Lue keskustelun säännöt.
Kermapeppuiset vanhemmat ätää kärsimässä jos lapsia ei saa iltaisinkin kotoa pois
29.01.2021 |
HARRASTAMAAN.
Olenko ainoa jonka mielestä tuo onruva "huoli lapsista" jotka eivät harrasta, on vain sitä että nämä vanhemmat kärsivät tilanteesta ITSE. Turha tätä on kaunistella.
Näiden asiasta kiukutelleiden vanhempien Itsekkyydestä tuo vinkuminen johtuu, oikeasti hyvät vanhemmat eivät halua riskeerata lastensa loppuiän terveyttä minkään harrastuksen vuoksi. Itsekkäät vanhemmat haluavat lapsistaan eroon, koska eivät kestä yhtä iltaakaan niiden kanssa.
Kommentit (181)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika jännä tulkinta, että lasten harrastukset muka helpottavat vanhempien elämää. Kyllä se on tasan päinvastoin, kun lapsien kuskaamiset, kaikki kulut ja seuratoiminnan edellyttämät velvollisuudet otetaan huomioon. Paljon helpommallahan siinä pääsee, kun muksut notkuvat pelkästään kotosalla!
Mutta kas kun ne lapset tykkäävät harrastuksistaan ja kaipaavat niitä sekä harrastuskavereitaan. Tietenkin nyt mennään ilman harrastuksia, mutta ei se, että asian kanssa on pakko elää tee siitä silti KIVAA. Ymmärrätkö ap ollenkaan eroa kahden asian välillä? Ideaalitilan ja olosuhteisiin tyytymisen?
Olet selvästikin niitä vähäjärkisiä ihmisiä, jotka tekeävät epäsosiaalisuudestaan ja laiskuudestaan hyveen.
Kumpi on helpompaa, opettaa lapsi laskettelemaan vai viedä lapsi laskettelukouluun?
Kumpi on helpompaa, kerätä kavereista ja heidän vanhemmistaan jalkapallojoukkue ja lähteä lapsen kanssa kentälle potkimaan vai viedä lapsi valmiin joukkueen treeneihin?
Kumpi on helpompaa, kokata lapsille ruoka vai viedä lapset ravintolaan syömään?
Kumpi on helpompaa, järjestää kotiin kuvataidekoulun välineet vai viedä lapsi kuvataidekouluun?
Kaikesta tästä on minulla kokemusta, ja väitän että kyllä vanhemmat saavuttavat saman vaatimustason helpommalla, kun vievät lapset kodin ulkopuolelle. Itsekin valitsen mieluummin harrastuskuskauksen, jos se vain lapsen temperamentille sopii.
Nämähän eivät poissulje toisiaan. Päinvastoin. Kuviskoulussa oleva piirtää yms myös kotona. Laskettelukoulyun käynyt laskettelee vapaa-ajallaan. Harva perhe syö kokonaan ja aina ravintolassa.
Olwt sinä kyllä tyhmä.
Älykkääksi ihmiseksi sinä olet hämmästyttävän huono ymmärtämään kysymystä ja vastaamaan siihen. Kumpi on helpompaa?
Helpompaa on jäädä kotiin möllöttelemään. Vain ääliö edes kysyy tätä.
Sitäpaitsi iso osa harrastuksista on sellaisia ettei niitä osaa itse opettaa lapselle.
No niin. Sieltä alkaa tulla totuus tipoittain esiin. En osaa, en jaksa, en viitti. Mutta on se muuten rankkaa tuo harrastuskuskaus.
Minulle sattui esikoiseksi sellainen lapsi, joka ei pitänyt vieraista lapsiryhmistä. Kaikki taidot piti opettaa itse. Ei olisi tullut kuuloonkaan tyrkätä häntä hiihtokouluun tai jalkapallokouluun tai shakkikerhoon. Eikä se möllöttäminen ollut myöskään vaihtoehto. Onneksi nuoremmat lapset ovat olleet toista maata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maailma on kai sitten muuttunut tässä asiassa, eli mielekäs tekeminen on jotenkin enemmän riippuvainen järjestetystä harrastustoiminnasta. Itse kun olin lapsi vuosikymmeniä sitten, niin aika tyypillistä oli sellainen kerran viikossa tapahtuva harrastus, eli partio, pianotunti tjsp. Oli luokkakavereina toki urheilijoita joilla oli treenejä useammin kuin kerran viikossa, mutta eivät he enemmistönä olleet.
Olisihan se kurjaa ollut jos itsellä partio olisi laitettu jäihin, mutta ei se mielekäs tekeminen silloin ollut tuon yhden viikoittaisen harrastuskerran varassa. Enkä siis asunut maalla, vaan ihan isohkossa kaupungissa kerrostalossa.
Niin. Tosi yllättävää maailma muuttuu. Sinä varmaan sitten viestit vieläkin nuotiotulilla, kun et hyväksy sitä, että on keksitty paperi ja sittemmin kännykkä?
Ja ihan tiedoksi, että pääkaupunkiseudulla lapset ei todellakaan ole missään ehjässä kouluputkessa enää, vaan se harrastusporukka (joka tulee eri kouluista, mutta ovat samanmielisiä) on se oma kaveriporukka.
Surullinen ajatus, jos ainoa kaveriporukka on sieltä harrastuksesta. Siellähän toimitaan koko ajan ohjatusti, paitsi ehkä jossain reissussa.
Mulle ainakin kaveruus on lapsena ja nuorena ollut yhdessäoloa. Sille on paljon enemmän tilaa koulussakin kuin harrastuksessa.
Eihän missään ole sanottu että ainoat kaverit olisivat harrastusporukassa.
Minusta tuntuu että juuri ne laiskat vanhemmat, joille lapsen harrastus olisi liian rankka juttu järjestää, yrittävät tilanteen varjolla nostaa nyt itsensä jalustalle.
Ihan hassua.Miten lapsen harrastus voisi olla vanhemmalle liian rankka järjestää? Siis ellei lapsi harrasta Sipoossa sysipimeässä spurgujen keskellä?
Yleensä harrastuksessa juuri on se pointti, että sen järjestää joku muu maksua vastaan.
Ihan se maksu voi olla joillekin vanhemmille liikaa. Joko rahasta on pulaa tai se laitetaan mieluummin johonkin muuhun. Lisäksi harrastukseen vieminen vaatii aina jonkun verran valmistautumista, pitää selvittää mihin lapsi haluaa, miten siihen ilmoittaudutaan ja vielä muistaa ilmoittautua. Sitten pitää järjestää työvuoronsa ja muut menonsa niin, että ehtii viedä lapsen sinne harrastukseen. Eihän nämä normaalille vanhemmalle olekaan rankkoja järjestää ja mielellään lapsensa eteen tekee asioita, mutta kyllä useampilapsisessa perheessä jossa vanhemmat tekee vuorotyötä voi vaatia ihan oikeasti vaivaa että saa ne harrastukset järjestettyä. Harrastuksesta riippuen se ilmoittautuminenkaan ei välttämättä ole semmoinen pikkujuttu että ilmoitetaan vaan harrastukseen ja viedään vaan lapsi paikalle, sitä saattaa joutua olemaan täsmälleen oikeaan aikaan puhelimen/koneen ääressä olemaan valmiina kun ilmoittautuminen alkaa, koska paikat menee hetkessä täyteen. Tai voi olla jopa jotain karsintoja joihin pitää osallistua ensin esim. musiikkiopistoon hakiessa. Hyviä ja huonoja vanhempia on varmasti sekä niissä kodeissa joissa lapset harrastaa että niissä jossa ei harrasta, mutta ei ne harrastukset lapselle ilman mitään vanhempien panosta ilmesty.
Just noin! Mä rukkaan työvuorojani lasten harrastusten mukaan, karsin omista menoistani ja venytän penniä, jotta saavat harrastaa. Samoin tekee mies. Onnellisia ovat mahdollisuudesta ja koulukavereiden lisäksi harrastukset ovat tuoneet heille ihanan kaveripiirin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika jännä tulkinta, että lasten harrastukset muka helpottavat vanhempien elämää. Kyllä se on tasan päinvastoin, kun lapsien kuskaamiset, kaikki kulut ja seuratoiminnan edellyttämät velvollisuudet otetaan huomioon. Paljon helpommallahan siinä pääsee, kun muksut notkuvat pelkästään kotosalla!
Mutta kas kun ne lapset tykkäävät harrastuksistaan ja kaipaavat niitä sekä harrastuskavereitaan. Tietenkin nyt mennään ilman harrastuksia, mutta ei se, että asian kanssa on pakko elää tee siitä silti KIVAA. Ymmärrätkö ap ollenkaan eroa kahden asian välillä? Ideaalitilan ja olosuhteisiin tyytymisen?
Olet selvästikin niitä vähäjärkisiä ihmisiä, jotka tekeävät epäsosiaalisuudestaan ja laiskuudestaan hyveen.
Kumpi on helpompaa, opettaa lapsi laskettelemaan vai viedä lapsi laskettelukouluun?
Kumpi on helpompaa, kerätä kavereista ja heidän vanhemmistaan jalkapallojoukkue ja lähteä lapsen kanssa kentälle potkimaan vai viedä lapsi valmiin joukkueen treeneihin?
Kumpi on helpompaa, kokata lapsille ruoka vai viedä lapset ravintolaan syömään?
Kumpi on helpompaa, järjestää kotiin kuvataidekoulun välineet vai viedä lapsi kuvataidekouluun?
Kaikesta tästä on minulla kokemusta, ja väitän että kyllä vanhemmat saavuttavat saman vaatimustason helpommalla, kun vievät lapset kodin ulkopuolelle. Itsekin valitsen mieluummin harrastuskuskauksen, jos se vain lapsen temperamentille sopii.
Siis nytkö ollaan sitä mieltä että harrastukset ovat turhia ja niitä on vain siksi että vanhemmat eivät viitsi tehdä asioita itse?
Olethan myös opettanut lapsellesi tennistä, ratsastusta, telinevoimistelua, tanssia, karatea, cheer leadingiä, viulunsoittoa, koodausta, balettia ja uimahyppyjä kotona? ETKÖ?? Senkin vätys vanhempi!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika jännä tulkinta, että lasten harrastukset muka helpottavat vanhempien elämää. Kyllä se on tasan päinvastoin, kun lapsien kuskaamiset, kaikki kulut ja seuratoiminnan edellyttämät velvollisuudet otetaan huomioon. Paljon helpommallahan siinä pääsee, kun muksut notkuvat pelkästään kotosalla!
Mutta kas kun ne lapset tykkäävät harrastuksistaan ja kaipaavat niitä sekä harrastuskavereitaan. Tietenkin nyt mennään ilman harrastuksia, mutta ei se, että asian kanssa on pakko elää tee siitä silti KIVAA. Ymmärrätkö ap ollenkaan eroa kahden asian välillä? Ideaalitilan ja olosuhteisiin tyytymisen?
Olet selvästikin niitä vähäjärkisiä ihmisiä, jotka tekeävät epäsosiaalisuudestaan ja laiskuudestaan hyveen.
Kumpi on helpompaa, opettaa lapsi laskettelemaan vai viedä lapsi laskettelukouluun?
Kumpi on helpompaa, kerätä kavereista ja heidän vanhemmistaan jalkapallojoukkue ja lähteä lapsen kanssa kentälle potkimaan vai viedä lapsi valmiin joukkueen treeneihin?
Kumpi on helpompaa, kokata lapsille ruoka vai viedä lapset ravintolaan syömään?
Kumpi on helpompaa, järjestää kotiin kuvataidekoulun välineet vai viedä lapsi kuvataidekouluun?
Kaikesta tästä on minulla kokemusta, ja väitän että kyllä vanhemmat saavuttavat saman vaatimustason helpommalla, kun vievät lapset kodin ulkopuolelle. Itsekin valitsen mieluummin harrastuskuskauksen, jos se vain lapsen temperamentille sopii.
Nämähän eivät poissulje toisiaan. Päinvastoin. Kuviskoulussa oleva piirtää yms myös kotona. Laskettelukoulyun käynyt laskettelee vapaa-ajallaan. Harva perhe syö kokonaan ja aina ravintolassa.
Olwt sinä kyllä tyhmä.
Älykkääksi ihmiseksi sinä olet hämmästyttävän huono ymmärtämään kysymystä ja vastaamaan siihen. Kumpi on helpompaa?
Helpompaa on jäädä kotiin möllöttelemään. Vain ääliö edes kysyy tätä.
Sitäpaitsi iso osa harrastuksista on sellaisia ettei niitä osaa itse opettaa lapselle.
No niin. Sieltä alkaa tulla totuus tipoittain esiin. En osaa, en jaksa, en viitti. Mutta on se muuten rankkaa tuo harrastuskuskaus.
Minulle sattui esikoiseksi sellainen lapsi, joka ei pitänyt vieraista lapsiryhmistä. Kaikki taidot piti opettaa itse. Ei olisi tullut kuuloonkaan tyrkätä häntä hiihtokouluun tai jalkapallokouluun tai shakkikerhoon. Eikä se möllöttäminen ollut myöskään vaihtoehto. Onneksi nuoremmat lapset ovat olleet toista maata.
Niin. En osaa soittaa selloa enkä tanssia K-poppia.
Osaatko sinä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika jännä tulkinta, että lasten harrastukset muka helpottavat vanhempien elämää. Kyllä se on tasan päinvastoin, kun lapsien kuskaamiset, kaikki kulut ja seuratoiminnan edellyttämät velvollisuudet otetaan huomioon. Paljon helpommallahan siinä pääsee, kun muksut notkuvat pelkästään kotosalla!
Mutta kas kun ne lapset tykkäävät harrastuksistaan ja kaipaavat niitä sekä harrastuskavereitaan. Tietenkin nyt mennään ilman harrastuksia, mutta ei se, että asian kanssa on pakko elää tee siitä silti KIVAA. Ymmärrätkö ap ollenkaan eroa kahden asian välillä? Ideaalitilan ja olosuhteisiin tyytymisen?
Olet selvästikin niitä vähäjärkisiä ihmisiä, jotka tekeävät epäsosiaalisuudestaan ja laiskuudestaan hyveen.
Kumpi on helpompaa, opettaa lapsi laskettelemaan vai viedä lapsi laskettelukouluun?
Kumpi on helpompaa, kerätä kavereista ja heidän vanhemmistaan jalkapallojoukkue ja lähteä lapsen kanssa kentälle potkimaan vai viedä lapsi valmiin joukkueen treeneihin?
Kumpi on helpompaa, kokata lapsille ruoka vai viedä lapset ravintolaan syömään?
Kumpi on helpompaa, järjestää kotiin kuvataidekoulun välineet vai viedä lapsi kuvataidekouluun?
Kaikesta tästä on minulla kokemusta, ja väitän että kyllä vanhemmat saavuttavat saman vaatimustason helpommalla, kun vievät lapset kodin ulkopuolelle. Itsekin valitsen mieluummin harrastuskuskauksen, jos se vain lapsen temperamentille sopii.
Siis nytkö ollaan sitä mieltä että harrastukset ovat turhia ja niitä on vain siksi että vanhemmat eivät viitsi tehdä asioita itse?
Olethan myös opettanut lapsellesi tennistä, ratsastusta, telinevoimistelua, tanssia, karatea, cheer leadingiä, viulunsoittoa, koodausta, balettia ja uimahyppyjä kotona? ETKÖ?? Senkin vätys vanhempi!!!
Itse asiassa valtaosaa noista mainitsemistasi on testattu joko perhemallina (aikuinen ja lapsi harkoissa) tai jonkin ystävän opastuksella. Yhtä noista lapsi harrastaa nykyäänkin ammattilaisen ohjauksessa.
Harrastukset eivät ole turhia. Kuten sanoin, itsekin olisin mieluummin vienyt esikoisen jonkun toisen ohjattavaksi. Mutta kun se ei hänelle käynyt, niin piti ottaa asiat omiin käsiin. Kaiken tuon kokeneena ihmetyttää, miten joku pitää kuskausta niin rankkana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika jännä tulkinta, että lasten harrastukset muka helpottavat vanhempien elämää. Kyllä se on tasan päinvastoin, kun lapsien kuskaamiset, kaikki kulut ja seuratoiminnan edellyttämät velvollisuudet otetaan huomioon. Paljon helpommallahan siinä pääsee, kun muksut notkuvat pelkästään kotosalla!
Mutta kas kun ne lapset tykkäävät harrastuksistaan ja kaipaavat niitä sekä harrastuskavereitaan. Tietenkin nyt mennään ilman harrastuksia, mutta ei se, että asian kanssa on pakko elää tee siitä silti KIVAA. Ymmärrätkö ap ollenkaan eroa kahden asian välillä? Ideaalitilan ja olosuhteisiin tyytymisen?
Olet selvästikin niitä vähäjärkisiä ihmisiä, jotka tekeävät epäsosiaalisuudestaan ja laiskuudestaan hyveen.
Kumpi on helpompaa, opettaa lapsi laskettelemaan vai viedä lapsi laskettelukouluun?
Kumpi on helpompaa, kerätä kavereista ja heidän vanhemmistaan jalkapallojoukkue ja lähteä lapsen kanssa kentälle potkimaan vai viedä lapsi valmiin joukkueen treeneihin?
Kumpi on helpompaa, kokata lapsille ruoka vai viedä lapset ravintolaan syömään?
Kumpi on helpompaa, järjestää kotiin kuvataidekoulun välineet vai viedä lapsi kuvataidekouluun?
Kaikesta tästä on minulla kokemusta, ja väitän että kyllä vanhemmat saavuttavat saman vaatimustason helpommalla, kun vievät lapset kodin ulkopuolelle. Itsekin valitsen mieluummin harrastuskuskauksen, jos se vain lapsen temperamentille sopii.
Ei se "opetan kaiken lapselleni itse" ole oikeasti tuollaisten harrastuskielteisten optio. He haluavat selvitä kaikesta mahdollisimman helpolla ja halvalla.
Lisäksi aika harvassa ovat vanhemmat, jotka ovat alan ammattilaisten tasolla kaikessa. Itse en esimerkiksi ole ikinä lasketellut. En ole kuvataiteen ammattilainen, enkä opettaja. Naapurustosta ei löydy jalkapallojoukkueellista lapsia, enkä ole koskaan harrastanut ko. lajia.
Ruuanlaitto itse on kyllä helpompaa ja iisimpää ja halvempaa kuin ravintolaan laittautuminen.
Joka tapauksessa fiksu vanhempi tukee lapsensa monipuolisia harrastuksia. Vaikka niissä ei kehittyisikään ammattilaiseksi, niistä saa taitoja ja kavereita ja oppii kodin ulkopuolista elämää. Erakoituminen pelkästään kotiin on aika huono taito lapsen aikuistumisen kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika jännä tulkinta, että lasten harrastukset muka helpottavat vanhempien elämää. Kyllä se on tasan päinvastoin, kun lapsien kuskaamiset, kaikki kulut ja seuratoiminnan edellyttämät velvollisuudet otetaan huomioon. Paljon helpommallahan siinä pääsee, kun muksut notkuvat pelkästään kotosalla!
Mutta kas kun ne lapset tykkäävät harrastuksistaan ja kaipaavat niitä sekä harrastuskavereitaan. Tietenkin nyt mennään ilman harrastuksia, mutta ei se, että asian kanssa on pakko elää tee siitä silti KIVAA. Ymmärrätkö ap ollenkaan eroa kahden asian välillä? Ideaalitilan ja olosuhteisiin tyytymisen?
Olet selvästikin niitä vähäjärkisiä ihmisiä, jotka tekeävät epäsosiaalisuudestaan ja laiskuudestaan hyveen.
Kumpi on helpompaa, opettaa lapsi laskettelemaan vai viedä lapsi laskettelukouluun?
Kumpi on helpompaa, kerätä kavereista ja heidän vanhemmistaan jalkapallojoukkue ja lähteä lapsen kanssa kentälle potkimaan vai viedä lapsi valmiin joukkueen treeneihin?
Kumpi on helpompaa, kokata lapsille ruoka vai viedä lapset ravintolaan syömään?
Kumpi on helpompaa, järjestää kotiin kuvataidekoulun välineet vai viedä lapsi kuvataidekouluun?
Kaikesta tästä on minulla kokemusta, ja väitän että kyllä vanhemmat saavuttavat saman vaatimustason helpommalla, kun vievät lapset kodin ulkopuolelle. Itsekin valitsen mieluummin harrastuskuskauksen, jos se vain lapsen temperamentille sopii.
Siis nytkö ollaan sitä mieltä että harrastukset ovat turhia ja niitä on vain siksi että vanhemmat eivät viitsi tehdä asioita itse?
Olethan myös opettanut lapsellesi tennistä, ratsastusta, telinevoimistelua, tanssia, karatea, cheer leadingiä, viulunsoittoa, koodausta, balettia ja uimahyppyjä kotona? ETKÖ?? Senkin vätys vanhempi!!!
Itse asiassa valtaosaa noista mainitsemistasi on testattu joko perhemallina (aikuinen ja lapsi harkoissa) tai jonkin ystävän opastuksella. Yhtä noista lapsi harrastaa nykyäänkin ammattilaisen ohjauksessa.
Harrastukset eivät ole turhia. Kuten sanoin, itsekin olisin mieluummin vienyt esikoisen jonkun toisen ohjattavaksi. Mutta kun se ei hänelle käynyt, niin piti ottaa asiat omiin käsiin. Kaiken tuon kokeneena ihmetyttää, miten joku pitää kuskausta niin rankkana.
Minkä kokeneena? Mutä ihmeellistä tuossa on?
Itse olen opetellut jopa kaksi uutta kieltä koska halusin tukea kouluopintoja. Ranskan ja kiinan.
Itse opettanut lukemisen, käsityöt, hiihtämiswn, luistelun, tenniksen, shakin, jopa kangaspuut.
Mutta sitä K-poppia en silti osaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Helsingissä kaupungin kokoomusvihreä linja on avata lasten ja nuorten harrastuspaikat. Niinpä. Huono-osaisten lapset eivät harrasta. On tämä tärkeä asia näille parempiosaisille. Ja saadaan taas uusia tautipesäkkeitä syntymään. win-win kaikille.
No alkaa tätä ketjua lukiessa syntyä käsitys, että lasten tulevaa huono-osaisuutta oikein pohjustetaan, kun lapsen OMAT harrastukset nähdään niin pahana. Partio ja monet kerhot ovat edullista tekemistä lapsille. Lapsi tarvitsee onnistumisen kokemuksia ja tavoitteita, joita harrastukset osaltaan tuovat. Ja se kuntien harrastustuki on pienituloisille hyvä vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä aloittajan kanssa, nyt täällä Jyväskylässä on räjähtänyt käsiin tää korona, lasten keskuudessa levinnyt, eräässä koukussa pienimpien ryhmä karanteenissa, silti ei olla tehty mitään toimenpiteitä asioiden eteen, kukaan ei välitä mistään mitään.
Todella huolestuttavaa, lapset ja nuoret saa harrastaa sumpussa, saavat tehdä mitä tahansa, annetaan vaan koronan levitä, viis väliä sillä että monet pelkää milloin koulut menee taas etäopetukseen!
Älä puhu täyttä paskaa. Tilanne on karannut aikuisten takia. Alaikäisten keskuudessa ei juuri leviä. Altistuneista lapsista ani harva saa tartunnan. Ota selvää asioista äläkä nolaa itseäsi.
Samoin voit vilkaista Varsinais-Suomen grafikkaa tilanteesta! Ketkähän sitä levittää ja missä tilanteissa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika jännä tulkinta, että lasten harrastukset muka helpottavat vanhempien elämää. Kyllä se on tasan päinvastoin, kun lapsien kuskaamiset, kaikki kulut ja seuratoiminnan edellyttämät velvollisuudet otetaan huomioon. Paljon helpommallahan siinä pääsee, kun muksut notkuvat pelkästään kotosalla!
Mutta kas kun ne lapset tykkäävät harrastuksistaan ja kaipaavat niitä sekä harrastuskavereitaan. Tietenkin nyt mennään ilman harrastuksia, mutta ei se, että asian kanssa on pakko elää tee siitä silti KIVAA. Ymmärrätkö ap ollenkaan eroa kahden asian välillä? Ideaalitilan ja olosuhteisiin tyytymisen?
Olet selvästikin niitä vähäjärkisiä ihmisiä, jotka tekeävät epäsosiaalisuudestaan ja laiskuudestaan hyveen.
Kumpi on helpompaa, opettaa lapsi laskettelemaan vai viedä lapsi laskettelukouluun?
Kumpi on helpompaa, kerätä kavereista ja heidän vanhemmistaan jalkapallojoukkue ja lähteä lapsen kanssa kentälle potkimaan vai viedä lapsi valmiin joukkueen treeneihin?
Kumpi on helpompaa, kokata lapsille ruoka vai viedä lapset ravintolaan syömään?
Kumpi on helpompaa, järjestää kotiin kuvataidekoulun välineet vai viedä lapsi kuvataidekouluun?
Kaikesta tästä on minulla kokemusta, ja väitän että kyllä vanhemmat saavuttavat saman vaatimustason helpommalla, kun vievät lapset kodin ulkopuolelle. Itsekin valitsen mieluummin harrastuskuskauksen, jos se vain lapsen temperamentille sopii.
Nämähän eivät poissulje toisiaan. Päinvastoin. Kuviskoulussa oleva piirtää yms myös kotona. Laskettelukoulyun käynyt laskettelee vapaa-ajallaan. Harva perhe syö kokonaan ja aina ravintolassa.
Olwt sinä kyllä tyhmä.
Älykkääksi ihmiseksi sinä olet hämmästyttävän huono ymmärtämään kysymystä ja vastaamaan siihen. Kumpi on helpompaa?
Helpompaa on jäädä kotiin möllöttelemään. Vain ääliö edes kysyy tätä.
Sitäpaitsi iso osa harrastuksista on sellaisia ettei niitä osaa itse opettaa lapselle.
No niin. Sieltä alkaa tulla totuus tipoittain esiin. En osaa, en jaksa, en viitti. Mutta on se muuten rankkaa tuo harrastuskuskaus.
Minulle sattui esikoiseksi sellainen lapsi, joka ei pitänyt vieraista lapsiryhmistä. Kaikki taidot piti opettaa itse. Ei olisi tullut kuuloonkaan tyrkätä häntä hiihtokouluun tai jalkapallokouluun tai shakkikerhoon. Eikä se möllöttäminen ollut myöskään vaihtoehto. Onneksi nuoremmat lapset ovat olleet toista maata.
Niin. En osaa soittaa selloa enkä tanssia K-poppia.
Osaatko sinä?
En. Mutta eräs sukulainen soittaa selloa, ja samoin lapsi nykyään.
Lapsella pitää olla harrastus, millä muuten vanhemmat kehuskelisivat kavereilleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika jännä tulkinta, että lasten harrastukset muka helpottavat vanhempien elämää. Kyllä se on tasan päinvastoin, kun lapsien kuskaamiset, kaikki kulut ja seuratoiminnan edellyttämät velvollisuudet otetaan huomioon. Paljon helpommallahan siinä pääsee, kun muksut notkuvat pelkästään kotosalla!
Mutta kas kun ne lapset tykkäävät harrastuksistaan ja kaipaavat niitä sekä harrastuskavereitaan. Tietenkin nyt mennään ilman harrastuksia, mutta ei se, että asian kanssa on pakko elää tee siitä silti KIVAA. Ymmärrätkö ap ollenkaan eroa kahden asian välillä? Ideaalitilan ja olosuhteisiin tyytymisen?
Olet selvästikin niitä vähäjärkisiä ihmisiä, jotka tekeävät epäsosiaalisuudestaan ja laiskuudestaan hyveen.
Kumpi on helpompaa, opettaa lapsi laskettelemaan vai viedä lapsi laskettelukouluun?
Kumpi on helpompaa, kerätä kavereista ja heidän vanhemmistaan jalkapallojoukkue ja lähteä lapsen kanssa kentälle potkimaan vai viedä lapsi valmiin joukkueen treeneihin?
Kumpi on helpompaa, kokata lapsille ruoka vai viedä lapset ravintolaan syömään?
Kumpi on helpompaa, järjestää kotiin kuvataidekoulun välineet vai viedä lapsi kuvataidekouluun?
Kaikesta tästä on minulla kokemusta, ja väitän että kyllä vanhemmat saavuttavat saman vaatimustason helpommalla, kun vievät lapset kodin ulkopuolelle. Itsekin valitsen mieluummin harrastuskuskauksen, jos se vain lapsen temperamentille sopii.
Nämähän eivät poissulje toisiaan. Päinvastoin. Kuviskoulussa oleva piirtää yms myös kotona. Laskettelukoulyun käynyt laskettelee vapaa-ajallaan. Harva perhe syö kokonaan ja aina ravintolassa.
Olwt sinä kyllä tyhmä.
Älykkääksi ihmiseksi sinä olet hämmästyttävän huono ymmärtämään kysymystä ja vastaamaan siihen. Kumpi on helpompaa?
Helpompaa on jäädä kotiin möllöttelemään. Vain ääliö edes kysyy tätä.
Sitäpaitsi iso osa harrastuksista on sellaisia ettei niitä osaa itse opettaa lapselle.
No niin. Sieltä alkaa tulla totuus tipoittain esiin. En osaa, en jaksa, en viitti. Mutta on se muuten rankkaa tuo harrastuskuskaus.
Minulle sattui esikoiseksi sellainen lapsi, joka ei pitänyt vieraista lapsiryhmistä. Kaikki taidot piti opettaa itse. Ei olisi tullut kuuloonkaan tyrkätä häntä hiihtokouluun tai jalkapallokouluun tai shakkikerhoon. Eikä se möllöttäminen ollut myöskään vaihtoehto. Onneksi nuoremmat lapset ovat olleet toista maata.
Niin. En osaa soittaa selloa enkä tanssia K-poppia.
Osaatko sinä?
En. Mutta eräs sukulainen soittaa selloa, ja samoin lapsi nykyään.
Mikset opetellut? Häpeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika jännä tulkinta, että lasten harrastukset muka helpottavat vanhempien elämää. Kyllä se on tasan päinvastoin, kun lapsien kuskaamiset, kaikki kulut ja seuratoiminnan edellyttämät velvollisuudet otetaan huomioon. Paljon helpommallahan siinä pääsee, kun muksut notkuvat pelkästään kotosalla!
Mutta kas kun ne lapset tykkäävät harrastuksistaan ja kaipaavat niitä sekä harrastuskavereitaan. Tietenkin nyt mennään ilman harrastuksia, mutta ei se, että asian kanssa on pakko elää tee siitä silti KIVAA. Ymmärrätkö ap ollenkaan eroa kahden asian välillä? Ideaalitilan ja olosuhteisiin tyytymisen?
Olet selvästikin niitä vähäjärkisiä ihmisiä, jotka tekeävät epäsosiaalisuudestaan ja laiskuudestaan hyveen.
Kumpi on helpompaa, opettaa lapsi laskettelemaan vai viedä lapsi laskettelukouluun?
Kumpi on helpompaa, kerätä kavereista ja heidän vanhemmistaan jalkapallojoukkue ja lähteä lapsen kanssa kentälle potkimaan vai viedä lapsi valmiin joukkueen treeneihin?
Kumpi on helpompaa, kokata lapsille ruoka vai viedä lapset ravintolaan syömään?
Kumpi on helpompaa, järjestää kotiin kuvataidekoulun välineet vai viedä lapsi kuvataidekouluun?
Kaikesta tästä on minulla kokemusta, ja väitän että kyllä vanhemmat saavuttavat saman vaatimustason helpommalla, kun vievät lapset kodin ulkopuolelle. Itsekin valitsen mieluummin harrastuskuskauksen, jos se vain lapsen temperamentille sopii.
Siis nytkö ollaan sitä mieltä että harrastukset ovat turhia ja niitä on vain siksi että vanhemmat eivät viitsi tehdä asioita itse?
Olethan myös opettanut lapsellesi tennistä, ratsastusta, telinevoimistelua, tanssia, karatea, cheer leadingiä, viulunsoittoa, koodausta, balettia ja uimahyppyjä kotona? ETKÖ?? Senkin vätys vanhempi!!!
Itse asiassa valtaosaa noista mainitsemistasi on testattu joko perhemallina (aikuinen ja lapsi harkoissa) tai jonkin ystävän opastuksella. Yhtä noista lapsi harrastaa nykyäänkin ammattilaisen ohjauksessa.
Harrastukset eivät ole turhia. Kuten sanoin, itsekin olisin mieluummin vienyt esikoisen jonkun toisen ohjattavaksi. Mutta kun se ei hänelle käynyt, niin piti ottaa asiat omiin käsiin. Kaiken tuon kokeneena ihmetyttää, miten joku pitää kuskausta niin rankkana.
Minkä kokeneena? Mutä ihmeellistä tuossa on?
Itse olen opetellut jopa kaksi uutta kieltä koska halusin tukea kouluopintoja. Ranskan ja kiinan.
Itse opettanut lukemisen, käsityöt, hiihtämiswn, luistelun, tenniksen, shakin, jopa kangaspuut.
Mutta sitä K-poppia en silti osaa.
Eikö Youtubessa ole tutoriaaleja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika jännä tulkinta, että lasten harrastukset muka helpottavat vanhempien elämää. Kyllä se on tasan päinvastoin, kun lapsien kuskaamiset, kaikki kulut ja seuratoiminnan edellyttämät velvollisuudet otetaan huomioon. Paljon helpommallahan siinä pääsee, kun muksut notkuvat pelkästään kotosalla!
Mutta kas kun ne lapset tykkäävät harrastuksistaan ja kaipaavat niitä sekä harrastuskavereitaan. Tietenkin nyt mennään ilman harrastuksia, mutta ei se, että asian kanssa on pakko elää tee siitä silti KIVAA. Ymmärrätkö ap ollenkaan eroa kahden asian välillä? Ideaalitilan ja olosuhteisiin tyytymisen?
Olet selvästikin niitä vähäjärkisiä ihmisiä, jotka tekeävät epäsosiaalisuudestaan ja laiskuudestaan hyveen.
Kumpi on helpompaa, opettaa lapsi laskettelemaan vai viedä lapsi laskettelukouluun?
Kumpi on helpompaa, kerätä kavereista ja heidän vanhemmistaan jalkapallojoukkue ja lähteä lapsen kanssa kentälle potkimaan vai viedä lapsi valmiin joukkueen treeneihin?
Kumpi on helpompaa, kokata lapsille ruoka vai viedä lapset ravintolaan syömään?
Kumpi on helpompaa, järjestää kotiin kuvataidekoulun välineet vai viedä lapsi kuvataidekouluun?
Kaikesta tästä on minulla kokemusta, ja väitän että kyllä vanhemmat saavuttavat saman vaatimustason helpommalla, kun vievät lapset kodin ulkopuolelle. Itsekin valitsen mieluummin harrastuskuskauksen, jos se vain lapsen temperamentille sopii.
Nämähän eivät poissulje toisiaan. Päinvastoin. Kuviskoulussa oleva piirtää yms myös kotona. Laskettelukoulyun käynyt laskettelee vapaa-ajallaan. Harva perhe syö kokonaan ja aina ravintolassa.
Olwt sinä kyllä tyhmä.
Älykkääksi ihmiseksi sinä olet hämmästyttävän huono ymmärtämään kysymystä ja vastaamaan siihen. Kumpi on helpompaa?
Helpompaa on jäädä kotiin möllöttelemään. Vain ääliö edes kysyy tätä.
Sitäpaitsi iso osa harrastuksista on sellaisia ettei niitä osaa itse opettaa lapselle.
No niin. Sieltä alkaa tulla totuus tipoittain esiin. En osaa, en jaksa, en viitti. Mutta on se muuten rankkaa tuo harrastuskuskaus.
Minulle sattui esikoiseksi sellainen lapsi, joka ei pitänyt vieraista lapsiryhmistä. Kaikki taidot piti opettaa itse. Ei olisi tullut kuuloonkaan tyrkätä häntä hiihtokouluun tai jalkapallokouluun tai shakkikerhoon. Eikä se möllöttäminen ollut myöskään vaihtoehto. Onneksi nuoremmat lapset ovat olleet toista maata.
Niin. En osaa soittaa selloa enkä tanssia K-poppia.
Osaatko sinä?
En. Mutta eräs sukulainen soittaa selloa, ja samoin lapsi nykyään.
Mikset opetellut? Häpeä.
Miksi olisin? Kahdelle sellolle on aika vähän ohjelmistoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika jännä tulkinta, että lasten harrastukset muka helpottavat vanhempien elämää. Kyllä se on tasan päinvastoin, kun lapsien kuskaamiset, kaikki kulut ja seuratoiminnan edellyttämät velvollisuudet otetaan huomioon. Paljon helpommallahan siinä pääsee, kun muksut notkuvat pelkästään kotosalla!
Mutta kas kun ne lapset tykkäävät harrastuksistaan ja kaipaavat niitä sekä harrastuskavereitaan. Tietenkin nyt mennään ilman harrastuksia, mutta ei se, että asian kanssa on pakko elää tee siitä silti KIVAA. Ymmärrätkö ap ollenkaan eroa kahden asian välillä? Ideaalitilan ja olosuhteisiin tyytymisen?
Olet selvästikin niitä vähäjärkisiä ihmisiä, jotka tekeävät epäsosiaalisuudestaan ja laiskuudestaan hyveen.
Kumpi on helpompaa, opettaa lapsi laskettelemaan vai viedä lapsi laskettelukouluun?
Kumpi on helpompaa, kerätä kavereista ja heidän vanhemmistaan jalkapallojoukkue ja lähteä lapsen kanssa kentälle potkimaan vai viedä lapsi valmiin joukkueen treeneihin?
Kumpi on helpompaa, kokata lapsille ruoka vai viedä lapset ravintolaan syömään?
Kumpi on helpompaa, järjestää kotiin kuvataidekoulun välineet vai viedä lapsi kuvataidekouluun?
Kaikesta tästä on minulla kokemusta, ja väitän että kyllä vanhemmat saavuttavat saman vaatimustason helpommalla, kun vievät lapset kodin ulkopuolelle. Itsekin valitsen mieluummin harrastuskuskauksen, jos se vain lapsen temperamentille sopii.
Siis nytkö ollaan sitä mieltä että harrastukset ovat turhia ja niitä on vain siksi että vanhemmat eivät viitsi tehdä asioita itse?
Olethan myös opettanut lapsellesi tennistä, ratsastusta, telinevoimistelua, tanssia, karatea, cheer leadingiä, viulunsoittoa, koodausta, balettia ja uimahyppyjä kotona? ETKÖ?? Senkin vätys vanhempi!!!
Itse asiassa valtaosaa noista mainitsemistasi on testattu joko perhemallina (aikuinen ja lapsi harkoissa) tai jonkin ystävän opastuksella. Yhtä noista lapsi harrastaa nykyäänkin ammattilaisen ohjauksessa.
Harrastukset eivät ole turhia. Kuten sanoin, itsekin olisin mieluummin vienyt esikoisen jonkun toisen ohjattavaksi. Mutta kun se ei hänelle käynyt, niin piti ottaa asiat omiin käsiin. Kaiken tuon kokeneena ihmetyttää, miten joku pitää kuskausta niin rankkana.
Kyllä siihen saa arki-illat kulumaan täysin, kun kuskailee kahta lasta eri harrastuksiin. Kun muksu esimerkiksi on soittotunnilla, ei kannata tunnin ajaksi lähteä puolen tunnin matkan päähän kotiin eli äidiltä menee tuossa keikassa kaksi tuntia keskellä iltaa.
Ja kun lapsilla on useampi harrastus eri iltoina, niin laske itse.
Jos he puuhailisivat samoja asioita kotona, saisi olla kotona ja löhötä sohvalla.
Mutta minusta ammattilaisen opetus on laadukkaampaa ja samalla lapset oppivat sosiaalisuutta ja toimimista kodin ulkopuolella. Toki he kotonakin harrastavat ja puuhailevat, mutta nuo ovat hyvä lisä. Ja kyllä, lapset ovat itse harrastuksensa valinneet ja tahtovat ihan vapaaehtoisesti niissä käydä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika jännä tulkinta, että lasten harrastukset muka helpottavat vanhempien elämää. Kyllä se on tasan päinvastoin, kun lapsien kuskaamiset, kaikki kulut ja seuratoiminnan edellyttämät velvollisuudet otetaan huomioon. Paljon helpommallahan siinä pääsee, kun muksut notkuvat pelkästään kotosalla!
Mutta kas kun ne lapset tykkäävät harrastuksistaan ja kaipaavat niitä sekä harrastuskavereitaan. Tietenkin nyt mennään ilman harrastuksia, mutta ei se, että asian kanssa on pakko elää tee siitä silti KIVAA. Ymmärrätkö ap ollenkaan eroa kahden asian välillä? Ideaalitilan ja olosuhteisiin tyytymisen?
Olet selvästikin niitä vähäjärkisiä ihmisiä, jotka tekeävät epäsosiaalisuudestaan ja laiskuudestaan hyveen.
Kumpi on helpompaa, opettaa lapsi laskettelemaan vai viedä lapsi laskettelukouluun?
Kumpi on helpompaa, kerätä kavereista ja heidän vanhemmistaan jalkapallojoukkue ja lähteä lapsen kanssa kentälle potkimaan vai viedä lapsi valmiin joukkueen treeneihin?
Kumpi on helpompaa, kokata lapsille ruoka vai viedä lapset ravintolaan syömään?
Kumpi on helpompaa, järjestää kotiin kuvataidekoulun välineet vai viedä lapsi kuvataidekouluun?
Kaikesta tästä on minulla kokemusta, ja väitän että kyllä vanhemmat saavuttavat saman vaatimustason helpommalla, kun vievät lapset kodin ulkopuolelle. Itsekin valitsen mieluummin harrastuskuskauksen, jos se vain lapsen temperamentille sopii.
Nämähän eivät poissulje toisiaan. Päinvastoin. Kuviskoulussa oleva piirtää yms myös kotona. Laskettelukoulyun käynyt laskettelee vapaa-ajallaan. Harva perhe syö kokonaan ja aina ravintolassa.
Olwt sinä kyllä tyhmä.
Älykkääksi ihmiseksi sinä olet hämmästyttävän huono ymmärtämään kysymystä ja vastaamaan siihen. Kumpi on helpompaa?
Helpompaa on jäädä kotiin möllöttelemään. Vain ääliö edes kysyy tätä.
Sitäpaitsi iso osa harrastuksista on sellaisia ettei niitä osaa itse opettaa lapselle.
No niin. Sieltä alkaa tulla totuus tipoittain esiin. En osaa, en jaksa, en viitti. Mutta on se muuten rankkaa tuo harrastuskuskaus.
Minulle sattui esikoiseksi sellainen lapsi, joka ei pitänyt vieraista lapsiryhmistä. Kaikki taidot piti opettaa itse. Ei olisi tullut kuuloonkaan tyrkätä häntä hiihtokouluun tai jalkapallokouluun tai shakkikerhoon. Eikä se möllöttäminen ollut myöskään vaihtoehto. Onneksi nuoremmat lapset ovat olleet toista maata.
Niin. En osaa soittaa selloa enkä tanssia K-poppia.
Osaatko sinä?
En. Mutta eräs sukulainen soittaa selloa, ja samoin lapsi nykyään.
Mikset opetellut? Häpeä.
Miksi olisin? Kahdelle sellolle on aika vähän ohjelmistoa.
Ei saa laiskotella. Sävellä se ohjelmisto, saatana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika jännä tulkinta, että lasten harrastukset muka helpottavat vanhempien elämää. Kyllä se on tasan päinvastoin, kun lapsien kuskaamiset, kaikki kulut ja seuratoiminnan edellyttämät velvollisuudet otetaan huomioon. Paljon helpommallahan siinä pääsee, kun muksut notkuvat pelkästään kotosalla!
Mutta kas kun ne lapset tykkäävät harrastuksistaan ja kaipaavat niitä sekä harrastuskavereitaan. Tietenkin nyt mennään ilman harrastuksia, mutta ei se, että asian kanssa on pakko elää tee siitä silti KIVAA. Ymmärrätkö ap ollenkaan eroa kahden asian välillä? Ideaalitilan ja olosuhteisiin tyytymisen?
Olet selvästikin niitä vähäjärkisiä ihmisiä, jotka tekeävät epäsosiaalisuudestaan ja laiskuudestaan hyveen.
Kumpi on helpompaa, opettaa lapsi laskettelemaan vai viedä lapsi laskettelukouluun?
Kumpi on helpompaa, kerätä kavereista ja heidän vanhemmistaan jalkapallojoukkue ja lähteä lapsen kanssa kentälle potkimaan vai viedä lapsi valmiin joukkueen treeneihin?
Kumpi on helpompaa, kokata lapsille ruoka vai viedä lapset ravintolaan syömään?
Kumpi on helpompaa, järjestää kotiin kuvataidekoulun välineet vai viedä lapsi kuvataidekouluun?
Kaikesta tästä on minulla kokemusta, ja väitän että kyllä vanhemmat saavuttavat saman vaatimustason helpommalla, kun vievät lapset kodin ulkopuolelle. Itsekin valitsen mieluummin harrastuskuskauksen, jos se vain lapsen temperamentille sopii.
Nämähän eivät poissulje toisiaan. Päinvastoin. Kuviskoulussa oleva piirtää yms myös kotona. Laskettelukoulyun käynyt laskettelee vapaa-ajallaan. Harva perhe syö kokonaan ja aina ravintolassa.
Olwt sinä kyllä tyhmä.
Älykkääksi ihmiseksi sinä olet hämmästyttävän huono ymmärtämään kysymystä ja vastaamaan siihen. Kumpi on helpompaa?
Helpompaa on jäädä kotiin möllöttelemään. Vain ääliö edes kysyy tätä.
Sitäpaitsi iso osa harrastuksista on sellaisia ettei niitä osaa itse opettaa lapselle.
No niin. Sieltä alkaa tulla totuus tipoittain esiin. En osaa, en jaksa, en viitti. Mutta on se muuten rankkaa tuo harrastuskuskaus.
Minulle sattui esikoiseksi sellainen lapsi, joka ei pitänyt vieraista lapsiryhmistä. Kaikki taidot piti opettaa itse. Ei olisi tullut kuuloonkaan tyrkätä häntä hiihtokouluun tai jalkapallokouluun tai shakkikerhoon. Eikä se möllöttäminen ollut myöskään vaihtoehto. Onneksi nuoremmat lapset ovat olleet toista maata.
Niin. En osaa soittaa selloa enkä tanssia K-poppia.
Osaatko sinä?
En. Mutta eräs sukulainen soittaa selloa, ja samoin lapsi nykyään.
Mikset opetellut? Häpeä.
Miksi olisin? Kahdelle sellolle on aika vähän ohjelmistoa.
Ei saa laiskotella. Sävellä se ohjelmisto, saatana.
Itse asiassa sukulainen on sovittanut jotain juttuja. Joten ehkä minut voi tässä asiassa vapauttaa.
Pliis. Älkää nyt hyvät ihmiset viitsikö esittää, että kotonaolijat ovat yleisesti ottaen niitä aktiivisimpia perheitä, joissa arvostetaan yhdessäoloa ja opetellaan yhdessä kaikkea mahdollista. Toki juu aina löytyy joku perhe, jossa opetellaan riippuliitoa, balettia, mandariinikiina, intialaista kokkausta, poikkihuilun soittamista ja shakkia yhdessä, mutta ihan tosi nyt.
Joku raja nyt tähän bullshittiinki, vaikka hyvät naurut saikin :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppohan se kuskailla ja istua sitten esim. jäähallin katsomossa surffaamassa puhelimella ja juoruamassa muiden mammojen kanssa. Paljon vaikeampaa olisi keksiä itse sitä tekemistä ja vielä jopa osallistua siihen lapsen kanssa. Joten turha esittää uhrautuvaa. Kyllä se on vaan sitä, että laiskat ja itsekkäöt vanhemmat ulkoistavat lapsensa ohjattuun harrastustoimintaa, koska oma viitseliäisyys ja mielenkiinto ei riitä lapsen kanssa tekemiseen. Esim. naapurini oli ihan kauhuissaan kun poikansa uhkasi lopettaa kiekkoharrastuksen, koska sittenhän se olisi iltaisin kotona. Kaveri kun on niin hankala, ettei sitä jaksa.
Jep. Kyllä se on just niin, että jokaiselle 15- vuotiaalle se oma äiskä on just se juttu. Ei ne oikeeasti haluu nähdä kavereita vaan olla mamman kanssa.
Mutta kun ei se mamma veny. Kun jujutsua harrastava kundi heittää kaveria ilmapatjalle olohuoneessa, niin kyllähän sen kaverin voisi heittää pihalle ja ottaa mamman tilalle. Mutta, ei se itsekäs mamma tähän suostu.
Meinaat siis suorittavaa super-mutsia, jonka mielestä kaikki muut ovat kermaperseitä. Itse hän kuokkisi tarpeen tullen vaikka suot pelloksi ja rakentaisi kaatamistaan männyistä linnan.
Aloittaja tässä näitä rajalinjoja vetää tyyliin ”kyllä on kotona hyvä olla”. Pelataan lautapelejä, kolataan pihaa ja leivotaan pullaa teinien kanssa. Tässä vapauttamiseasa on hyvin vahvasti kyse kymmenistä joukkueurheilulajeista, kunnon ylläpidosta ja liikunnallisesta elämäntavasta. Mä voin suorilta käsin sanoa, etten pysty hiihtämään lapseni kanssa helsingin keskuspuistossa 10 kilometrin lenkkiä. Luistelemaan voin lähteä, mutta usein jäät ovat kunnossa vain ruuhkaisilla kaupungin jääkentillä. Kyse ei ole mistään helpolla pääsemisestä. Elämäntyylit eivät vain kohtaa aloittajan jälkikasvulla ja niillä, joille liikunta ja urheilu on vakiintunut elämäntapa.