Antaisitko miehesi lähteä poikien reissulle Leville?
Antaisitko miehesi lähteä poikien reissulle Leville?
Minua hirvittää päästää, mutta en kehtaa estääkään lähtemästä. Pelottaa pettäminen 😔
Kommentit (155)
Vierailija kirjoitti:
Eipä kyllä perheellisenä tullut mieleenkään lähteä yksin kavereiden kanssa johonkin reissuun. Niinkuin että miksi? Sinkkuna tuli senkin edestä riekuttua.
Ei sen tarvitse olla mitään riekkumista. Miksi ystävien kanssa ei voisi myös käydä reissussa? Ei kaikkea tarvitse tehdä aina yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päästäisin ja on mennytkin. Syystä, että luotan. Pettäjä pettää kyllä muuallakin, vaikka reissussa toki kiinnijäämisriski pienempi, mutta ite kyllä tunnen kumppanini sen verran hyvin, että näkisin jo naamasta, ku ovesta astuu sisään jos ois pettäny :D Ja jos pettäis niin oma on menetyksensä. Lisäyksenä vielä, että menen kyllä iteki tyttöjen reissuille lupia kyselemättä. Molemmilla saa ja pitää olla myös oma elämä, menot ja kaverit.
Höpö höpö. Silloin kun ihminen perustaa perheen, se tarkoittaa sitoutumista perheeseen. Näin varsinkin mikäli niitä lapsia hankitaan. Tämän jälkeen vanhemmilla ei ole mitään omaa elämää, menoja eikä varsinkaan tyttö- ja poikaporukoita. Elämä on perhe-elämää ja perheenä reissataan ,harrastetaan ja tavataan kavereita. Silloin ei enää olla mitään keskenkasvuisia oman navan kaivajia.
Se on juuri näin kuin Justiina kirjoittaa. Perhe tarkoittaa oman elämän kuoppaamista!
Vierailija kirjoitti:
Mies tekee yrittäjänä 50-60 tunnin työviikkoa. Ei suostu pitämään kuin 5 lomapäivää vuodessa. Yrittäjyys on hänellä vapaa valinta. Jos ilmoittaisi lähtevänsä poikaporukalla lomalle olisi selvä mitä tekisin. Varaisin muutoauton sille viikolle. Arki sellaista, että avioero käväisee silloin tällöin mielessä. Jää liikaa minulle vastuuta kaikesta kotiin ja lapsiin liittyvästä oman työn lisäksi.
Härregod kun sinulla onkin rankkaa, kun mies tekee 50-60h tuntia töitä!
Heh, sinä et työnteosta mitään tiedäkkään, jos tuo on paljon. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En päästäisi.
No mitä tapahtuu, jos mies lähtisikin?
Takaisin tultuaan löytää tavaransa pakattuina ja kämpän myynnissä. Omani voin myydä koska haluan.
Teillä taitaa olla harvinaisen huono suhde, jos yhteen reissuun koko suhde kaatuu. Suosittelen eroa jo nyt.
Totta. Suhde on huono, mikäli asettaa kaveriporukan perheensä edelle ja lähtee kumppaninsa mielipiteen tietäen silti jonnekin koronalinkoon rilluttelemaan. Normaalit aikuiset ihmiset eivät toimi niin.
No ajatellaan ettei olisi koronaa, niin haittaisiko sitten?
Kyllä haittaa. Minusta on parempi että kukin valitsee parin, joka arvot ja asenteet sopii siihen omaan elämään. Silloin ei sen toisenkaan mieleen edes juolahda kinuta jotain Levin-matkaa tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päästäisin ja on mennytkin. Syystä, että luotan. Pettäjä pettää kyllä muuallakin, vaikka reissussa toki kiinnijäämisriski pienempi, mutta ite kyllä tunnen kumppanini sen verran hyvin, että näkisin jo naamasta, ku ovesta astuu sisään jos ois pettäny :D Ja jos pettäis niin oma on menetyksensä. Lisäyksenä vielä, että menen kyllä iteki tyttöjen reissuille lupia kyselemättä. Molemmilla saa ja pitää olla myös oma elämä, menot ja kaverit.
Höpö höpö. Silloin kun ihminen perustaa perheen, se tarkoittaa sitoutumista perheeseen. Näin varsinkin mikäli niitä lapsia hankitaan. Tämän jälkeen vanhemmilla ei ole mitään omaa elämää, menoja eikä varsinkaan tyttö- ja poikaporukoita. Elämä on perhe-elämää ja perheenä reissataan ,harrastetaan ja tavataan kavereita. Silloin ei enää olla mitään keskenkasvuisia oman navan kaivajia.
Se on juuri näin kuin Justiina kirjoittaa. Perhe tarkoittaa oman elämän kuoppaamista!
Oma elämä on sen jälkeen sitä perhe-elämää. Tämähän on ihan vapaa valinta. Jos sinulle tuttö-ja poikaporukat ja niiden menot ovat tärkeämpiä kuin perhe-elämä niin aivan vapaasti voit olla hankkimatta perhettä. Ja parempi niin onkin.
joitaki näitä kommentteja lukiessa en ihmettele vaikka teidän miehet pettäiski. V*ttu mitä pirttihirmuja hahahah sääliks käy teidän miehiä huh
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä kyllä perheellisenä tullut mieleenkään lähteä yksin kavereiden kanssa johonkin reissuun. Niinkuin että miksi? Sinkkuna tuli senkin edestä riekuttua.
Ei sen tarvitse olla mitään riekkumista. Miksi ystävien kanssa ei voisi myös käydä reissussa? Ei kaikkea tarvitse tehdä aina yhdessä.
Minkä ihmeen takaisin a aikuisen perheellisenä ihmisen pitäisi päästä yksin kaverien kanssa reissuun. Perheellisellä ihmisellä on se perhe, jonka kanssa reissata.
Vierailija kirjoitti:
Eipä kyllä perheellisenä tullut mieleenkään lähteä yksin kavereiden kanssa johonkin reissuun. Niinkuin että miksi? Sinkkuna tuli senkin edestä riekuttua.
Ymmärrän, että silloin kun on lapsia, tilanne on toinen, mutta sitä en ymmärrä, miksi lapsettoman pariskunnan pitäisi tehdä kaikki yhdessä. Ainakin meillä on myös erilaisia kiinnostuksen kohteita keskenämme. Minua ei saisi edes kilon palasina jalkapallon MM-kisoihin, puolisolleni se oli kokemus, jota hän oli odottanut pitkään (että ne järjestettäisiin sellaisessa maassa, mihin on edullista matkustaa katsomaan). Miksi ihmeessä olisin kieltänyt häntä lähtemästä kaverinsa kanssa?
Minua kiinnostaa tietyt matkakohteet, joista hän ei ole innostunut (on käynyt ja todennut, ettei kiinnosta lähteä uudestaan). Miksi minun pitäisi luopua niissä käymisestä?
Ja miksi puhut riekkumisesta?
Jos luotat mieheesi, niin sitten voi mennä. Mutta olen nähnyt sen Levitouhun, varattuja ja sinkkuja siellä kimpussa on.
Onneksi mun mies on niin fiksu, ettei lähtisi mihinkään reissuun korona-aikana. Muuten kyllä matkustaa kavereittensa kanssa ja minä omieni. Ja tietysti matkustetaan myös yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päästäisin ja on mennytkin. Syystä, että luotan. Pettäjä pettää kyllä muuallakin, vaikka reissussa toki kiinnijäämisriski pienempi, mutta ite kyllä tunnen kumppanini sen verran hyvin, että näkisin jo naamasta, ku ovesta astuu sisään jos ois pettäny :D Ja jos pettäis niin oma on menetyksensä. Lisäyksenä vielä, että menen kyllä iteki tyttöjen reissuille lupia kyselemättä. Molemmilla saa ja pitää olla myös oma elämä, menot ja kaverit.
Höpö höpö. Silloin kun ihminen perustaa perheen, se tarkoittaa sitoutumista perheeseen. Näin varsinkin mikäli niitä lapsia hankitaan. Tämän jälkeen vanhemmilla ei ole mitään omaa elämää, menoja eikä varsinkaan tyttö- ja poikaporukoita. Elämä on perhe-elämää ja perheenä reissataan ,harrastetaan ja tavataan kavereita. Silloin ei enää olla mitään keskenkasvuisia oman navan kaivajia.
Se on juuri näin kuin Justiina kirjoittaa. Perhe tarkoittaa oman elämän kuoppaamista!
Oma elämä on sen jälkeen sitä perhe-elämää. Tämähän on ihan vapaa valinta. Jos sinulle tuttö-ja poikaporukat ja niiden menot ovat tärkeämpiä kuin perhe-elämä niin aivan vapaasti voit olla hankkimatta perhettä. Ja parempi niin onkin.
Ehkä tuossa tarkoitetaan sitä, että vaikka perheestä ja velvoitteista tietysti huolehditaan, niin pakko on jo vapaan hengittämisen takia olla vähän omaakin elämää, harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita. Ei se aina ole niin mustavalkoista, tai ehkä jos elämä on kovin kahlehdittua niin sitten kerrankin tilaisuuden tullessa saattaisi vieras seura kiinnostaa..
Joidenkin mielestä tietysti aivot ovat miehelle tarpeettomat kun yhteen on muutettu..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä kyllä perheellisenä tullut mieleenkään lähteä yksin kavereiden kanssa johonkin reissuun. Niinkuin että miksi? Sinkkuna tuli senkin edestä riekuttua.
Ymmärrän, että silloin kun on lapsia, tilanne on toinen, mutta sitä en ymmärrä, miksi lapsettoman pariskunnan pitäisi tehdä kaikki yhdessä. Ainakin meillä on myös erilaisia kiinnostuksen kohteita keskenämme. Minua ei saisi edes kilon palasina jalkapallon MM-kisoihin, puolisolleni se oli kokemus, jota hän oli odottanut pitkään (että ne järjestettäisiin sellaisessa maassa, mihin on edullista matkustaa katsomaan). Miksi ihmeessä olisin kieltänyt häntä lähtemästä kaverinsa kanssa?
Minua kiinnostaa tietyt matkakohteet, joista hän ei ole innostunut (on käynyt ja todennut, ettei kiinnosta lähteä uudestaan). Miksi minun pitäisi luopua niissä käymisestä?
Ja miksi puhut riekkumisesta?
Minä taas en ymmärrä miksi ihmiset ottaa puolison, jonka kanssa ei voi jakaa kaikkia kiinnostuksen kohteitaan. Miksi tyytyä tuollaiseen puolittaiseen suhteeseen?
Vierailija kirjoitti:
Levillä levitellään
Rukalla runkataan
Mitäs siellä Himoksella tehdään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä kyllä perheellisenä tullut mieleenkään lähteä yksin kavereiden kanssa johonkin reissuun. Niinkuin että miksi? Sinkkuna tuli senkin edestä riekuttua.
Ymmärrän, että silloin kun on lapsia, tilanne on toinen, mutta sitä en ymmärrä, miksi lapsettoman pariskunnan pitäisi tehdä kaikki yhdessä. Ainakin meillä on myös erilaisia kiinnostuksen kohteita keskenämme. Minua ei saisi edes kilon palasina jalkapallon MM-kisoihin, puolisolleni se oli kokemus, jota hän oli odottanut pitkään (että ne järjestettäisiin sellaisessa maassa, mihin on edullista matkustaa katsomaan). Miksi ihmeessä olisin kieltänyt häntä lähtemästä kaverinsa kanssa?
Minua kiinnostaa tietyt matkakohteet, joista hän ei ole innostunut (on käynyt ja todennut, ettei kiinnosta lähteä uudestaan). Miksi minun pitäisi luopua niissä käymisestä?
Ja miksi puhut riekkumisesta?
Minä taas en ymmärrä miksi ihmiset ottaa puolison, jonka kanssa ei voi jakaa kaikkia kiinnostuksen kohteitaan. Miksi tyytyä tuollaiseen puolittaiseen suhteeseen?
Kaikkia? Oikeasti? Koska näiden yhteisten seitsemän vuoden aikana molemmat ovat tehneet pari reissua yksin tai kavereiden kanssa, niin suhde on puolittainen? Minun kannattaa erota ja etsiä mies, joka ei ikinä halua matkustaa katselemaan jalkapalloa tai jääkiekkoa eikä ylipäänsä ole kiinnostunut mistään muista asioista kuin niistä mistä minäkin? Ja joka kuuliaisesti ja innoissaan lähtee kaikkiin niihin matkakohteisiin, mihin minäkin?
Jaa-a, enpä taida hyvästä miehestä luopua ja lähteä etsimään ihmistä, jota todennäköisesti ei ole olemassakaan.
Minulle oli aina ok, että lähtee. Se takaisintulo oli se huono asia siinä, sitä en olisi halunnut.
En päästäisi, koska olen raskaana ja laskettu aika pian, ja olisin kyllä todella loukkaantunut jos hän kehtaisi tässä tilanteessa tuollaista edes ehdottaa. En myöskään päästäisi sen jälkeen, kun vauva on syntynyt, koska miehen tulee auttaa lastenhoidossa.
Ennen kuin tulin raskaaksi (ja varmaan myös sen jälkeen kun lapsi on isompi) niin sai kyllä mennä ystäviensä kanssa mihin halusi, koska luotan mieheeni ja hän on aikuinen ihminen. Viihtyy kyllä enimmäkseen kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päästäisin ja on mennytkin. Syystä, että luotan. Pettäjä pettää kyllä muuallakin, vaikka reissussa toki kiinnijäämisriski pienempi, mutta ite kyllä tunnen kumppanini sen verran hyvin, että näkisin jo naamasta, ku ovesta astuu sisään jos ois pettäny :D Ja jos pettäis niin oma on menetyksensä. Lisäyksenä vielä, että menen kyllä iteki tyttöjen reissuille lupia kyselemättä. Molemmilla saa ja pitää olla myös oma elämä, menot ja kaverit.
Höpö höpö. Silloin kun ihminen perustaa perheen, se tarkoittaa sitoutumista perheeseen. Näin varsinkin mikäli niitä lapsia hankitaan. Tämän jälkeen vanhemmilla ei ole mitään omaa elämää, menoja eikä varsinkaan tyttö- ja poikaporukoita. Elämä on perhe-elämää ja perheenä reissataan ,harrastetaan ja tavataan kavereita. Silloin ei enää olla mitään keskenkasvuisia oman navan kaivajia.
Se on juuri näin kuin Justiina kirjoittaa. Perhe tarkoittaa oman elämän kuoppaamista!
Oma elämä on sen jälkeen sitä perhe-elämää. Tämähän on ihan vapaa valinta. Jos sinulle tuttö-ja poikaporukat ja niiden menot ovat tärkeämpiä kuin perhe-elämä niin aivan vapaasti voit olla hankkimatta perhettä. Ja parempi niin onkin.
Ehkä tuossa tarkoitetaan sitä, että vaikka perheestä ja velvoitteista tietysti huolehditaan, niin pakko on jo vapaan hengittämisen takia olla vähän omaakin elämää, harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita. Ei se aina ole niin mustavalkoista, tai ehkä jos elämä on kovin kahlehdittua niin sitten kerrankin tilaisuuden tullessa saattaisi vieras seura kiinnostaa..
Joidenkin mielestä tietysti aivot ovat miehelle tarpeettomat kun yhteen on muutettu..
Minä en ainakaan haluaisi olla parisuhteessa ihmisen kanssa, joka ei pystyisi hengittämään vapaasti minun seurassani ja joka kaipaa jotain muuta kuin yhteinen perhe ja elämä tarjoaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä kyllä perheellisenä tullut mieleenkään lähteä yksin kavereiden kanssa johonkin reissuun. Niinkuin että miksi? Sinkkuna tuli senkin edestä riekuttua.
Ymmärrän, että silloin kun on lapsia, tilanne on toinen, mutta sitä en ymmärrä, miksi lapsettoman pariskunnan pitäisi tehdä kaikki yhdessä. Ainakin meillä on myös erilaisia kiinnostuksen kohteita keskenämme. Minua ei saisi edes kilon palasina jalkapallon MM-kisoihin, puolisolleni se oli kokemus, jota hän oli odottanut pitkään (että ne järjestettäisiin sellaisessa maassa, mihin on edullista matkustaa katsomaan). Miksi ihmeessä olisin kieltänyt häntä lähtemästä kaverinsa kanssa?
Minua kiinnostaa tietyt matkakohteet, joista hän ei ole innostunut (on käynyt ja todennut, ettei kiinnosta lähteä uudestaan). Miksi minun pitäisi luopua niissä käymisestä?
Ja miksi puhut riekkumisesta?
Minä taas en ymmärrä miksi ihmiset ottaa puolison, jonka kanssa ei voi jakaa kaikkia kiinnostuksen kohteitaan. Miksi tyytyä tuollaiseen puolittaiseen suhteeseen?
Kaikkia? Oikeasti? Koska näiden yhteisten seitsemän vuoden aikana molemmat ovat tehneet pari reissua yksin tai kavereiden kanssa, niin suhde on puolittainen? Minun kannattaa erota ja etsiä mies, joka ei ikinä halua matkustaa katselemaan jalkapalloa tai jääkiekkoa eikä ylipäänsä ole kiinnostunut mistään muista asioista kuin niistä mistä minäkin? Ja joka kuuliaisesti ja innoissaan lähtee kaikkiin niihin matkakohteisiin, mihin minäkin?
Jaa-a, enpä taida hyvästä miehestä luopua ja lähteä etsimään ihmistä, jota todennäköisesti ei ole olemassakaan.
No itsepä päätät tyytyä puutteelliseen suhteeseen koska et usko parempaa saavasi.
Mies tekee yrittäjänä 50-60 tunnin työviikkoa. Ei suostu pitämään kuin 5 lomapäivää vuodessa. Yrittäjyys on hänellä vapaa valinta. Jos ilmoittaisi lähtevänsä poikaporukalla lomalle olisi selvä mitä tekisin. Varaisin muutoauton sille viikolle. Arki sellaista, että avioero käväisee silloin tällöin mielessä. Jää liikaa minulle vastuuta kaikesta kotiin ja lapsiin liittyvästä oman työn lisäksi.