. Haluat nimenomaan seksiä ja haluat sitä häneltä koska et sitä saa. Jos saisit koko ajan, niin sitten olisit todennäköisesti yksi niistä, jotka täälläkin valittaa kun ei niin kiinnostaisi kyntää samaa vakoa vuosikymmeniä putkeen.
Tarinan opetus: älä tee pitäviä sopimuksia sillon kun hormonit hyrrää.
Mielestäni latistat yhden elämässä aika oleellisen asian muotoon "ei sitä kuulukaan olla hormonimyrskyn jälkeen". Haluan seksiä koska se itsessään on mulle niin suuri nautinnon lähde- Ja juurikin oman vaimon kanssa. Olisi aika nurinkurista jos ei saisi haluta puolisoaan koska ei ole enää alkuihastuminen päällä? Niinq että täh? Meinaatko että rakastuneena ei saa haluta enää niin paljon?
Jos saisin koko ajan, niin en todellakaan valittaisi vaan nauttisin elämästä. Seksuaalinen yhteensopivuus on upeaa, rakastamista käytännössä. Ja pirun hauskaa tekemistä sitä paitsi.
Ei kysymys ole siitä etteikö näe mitään muuta maailmassa, mutta seksille on aina aikaa järjestettävissä. Eihän se ole kuin ajankäytön miettimistä. Mitä tärkeämpää esim sun elämässäsi on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No meillä kestänyt pian sen 40 vuotta, ja siis ihan kiima.
Onnea teille. Mutta luuletko että tuo on kovinkin yleistä keskiverto avioliitoissa? Olettaisin että olette kumpikin tahoillanne vahvasti seksuaalisia ihmisiä, ja varmaan nauttisitte seksistä vaikka ette olisi koskaan tavanneet toisianne, mahdollisesti molemmat avioliitoissa joissa ette saisi tarpeeksi usein. Mutta se on kiva juttu jos onnistuu pariutumaan sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa seksuaalisuus on samalla tasolla ja kemia toimii muutenkin. Varmasti on jossain myös onnellinen pariskunta, jotka eivät ole harrastaneet seksiä ollenkaan viimeisen 40 vuoden aikana, koska kumpaakaan ei seksi kiinnosta.
Juu ollaan molemmat tosi "kiimaisia" ja se on meidän onni se, että löydettiin toisemme...
Ja kyllä ymmärrän, että olemme melko harvinainen pariskunta varmasti. Olen naisen sellainen että ei ole juurikaan estoja, ja sekin kai myötävaikuttaa, koska sekään ei kovin tavallista kai ole.
On siis kaikki hyvät asiat puolellamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et osaa/viitsi tyydyttää sitä? Eihän sillon kiinnosta vaan olla sulle antamassa.
Tai et huolehdi ittestäs. Tee kotonakin jotain muuta kuin odota muna pystyssä kuumaa seksiä.
Vierailija kirjoitti:
Et osaa/viitsi tyydyttää sitä? Eihän sillon kiinnosta vaan olla sulle antamassa.
Tai et huolehdi ittestäs. Tee kotonakin jotain muuta kuin odota muna pystyssä kuumaa seksiä.
Tää on se yksinkertainen ehdotus aina. Toihan olisi helppo ratkaista, ja kun tuollaisen heittää niin ei tarvitse miettiä mitään vaikeaa. Jos on niin tyhmä ettei tajua mitkä asiat parisuhteessa on toiselle tärkeitä niin ei tarvitse saadakaan.
Mutta se jos kaikki on ns hyvin, ja silti ei ole seksiä. Haluttomuus on se ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on jotenkin tabu. Se että kaikki eivät tykkää seksistä. Ei varmaan yhtään helpota tilannetta se, että seksuaalisuus tunkee joka puolelta. Ei olisi kiva tunnustaa edes itselleen, saati puolisolleen ettei se oikeesti kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
tee sinä vaimollesi ihanaa seksiä...suuta, kiletä sormia ja kalua..oikein kunnolla. Eiköhän se ala haluta. Peienet lapset toki stressaa, uskon.
Väkisinko sitä pitäisi antaa? En oikein usko ihanaan seksiin raisakauksen yhteydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoitaako nainen 3 lasta ja kodin? Käy ehkä töissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tee sinä vaimollesi ihanaa seksiä...suuta, kiletä sormia ja kalua..oikein kunnolla. Eiköhän se ala haluta. Peienet lapset toki stressaa, uskon.
Väkisinko sitä pitäisi antaa? En oikein usko ihanaan seksiin raisakauksen yhteydessä.
Pirun hyvä heitto. Jos se ei halua minkäänlaista seksiä ni mitä sitten voi tehdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turhautunut isi kirjoitti:
Ymmärrän, että tuntuu paskalta, jos ei pysty toteuttamaan itseään seksuaalisesti. Itse olen vaimoni kanssa ollut 10 vuotta yhdessä, joista kolme vuotta naimisissa. Seksiä on n. kerta kuussa, että siihen nähden saat mielestäni varsin paljon seksiä. Asiat olleet minulla näin ehkä viimeiset 7 vuotta. Nyt meillä on vähän yli vuoden ikäinen, ihana pikku poitsu, eikä vanhemmuus varsinaisesti lisää pariskunnan petipuuhia.
Teillä on kolme lasta ja varmasti ajatukset ovat vaimollasi muuallakin kuin seksissä ruuhkavuosien keskellä. Korona ei varmaan helpota tilannetta myöskään. Toivottavasti saat puhuttua vaimosi kanssa ja saat itsesi näköisemmän seksielämän. Toivottavasti sinulla itselläsi on myös joku kaveri, jonka kanssa pystyt keskustelemaan turhautumisestasi. Usein näissä tilanteissa se, jolla on vähemmän haluja, yleensä aina määrittää ne kertojen määrät - näin myös omassa tilanteessani. Muuta konstia yrittää parantaa tilannetta ei ole kuin puhuminen. Puhuminen ei ole helppoa, mutta yrittää kannattaa silti. Tsemppiä siihen. :)
Tämä seuraava saattaa kirvoittaa negatiivisia viestejä muilta kommentoijilta, mutta kirjoitan silti. Ei ole itsellä ketään kenelle puhua ja pakko "sanoa ääneen" edes johonkin. Ironia on siinä, että omassa tilanteessani puhuminen ei ole tuonut itselleni haluamaani lopputulosta. Elän puutteessa ja seksittömyys tuntuu aivan karmivalta.. Vatsaa kiristää musta solmu, kun edes kirjoitan tätä viestiä. Olen yrittänyt parantaa seksielämääni vaimoni kanssa, on puhuttu ja käyty terapiassa. Olen ostanut leluja, tehnyt enemmän kuin osuuteni kotitöistä, vietän valtavasti aikaa poikani kanssa, pussaan ja kehun vaimoa. Lisäksi olen nyt 30-vuotiaana parhaimmassa fyysisessä kunnossa. Vaimo ei vain kerta kaikkiaan halua. Kerta kuussa on hänelle sopiva määrä ja muu aika menee töiden ja lapsen miettimiseen ja mihin muuhun nyt meneekään. Puhuminen on tuonut itselleni sen tiedon, että vaimon haluttomuus ei johdu oikeastaan mistään yksittäisestä tekijästä ja toisaalta voin olla itseni kanssa rauhassa ja sanoa yrittäneeni. Mutta.. Samaan aikaan halveksin itseäni, koska olen pettänyt vaimoani 5 kertaa seksittömyyden vuoksi. Kaikki eri naisten kanssa, baarista pokaamalla. Jokaiseen kertaan on liittynyt runsas alkoholin käyttö ja olen sillä oikeuttanut tekoni, vaikka todellisuudessa halveksin itseäni niiden takia. Vaimoni ei ole syy, minkä takia olen pettänyt, vaan seksittömyys. Tämä on omanlaisensa paradoksi enkä ole tästä kenellekään kertonut, koska asiaa ei voi kuin tuomita. Täällä sekä muissakin keskustelupalstoilla ehdotetaan herkästi pettämistä tai eroamista jos "se kurja akka ei anna". Asia vaan ei ole todellisuudessa näin yksinkertainen. En mitenkään voi lähteä suhteesta lapsen takia ja pettäminen korventaa sisintä aivan helvetisti. Silti olen pettänyt monta kertaa.
Olen tullut siihen lopputulokseen, että loppujen lopuksi, jos toinen ei oikeasti millään halua ja asiasta on oikeasti puhuttu ja tehty kaikki mahdollinen, ei haluavammalla osapuolella ole oikeastaan mitään vaikutusmahdollisuutta. Seksuaalinen patoutuminen on aivan hirvittävää, jos itse on seksuaalinen ihminen. Ajatus siitä, että nyt kolmekymppisenä seksielämäni parhaimmat ajat ovat takanapäin, on masentava ja musertava. Jos omia haluja voisi jollain lääkkeellä vähentää niin olisin ensimmäisenä ottamassa. Tästä huolimatta perhe-elämääni en aio tuhota enkä aio vaimolleni pettämisestä kertoa. Toisin sanoen, asialle ei voi mitään. Täytyy vaan kestää ja pahimmat paineet purkaa runkkaamalla.
Kuulostaa varmasti kaksinaismoralistiselta kannustaa puhumaan, mutta todeta, ettei itse pysty pettämisestään kertomaan, mikä on varmasti ihan aiheellinen kritiikki.
Juokse kun voit.
Vaikka ethän sä voi. Hyvä kirjoitus, ihan kuin oma tilanteeni. Kaikki muu elämässä menee seksin edelle.
Mä olen tullut siihen tulokseen että kaikille seksi vaan ei ole yhtä iso osa elämää kuin itselle esim. Mitä en ihan ymmärrä, koska omasa parisuhteessani seksi on käytännössä upeaa. Silloin kerran kuussa kuin sitä on. Vaikea käsittää sitä, että niinkin hyvä ja helppo nautinnonlähde ei kiinnosta.
Sisustaminen on tärkeämpää. Face on tärkeämpää, pitää tietää mitä ihmisille kuuluu. Sarjat ovat tärkeitä, telkkaa voi katsoa ja sitten onkin liian väsynyt seksiin. Huoliteltu ulkonäkö on tärkeää myös, ja liikunta. Kaikki muu menee tuon mulle tärkeimmän edelle. Tajuun sen että toinen tarvitsee seksiin syttyäkseen kaiken olevan kunnossa tavalla tai toisella. Joku sellanen tunne siitä että elämä on juuri nyt järjestyksessä ja kaikki on puhdasta ja stressitöntä. Mitä itse en tajua. Seksi on paras tapa rentoutua.
Miksei tämäntyyppisestä naisten haluttomuudesta puhuta enempää? Se olisi toki aika epämuodikas aihe. Eihän kukaan halua tunnustaa sitä ettei seksi oikeasti kiinnosta.
Että ristiriitainen olo itselläkin. Haluaa haluta kumppaniaan, mutta se ei anna siihen tilaisuutta. Muutaman vuoden niukkuudesta kärsimisen jälkeen alkaa miettimään muita vaihtoehtoja.
Siis kaikella rakkaudella, mutta sinä itse valitsit vaimosi. Ilmeisesti hänelle se kerta kuussa on sopiva määrä seksiä. Vähän niin kuin jos itse olisin kova matkustelemaan ja haluaisin käydä kerran kuussa jossain, edes pikkumatkalla. Mutta mieheni taas kokisi, että vaikka matkustelu on hauskaa, niin kerta vuodessa on hänelle riittävästi. Luuletko, että mies nauttisi jos väkisin raahaisin häntä mukaan? Olisiko miehen haluttomuus matkustella suhteemme ongelma? Vai se, että kaksi toisilleen tietyllä alueella sopimatonta ihmistä päätyi yhteen ja ovat kyvyttömiä olemaan yhdessä tavalla, joka toimii täysin kummallekin? Vaihtoehdot taitaa olla että joko sopeudu ja tyydy tai eroa. Valitettavasti elämässä harvoin saa ihan kaikkea.
Iso kysymys onkin, että miksi se muuttui ekan kahden vuoden jälkeen? Alku oli ihan erilaista. Jos tuon olisi tiennyt niin oliskin voinut miettiä että haluaako suhdetta syventää ja muuttaa yhteen.
r. nro 9
Se on ihan tutkittu asia että "rakastuminen" kestää juuripa sen about 2 vuotta. Sen jälkeen ilmeisesti suhde joko kaatuu tai siinä alkaa se rakastamisvaihe, missä toinen on tärkeä, mutta kiinteä osa elämää ja tunteiden palo laantuu, sillä maailmassa on muitakin huomioitavia asioita eikä hormonimyrsky voi kestää ainiaan. Eihän elämästä muuten tulisi mitään kun pitäisi koko ajan haluta ja ikävöidä toista. Tuskin sä itsekään olet vaimoosi samalla tavalla ihastunut enää kuin olit niinä ensimmäisinä vuosina. Haluat nimenomaan seksiä ja haluat sitä häneltä koska et sitä saa. Jos saisit koko ajan, niin sitten olisit todennäköisesti yksi niistä, jotka täälläkin valittaa kun ei niin kiinnostaisi kyntää samaa vakoa vuosikymmeniä putkeen.
Tarinan opetus: älä tee pitäviä sopimuksia sillon kun hormonit hyrrää.
Tarinan opetus: aina voi mieli muuttua. Älä sitoudu pysyvästi mihinkään.
Vaimosi voi olla aseksuaali. Olen itse, mutta en asiasta tiennyt ja ramppasin kaiken maailman "asiantuntijoilla", jotka eivät myöskään koskaan tuoneet mahdollisuutta esille. Kaikenlaisia konsteja halujen herättämiseksi kyllä kokeiltiin siinä määrin, että mielenterveys jo oli koetuksella kun ei mikään auttanut. Löysin sitten itse tietoa aseksuaalisuudesta vasta päälle nelikymppisenä, ja palaset loksahti kohdilleen heti.
Kiltti kun olen (eikä seksi ole minulle vastenmielistä kuten joillekin aseksuaaleille, lähinnä vain vähän rasittava velvollisuus) niin miehelleni olen antanut tai tyydyttänyt hänet muuten, vaikka en itse saa nautintoa. Hän on paras ystäväni ja rakastamme toisiamme, vaikka seksielämämme ei minun takiani mitään räiskyvää olekaan. Olemme molemmat tehneet kompromisseja. Muuten olisimme kai jo eronneet.
Aseksuaalisuudesta ei ole juurikaan puhuttu eikä puhuta vieläkään (kokeile vaikka googlata "miksi en halua seksiä"). Siksi ei voi aseksuaalia oikein syyttääkään, että miksi edes hakeuduit parisuhteeseen. Olen kyllä itseäni syyttänyt, vaikka en minäkään koko asiasta tiennyt kymmeniin vuosiin.
Mielestäni yksi ihan sallittu vaihtoehto suhteessa aseksuaalin kanssa on polysuhde tai että seksuaalinen osapuoli käyttää seksiammattilaisen palveluita. Tietenkin suhteen molempien osapuolten täytyy hyväksyä asia.
minä ratkaisin ongelman siten että ajelin lapsenlikkaa 17v joka piti seksistä sekä muita tuntemiani naisia, koska jos kotona ei kassit tyhjene niin ne väkisinkin tyhjennetään muualla se vaan on kylmä totuus johon pitää tottua vaikka se meneekin oman mukavuusalueen ulkopuolelle. silloin olin joskus viikot keikkatyössä jolloin oli aikaa mys ulkopaikkakunnalla hoidella ns vittuaiset asiat pois päiväjärjestyksestä. elettiin lankapuhelinaikaa jolloin yht otto oli aina kioskista kun sille päälle sattui
En tiedä mikä aloittajan tilanne on, mutta näin lähes haluttomana äiti-ihmisenä minulla suurin syy on se etten saa seksistä itse enää mitään. Mies tyhjentää kassinsa minuun ja kääntää kylkeä. Hyvä jos viimeinen työntö ehtii hiukkasen hyvältä tuntua.
Alue: Seksi
Tämä nyt on ihan Iltalehdestä, mutta kiteyttää asian hyvin:
"Useimmiten meissä herää aluksi mielenkiinto tiettyä ihmistä kohtaan ja tutustumisen myötä myös seksuaalinen himo. Seksin harrastaminen ja läheisyys vapauttavat runsaasti luottamusta herättäviä välittäjäaineita, jotka saavat ihastuksen muuttumaan rakastumiseksi.
Rakastumisreaktio kestää keskimäärin 1,5-2 vuotta. Se, että suhde katkeaa ennen kuin rakastumisreaktio on ohi, johtaa helposti tilanteeseen, jossa ajattelet entistä pakkomielteisemmin rakastumisesi kohdetta.
Toisaalta alkuhuuman hälvennyttyä saatat hämmästyä siitä, miten vähän sinulla ja kumppanillasi on yhteistä. Asiat, jotka suhteen alussa olivat hassuja, voivat ärsyttää. Tai alat nähdä kumppanissa puolia, joilta rakastuminen oli sulkenut silmäsi."
Evoluution kannalta ajateltuna 1,5v:n jälkeen naaras on todennäköisesti jo vähintäänkin paksuna, joten ei ole mitään järkeä enää ylläpitää niinkin raskasta ja kuluttavaa tunneskaalaa mitä rakastuminen tuo tullessaan.