Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Seksi
Vaimo ei halua seksiä! Miksi?
29.01.2021 |
Ollaan oltu naimisissa 3 vuotta ja meillä on 3 lasta. Ollaan 40- ja 38-vuotiaat.
Seksiä on vain noin kerran viikossa ja sekin tuntuu pakonomaiselta vaimon taholta. Haluaisin seksiä mielellään joka päivä ja useamminkin, ja teen aloitteita, mutta vaimo tyrmää ne. Itse hän ei koskaan tee aloitetta.
Haluaisin että vaimo saisi minut tuntemaan ihanaksi, seksikkääksi ja haluttavaksi, mutta kun niin ei käy, ahdistun ja masennun.
Miten saisin vaimon haluamaan seksiä? Olen ihan tavallinen suomalainen mies, eikä minussa omasta mielestäni ole mitään vikaa, vaikkei ulkonäköasiat minua varsinaisesti kiinnostakaan.
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä nämä eivät ole niin yksioikoisia asioita, kuin usein esitetään - ts. ensin on seksiä monesti päivässä ja sitten se vaan loppuu, eikä koskaan palaudu. Ei ainakaan omalla kohdalla. Ja seksin haluamiseen ja haluamattomuuteen voi vaikuttaa myös muut kuin parisuhteeseen liittyvät asiat, paljon on ihan omien korvien välissä.
Me ollaan miehen kanssa vähän päälle nelikymppisiä, yhdessä on oltu liki 15 vuotta. Lapsia on, nuorin on vielä aika pieni. Luonnollisesti seksiä oli suhteen alussa paljon (niin kai se yleensä menee), väliin on mahtunut myös suvantokausia. Viimeinen raskaus meni aika vähillä touhuamisilla, supisteli niin herkästi ettei tuntunut mukavalta. Mies taas ei tunnu saavan hirveästi irti "yksipuolisesta" seksistä. Imetysajat menkkojen alkamiseen asti olivat itselleni melkoista sahara-aikaa, kroppa oli täysin nukuksissa ja jos ihan rehellisiä ollaan, ajattelin välillä että jos joku olisi tullut sanomaan, etten enää koskaan harrastaisi seksiä, se olisi ollut minulle sama kuin jos olisi sanottu, että ulkona sataa. Ihan sama. Vaan kas kun kierto synnytysten jälkeen palautui, palautui muukin toiminta pikkuhiljaa ihan "normaalille" tasolle. Eli seksiä on, kun molemmat sitä haluavat. Joskus perättäisinä päivinä, joskus voi olla pidempi väli ja tunnetusti lapsiperheessä esim. lasten sairastaessa on pakko keskittyä lähinnä nukkumiseen, jos sekään onnistuu kovin hyvin.
Omalla kohdalla haluaminen voi olla joko hyvin suoraviivaista, tai mutkikkaampi prosessi. Toki sitä lähes joka kerta "käynnistyy", kun huomaa että mies on toimintakunnossa ja toki tekee silloin aloitteen. Itsellä asia on paljon korvien välissä, joinain päivinä saattaa ajatella seksiä joka käänteessä ja luonnollisesti on sitten aika valmista tavaraa silloin, kun tilaisuus tulee. Ehkä isoin ongelma tässä asiassa on se, etten itse aina viehäty itsestäni. Olen lastenkin jälkeen ihan ok kunnossa, mutta koska arjessa ei ole yleensä aikaa (eikä jaksamista) urheiluun ja itsensä hoitamiseen niin paljon kuin sitä toivoisi olevan, oma peilikuva jos ei nyt ällötä, niin ei varsinaisesti herätä hurraa-huutoja. Jos itsensä tuntee lähinnä nukkavieruksi mammaksi, ei siinä halut hirveästi hyrrää. Miehelle kelpaa kyllä, tiedän että pitää minua nättinä ja haluttavana. Itse pitäisi kyetä pysymään useammin sillä samalla aaltopituudella.
Eli sulle ei riitä, että miehesi pitää sua haluttavana. Miehesi on kyllä aika pahassa paikassa sun kanssasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä nämä eivät ole niin yksioikoisia asioita, kuin usein esitetään - ts. ensin on seksiä monesti päivässä ja sitten se vaan loppuu, eikä koskaan palaudu. Ei ainakaan omalla kohdalla. Ja seksin haluamiseen ja haluamattomuuteen voi vaikuttaa myös muut kuin parisuhteeseen liittyvät asiat, paljon on ihan omien korvien välissä.
Me ollaan miehen kanssa vähän päälle nelikymppisiä, yhdessä on oltu liki 15 vuotta. Lapsia on, nuorin on vielä aika pieni. Luonnollisesti seksiä oli suhteen alussa paljon (niin kai se yleensä menee), väliin on mahtunut myös suvantokausia. Viimeinen raskaus meni aika vähillä touhuamisilla, supisteli niin herkästi ettei tuntunut mukavalta. Mies taas ei tunnu saavan hirveästi irti "yksipuolisesta" seksistä. Imetysajat menkkojen alkamiseen asti olivat itselleni melkoista sahara-aikaa, kroppa oli täysin nukuksissa ja jos ihan rehellisiä ollaan, ajattelin välillä että jos joku olisi tullut sanomaan, etten enää koskaan harrastaisi seksiä, se olisi ollut minulle sama kuin jos olisi sanottu, että ulkona sataa. Ihan sama. Vaan kas kun kierto synnytysten jälkeen palautui, palautui muukin toiminta pikkuhiljaa ihan "normaalille" tasolle. Eli seksiä on, kun molemmat sitä haluavat. Joskus perättäisinä päivinä, joskus voi olla pidempi väli ja tunnetusti lapsiperheessä esim. lasten sairastaessa on pakko keskittyä lähinnä nukkumiseen, jos sekään onnistuu kovin hyvin.
Omalla kohdalla haluaminen voi olla joko hyvin suoraviivaista, tai mutkikkaampi prosessi. Toki sitä lähes joka kerta "käynnistyy", kun huomaa että mies on toimintakunnossa ja toki tekee silloin aloitteen. Itsellä asia on paljon korvien välissä, joinain päivinä saattaa ajatella seksiä joka käänteessä ja luonnollisesti on sitten aika valmista tavaraa silloin, kun tilaisuus tulee. Ehkä isoin ongelma tässä asiassa on se, etten itse aina viehäty itsestäni. Olen lastenkin jälkeen ihan ok kunnossa, mutta koska arjessa ei ole yleensä aikaa (eikä jaksamista) urheiluun ja itsensä hoitamiseen niin paljon kuin sitä toivoisi olevan, oma peilikuva jos ei nyt ällötä, niin ei varsinaisesti herätä hurraa-huutoja. Jos itsensä tuntee lähinnä nukkavieruksi mammaksi, ei siinä halut hirveästi hyrrää. Miehelle kelpaa kyllä, tiedän että pitää minua nättinä ja haluttavana. Itse pitäisi kyetä pysymään useammin sillä samalla aaltopituudella.
Eli sulle ei riitä, että miehesi pitää sua haluttavana. Miehesi on kyllä aika pahassa paikassa sun kanssasi.
No en nyt sanoisi noinkaan, koska kuten varmaan osasit lukea, seksiä on molempien aloitteesta. Veikkaan kuitenkin, etten ole yksin tuon asian kanssa, että arjessa voi välillä olla vaikea löytää itsestään sitä seksuaalista olentoa. Itsellä fiilis on yleensä korkeimmillaan silloin, kun olen päässyt ihan kunnolla irrottautumaan kotiympyröistä ja koen olevani muutakin kuin "äitiäitiäiti" tai "työminä". Ja kyllä, mies pitää minua haluttavana, mutta ei kai meistä kenenkään minäkuva muodostu täysin jonkun toisen mielipiteiden perusteella?
Alue: Seksi
Mun mielestä nämä eivät ole niin yksioikoisia asioita, kuin usein esitetään - ts. ensin on seksiä monesti päivässä ja sitten se vaan loppuu, eikä koskaan palaudu. Ei ainakaan omalla kohdalla. Ja seksin haluamiseen ja haluamattomuuteen voi vaikuttaa myös muut kuin parisuhteeseen liittyvät asiat, paljon on ihan omien korvien välissä.
Me ollaan miehen kanssa vähän päälle nelikymppisiä, yhdessä on oltu liki 15 vuotta. Lapsia on, nuorin on vielä aika pieni. Luonnollisesti seksiä oli suhteen alussa paljon (niin kai se yleensä menee), väliin on mahtunut myös suvantokausia. Viimeinen raskaus meni aika vähillä touhuamisilla, supisteli niin herkästi ettei tuntunut mukavalta. Mies taas ei tunnu saavan hirveästi irti "yksipuolisesta" seksistä. Imetysajat menkkojen alkamiseen asti olivat itselleni melkoista sahara-aikaa, kroppa oli täysin nukuksissa ja jos ihan rehellisiä ollaan, ajattelin välillä että jos joku olisi tullut sanomaan, etten enää koskaan harrastaisi seksiä, se olisi ollut minulle sama kuin jos olisi sanottu, että ulkona sataa. Ihan sama. Vaan kas kun kierto synnytysten jälkeen palautui, palautui muukin toiminta pikkuhiljaa ihan "normaalille" tasolle. Eli seksiä on, kun molemmat sitä haluavat. Joskus perättäisinä päivinä, joskus voi olla pidempi väli ja tunnetusti lapsiperheessä esim. lasten sairastaessa on pakko keskittyä lähinnä nukkumiseen, jos sekään onnistuu kovin hyvin.
Omalla kohdalla haluaminen voi olla joko hyvin suoraviivaista, tai mutkikkaampi prosessi. Toki sitä lähes joka kerta "käynnistyy", kun huomaa että mies on toimintakunnossa ja toki tekee silloin aloitteen. Itsellä asia on paljon korvien välissä, joinain päivinä saattaa ajatella seksiä joka käänteessä ja luonnollisesti on sitten aika valmista tavaraa silloin, kun tilaisuus tulee. Ehkä isoin ongelma tässä asiassa on se, etten itse aina viehäty itsestäni. Olen lastenkin jälkeen ihan ok kunnossa, mutta koska arjessa ei ole yleensä aikaa (eikä jaksamista) urheiluun ja itsensä hoitamiseen niin paljon kuin sitä toivoisi olevan, oma peilikuva jos ei nyt ällötä, niin ei varsinaisesti herätä hurraa-huutoja. Jos itsensä tuntee lähinnä nukkavieruksi mammaksi, ei siinä halut hirveästi hyrrää. Miehelle kelpaa kyllä, tiedän että pitää minua nättinä ja haluttavana. Itse pitäisi kyetä pysymään useammin sillä samalla aaltopituudella.