Paniikkikohtaus magneettikuvauksessa

Vierailija kirjoitti:

Minä olin olkapään magneettikuvauksessa, ja olin päättänyt pitää silmät kiinni. Noh, putkeen mennessä oli pakko kuitenkin kurkistaa, ja paniikkikohtaushan siinä tuli kun näin miten lähellä putken seinä oli kasvojani. Pyysin hoitajaa ottamaan minut ulos, ja sen jälkeen ystävällinen hoitaja laittoikin kankaan silmilleni. Lisäksi sain valita radiokanavan soimaan. Eli jos vaan mahdollista, suositteleen peittämään silmät jollakin! Heti sen jälkeen oli rauhallinen olo, vaikka raottelin silmiäni niin paniikki ei päässyt enää tulemaan kun en nähnyt mitään.

Mä myös, jos joskus toiste menen, otan unimaskin mukaan. Olin pään kuvauksessa ja vaikka piti pitää silmät kiinni, niin avasin ne vahingossa heti ja oli kamalaa, kun muuta ei näkynyt kuin putkea siinä ihan lähellä kasvoja. Olin kasvohermohalvauksen takia kuvauksessa ja en saanut silmää sitten enää kiinni hermostuksissani, kun se on juuri sen halvaantuneen hermon ohjauksessa.

Huutelin sitten pyyntöä saada jotain silmän peitoksi ja otettiin ihan saman tien pois putkesta. Muuta ei ollut, mutta sain käsipaperit silmille ja niiden turvin pysyin siellä laitteessa kuvauksen ajan. Soi oma cd-levy kuulokkeissa ja se oli hyvä juttu, vaikka olikin vähän liian lyhyt. Koneen meteli ja kolinat oli minusta ihan mielenkiintoista kuunneltavaa, niitähän voi vaikka etukäteen kuunnella youtubessa.

Pyydä jokin rauhoittava esilääkitys ja sulje silmäsi jo ennen kuin sinut työnnetään putkeen äläkä avaa niitä kuvauksen aikanakaan. Mieti mukavia asioita ja rentoudu kuin valmistautuisit nukkumaan. Toimi minulla.

Kuvittelet itsesi johonkin mukavaan paikkaan, rannalle tms. Leppoisa tunti.

Olin kolmatta kertaa magneettiputkessa ja aikaisemmat kuvaukset oli helppoja: polvi, jalat edellä ja ranne, pää edellä. Ne kesti vain Max. 15 min. Kolmas kuvaus tehtiin olkapään ja rintalihaksen alueelle. Ja kauhistus miten pitkä aika 40 minuuttia ahtaassa naksuttavassa putkessa onkaan. Ja kunnolla pää edellä mentiin sisään. Lopussa iski jo aito paniikki kun ajan taju katosi enkä yhtään tiennyt kauanko joudun vielä olemaan. Olin päättänyt jo keskeyttää painamalla napista, mutta kone lopettikin ja minut vedettiin putkesta pois.

Oli muuten voipunut olo kun kävelin kuvauspaikalta pois. Nyt tiedän vähän miltä tuntuu niistä maanalaiseen tunneliin juuttuneista luolakiipeilijöistä. Tosin nehän joutuu virumaan siellä joskus tunteja. Hirvee kohtalo kuolla paniikkiin pimeässä ahtaassa tunnelissa.

Kello auttaisi jäsentämään oloa varsinkin, jos on laajempi tutkimus, mutta rannekelloa ei voi pitää.

Itse jännitin todella paljon pään Mri:tä, koska minulla hankala ahtaanpaikan kammo.

Pyysin etukäteen työterveyslääkäriltä Oxepamia ja otin sen kotona. Otin myös varmuudeksi 3mg melatoniinia ja ne auttoivat aika hyvin.

Olin pyytänyt kuvauksen isompaan putkeen ja se onnistui ainakin yksityisellä hyvin.

Silmät on pidettävä kiinni koko ajan.

Kokemus ei ollut kiva, mutta selvisin.

Illan olin kyllä sitten lääkkeiden oton jälkeen ihan poikki ja lepäilin vain!

Silmät kiinni ennen putkeen työntämistä. Musiikkia tulee kuulokkeista, mutta yleensä se on niin hiljaisella, että koneen naksutukset ja raksutukset peittävät musiikin. Pyydä laittamaan heti alkuun musiikkia pari pykälää kovemmalle. Hengitä rauhallisesti ja yritä ajatella olevasi jossain muualla kuin putkessa. Tuuletin puhaltelee sinne ilmaa ja se tuntuu leppoisalta kesätuulelta. Älä vaan ikinä avaa silmiä kesken kuvauksen. Minulla on kuvattu myös pää ja laitettu se häkki päähän. Olen osannut rentoutua niin hyvin, että melkein nukahdin ja kun vedettiin putkesta pois, olin aika raukea. 3 kertaa on kuvattu niin, että pää on ollut putkessa ja kerran pää sai jäädä ulkopuolelle.

Jos sen musiikin laittaa liian kovalle, niin ei kuule röntgenhoitajan kehotusta olla hengittämättä.