Suurin yksittäinen syy sinkkuuteesi?

Houkutan luokseni miehiä, joilla on pakkomielle anaaliseksiin, jota itse inhoan yli kaiken. Mieluummin olen sitten yksin.

Vierailija kirjoitti:

Miehenä: naama, itsevarmuus ja supliikki.

Olen mukavaa seuraa ja kanssani jaksetaan käydä treffeillä jopa 3 tai 4 kertaa, mutta aina jää hiipumaan naisilta se romanttinen kipinä. Myönnän kyllä, että olen turhan asiallinen enkä osaa luoda sellaista flirttiä tunnelmaa. Useampi nainen on ehdottanut, että voidaan jatkaa näkemistä, mutta kavereina.

Voitko yrittää taistella asiallisuutta vastaan viemällä treffikumppanisi johonkin hauskaan paikkaan? Esim. huvipuisto tai joku fyysinen aktiviteetti kahvilan, ravintolan tai drinkkibaarin sijaan?

Liian ihana aiempi kumppani. Kaikki tuntuvat ihan ilmalta nyt. Tai sitten ovat varattuja olleet jo.

Vierailija kirjoitti:

Houkutan luokseni miehiä, joilla on pakkomielle anaaliseksiin, jota itse inhoan yli kaiken. Mieluummin olen sitten yksin.

Oho, onpa huonoa tuuria!

Itse ihan tykkään anaaliseksisstä, mutta olen törmännyt vain yhteen mieheen joka on sitä itse ehdottanut.

Muutoin olen ehdottanut itse miehelle (kaikki ei silti halua).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Houkutan luokseni miehiä, joilla on pakkomielle anaaliseksiin, jota itse inhoan yli kaiken. Mieluummin olen sitten yksin.

Oho, onpa huonoa tuuria!

Itse ihan tykkään anaaliseksisstä, mutta olen törmännyt vain yhteen mieheen joka on sitä itse ehdottanut.

Muutoin olen ehdottanut itse miehelle (kaikki ei silti halua).

Oletko miestä vailla tällä hetkellä? Mulle tuo olisi iso turn on.

Ei kukaan halua elää parisuhteessa lyhyen ja lihavan miehen kanssa joka on ruma kuin mikä, joka on köyhä, tyhmä, puhuu huonosti ja jolla on legopalikan sosiaaliset taidot. Eli siis siksi, että olen joka suhteessa vastenmielinen ja epäonnistunut yksilö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihastunut vain sellaisiin miehiin, jotka eivät halua minua.

Nyt viikonloppuna olen lähinnä rannalla ja uin, luen, kirjoitan, piirrän ja maalaan.

Jos joku kaveri haluaa nähdä, niin sitten näen kavereita. Tai jos tutustun vaikka rannalla johonkin tyyppeihin, niin hengaan niiden kanssa.

Mulla ei oikeastaan ole oman tyylisiä kavereita varsinkaan täällä missä asun, ja moni sellainen kenen kanssa hengasin 18-25-vuotiaana, hengaa nykyisin kumppanin ja toisten pariskuntien kanssa.

Näille tullut hiljattain myös vauvoja, niin harvemmin lähtevät kanssani rannalle/yöelämään/retkelle tms.

Nuorempana noiden samojen tyttöjen kanssa hilluttiin kesällä yöt läpeensä, lähdettiin vaan kimpassa reissuun, tanssittiin yöhön asti ja nukuttiin makuupusseissa tähtitaivaan alla rannalla jne.

Itse kaipaisin vieläkin sellaista, mutta tällaiseksi yksinäiseksi on elämä mennyt.

N28

Minkälaisiin miehiin olet ihastunut?

Sellaisiin, jotka haluavat jotain muuta kuin minua/minut.

Niiden tyttöystävät ja vastaavat on olleet kai aika erilaisia kuin minä, eli en vaan kai ole niiden makuun.

Väärä miesmaku siis, tosin en tiedä minkälaisiin pitäisi ihastua jos haluaisi kunnolla vastakaikua, tai voiko makuaan ylipäätään muuttaa?

Et vastannut kysymykseen:) Minkälaisia nämä miehet ovat joihin olet ihastunut? Luuletko, että samanlaisia miehiä ei ole ollenkaan sinkkuna?

Vastasin, että sellaisiin joiden maku on ilmeisesti erilainen kuin mitä minä olen :D

Enhän minä tosiaankaan ole kaikkien makuun, ja jos itse ihastun niihin jotka tykkäävät toisenlaisista naisista, niin ei sille oikein mitään voi.

Jos nyt yritän jotenkin kuvailla näitä ihastuksiani teini-iästä asti , niin tässä pieni listaus jos jaksat lukea:

- poika, joka pelasi sählyä ja videopelejä, hengaili kavereiden kanssa ja tykkäsi keskustella yhteiskunnallisista asioista ja henkimaailmasta (meillä oli hetken aikaa jotain juttua, hän kävi meillä pari kertaa kylässä mutta alkoikin sitten yhden toisen tytön kanssa, aikuisena sekaantunut rikollisuuteen ja naiset vaihtuneet sittemmin tiuhaan)

- poika, joka pelasi sählyä ja hengaili kavereiden kanssa, aika ujo ja kuulin myöhemmin hänen olleen myös ihastunut minuun, mutta kumpikaan ei tehnyt aloitetta (käsittääkseni hän tiesi minun olevan ihastunut, nykyisin hän on ollut jo vuosia naimisissa ja on aivan tavallinen perheenisä)

- poika, joka pelasi koripalloa, kävi salilla ja paljastui alkoholiongelmaiseksi, masentuneeksi ja empatiakyvyttömäksi (tämän hän on itse minulle aikuisena sanonut, ettei kykene empatiaan), meillä oli hetken aikaa ns. juttua ja harrastettiin monta kertaa seksiäkin, mutta hän alkoikin sitten toisen kanssa

- mies, joka skeittasi, teki musiikkia ja käytti liikaa päihteitä, elämänhaluton (meillä oli jonkin aikaa juttua ja harrastettiin seksiä, mutta hän alkoi sitten toisen kanssa, yritti myöhemmin taas minua mutten halunnut enää häntä, sittemmin nistiytyi ja elää ihan pohjalla nykyisin)

- mies, joka esitti olevansa vakavissaan ja puheli pehmoisia, meillä oli vähän jotain ja harrastettiin pari kertaa seksiä, mutta hän alkoikin toisen kanssa ja sittemmin on naiset vaihtuneet, ottanut välillä minuun yhteyttä mutta ei vaikuta olevan tosissaan vaan haluaa vain vaihtelua elämäänsä (taitaa olla klassinen pelimies/jännnis)

- mies, jonka kanssa on samoja mielenkiinnonkohteita (yhteiskunta, historia, sosiologia, muoti, taiteet, uskonnot) ja jonka kanssa on ollut jotain, mutta hän on avautumistensa perusteella kokenut aika kovia enkä saa oikein selvää mitä hänen päässä liikkuu enkä viitsinyt oikein kyselläkään, eikä olla sittemmin oltu tekemisissä

Siinäpä ne, en tiedä saako näistä mitään kuvaa, itse en ainakaan saa.

Nämä ihastukset on tietty olleet kulloiseenkin elämänvaiheeseen/ikään liittyviä myös, eli en enää ihastuisi samaan tyyppiin kuin kymmenen vuotta sitten, mutta yhtä kaikki; elämänvaiheesta ja ihastuksesta riippumatta tulos on ollut sama, etten ole ollut ihastukselleni tarpeeksi kiinnostava.

Saako joku tästä jotain punaista lankaa, millaisiin miehiin ihastun?

Että haiseeko tässä joku tietty piirre?

Paljon päihde- ja mielenterveysongelmaisia. Usein samankaltainen vetää puoleensa. Tai sinulla on pelastajasyndrooma. Haluat parantaa nämä kärsivät sielut tuskastaan. Tai et ole valmis sitoutumaan, joten etsit tuollaisia menetettyjä tapauksia. Ehkä etsit seuraavaksi jonkun joka jo tuntee itsensä ja on sinut itsensä kanssa. Jonkun, joka on kaikin puolin tasapainoisempi.

Kaipaan syvällistä yhteyttä ensihetkistä alkaen. 

Kiltti mies 39v kirjoitti:

Ei kukaan halua elää parisuhteessa lyhyen ja lihavan miehen kanssa joka on ruma kuin mikä, joka on köyhä, tyhmä, puhuu huonosti ja jolla on legopalikan sosiaaliset taidot. Eli siis siksi, että olen joka suhteessa vastenmielinen ja epäonnistunut yksilö.

Tuossa listassa mulle turn off olisi ainoastaan tyhmyys ja itseruoskinta. Kaikki muu on ok, jos toivomani hyvät piirteet löytyvät. Hyvin harva tyhmä tunnistaa tämän piirteen itsessään, joten epäilen, ettet ole ainakaan kynän tylsin penaali. 

Aseksuaalisuus. Jotenkin hatuttaa että vain siksi että satun olemaan suht nuori ja hyvännäköinen niin olen usein ollut tilateissa jossa miespuolinen ystävä on vihainen ja pettynyt vain siksi että hänelle on viimein oikeasti käynyt ilmi että joo mua ei seksi hänen kanssa kiinnosta pätkääkään — ja ei vain tunnu menevän jakeluun että ihan oikeasti en ole panemassa ketään, vaan pakko mun on olla joku "alfampi" tähtäimessä.  Ja vaikka kuinka olen antanut ymmärtää alusta lähtien että hän on mulle tärkeä ystävä mutta ei potentiaalinen panokumppani niin silti on tullut vihaisuutta niskaan koska miten olen kehdannut olla sitten niin kiva ja tykästyttävä ihminen jos en tähtää pitkällä pelillä panemiseen, ihan kuin olisi pakko olla pano lopputavoitteena, hystävyys olisi peliä, ja jos on nuori ja hottis niin pakko olla panemassa jossain muuaalla jos ei häntä.

Sain jopa kerran kuulla eräältä kans aseksuaaliselta tuttavalta joka oli harkitsemassa perheen perustamista et olen ihana ihminen muttei vois ikinä harkita tollasen heterohottiksen kanssa — me oltiin siis alunperin tavattu ns. ässä mixerissä pari vuotta aikaisemmin mutta silti oli vahvasti sitä mieltä että tietenkin kai jostain syystä panisin miehiä ja valehtelisin seksuaalisuudestani.🙈

Ikuiseti yksin ja lapsiunelmille heippahei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehenä: naama, itsevarmuus ja supliikki.

Olen mukavaa seuraa ja kanssani jaksetaan käydä treffeillä jopa 3 tai 4 kertaa, mutta aina jää hiipumaan naisilta se romanttinen kipinä. Myönnän kyllä, että olen turhan asiallinen enkä osaa luoda sellaista flirttiä tunnelmaa. Useampi nainen on ehdottanut, että voidaan jatkaa näkemistä, mutta kavereina.

Voitko yrittää taistella asiallisuutta vastaan viemällä treffikumppanisi johonkin hauskaan paikkaan? Esim. huvipuisto tai joku fyysinen aktiviteetti kahvilan, ravintolan tai drinkkibaarin sijaan?

Muuttaako se käytännössä mitään, että pinnistelemällä muutamien treffien ajan kykenee esittämään jotain muuta kuin todellisuudessa on?

En tietenkään tiedä, onko kirjoittajan asiallisuus jotain muutakin kuin flirttailun puutetta. Flirttailu on muutenkin aika outoa puuhaa. 

En ole itse mikään hyvännäköinen mies, minulla on hiukan ylipainoa ja  en sovi nykymiehen muottiin jo ihan sen takia että minulla kasvaa karvoja muuallakin kuin päässä sekä minulla on lihaa luiden ympärillä.

Tasoni siis riittää vain niihin ei niin kauniisiin naisiin mutta minä haluasisin kauniin naisen joten yksin joutuu elämään.

Edellisen suhteen päättyminen, josta on vielä liian vähän aikaa. Alkuun meni hienosti sellaiset 4 kuukautta, mutta sitten kaikki muuttui huonompaan suuntaan ja alkoi näkyä omassa hyvinvoinnissa, etten pystynyt enää jäämään siihen ansaan, jossa olin. Hänestä tuli sairaan mustasukkainen, hän alkoi kontrolloida ja määrätä aivan kaikesta, mitä tein ja ketä tapasin ja tarkisti jopa, kävinkö oikeasti työharjoittelussa, jossa tuolloin olin. Hän käytti henkistä väkivaltaa ja manipuloi, uhkasi jopa itsemurhalla, jos joskus jättäisin hänet. Niin paljon hänestä kuitenkin välitin, että yritin vielä korjata suhdettamme, mutta ei auttanut. Lopulta ei ollut, kuin yksi vaihtoehto. Lähteä pois. Oman itseni ja hyvinvointini tähden. Sen verran on kuitenkin jälkiä itsessä vielä tästä suhteesta, etten pysty edes harkitsemaan vakavaa suhdetta tällä hetkellä. Toipuminen vie oman aikansa. 

ADD ja epävakaa persoona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehenä: naama, itsevarmuus ja supliikki.

Olen mukavaa seuraa ja kanssani jaksetaan käydä treffeillä jopa 3 tai 4 kertaa, mutta aina jää hiipumaan naisilta se romanttinen kipinä. Myönnän kyllä, että olen turhan asiallinen enkä osaa luoda sellaista flirttiä tunnelmaa. Useampi nainen on ehdottanut, että voidaan jatkaa näkemistä, mutta kavereina.

Voitko yrittää taistella asiallisuutta vastaan viemällä treffikumppanisi johonkin hauskaan paikkaan? Esim. huvipuisto tai joku fyysinen aktiviteetti kahvilan, ravintolan tai drinkkibaarin sijaan?

En koskaan harrasta kahvi/ravintola/drinkki-treffejä vaan suurin osa ovat olleet liikunnallisia aktiviteetteja jos ei niitä viimeisiä koti-treffejä lasketa mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehenä: naama, itsevarmuus ja supliikki.

Olen mukavaa seuraa ja kanssani jaksetaan käydä treffeillä jopa 3 tai 4 kertaa, mutta aina jää hiipumaan naisilta se romanttinen kipinä. Myönnän kyllä, että olen turhan asiallinen enkä osaa luoda sellaista flirttiä tunnelmaa. Useampi nainen on ehdottanut, että voidaan jatkaa näkemistä, mutta kavereina.

Tuo asiallisuus lienee ongelma?

Itselleni on ihan sama miten komea mies on, mutta jos sen olemuksessa ei ole mitään seksiä eikä leikkisyyttä, niin vaikea siitä on mitenkään syttyä.

Nyt kesällä miehiä katsellessani on kyllä tuntunut siltä, että suunnilleen kaikilla on se seksitön olemus eivätkä ole sellaisella flirtillä tavalla leikkisiä.

Ehkä, mutta olen täysin oma itseni. Ei minusta myöhemminkään synny mitään naistennaurattajaa vaan olen tällainen rauhallinen introvertti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihastunut vain sellaisiin miehiin, jotka eivät halua minua.

Nyt viikonloppuna olen lähinnä rannalla ja uin, luen, kirjoitan, piirrän ja maalaan.

Jos joku kaveri haluaa nähdä, niin sitten näen kavereita. Tai jos tutustun vaikka rannalla johonkin tyyppeihin, niin hengaan niiden kanssa.

Mulla ei oikeastaan ole oman tyylisiä kavereita varsinkaan täällä missä asun, ja moni sellainen kenen kanssa hengasin 18-25-vuotiaana, hengaa nykyisin kumppanin ja toisten pariskuntien kanssa.

Näille tullut hiljattain myös vauvoja, niin harvemmin lähtevät kanssani rannalle/yöelämään/retkelle tms.

Nuorempana noiden samojen tyttöjen kanssa hilluttiin kesällä yöt läpeensä, lähdettiin vaan kimpassa reissuun, tanssittiin yöhön asti ja nukuttiin makuupusseissa tähtitaivaan alla rannalla jne.

Itse kaipaisin vieläkin sellaista, mutta tällaiseksi yksinäiseksi on elämä mennyt.

N28

Minkälaisiin miehiin olet ihastunut?

Sellaisiin, jotka haluavat jotain muuta kuin minua/minut.

Niiden tyttöystävät ja vastaavat on olleet kai aika erilaisia kuin minä, eli en vaan kai ole niiden makuun.

Väärä miesmaku siis, tosin en tiedä minkälaisiin pitäisi ihastua jos haluaisi kunnolla vastakaikua, tai voiko makuaan ylipäätään muuttaa?

Et vastannut kysymykseen:) Minkälaisia nämä miehet ovat joihin olet ihastunut? Luuletko, että samanlaisia miehiä ei ole ollenkaan sinkkuna?

Vastasin, että sellaisiin joiden maku on ilmeisesti erilainen kuin mitä minä olen :D

Enhän minä tosiaankaan ole kaikkien makuun, ja jos itse ihastun niihin jotka tykkäävät toisenlaisista naisista, niin ei sille oikein mitään voi.

Jos nyt yritän jotenkin kuvailla näitä ihastuksiani teini-iästä asti , niin tässä pieni listaus jos jaksat lukea:

- poika, joka pelasi sählyä ja videopelejä, hengaili kavereiden kanssa ja tykkäsi keskustella yhteiskunnallisista asioista ja henkimaailmasta (meillä oli hetken aikaa jotain juttua, hän kävi meillä pari kertaa kylässä mutta alkoikin sitten yhden toisen tytön kanssa, aikuisena sekaantunut rikollisuuteen ja naiset vaihtuneet sittemmin tiuhaan)

- poika, joka pelasi sählyä ja hengaili kavereiden kanssa, aika ujo ja kuulin myöhemmin hänen olleen myös ihastunut minuun, mutta kumpikaan ei tehnyt aloitetta (käsittääkseni hän tiesi minun olevan ihastunut, nykyisin hän on ollut jo vuosia naimisissa ja on aivan tavallinen perheenisä)

- poika, joka pelasi koripalloa, kävi salilla ja paljastui alkoholiongelmaiseksi, masentuneeksi ja empatiakyvyttömäksi (tämän hän on itse minulle aikuisena sanonut, ettei kykene empatiaan), meillä oli hetken aikaa ns. juttua ja harrastettiin monta kertaa seksiäkin, mutta hän alkoikin sitten toisen kanssa

- mies, joka skeittasi, teki musiikkia ja käytti liikaa päihteitä, elämänhaluton (meillä oli jonkin aikaa juttua ja harrastettiin seksiä, mutta hän alkoi sitten toisen kanssa, yritti myöhemmin taas minua mutten halunnut enää häntä, sittemmin nistiytyi ja elää ihan pohjalla nykyisin)

- mies, joka esitti olevansa vakavissaan ja puheli pehmoisia, meillä oli vähän jotain ja harrastettiin pari kertaa seksiä, mutta hän alkoikin toisen kanssa ja sittemmin on naiset vaihtuneet, ottanut välillä minuun yhteyttä mutta ei vaikuta olevan tosissaan vaan haluaa vain vaihtelua elämäänsä (taitaa olla klassinen pelimies/jännnis)

- mies, jonka kanssa on samoja mielenkiinnonkohteita (yhteiskunta, historia, sosiologia, muoti, taiteet, uskonnot) ja jonka kanssa on ollut jotain, mutta hän on avautumistensa perusteella kokenut aika kovia enkä saa oikein selvää mitä hänen päässä liikkuu enkä viitsinyt oikein kyselläkään, eikä olla sittemmin oltu tekemisissä

Siinäpä ne, en tiedä saako näistä mitään kuvaa, itse en ainakaan saa.

Nämä ihastukset on tietty olleet kulloiseenkin elämänvaiheeseen/ikään liittyviä myös, eli en enää ihastuisi samaan tyyppiin kuin kymmenen vuotta sitten, mutta yhtä kaikki; elämänvaiheesta ja ihastuksesta riippumatta tulos on ollut sama, etten ole ollut ihastukselleni tarpeeksi kiinnostava.

Saako joku tästä jotain punaista lankaa, millaisiin miehiin ihastun?

Että haiseeko tässä joku tietty piirre?

Kun yhdistää sun toiveet kaverisuhteista ja kertonukset tapailusuhteista niin tulee ainakin se mieleen, että tykkäät kepeästä, menevästä ja spontaanista elämästä. Tällaistä elämää kannattavat miehet ovat usein tuuliviirejä.

Arvaanko oikein, että sulle vakaa ja varma mies olisi tylsä? Jos näin, niin olet ihan kuin mun kaveri.

Ei oikeastaan ole yhtä yksittäistä syytä vaikka nykyminän sinkkuutta en ihmettelekään enää yhtään, mutta sitä en ymmärrä vieläkään miksi alun pitäen ikisinkuksi jäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehenä: naama, itsevarmuus ja supliikki.

Olen mukavaa seuraa ja kanssani jaksetaan käydä treffeillä jopa 3 tai 4 kertaa, mutta aina jää hiipumaan naisilta se romanttinen kipinä. Myönnän kyllä, että olen turhan asiallinen enkä osaa luoda sellaista flirttiä tunnelmaa. Useampi nainen on ehdottanut, että voidaan jatkaa näkemistä, mutta kavereina.

Voitko yrittää taistella asiallisuutta vastaan viemällä treffikumppanisi johonkin hauskaan paikkaan? Esim. huvipuisto tai joku fyysinen aktiviteetti kahvilan, ravintolan tai drinkkibaarin sijaan?

En koskaan harrasta kahvi/ravintola/drinkki-treffejä vaan suurin osa ovat olleet liikunnallisia aktiviteetteja jos ei niitä viimeisiä koti-treffejä lasketa mukaan.

Minkälaista liikuntaa? Onko jotain lajeja mitä osaat jo ennalta vai jotain uudempaa molemmille?

Vierailija kirjoitti:

Hänestä tuli sairaan mustasukkainen, hän alkoi kontrolloida ja määrätä aivan kaikesta, mitä tein ja ketä tapasin ja tarkisti jopa, kävinkö oikeasti työharjoittelussa, jossa tuolloin olin. Hän käytti henkistä väkivaltaa ja manipuloi, uhkasi jopa itsemurhalla, jos joskus jättäisin hänet. Niin paljon hänestä kuitenkin välitin, että yritin vielä korjata suhdettamme, mutta ei auttanut. Lopulta ei ollut, kuin yksi vaihtoehto. Lähteä pois. Oman itseni ja hyvinvointini tähden. Sen verran on kuitenkin jälkiä itsessä vielä tästä suhteesta, etten pysty edes harkitsemaan vakavaa suhdetta tällä hetkellä. Toipuminen vie oman aikansa. 

Tuon jälkeen en kyllä ihmettelisi, jos ei enää voisi luottaa ja varmasti ottaa oman aikansa, mutta älä luovuta. Eteenpäin, sanoi mummo lumessa! Ei sillä, itsekin sinkkuna elän, koska panostan enemmän työhön ja uraan.