Lue keskustelun säännöt.
Antaisitko miehesi lähteä poikien reissulle Leville?
29.01.2021 |
Antaisitko miehesi lähteä poikien reissulle Leville?
Minua hirvittää päästää, mutta en kehtaa estääkään lähtemästä. Pelottaa pettäminen 😔
Kommentit (155)
Joo, jopa kannustaisin, jos saisivat kaveriporukkansa sovittua yhteisen ajankohdan. Eivät ole tehneet moista vuosiin. Olen raskaana puolivälissä ja nyt olisi hyvä hänen päästä tuulettumaan, kun pärjään vielä hyvin toisen lapsemme (ja vatsan) kanssa. Vauvavuodelle en toivo pidempää reissua, mutta aina ei saa, mitä haluaa. Ja tällä viittaan siihen, että mies tekee työtä, jossa joutuu reissaamaan jonkin verran, joten olen tottunut pyörittämään ajoittain arkea itsekseni.
Perheenä vietetään muuten tiivisti aikaa ja reissataan yhdessä, mutta mielestäni on tervettä, että molemmilla on omia juttujaan, se sopii meille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä kyllä perheellisenä tullut mieleenkään lähteä yksin kavereiden kanssa johonkin reissuun. Niinkuin että miksi? Sinkkuna tuli senkin edestä riekuttua.
Ymmärrän, että silloin kun on lapsia, tilanne on toinen, mutta sitä en ymmärrä, miksi lapsettoman pariskunnan pitäisi tehdä kaikki yhdessä. Ainakin meillä on myös erilaisia kiinnostuksen kohteita keskenämme. Minua ei saisi edes kilon palasina jalkapallon MM-kisoihin, puolisolleni se oli kokemus, jota hän oli odottanut pitkään (että ne järjestettäisiin sellaisessa maassa, mihin on edullista matkustaa katsomaan). Miksi ihmeessä olisin kieltänyt häntä lähtemästä kaverinsa kanssa?
Minua kiinnostaa tietyt matkakohteet, joista hän ei ole innostunut (on käynyt ja todennut, ettei kiinnosta lähteä uudestaan). Miksi minun pitäisi luopua niissä käymisestä?
Ja miksi puhut riekkumisesta?
Minä taas en ymmärrä miksi ihmiset ottaa puolison, jonka kanssa ei voi jakaa kaikkia kiinnostuksen kohteitaan. Miksi tyytyä tuollaiseen puolittaiseen suhteeseen?
Kaikkia? Oikeasti? Koska näiden yhteisten seitsemän vuoden aikana molemmat ovat tehneet pari reissua yksin tai kavereiden kanssa, niin suhde on puolittainen? Minun kannattaa erota ja etsiä mies, joka ei ikinä halua matkustaa katselemaan jalkapalloa tai jääkiekkoa eikä ylipäänsä ole kiinnostunut mistään muista asioista kuin niistä mistä minäkin? Ja joka kuuliaisesti ja innoissaan lähtee kaikkiin niihin matkakohteisiin, mihin minäkin?
Jaa-a, enpä taida hyvästä miehestä luopua ja lähteä etsimään ihmistä, jota todennäköisesti ei ole olemassakaan.
No itsepä päätät tyytyä puutteelliseen suhteeseen koska et usko parempaa saavasi.
Tämä tuntuu olevan sinulle kovin ahdistava aihe.
Tänne vaan! Sääntö numero yksi: Jokainen muuttuu sinkuksi Napapiirin yläpuolelle tultaessa 😉
Me täällä jo niin odotellaan 😘
Vierailija kirjoitti:
No pohjoisessa on paljon vähemmän horatsuja, kuin etelässä.
Ehkä vertailukelpoinen riski siis pienempi, kuin tässä esitetty.
Niinkö? Et ole ilmeisesti käynyt keväthangilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä kyllä perheellisenä tullut mieleenkään lähteä yksin kavereiden kanssa johonkin reissuun. Niinkuin että miksi? Sinkkuna tuli senkin edestä riekuttua.
Ymmärrän, että silloin kun on lapsia, tilanne on toinen, mutta sitä en ymmärrä, miksi lapsettoman pariskunnan pitäisi tehdä kaikki yhdessä. Ainakin meillä on myös erilaisia kiinnostuksen kohteita keskenämme. Minua ei saisi edes kilon palasina jalkapallon MM-kisoihin, puolisolleni se oli kokemus, jota hän oli odottanut pitkään (että ne järjestettäisiin sellaisessa maassa, mihin on edullista matkustaa katsomaan). Miksi ihmeessä olisin kieltänyt häntä lähtemästä kaverinsa kanssa?
Minua kiinnostaa tietyt matkakohteet, joista hän ei ole innostunut (on käynyt ja todennut, ettei kiinnosta lähteä uudestaan). Miksi minun pitäisi luopua niissä käymisestä?
Ja miksi puhut riekkumisesta?
Minä taas en ymmärrä miksi ihmiset ottaa puolison, jonka kanssa ei voi jakaa kaikkia kiinnostuksen kohteitaan. Miksi tyytyä tuollaiseen puolittaiseen suhteeseen?
Minä ainakin haluan tehdä asioita myös itsekseni ja muiden kuin puolison kanssa. Kamalaa, jos mies olisi koko ajan änkemässä mukaan joka paikkaan :D Paljon tehdään ja harrastetaan yhdessä, mutta molemmat tarvitsevat ja saavat omaakin aikaa. Olen ollut onnellisesti naimisissa melkein 20 vuotta, eli ei suhteen laadussa tai sitoutumisessakaan voi olla vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksa edes lukea koko ketjua, mutta korvaani särähtää jo tuo "päästäisitkö".
Jos pitää miettiä "päästämisen" kannalta asiaa, ei parisuhde ole kunnossa.
En näköjään lukenut edes otsikkoa kunnolla. Sanahan oli "antaisitko". No pointti ehkä tuli selväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä kyllä perheellisenä tullut mieleenkään lähteä yksin kavereiden kanssa johonkin reissuun. Niinkuin että miksi? Sinkkuna tuli senkin edestä riekuttua.
Ymmärrän, että silloin kun on lapsia, tilanne on toinen, mutta sitä en ymmärrä, miksi lapsettoman pariskunnan pitäisi tehdä kaikki yhdessä. Ainakin meillä on myös erilaisia kiinnostuksen kohteita keskenämme. Minua ei saisi edes kilon palasina jalkapallon MM-kisoihin, puolisolleni se oli kokemus, jota hän oli odottanut pitkään (että ne järjestettäisiin sellaisessa maassa, mihin on edullista matkustaa katsomaan). Miksi ihmeessä olisin kieltänyt häntä lähtemästä kaverinsa kanssa?
Minua kiinnostaa tietyt matkakohteet, joista hän ei ole innostunut (on käynyt ja todennut, ettei kiinnosta lähteä uudestaan). Miksi minun pitäisi luopua niissä käymisestä?
Ja miksi puhut riekkumisesta?
Minä taas en ymmärrä miksi ihmiset ottaa puolison, jonka kanssa ei voi jakaa kaikkia kiinnostuksen kohteitaan. Miksi tyytyä tuollaiseen puolittaiseen suhteeseen?
Kaikkia? Oikeasti? Koska näiden yhteisten seitsemän vuoden aikana molemmat ovat tehneet pari reissua yksin tai kavereiden kanssa, niin suhde on puolittainen? Minun kannattaa erota ja etsiä mies, joka ei ikinä halua matkustaa katselemaan jalkapalloa tai jääkiekkoa eikä ylipäänsä ole kiinnostunut mistään muista asioista kuin niistä mistä minäkin? Ja joka kuuliaisesti ja innoissaan lähtee kaikkiin niihin matkakohteisiin, mihin minäkin?
Jaa-a, enpä taida hyvästä miehestä luopua ja lähteä etsimään ihmistä, jota todennäköisesti ei ole olemassakaan.
No itsepä päätät tyytyä puutteelliseen suhteeseen koska et usko parempaa saavasi.
Tämä tuntuu olevan sinulle kovin ahdistava aihe.
Kaikki suhteet ovat puutteellisia, joissa ei tehdä niinkuin nainen tahtoo.. tuon kirjoittajan mielestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap ja mies ovat näitä noin 20 vuotiaita, jotka ovat seurustelleet on/off-tyyliin pari kuukautta. Menkää vaikka temppareihin testaamaan "suhteenne".
Ketäänhän ei voi omistaa. Sitä paitsi vieraan saaminen monesti syventää omaa suhdetta.
Miksi ylipäänsä pitäisi pitää kynttilää vakan alla? Jokainen ihminen pettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies pettää jos on pettääkseen, onnistuu kyllä kavereiden sauna- ja baarireissuilla. Nimimerkillä sinkkuna vierestä seurannut kun järjestäen kaikki miesten ja varsinkin kunnan miesten saunaillat sisältää kylän sinkkumuijien seuran saksien avauksella tai ilman.
Jos mies ei ole pettävää sorttia niin ei se sitä levilläkään tee vaikka muut kyntäis vieressä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä kyllä perheellisenä tullut mieleenkään lähteä yksin kavereiden kanssa johonkin reissuun. Niinkuin että miksi? Sinkkuna tuli senkin edestä riekuttua.
Ymmärrän, että silloin kun on lapsia, tilanne on toinen, mutta sitä en ymmärrä, miksi lapsettoman pariskunnan pitäisi tehdä kaikki yhdessä. Ainakin meillä on myös erilaisia kiinnostuksen kohteita keskenämme. Minua ei saisi edes kilon palasina jalkapallon MM-kisoihin, puolisolleni se oli kokemus, jota hän oli odottanut pitkään (että ne järjestettäisiin sellaisessa maassa, mihin on edullista matkustaa katsomaan). Miksi ihmeessä olisin kieltänyt häntä lähtemästä kaverinsa kanssa?
Minua kiinnostaa tietyt matkakohteet, joista hän ei ole innostunut (on käynyt ja todennut, ettei kiinnosta lähteä uudestaan). Miksi minun pitäisi luopua niissä käymisestä?
Ja miksi puhut riekkumisesta?
Minä taas en ymmärrä miksi ihmiset ottaa puolison, jonka kanssa ei voi jakaa kaikkia kiinnostuksen kohteitaan. Miksi tyytyä tuollaiseen puolittaiseen suhteeseen?
Kaikkia? Oikeasti? Koska näiden yhteisten seitsemän vuoden aikana molemmat ovat tehneet pari reissua yksin tai kavereiden kanssa, niin suhde on puolittainen? Minun kannattaa erota ja etsiä mies, joka ei ikinä halua matkustaa katselemaan jalkapalloa tai jääkiekkoa eikä ylipäänsä ole kiinnostunut mistään muista asioista kuin niistä mistä minäkin? Ja joka kuuliaisesti ja innoissaan lähtee kaikkiin niihin matkakohteisiin, mihin minäkin?
Jaa-a, enpä taida hyvästä miehestä luopua ja lähteä etsimään ihmistä, jota todennäköisesti ei ole olemassakaan.
No itsepä päätät tyytyä puutteelliseen suhteeseen koska et usko parempaa saavasi.
Tämä tuntuu olevan sinulle kovin ahdistava aihe.
Itse olen hyvässä symbioottisrssa suhteessa 24/7 oman rakkaan mieheni kanssa. Säälittää ei ahdista tuollaiset ihmispoloset, jotka tyytyvät vapaaehtoisesti vähempään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut pari kertaa sinkkuna Levillä, ukkomiehillä ei ole kyllä ollut mitään rajoja..
Nyt toki korona aika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä kyllä perheellisenä tullut mieleenkään lähteä yksin kavereiden kanssa johonkin reissuun. Niinkuin että miksi? Sinkkuna tuli senkin edestä riekuttua.
Ymmärrän, että silloin kun on lapsia, tilanne on toinen, mutta sitä en ymmärrä, miksi lapsettoman pariskunnan pitäisi tehdä kaikki yhdessä. Ainakin meillä on myös erilaisia kiinnostuksen kohteita keskenämme. Minua ei saisi edes kilon palasina jalkapallon MM-kisoihin, puolisolleni se oli kokemus, jota hän oli odottanut pitkään (että ne järjestettäisiin sellaisessa maassa, mihin on edullista matkustaa katsomaan). Miksi ihmeessä olisin kieltänyt häntä lähtemästä kaverinsa kanssa?
Minua kiinnostaa tietyt matkakohteet, joista hän ei ole innostunut (on käynyt ja todennut, ettei kiinnosta lähteä uudestaan). Miksi minun pitäisi luopua niissä käymisestä?
Ja miksi puhut riekkumisesta?
Minä taas en ymmärrä miksi ihmiset ottaa puolison, jonka kanssa ei voi jakaa kaikkia kiinnostuksen kohteitaan. Miksi tyytyä tuollaiseen puolittaiseen suhteeseen?
Kaikkia? Oikeasti? Koska näiden yhteisten seitsemän vuoden aikana molemmat ovat tehneet pari reissua yksin tai kavereiden kanssa, niin suhde on puolittainen? Minun kannattaa erota ja etsiä mies, joka ei ikinä halua matkustaa katselemaan jalkapalloa tai jääkiekkoa eikä ylipäänsä ole kiinnostunut mistään muista asioista kuin niistä mistä minäkin? Ja joka kuuliaisesti ja innoissaan lähtee kaikkiin niihin matkakohteisiin, mihin minäkin?
Jaa-a, enpä taida hyvästä miehestä luopua ja lähteä etsimään ihmistä, jota todennäköisesti ei ole olemassakaan.
No itsepä päätät tyytyä puutteelliseen suhteeseen koska et usko parempaa saavasi.
Tämä tuntuu olevan sinulle kovin ahdistava aihe.
Kaikki suhteet ovat puutteellisia, joissa ei tehdä niinkuin nainen tahtoo.. tuon kirjoittajan mielestä.
Ei vaan täydellisessä suhteessa halutaan aivan vapaaehtoisesti tehdä samoja asioita yhdessä. Myös vapaa hengittäminen sujuu yhdessä. Elämä on yhteistä, eikä tarvetta omiin irtiottoihin ole, koska kaikki on parempaa sen oman kumppanin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en.
1) Meillä ei ole rahaa Levin reissuun
2) Mies on toipuva alkoholisti, tommosella reissulla vaikea pysyä selvänä.
3) Mies ei ole ikinä hiihtänyt, lasketellut tai lumilautaillut, joten mikä järki mennä Leville asti vaan hengaamaan?
4) Ei olisi rahaa kunnon talvkvaatteisiin ja vehkeisiin, ei taida pärjätä samoille kamoilla ku Helsingissä.
Tietysti. Olisin iloinen, jos lähtis.
Enemmän se on kiinni haluaako sinne itse lähteä.
Kyllä ollaan helmikuussa menossa kelkkailemaan, akka tuskin myy minun omistamaani taloa tai heittää kamojani pihalle. Jos haluaa lähteä, niin sitten lähtee.
Sano että saa mennä jos ottaa jonkun lapsistanne mukaan, pojan vanhimmasta päästä.
En jaksa edes lukea koko ketjua, mutta korvaani särähtää jo tuo "päästäisitkö".
Jos pitää miettiä "päästämisen" kannalta asiaa, ei parisuhde ole kunnossa.