Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kermapeppuiset vanhemmat ätää kärsimässä jos lapsia ei saa iltaisinkin kotoa pois

Vierailija
29.01.2021 |

HARRASTAMAAN.

Olenko ainoa jonka mielestä tuo onruva "huoli lapsista" jotka eivät harrasta, on vain sitä että nämä vanhemmat kärsivät tilanteesta ITSE. Turha tätä on kaunistella.

Näiden asiasta kiukutelleiden vanhempien Itsekkyydestä tuo vinkuminen johtuu, oikeasti hyvät vanhemmat eivät halua riskeerata lastensa loppuiän terveyttä minkään harrastuksen vuoksi. Itsekkäät vanhemmat haluavat lapsistaan eroon, koska eivät kestä yhtä iltaakaan niiden kanssa.

Kommentit (181)

Vierailija
161/181 |
29.01.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

No tää tilannehan ei ole AIKUISEN näkökulmasta muuttunut mihinkään. Ennen kuskattiin treeneihin, nyt kuskataan luistinradalle, laskettelemaan tai mennään ylläpitämään kuntoa metsään. Ei lapsia sinne kaupungin metsiin yksin päästetä. Kaikilla aikuisilla on varmasti myös omia harrastuksia, mutta kyllä ne lapset harrastuksineen ovat etusijalla.

Minne lapsi päästetään yksin nyt varmaan riippuu myös lapsen iästä. Kyllä meillä yli 10- vuotiaat lapset ovat saaneet ulkiolla lähialueilla vapaasti jo ennen koronaa. Esim. Espoon keskuspuisto on meiltä vähän reilun kilometrin päässä ja mm. siellä ulkoilevat ihan itse. 

Vierailija
162/181 |
29.01.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maailma on kai sitten muuttunut tässä asiassa, eli mielekäs tekeminen on jotenkin enemmän riippuvainen järjestetystä harrastustoiminnasta. Itse kun olin lapsi vuosikymmeniä sitten, niin aika tyypillistä oli sellainen kerran viikossa tapahtuva harrastus, eli partio, pianotunti tjsp. Oli luokkakavereina toki urheilijoita joilla oli treenejä useammin kuin kerran viikossa, mutta eivät he enemmistönä olleet. 

Olisihan se kurjaa ollut jos itsellä partio olisi laitettu jäihin, mutta ei se mielekäs tekeminen silloin ollut tuon yhden viikoittaisen harrastuskerran varassa. Enkä siis asunut maalla, vaan ihan isohkossa kaupungissa kerrostalossa. 

Niin. Tosi yllättävää maailma muuttuu. Sinä varmaan sitten viestit vieläkin nuotiotulilla, kun et hyväksy sitä, että on keksitty paperi ja sittemmin kännykkä?

Ja ihan tiedoksi, että pääkaupunkiseudulla lapset ei todellakaan ole missään ehjässä kouluputkessa enää, vaan se harrastusporukka (joka tulee eri kouluista, mutta ovat samanmielisiä) on se oma kaveriporukka.

Surullinen ajatus, jos ainoa kaveriporukka on sieltä harrastuksesta. Siellähän toimitaan koko ajan ohjatusti, paitsi ehkä jossain reissussa.

Mulle ainakin kaveruus on lapsena ja nuorena ollut yhdessäoloa. Sille on paljon enemmän tilaa koulussakin kuin harrastuksessa.

Eihän missään ole sanottu että ainoat kaverit olisivat harrastusporukassa.

Minusta tuntuu että juuri ne laiskat vanhemmat, joille lapsen harrastus olisi liian rankka juttu järjestää, yrittävät tilanteen varjolla nostaa nyt itsensä jalustalle.

Ihan hassua.

Miten lapsen harrastus voisi olla vanhemmalle liian rankka järjestää? Siis ellei lapsi harrasta Sipoossa sysipimeässä spurgujen keskellä?

Yleensä harrastuksessa juuri on se pointti, että sen järjestää joku muu maksua vastaan.

Tai sitten myös itse osallistuvat, eli valmentavat, huoltavat, toimivat jojoina jne (urheilua tarkoitan). Tai opettavat musiikkia, partioita, teatteria.... näitä on todella paljon. On aika marginaalinen porukka joka ei muuta tee kuin metsäretkiä, ja heitä vtuttaa kun muut tekee. Mitä nämä asiat teille edes kuuluvat?

Äsken oli puhe vanhemmista, jotka kuskaavat lapsiaan Sipoon korpeen, ja nyt sulavasti maalitolpat siirtyivät talkootyöhön.

Toki urheiluseuroissa on paljon vapaaehtoisia, ja se on hienoa. Mutta enpä ole koskaan kuullut vapaaehtoisesta vanhemmasta, joka opettaisi musiikkia lapsille. Suomessa on siinä suhteessa ainutlaatuinen systeemi, että täällä ihan pienetkin lapset saavat musiikinopetuksensa ammattilaisilta. Toki vanhemmille jää kotiharjoittelun vaiva, mutta sitä ei varmaankaan lasketa kun pyllyn voi pitää sohvassa.

Minua ei kiinnosta tunnetko sinä ketään tällaista. Itse tunnen. On myös ammattilaisia, jotka tekevät vapaaehtoistyötä.

Tämä kiinnostaa minua kovasti, sillä itsekin osaisin musiikkia sen verran että voisin alkeita opettaa. Missä tällaista työtä tehdään?

No esim mun lapsen kaverin äidin veli on kitaristi. Hän on opettanut paitsi sille siskontytölleen, myös tämän kavereille kitaransoittoa.

Monet on laittaneet myös ihan koululle tiedotteen, että tarjoavat tällaista vapaaehtoispanosta.

Ahaa, ymmärrän. Sitten minäkin olen vapaaehtoistyöläinen. Olen tähän asti ajatellut olevani ihan tavallinen laiska mamma, joka laulelee ja soittaa pianoa lasten ja välillä näiden kavereiden kanssa.

Edelleen kyllä lasken tämän ihan siksi tavalliseksi kotielämäksi. Ehkä tämä on juuri se ongelma, mitä tässä ketjussa ei ymmärretä tai haluta ymmärtää, toisten arki on erilaista kuin toisten. Siellä kotonakin voi tehdä yhtä sun toista.

Ei se että laulele sitä sun tätä tee siitä sun touhustasi vielä opettamista.

Ja harvalla Helsingissä on esim hevosia kotona, eikä meilläkään ole esim teatterilavaa.

En asu Helsingissä, mutta kaverillani oikeasti on hevosia. Joskus ovat omat lapseni olleet siellä selässä, ja ovat olleet aivan ikionnellisia, vaikka kyseessä oli vierailu eikä oikea harrastus.

Samoin kaverien lapset ovat aivan tyytyväisenä soitelleet ja laulelleet meillä. Laulut ja soittimet ovat samoja kuin muskarissa, enkä näe että itsekään olisin mitenkään surkea ollut. Tunteja en ole alkanut pitää, koska se on mielestäni ammattipedagogin työtä, enkä muutenkaan ymmärrä vapaa-ajan vietolla rahastamista.

Toki sitten erikseen tavoitteellinen harrastaminen, mutta ainakin pienemmät lapset näin pikkukaupungissa voivat tehdä yhtä sun toista ”kotona maaten”.

Mikäs siinä. Toisaalta jos lapsen putämän puuhastelun osalta on tarjolla huippuopetusta, miksi sitä ei hyödyntäisi? Niin syntyy uusia kapellimestareita ja ballerinoja. Jos rahkeet eivät riitä, usein harrastus jatkuu kevyemmällä tasolla. Epäonnistumisen kokemukset ovat nuorelle myös hyväksi ja kasvattavat. Sitten kohti uutta

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
163/181 |
29.01.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Se ettei itsellä ole rahaa tai resursseja kuskaukseen, ei tee harrastamisesta jotain, mitä täytyy vastustaa.

Minä en oikein ymmärrä tuota rahavinkunaa. Noin yleisellä tasolla: mitä kalliimmalla alueella asut, sitä pienemmät välimatkat ja sitä vähemmän on myös kuskaamista.

Samoin lasteni urheiluharrastuksissa on korostettu, että tosi urheilija kävelee tai pyöräilee treeneihin aina kun mahdollista.

Ja nyt odotellaan Sipoon spurguja ja jäkiskasseja ja muita vastaväitteitä.

Vierailija
164/181 |
29.01.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vähän ikävä tilanne, kun teini tai nuori aikuinen toteaa, että olisi halunnut harrastaa mutta se ei jostain syystä tullut kyseeseen. Oli syy sitten raha, välimatkat tai vanhempien nihkeä asenne

Vierailija
165/181 |
29.01.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ettei itsellä ole rahaa tai resursseja kuskaukseen, ei tee harrastamisesta jotain, mitä täytyy vastustaa.

Minä en oikein ymmärrä tuota rahavinkunaa. Noin yleisellä tasolla: mitä kalliimmalla alueella asut, sitä pienemmät välimatkat ja sitä vähemmän on myös kuskaamista.

Samoin lasteni urheiluharrastuksissa on korostettu, että tosi urheilija kävelee tai pyöräilee treeneihin aina kun mahdollista.

Ja nyt odotellaan Sipoon spurguja ja jäkiskasseja ja muita vastaväitteitä.

Missä näin on?

Edelleenkään esimerkiksi Eirassa ei ole hevostalleja. Eikä sinne ratsastamaan todellakaan sieltäkään pääse ilman että joku kuskaa.

Vierailija
166/181 |
29.01.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ettei itsellä ole rahaa tai resursseja kuskaukseen, ei tee harrastamisesta jotain, mitä täytyy vastustaa.

Minä en oikein ymmärrä tuota rahavinkunaa. Noin yleisellä tasolla: mitä kalliimmalla alueella asut, sitä pienemmät välimatkat ja sitä vähemmän on myös kuskaamista.

Samoin lasteni urheiluharrastuksissa on korostettu, että tosi urheilija kävelee tai pyöräilee treeneihin aina kun mahdollista.

Ja nyt odotellaan Sipoon spurguja ja jäkiskasseja ja muita vastaväitteitä.

Missä näin on?

Edelleenkään esimerkiksi Eirassa ei ole hevostalleja. Eikä sinne ratsastamaan todellakaan sieltäkään pääse ilman että joku kuskaa.

Suurimmassa osassa Suomen kaupungeista suurin osa harrastuksista on keskustan tuntumassa. Harvoin jäähallit, uimahallit, jalkapallostadionit, musiikkiopistot, tanssistudiot tai kuvataidekoulut ovat korvessa. Ainoana poikkeuksena joku ratsastus, joka lienee muutenkin enemmän maalaisten harrastus.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
167/181 |
29.01.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ettei itsellä ole rahaa tai resursseja kuskaukseen, ei tee harrastamisesta jotain, mitä täytyy vastustaa.

Minä en oikein ymmärrä tuota rahavinkunaa. Noin yleisellä tasolla: mitä kalliimmalla alueella asut, sitä pienemmät välimatkat ja sitä vähemmän on myös kuskaamista.

Samoin lasteni urheiluharrastuksissa on korostettu, että tosi urheilija kävelee tai pyöräilee treeneihin aina kun mahdollista.

Ja nyt odotellaan Sipoon spurguja ja jäkiskasseja ja muita vastaväitteitä.

No ihan vanhempana sanon, että sen jäkiskassin raahaaminen esim julkisilla tai kävellen kilometrejä on ihan pxrseestä. Sinä tietty kannat hyvin ja lapsi vielä paremmin.

Vierailija
168/181 |
29.01.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ettei itsellä ole rahaa tai resursseja kuskaukseen, ei tee harrastamisesta jotain, mitä täytyy vastustaa.

Minä en oikein ymmärrä tuota rahavinkunaa. Noin yleisellä tasolla: mitä kalliimmalla alueella asut, sitä pienemmät välimatkat ja sitä vähemmän on myös kuskaamista.

Samoin lasteni urheiluharrastuksissa on korostettu, että tosi urheilija kävelee tai pyöräilee treeneihin aina kun mahdollista.

Ja nyt odotellaan Sipoon spurguja ja jäkiskasseja ja muita vastaväitteitä.

No ihan vanhempana sanon, että sen jäkiskassin raahaaminen esim julkisilla tai kävellen kilometrejä on ihan pxrseestä. Sinä tietty kannat hyvin ja lapsi vielä paremmin.

Onneksi sitä jäkiskassia ei tarvita useimmissa lajeissa ollenkaan!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
169/181 |
29.01.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ettei itsellä ole rahaa tai resursseja kuskaukseen, ei tee harrastamisesta jotain, mitä täytyy vastustaa.

Minä en oikein ymmärrä tuota rahavinkunaa. Noin yleisellä tasolla: mitä kalliimmalla alueella asut, sitä pienemmät välimatkat ja sitä vähemmän on myös kuskaamista.

Samoin lasteni urheiluharrastuksissa on korostettu, että tosi urheilija kävelee tai pyöräilee treeneihin aina kun mahdollista.

Ja nyt odotellaan Sipoon spurguja ja jäkiskasseja ja muita vastaväitteitä.

Missä näin on?

Edelleenkään esimerkiksi Eirassa ei ole hevostalleja. Eikä sinne ratsastamaan todellakaan sieltäkään pääse ilman että joku kuskaa.

Suurimmassa osassa Suomen kaupungeista suurin osa harrastuksista on keskustan tuntumassa. Harvoin jäähallit, uimahallit, jalkapallostadionit, musiikkiopistot, tanssistudiot tai kuvataidekoulut ovat korvessa. Ainoana poikkeuksena joku ratsastus, joka lienee muutenkin enemmän maalaisten harrastus.

Lähde tälle väitteelle?

Jopa meidän mökkipaikkakunnallakin, joka on peruskaupunki, esimerkiksi telinevoimistelu ei todellakaan ole keskustassa.

Ja mitä noihin lätkään ja jalkapalloon yms tulee, olen ymmärtänyt, että niitä harjoitellaan erittäin laajalla alueella. Mökkikaupungistakin osa harjoitteluvuoroista on ihan toisen kaupungin alueella.

Vierailija
170/181 |
29.01.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Joo meidän tuttu kehuu kuinka niiden lapset harrastaa kaikkea. Joka päivä käy jossain treeneissä ja ilmeisesti tykkää siitä. No lapsi harrastaa ja vanhemmat paisuu kuin pullantaikina. Aivan järjetöntä että perheessä yksi harrastaa ja muut eivät sitten kerkeä harrastamaan mitään paitsi syömistä.

Onko se vaan tekosyy ettei itse tarvii tehdä mitään?

No eihän ne sitten ehdi syömäänkään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
171/181 |
29.01.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ettei itsellä ole rahaa tai resursseja kuskaukseen, ei tee harrastamisesta jotain, mitä täytyy vastustaa.

Minä en oikein ymmärrä tuota rahavinkunaa. Noin yleisellä tasolla: mitä kalliimmalla alueella asut, sitä pienemmät välimatkat ja sitä vähemmän on myös kuskaamista.

Samoin lasteni urheiluharrastuksissa on korostettu, että tosi urheilija kävelee tai pyöräilee treeneihin aina kun mahdollista.

Ja nyt odotellaan Sipoon spurguja ja jäkiskasseja ja muita vastaväitteitä.

No ihan vanhempana sanon, että sen jäkiskassin raahaaminen esim julkisilla tai kävellen kilometrejä on ihan pxrseestä. Sinä tietty kannat hyvin ja lapsi vielä paremmin.

Onneksi sitä jäkiskassia ei tarvita useimmissa lajeissa ollenkaan!

Hän odotti kommenttia kassista, minä vastasin. Vänkäätkö muutenkin aina vastaan aina kun keksit jotain?

Vierailija
172/181 |
29.01.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Jaa tulee mieleen tutun lapsi joka toivoi joululahjaksi koti-iltoja. Ei halunnut olla koko menossa harrastuksiin. Perheen äiti oli päättänyt, että joka ilta pitää harrastaa jotain.

Ja tämän takia ei pidä koskaan viedä omaakaan lasta mihinkään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
173/181 |
29.01.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Lasten luokkakavereista ne, joilla ei ole ohjattua harrastusta kodin ulkopuolella, eivät kylläkään liiku eikä soita eikä ilmeisesti juurikaan harrasta muuta kuin kännykkäpelien pelaamista ja tv:n katsomista. Lisäksi näitä yhdistää ylipaino ja se, että saavat vetää herkkuja miten tahtovat eikä juurikaan rajoja ole. En väitä, että kaikissa perheissä olisi näin, mutta ainakin oma kokemus tukee vahvasti sitä. Itse tulen perheestä, jossa ei koskaan tuettu harrastamaan mitään ja kyllä siitä koitui ihan oikeita ongelmiakin. Ruokavalio oli meillä kyllä terveellinen.

Aivan sama kokemus omien lasten kautta perheistä, joissa ei harrasteta. Lapset eivät tee muuta kuin pelaavat tietokone-, mobiili- ym pelejä. Usein näillä lapsilla ei paljoa kavereita jne. Kaikissa tuntemissani harrastajaperheissä lapset menestyvät koulussa hienosti. Perheet ovat reippaita ja touhuavat yhdessä harrastusten parissa. Mutta harrastaminen ei todellakaan helpota vanhemman elämää kuten joku totesi. Vain ihminen, jonka lapset ei harrasta tai jolla itsellä ei ole lapsia, voi noin sanoa. Joku kirjoitti, että harrastuspaikkoihin lapsen on helppo mennä, kun ne ovat keskustoissa.. Taaskaan luulo ei ole tiedon väärti. Asumme suomalaisittain isossa kaupingissa ja lasten jääharrastukset ovat usein toisella paikkakunnallakin, vähintään kerran viikossa. Puhumattakaan kisoista tai peleistä. Samoin taideharrastus voi olla toisella puolen kaupunkia, joten matkaan voi mennä 45 min suuntaansa. Jos menisi julkisilla, niin vielä enemmän. Harrastaminen vaatii lähes aina paljon vanhemmilta, mutta on hauskaa ja antoisaa myös.

Vierailija
174/181 |
29.01.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pliis. Älkää nyt hyvät ihmiset viitsikö esittää, että kotonaolijat ovat yleisesti ottaen niitä aktiivisimpia perheitä, joissa arvostetaan yhdessäoloa ja opetellaan yhdessä kaikkea mahdollista. Toki juu aina löytyy joku perhe, jossa opetellaan riippuliitoa, balettia, mandariinikiina, intialaista kokkausta, poikkihuilun soittamista ja shakkia yhdessä, mutta ihan tosi nyt.

Joku raja nyt tähän bullshittiinki, vaikka hyvät naurut saikin :D

Mutta nyt korona-aikanahan nimenomaan olisi ollut aikaa tehdä yhdessä vaikka mitä, kun aktiivisillakaan perheillä ei ole ollut harrastuksia.

Ja paljosta vetoa että ne aktiiviset on olleet nytkin aktiivisia. Passiiviset möllöttäjät ei.

Miksi sitten niiden aktiivisien lapset voi niin huonosti kun harrastukset on tauolla?

Varmaan siitä syystä, että oma elämänrytmi on muuttunut täysin. Sen lisäksi että korona pelottaa, koko elämä on muuttunut. Nyoret kaipaavat säännöllisyyttä ja vakautta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
175/181 |
29.01.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Niin. Onhan se minunkin lapsen teatteriharrastus tavallaan keskustassa, kun se on Tikkurilassa. Lapsi vaan asuu Helsingissä, ihan toisella puolella ja koulunsa taas on Helsingin kantakaupungissa. Jos hän menisi sinne itse, hänen pitäisi käyttää neljää eri julkista kulkuvälinettä ja matka veisi ruuhka-aikaan lähemmäs kaksi tuntia suuntaansa. Eikä hän edes ehtisi ryhmänsä harjoituksiin, koska ne alkaa 16.30 ja hän pääsee koulusta vasta 15.45.

Vierailija
176/181 |
29.01.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Joo meidän tuttu kehuu kuinka niiden lapset harrastaa kaikkea. Joka päivä käy jossain treeneissä ja ilmeisesti tykkää siitä. No lapsi harrastaa ja vanhemmat paisuu kuin pullantaikina. Aivan järjetöntä että perheessä yksi harrastaa ja muut eivät sitten kerkeä harrastamaan mitään paitsi syömistä.

Onko se vaan tekosyy ettei itse tarvii tehdä mitään?

Kun lapsi harrastaa, voi itsekin liikkua samalla ulkona. Jos vien lapsen jonnekin 30-45 min ajomatkan päähän kotoa ja lapsen treenit kestävät 1,5 h, niin enhän nyt siinä välissä kotiin aja. Liikun itsekin. Muutenkin tulee helposti tunne, että kun lapsetkin liikkuu, niin tekee mieli itsekin liikkua. Vanhempien lihominen ei varmaan koskaan johdu lasten harrastuksista. Iän mukana kulutus vähenee ja kiloja kertyy kaikille helpoimmin, jos syö liikaa. Myös stressi ja vähäinen uni kerryttävät kiloja.

Vierailija
177/181 |
29.01.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Niin. Onhan se minunkin lapsen teatteriharrastus tavallaan keskustassa, kun se on Tikkurilassa. Lapsi vaan asuu Helsingissä, ihan toisella puolella ja koulunsa taas on Helsingin kantakaupungissa. Jos hän menisi sinne itse, hänen pitäisi käyttää neljää eri julkista kulkuvälinettä ja matka veisi ruuhka-aikaan lähemmäs kaksi tuntia suuntaansa. Eikä hän edes ehtisi ryhmänsä harjoituksiin, koska ne alkaa 16.30 ja hän pääsee koulusta vasta 15.45.

Itse asun suurehkossa kaupungissa, ja kyllä täältä löytyy nuorisoteatteri ja paljon muutakin. Ehkä Helsingissä sitten pitää mennä naapurikunnan puolelle. Mutta miksi sitä Helsinkiä aina käytetään esimerkkinä, vaikka siellä asuu vähemmistö suomalaisista.

Vierailija
178/181 |
29.01.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin. Onhan se minunkin lapsen teatteriharrastus tavallaan keskustassa, kun se on Tikkurilassa. Lapsi vaan asuu Helsingissä, ihan toisella puolella ja koulunsa taas on Helsingin kantakaupungissa. Jos hän menisi sinne itse, hänen pitäisi käyttää neljää eri julkista kulkuvälinettä ja matka veisi ruuhka-aikaan lähemmäs kaksi tuntia suuntaansa. Eikä hän edes ehtisi ryhmänsä harjoituksiin, koska ne alkaa 16.30 ja hän pääsee koulusta vasta 15.45.

Itse asun suurehkossa kaupungissa, ja kyllä täältä löytyy nuorisoteatteri ja paljon muutakin. Ehkä Helsingissä sitten pitää mennä naapurikunnan puolelle. Mutta miksi sitä Helsinkiä aina käytetään esimerkkinä, vaikka siellä asuu vähemmistö suomalaisista.

No kun tää asia on ajankohtainen nimenomaan Helsingissä. Muuallahan on voinut harrastaa käytännössä koko ajan.

Tikkurilassa pystyy suorittamaan taiteen perusopinnot ja syventävät opinnot. Ei kyse ole mistään nuorisoteatteriräpellyksestä.

Vierailija
179/181 |
29.01.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo meidän tuttu kehuu kuinka niiden lapset harrastaa kaikkea. Joka päivä käy jossain treeneissä ja ilmeisesti tykkää siitä. No lapsi harrastaa ja vanhemmat paisuu kuin pullantaikina. Aivan järjetöntä että perheessä yksi harrastaa ja muut eivät sitten kerkeä harrastamaan mitään paitsi syömistä.

Onko se vaan tekosyy ettei itse tarvii tehdä mitään?

Kun lapsi harrastaa, voi itsekin liikkua samalla ulkona. Jos vien lapsen jonnekin 30-45 min ajomatkan päähän kotoa ja lapsen treenit kestävät 1,5 h, niin enhän nyt siinä välissä kotiin aja. Liikun itsekin. Muutenkin tulee helposti tunne, että kun lapsetkin liikkuu, niin tekee mieli itsekin liikkua. Vanhempien lihominen ei varmaan koskaan johdu lasten harrastuksista. Iän mukana kulutus vähenee ja kiloja kertyy kaikille helpoimmin, jos syö liikaa. Myös stressi ja vähäinen uni kerryttävät kiloja.

Monesti myös lenkkeillään muiden vanhempien kanssa. Sitä on tietysti vaikeata ymmärtää, jos itse tekee kaiken vain perheenjäsenten kanssa. Itse olen saanut paljon hyviä ystäviä lapsen tekemisten kautta. Toki monelle tuo olisi painajainen mutta sekin on ihan ok.

Vierailija
180/181 |
29.01.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin. Onhan se minunkin lapsen teatteriharrastus tavallaan keskustassa, kun se on Tikkurilassa. Lapsi vaan asuu Helsingissä, ihan toisella puolella ja koulunsa taas on Helsingin kantakaupungissa. Jos hän menisi sinne itse, hänen pitäisi käyttää neljää eri julkista kulkuvälinettä ja matka veisi ruuhka-aikaan lähemmäs kaksi tuntia suuntaansa. Eikä hän edes ehtisi ryhmänsä harjoituksiin, koska ne alkaa 16.30 ja hän pääsee koulusta vasta 15.45.

Itse asun suurehkossa kaupungissa, ja kyllä täältä löytyy nuorisoteatteri ja paljon muutakin. Ehkä Helsingissä sitten pitää mennä naapurikunnan puolelle. Mutta miksi sitä Helsinkiä aina käytetään esimerkkinä, vaikka siellä asuu vähemmistö suomalaisista.

No kun tää asia on ajankohtainen nimenomaan Helsingissä. Muuallahan on voinut harrastaa käytännössä koko ajan.

Tikkurilassa pystyy suorittamaan taiteen perusopinnot ja syventävät opinnot. Ei kyse ole mistään nuorisoteatteriräpellyksestä.

Ahaa. Olen nähnyt paljon nuorisoteatteria mutten räpellystä koskaan. Ikävää jos siellä pääkaupungissa räpelletään.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän kaksi yhdeksän