Suurin yksittäinen syy sinkkuuteesi?

Ihme juttuja täällä..."Olen ylipainoinen, ja en ole kaunotar" jne...jne...Se menee kuule niin, että on ihmisiä, joita ylipaino ei haittaa. Ovat monet lihavatkin siis parisuhteessa. Ja sitten tuo "en ole kaunotar". Jonkun mielestä ehkä voisit ollakin...Jokaisella kun on oma maku. Ihmisten itseinho oikein huokuu tältä palstalta. Pitää hyväksyä itsensä, ja rakastaa itseään, niin johan alkavat muutkin huomata, että tuossa on kiva, itsevarma tyyppi. Mies jos alkaa arvostelemaan ulkonäköä, niin arvostelee takaisin, näpäyttää siis takaisin. Ei tarvi pelätä, että apua, entäs jos taas joku mies alkaa arvostelemaan ulkonäköä. Ja moniko "en ole kaunotar", on lopulta itseasiassa aika kaunis. Eivät ehkävaon ole osanneet meikata ikinä oikealla tavalla...??? Ja jos on tosissaan muka niin hirveä, niin hakeutuu sitten sellaisten ihmisten seuraan, joille ulkonäkö ei merkitse mitään. Kyllä niitäkin löytyy...

Yksin on kyllä mukavampi elää, ei ole stressiä ja tilanteita joissa suhde menee alaspäin.

Olen 29v mies ja suurimmat syyt "ikisinkkuuteeni" ovat:

-En ole miesmalli vaan karvoja löytyy sekä en laittaudu peilin edessä juurikaan.

-En ole laiha vaan pieni masu löytyy ja ruumiinrakenne roteva.

-Työskentelen duunarin ammatissa eli olen cnc koneistaja.

-Aktiivisesti en ole parisuhdetta edes etsinyt joten se saattaa olla yksi syy.

-Vietän paljon aikaa omissa oloissa joten en juokse baareissa tai tapahtumissa kovinkaan usein, valitsen mieluummin yksin mökkeilyn tai koti-illan kuin baarin tai festarit.

-Olen liian itsenäinen enkä koe "tarvetta" naiselle koska osaan kaikki hommat itse.

Siinä muuta "syy", yhtä vaikea sanoa mutta varmaan jos olisin miesmallin näköinen ja laittautuisin niin sitten naiset tekisivät alotteita mutta eipä kiinnosta.

En jaksa enää kolmatta kertaa yrittää. Ensin kaikki menee kivasti, keksustelut, seksi ja kotityöt ja vapaa-aika. Noin reilussa vuodessa alkaa lipsua miehen käytös itsekkääksi. Yksinäisenä suhteessa kodinkoneena ja panopatjana ei kiinnosta olla.

Olen työkyvytön mies. Ei auta vaikka olen ihan fiksu ja vilmaattinenkin, tutustuminen tyssää aina tuohon.

Syy? Pitääkö siihen olla jokin syy ettei ole parisuhteessa? Mikä on Ap:n syy että hän on parisuhteessa? 

Jos vaaditaan syy sille miksi ei ole parisuhteessa niin ihan hyvin sitten voi vaatia syyn sille miksi on parisuhteessa.

Suomessa oli muistaakseni noin puolet kotitalouksista sinkkutalouksia eli aika paljon sinkkuja, ja joo kaikki yhdenhengentaloudessa ei ole sinkkuja mutta suurin osa on.

Mitä pahaa vielä jotkut näkee siinä että elää sinkkuna?

Se että en kaipaa mitään rähmäkäpälää sotkemaan mun systeemejä

työttömyys

Vierailija kirjoitti:

Olen työkyvytön mies. Ei auta vaikka olen ihan fiksu ja vilmaattinenkin, tutustuminen tyssää aina tuohon.

Työttömän tai työelämän ulkopuolella olevan miehen on myös omien kokemusten mukaan lähes mahdotonta päästä edes ensimmäisille treffeille. Itse en ole ollut työelämässä useampaan vuoteen, kun taloudellinen tilanteeni salli työelämästä pois jättäyttymisen. En siis nosta minkäänlaisia korvauksia vaan elän omilla säästöilläni.

Vaikka elämäni on muuten nykyään paljon täydenpää, niin haaveet parisuhteen löytämisestä ovat kuitenkin lentäneet roskiin.. Muutos naisten kiinnostuksessa minua kohtaan on ollut silmiinpistävä verrattuna niihin aikoihin, kun olin töissä hyvällä statuksella hyväpalkkaisessa työssä. Luonnollisesti ajatus loppuelämän elämisestä yksinään tuntuu aika ikävältä, mutta ei kuitenkaan niin ikävältä kuin stressaavaan ja yöunet vievään oravanpyörään palaaminen..

Sehän olisi kokonaisuuden kannalta aivan liian työlästä.

AINOA yksittäinen syy sinkkuuteni on minä itse.

Ruma kuin s@@tana, sosiaalisesti kömpelö ja outo, mielenterveysongelmia, seksuaalisesti estynyt, ei yksinkertaisesti mitään mikä herättäisi kenessäkään positiivista kiinnostusta.

Vierailija kirjoitti:

Mitä pahaa vielä jotkut näkee siinä että elää sinkkuna?

Näin ikisinkkuna täytyy vastata tuohon, että läheisyyden ja romantiikanpuute, sen puute että jakaisi arkensa ja lomansa jonkun kanssa. Sen puute, että olisi joku rinnalla elämän käänteissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen työkyvytön mies. Ei auta vaikka olen ihan fiksu ja vilmaattinenkin, tutustuminen tyssää aina tuohon.

Työttömän tai työelämän ulkopuolella olevan miehen on myös omien kokemusten mukaan lähes mahdotonta päästä edes ensimmäisille treffeille. Itse en ole ollut työelämässä useampaan vuoteen, kun taloudellinen tilanteeni salli työelämästä pois jättäyttymisen. En siis nosta minkäänlaisia korvauksia vaan elän omilla säästöilläni.

Vaikka elämäni on muuten nykyään paljon täydenpää, niin haaveet parisuhteen löytämisestä ovat kuitenkin lentäneet roskiin.. Muutos naisten kiinnostuksessa minua kohtaan on ollut silmiinpistävä verrattuna niihin aikoihin, kun olin töissä hyvällä statuksella hyväpalkkaisessa työssä. Luonnollisesti ajatus loppuelämän elämisestä yksinään tuntuu aika ikävältä, mutta ei kuitenkaan niin ikävältä kuin stressaavaan ja yöunet vievään oravanpyörään palaaminen..

Se on aika mielenkiintoista miten nykyään ensin katsotaan että kumppanilla on hyvä työ ja sitten vasta mietitään että kohtaako arvomaailma ja millainen toinen ihminen oikeasti on.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei tykkää eläimistä, on jotain todella pahasti vinossa, hyi!!

Mitäs jos ne eläimet on vaan itselle yhdentekeviä? Sillai niinku ettei kiinnosta, eikä ärsytäkkään? Jos löytäisin esim. kissanpennun ojasta, niin veisin jonnekkin turvaan, mutta en kyllä itselleni ottais lisää hommia kotiin? Jotenkin tuntuu, että joko pitää rakastaa eläimiä enemmän ku elämää tai sit täytyy salaa haluta nylkeä jokainen koiranpentu, eikö siinä välillä voi olla mitään? Väittäisin, että meitä on aika paljon...

Olin parhaat vuoteni (21-28v) suhteessa miehen kanssa, joka manipuloi ja valehteli kaikesta. Tulin jätetyksi rumasti viestillä, ja kuulin ystäviltäni miten mies tuli heitä vastaan pari viikkoa eron jälkeen - nuorempi heila käsipuolessaan, tietenkin. Vaihdoin maisemaa ja nyt olen ollut pari vuotta sinkkuna, enkä tiedä jaksanko uskoa enää löytäväni ketään. En enää jaksa ainakaan yrittää, en voi ulkonäköni puolesta kilpailla sinkkumarkkinoilla. Moni renttu on yrittänyt sänkyyn päästä, mikä on kyynistänyt mua aika lailla. Eli syy sinkkuuteen = väärä suhde ja menetetyt vuodet.

Vierailija kirjoitti:

Olin parhaat vuoteni (21-28v) suhteessa miehen kanssa, joka manipuloi ja valehteli kaikesta. Tulin jätetyksi rumasti viestillä, ja kuulin ystäviltäni miten mies tuli heitä vastaan pari viikkoa eron jälkeen - nuorempi heila käsipuolessaan, tietenkin. Vaihdoin maisemaa ja nyt olen ollut pari vuotta sinkkuna, enkä tiedä jaksanko uskoa enää löytäväni ketään. En enää jaksa ainakaan yrittää, en voi ulkonäköni puolesta kilpailla sinkkumarkkinoilla. Moni renttu on yrittänyt sänkyyn päästä, mikä on kyynistänyt mua aika lailla. Eli syy sinkkuuteen = väärä suhde ja menetetyt vuodet.

Sullahan on vasta parhaat vuodet edessä. Naiset on paljon sidettävämpiä kolmenkympin jälkeen.

M29

Ihmiset ei kiinnosta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen työkyvytön mies. Ei auta vaikka olen ihan fiksu ja vilmaattinenkin, tutustuminen tyssää aina tuohon.

Työttömän tai työelämän ulkopuolella olevan miehen on myös omien kokemusten mukaan lähes mahdotonta päästä edes ensimmäisille treffeille. Itse en ole ollut työelämässä useampaan vuoteen, kun taloudellinen tilanteeni salli työelämästä pois jättäyttymisen. En siis nosta minkäänlaisia korvauksia vaan elän omilla säästöilläni.

Vaikka elämäni on muuten nykyään paljon täydenpää, niin haaveet parisuhteen löytämisestä ovat kuitenkin lentäneet roskiin.. Muutos naisten kiinnostuksessa minua kohtaan on ollut silmiinpistävä verrattuna niihin aikoihin, kun olin töissä hyvällä statuksella hyväpalkkaisessa työssä. Luonnollisesti ajatus loppuelämän elämisestä yksinään tuntuu aika ikävältä, mutta ei kuitenkaan niin ikävältä kuin stressaavaan ja yöunet vievään oravanpyörään palaaminen..

Näin naisena voisin sanoa, että jos ei ole töissä, niin ensimmäisenä tulee mieleen, ettei mies voi elättää itseään ja joutuisi itse maksunaiseksi, ehkä potentiaalisesti omille tai yhteisille lapsille ja vielä sille miehelle. Varsinkin naisille tämä on tärkeä asia, jos ajattelisi vaikka hankkivansa lapsia miehen kanssa ja jäävänsä äitiyslomalle. Juu, voi mieskin nykyään jäädä, mutta monet naiset silti haluavat joka tapauksessa jäädä äitiyslomalle, jolloin tulot tippuvat ja jos se ukko ei käy töissä, niin vaikeaksi menee, harva itselleen lisää ongelmia haluaa. Ja kyllähän sitä rahaa vois säästää, mutta en mä ainakaan henkilökohtaisesti säästäis rahaa äitiyslomaa varten jos toinen makoilis kotona, en vaan ottais semmosta ukkoa. Toinen on se, että työn puuttuminen yhdistetään usein laiskuuteen. Miten se ukko tekee esim. kotitöitä kotona, jos noilla työtä tekevilläkin on suurimmalla osalla vaikeuksia saada niitä tehtyä? Joo, on enemmän aikaa, mutta taas päästään siihen laiskuuteen. Miehen osa perheen pääelättäjänä elää edelleen vahvana, vaikka tasa-arvosta nykyään paljon puhutaankin. Jos kyse on taas vanhemmasta naisesta, jolla ehkä on jo lapsia ja lapsenlapsia, niin heistä monet varmasti mielummin käyttäisivät rahansa ja vapaa-aikansa heihin, kuin työttömän ukon passaamiseen. Sanot, että elät säästöilläsi, joten sinun tapauksessasi ei ole kyse tästä, mutta miten tiukka budjettisi on? Voitko esim. lähteä joskus etelän lomalle tai teatteriin vai onko säästöillä eläminen sitä, että kökötetään vanhemmilta perityssä talossa päivästä toiseen tekemättä mitään ylimääräistä ja ostetaan halvimmat maidot ja makaronit kaupasta? Harva edes haluaa tutustua ihmiseen, jos ei ole jo valmiiksi ihastunut työttömään, niin kyllä sitä sitten mieluummin jatkaa vain matkaa ja etsii sen työssäkäyvän. Tämmöisiä ajatuksia tiedän vain naisten ajattelevan, ihan omasta ja ystävien kokemuksesta puhun. Itsellä on ollut 3 pidempää suhdetta. Ensimmäisellä miehellä oli n.10tonni, toisella n.20tonnia ja kolmannella, jonka kanssa olen jo vuosikymmenen ollut, oli 30 tonnia ulosotossa, kun yhdessä alettiin olemaan. Kun 8vuoden jälkeen vihdoin saatiin talo ostettua, niin nauroin miehelle, että jos joskus erotaan tai hän kuolee, niin persaukista en enää ota. Kyllä minä nyt ymmärrän, että hyvillä rahankäyttötaidoilla ja vakaalla taloudellisella asemalla on vähän saatanasti väliä ja työttömyydestä vaan saa sen kuvan ettei talous ole ihan kunnossa. Ja ihan offtopic, mies on nykyään ihan hyvä rahankäyttäjä, pihimpi kuin minä ja meidän rahat on aina olleet ihan täysin yhteisiä. Ja töissä se on ollut aina.

Vierailija kirjoitti:

Mun mutsi tekee mulle ruuat ja pesee mun pyykit, tuossa on sen verran painava syy mikä karkottaa kaikki naiset kauas mun läheltä.

M35

Olet siis pistänyt mukavuudenhalun parisuhteen edelle, valinta se on sekin.