Voisitko jättää aikuisen lapsesi kärsimään yksin hädässä, kriisissä, hirveässä tilanteessa? Ja kieltäytyä auttamasta? Ilkkua vahingoniloisena?

Suku voi olla haitaksi silloin ota etäisyyttä.

Joskus se auttaa.

Suku voi "auttaa" myös väärin perustein.

En, en koskaan. Minä olen valinnut saada lapseni ja olen heidän tukenaan aina. Ehkä siksi olen järkähtämätön tämän asian suhteen, kun minut on hylätty

Tuskin, mutta ehkä riippuu vähän lapsestakin ja siitä minkälaista elämää hän on elänyt ja miten siihen hätään ja kriisiin päätynyt. En varmaan määrääni enempään pystyisi.

En voisi, en milloinkaan. Olen tukena aina ja kaikissa tilanteissa. Minähän hänet tähän maailmaan toinkin.

En ikinä. Aikuinen lapseni on joskus mahdoton valinnoissaan, tekee juuri päinvastoin kun mitä neuvotaan ja ongelmia kasaantuu. Koskaan en voisi jättää häntä pulaan.

Muistan, kun olin jäänyt 18-vuotiaana ilman opiskelupaikkaa, eikä kesätyö jatkunut enää syksyllä. Rahani riitti vuokraan ja laskuihin, mutta ei ruokaan. Toimeentulotukeen en ollut silloin oikeutettu (älkää kysykö miksi, en muista enää, mutta en sitä saanut). Kysyin äidiltäni lainaan 20€, että voisin ostaa makaronia ja porkkanoita kaupasta ja elää niillä sen kuukauden.  

Äiti pyysi minua käymään, ja kun menin, hän ilmoitti ettei ole ollut minun huoltajani viiteentoista vuoteen, ja että aikuisena saisin pärjätä omillani. 

Muistan, kun kävelin äidin luota omaan kotiini ja yritin olla itkemättä kunnes pääsisin kotiin. Siellä sitten huutoitkin ja soitin kaverilleni, joka antoi minulle sen 20€ ja istui vieläpä seuranani sen illan, ettei minun tarvitsisi olla yksin. 

Mun äiti on tällainen. Kun mun mies jätti mut, niin ilkkui ja oli pahansuopa. Kieltäytyi auttamasta myös lapsenlapsiaan ja sanoi, että ei välitä heistä. Olemme edelleen yhteydessä, kun on pakko. Saan kuulla kunniani, jos en pidä yhteyttä (siis kysele hänen kuulumisiaan).  En enää kerro asioistani enkä oikein haluaisikaan olla tekemisissä. 

Äidin puoleinen suku on juuri tuollainen kylmäkiskoinen ja vähättelevä. Äitini taas täysin toista maata. Hän sairasteli pahasti kun olimme pieniä, apua sai anopiltaan, oma äiti vähätteli ja vain potki kylmästi eteenpäin. Nyt kun itsekin sairastan, on äitini korvaamaton enkeli, joka kannustaa ja antaa empatiaa. Hän on täysin oman äitinsä vastakohta. Ei se onneksi aina periydy ja olen itse samanlainen huolehtija ja juttukaveri kaikille jotka sitä tarvitsee. Siskoni on taas kylmää sorttia, eikä ymmärrä jos toisella on vaikeaa.

Tein pätkätöitä ja yritin lukea pääsykokeisiin, ja poikaystäväni oli juuri jäänyt kiinni pettämisestä. Mitä sanoo äitini? "Miksi sinä et voi olla niin kuin sun kaverit? Ne opiskelee, ja toisilla on jo perhekin. Ja mitä sä teet? Et yhtään mitään!"

En edelleenkään ymmärrä, miten kukaan vanhempi voi puhua lapselleen noin. Ja omassa tapauksessa vielä adoptiovanhempi. Ihan kuin ei olisi ollut jo muutenkin paha olo kaikesta, niin sitten tuo yksi vielä tuli, ja heitti vettä myllyyn koska voi. 

Vierailija kirjoitti:

Muistan, kun olin jäänyt 18-vuotiaana ilman opiskelupaikkaa, eikä kesätyö jatkunut enää syksyllä. Rahani riitti vuokraan ja laskuihin, mutta ei ruokaan. Toimeentulotukeen en ollut silloin oikeutettu (älkää kysykö miksi, en muista enää, mutta en sitä saanut). Kysyin äidiltäni lainaan 20€, että voisin ostaa makaronia ja porkkanoita kaupasta ja elää niillä sen kuukauden.  

Äiti pyysi minua käymään, ja kun menin, hän ilmoitti ettei ole ollut minun huoltajani viiteentoista vuoteen, ja että aikuisena saisin pärjätä omillani. 

Muistan, kun kävelin äidin luota omaan kotiini ja yritin olla itkemättä kunnes pääsisin kotiin. Siellä sitten huutoitkin ja soitin kaverilleni, joka antoi minulle sen 20€ ja istui vieläpä seuranani sen illan, ettei minun tarvitsisi olla yksin. 

Tulipa surullinen olo tästä sinun kirjoituksesta. Varmaan muistat tämän silloinkin, jos äitisi joskus on sinulta apua vailla.

Minulla ja miehellä on periaate, että lapsista pidetään huolta niin kauan, että he saavat opiskelut loppuun. Valmistumisen jälkeen heillä on vastuu omasta elämästään, mutta tietenkin me ollaan tiukan paikan tullen turvana mahdollisuuksien mukaan. Kotiin saa aina tulla ja kotona oleminen on lapsille ilmaista. Paha päihderiippuvuus voisi olla asia, jossa meidän apu olisi jotain muuta kuin lapsen toivomaa.

Vierailija kirjoitti:

En, en koskaan. Minä olen valinnut saada lapseni ja olen heidän tukenaan aina. Ehkä siksi olen järkähtämätön tämän asian suhteen, kun minut on hylätty

Minut on myös hylätty. Itsekkäät lapselliset vanhempani teki lapsia vain koska ”kuului” ja kun lapsi täytti 18, potkaistiin kotoa ja hylättiin täysin. Eivät pidä yhteyttä tai halua tavata. Eivät ole nähneet lapsiani koskaan eikä heitä siis kiinnosta olla isovanhempia.

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti on tällainen. Kun mun mies jätti mut, niin ilkkui ja oli pahansuopa. Kieltäytyi auttamasta myös lapsenlapsiaan ja sanoi, että ei välitä heistä. Olemme edelleen yhteydessä, kun on pakko. Saan kuulla kunniani, jos en pidä yhteyttä (siis kysele hänen kuulumisiaan).  En enää kerro asioistani enkä oikein haluaisikaan olla tekemisissä. 

Ihan samanlainen äiti mulla. Mulle on käynyt juuri tuo sama kuin sulle ja äitini vain kriisissäni ilkkui ja ivanauroi. Ovat tehneet meidät lapset perinnöttömäksi ”ihan kiusallaan”, kukaan meistä ei tule saamaan pennin latia. Koko elämäni on kaltoinkohdellut, lapsena oli paljon väkivaltaa.

MIKSI tällainen ihminen tekee lapsia?

Tämä on järkyttävän yleistä. Ja samalla viimeinen tabu. Kukaan ei omalla nimellään voi tästä puhua koska äitimyytin takia syylliseksi leimataan aina se lapsi. Hirviövanhempia on suomi täynnä.

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti on tällainen. Kun mun mies jätti mut, niin ilkkui ja oli pahansuopa. Kieltäytyi auttamasta myös lapsenlapsiaan ja sanoi, että ei välitä heistä. Olemme edelleen yhteydessä, kun on pakko. Saan kuulla kunniani, jos en pidä yhteyttä (siis kysele hänen kuulumisiaan).  En enää kerro asioistani enkä oikein haluaisikaan olla tekemisissä. 

Miksi ihmeessä kyselet kuulumisia äidiltäsi? Kamala ihminen ja vielä esittää vaatimuksia ja pitää otteessaan. Estä koko ihminen elämästäsi

Vierailija kirjoitti:

Muistan, kun olin jäänyt 18-vuotiaana ilman opiskelupaikkaa, eikä kesätyö jatkunut enää syksyllä. Rahani riitti vuokraan ja laskuihin, mutta ei ruokaan. Toimeentulotukeen en ollut silloin oikeutettu (älkää kysykö miksi, en muista enää, mutta en sitä saanut). Kysyin äidiltäni lainaan 20€, että voisin ostaa makaronia ja porkkanoita kaupasta ja elää niillä sen kuukauden.  

Äiti pyysi minua käymään, ja kun menin, hän ilmoitti ettei ole ollut minun huoltajani viiteentoista vuoteen, ja että aikuisena saisin pärjätä omillani. 

Muistan, kun kävelin äidin luota omaan kotiini ja yritin olla itkemättä kunnes pääsisin kotiin. Siellä sitten huutoitkin ja soitin kaverilleni, joka antoi minulle sen 20€ ja istui vieläpä seuranani sen illan, ettei minun tarvitsisi olla yksin. 

Anteeksi, että kysyn, mutta miksi sanoi, ettei ollut ollut huoltaja 15 vuoteen? En tajua, miten oma vanhempi voi jättää pulaan noin :(

Oma isäni oli alkoholisti ja aiheutti kaikenlaisia tilanteita. Mutta tosi paikassa ei olisi ikimaailmassa jättänyt minua pulaan. Todisti sen myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti on tällainen. Kun mun mies jätti mut, niin ilkkui ja oli pahansuopa. Kieltäytyi auttamasta myös lapsenlapsiaan ja sanoi, että ei välitä heistä. Olemme edelleen yhteydessä, kun on pakko. Saan kuulla kunniani, jos en pidä yhteyttä (siis kysele hänen kuulumisiaan).  En enää kerro asioistani enkä oikein haluaisikaan olla tekemisissä. 

Ihan samanlainen äiti mulla. Mulle on käynyt juuri tuo sama kuin sulle ja äitini vain kriisissäni ilkkui ja ivanauroi. Ovat tehneet meidät lapset perinnöttömäksi ”ihan kiusallaan”, kukaan meistä ei tule saamaan pennin latia. Koko elämäni on kaltoinkohdellut, lapsena oli paljon väkivaltaa.

MIKSI tällainen ihminen tekee lapsia?

Pelottavia vanhempia. Mutta lakiosuudet teille lapsille tulee joka tapauksessa, eli seuraavan kerran voitte ivanauraa hänelle, että perinnöttömäksi tekeminen Suomessa on aika mahdotonta. 

En, mutta hyväksikäytölle pitäisi osata laittaa rajat. En ole kokenut, mutta voi olla että olisin omani kohdalla ihan just niin hellämielinen kuin esim. asiakkaani, joiden kohdalla on sellaista että aikuinen lapsi hyväksikäyttää taloudellisesti ja kiristää henkisellä tasolla.

Ilkkua vahingoniloisena, en usko että koskaan. Mutta peli-tai huumeongelmaista voi olla mahdoton auttaa. Ei ole ihan mustavalkoinen aihe. Jos olisin monesti jo auttanut ja aina samat ongelmat tulisi uudestaan, voi olla että olisi käännettävä selkä jossakin vaiheessa. Toivottavasti tällaista tilannetta ei koskaan tule.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti on tällainen. Kun mun mies jätti mut, niin ilkkui ja oli pahansuopa. Kieltäytyi auttamasta myös lapsenlapsiaan ja sanoi, että ei välitä heistä. Olemme edelleen yhteydessä, kun on pakko. Saan kuulla kunniani, jos en pidä yhteyttä (siis kysele hänen kuulumisiaan).  En enää kerro asioistani enkä oikein haluaisikaan olla tekemisissä. 

Miksi ihmeessä kyselet kuulumisia äidiltäsi? Kamala ihminen ja vielä esittää vaatimuksia ja pitää otteessaan. Estä koko ihminen elämästäsi

Samaa mieltä, anna koko akan olla yksin omassa erinomaisuudessaan alkuun vaikka 6 vuotta tai mieluummin koko hänen loppuikänsä. Vaikka onkin olevinaan äiti niin ei ansaitse huomiotasi.

Itse en voisi kuvitella jättäväni omaa jälkikasvuani k*seen ongelmissa, korkeintaan jos hankkisivat päihderiippuvuuden tms. niin apu voisi olla toisenlaista kuin on haluttu..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti on tällainen. Kun mun mies jätti mut, niin ilkkui ja oli pahansuopa. Kieltäytyi auttamasta myös lapsenlapsiaan ja sanoi, että ei välitä heistä. Olemme edelleen yhteydessä, kun on pakko. Saan kuulla kunniani, jos en pidä yhteyttä (siis kysele hänen kuulumisiaan).  En enää kerro asioistani enkä oikein haluaisikaan olla tekemisissä. 

Ihan samanlainen äiti mulla. Mulle on käynyt juuri tuo sama kuin sulle ja äitini vain kriisissäni ilkkui ja ivanauroi. Ovat tehneet meidät lapset perinnöttömäksi ”ihan kiusallaan”, kukaan meistä ei tule saamaan pennin latia. Koko elämäni on kaltoinkohdellut, lapsena oli paljon väkivaltaa.

MIKSI tällainen ihminen tekee lapsia?

Pelottavia vanhempia. Mutta lakiosuudet teille lapsille tulee joka tapauksessa, eli seuraavan kerran voitte ivanauraa hänelle, että perinnöttömäksi tekeminen Suomessa on aika mahdotonta. 

No, äitini tietää tämän lakiosa-asian ja ilmoitti ivanauraen että tulee pitämään huolen siitä että kuolinpesä on niin pieni, että hautajaisten jälkeen lakiosaa el vain jää. Vanhempani lahjoittavat omaisuuttaan koko ajan pois kiusallaan, sisarustensa lapselle. Ihan siksi ettei vaan omat lapset saa mitään.

Luonnehäiriö sillä on melko varmasti, ja kaikin tavoin aina pyrkinyt tuhoamaan ja vahingoittamaan omia lapsiaan.

Joskus oikein jäin pohtimaan mistä se tulee? Se tarve liiskata ja tuhota oma lapsi? Miten voi olla niin pieni ja heikko että saa nautintoa oman lapsen murskaamisesta ja tuhoamisesta?

Emme ole väleissä, tai siis minä en ole. Sehän ei heitä haittaa. Tulee uhkailukirjettä postilaatikkoon ja sukulaisten kautta vaatimuksia ja arvostelua.