Suurin yksittäinen syy sinkkuuteesi?
Kommentit (2581)
Nyky naiset feikkikyntisiä meikkipellejä, ei mitään aitoa, ja ne harvat viisaat naiset on varattuja.
MT-ongelmia, en luota ihmisiin (kiusaamistausta), olen todella intro luonteeltani, ärsyynnyn helposti, viihdyn yksin. Seksisuhde on ok, mutta en oikeastaan edes kaipaa parisuhdetta. En jaksaisi olla koko ajan toisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
"Hahaa, toi tekstari juttu! Se menee just noin, ja ihan joka kerta vielä 😃😃
Aina kun olen ollut treffeillä naisen kanssa josta en sitten livenä nähtynä ollut enää yhtään kiinnostunut, niin saan häneltä treffien jälkeen tekstarin et oli kivaa ja ois mukava nähdä uudelleen.
Ja jos olen treffeillä naisen kanssa josta kiinnostun, niin poikkeuksetta tämä nainen ei sitten "tuntenut kemiaa".
Yli 50 deittien kokemuksella sanon: tasot ovat 100% olemassa ja totta, sanoi kuka mitä hyvänsä."
En kyllä haluaisi törmätä mieheen, joka on ollut treffeillä yli 50 kertaa. Huonolla tuurilla joku niistä naisista tulisi vastaan jossain.
Sulla jää elämä elämättä jos mietit tuollaisia asioita.
Itse olen törmännyt uimahallissa aikaisemmin 2 kertaa treffattuun naiseen mutta entäs sitten..
Puhdas halu olla sinkku. En voi sietää parisuhteita, sopii ehkä monelle muttei mulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole riittävän tasokas saamaan niitä naisia joita haluan.
Jotkut naiset ovat kiinnostuneita minusta, mutta nämä naiset ovat ulkoisesti todella epäviehättäviä, ei mitään kiinnostusta lähteä koittamaan edes yhdeksi yöksi. Olen mieluummin yksin kuin heidän kanssaan.
Jep, täysin sama juttu täällä.
Täysin asoteorian mukaisesti menee kiinnostukset, 5/10 kiinnostuvat, 6/10 eivät.
Eli jopa ne 6/10 jotka on ihan ookoo ja joiden kanssa voisin alkaa parisuhteeseen vaikka ilman ihastumista eivät anna vastakaikua.
Treffeillä nyrkkisääntönä tuntuu olevan että jos haluan halata naista niin nainen näkee minut vain "kaverina" mutta jos haluan olla koskematta naiseen niin sieltä tulee heti tekstari jossa pyytää innokkaasti näkemään uudestaan..... Taitaa olla aika siirtyä pysyvästi ulkomaalaisiin naisiin.
Hahaa, toi tekstari juttu! Se menee just noin, ja ihan joka kerta vielä 😃😃
Aina kun olen ollut treffeillä naisen kanssa josta en sitten livenä nähtynä ollut enää yhtään kiinnostunut, niin saan häneltä treffien jälkeen tekstarin et oli kivaa ja ois mukava nähdä uudelleen.
Ja jos olen treffeillä naisen kanssa josta kiinnostun, niin poikkeuksetta tämä nainen ei sitten "tuntenut kemiaa".
Yli 50 deittien kokemuksella sanon: tasot ovat 100% olemassa ja totta, sanoi kuka mitä hyvänsä.
Ja tismalleen sama!
Omalta puoleltani ei mitään kemiaa, ja keskustelukin yksipuolista, siten että minä saatan joutua hoitamaan puhepuolta kun nainen ei sano mitään. Vaivaantunut tunnelma, ei mitään osoitusta mielenkiinnosta kummaltakaan.
...ja sitten tulee se viesti: oli ihanaa, tavataanko uudestaan?
Jos taas nainen on ulkonäöllisesti kiinnostava, 100% varmuudella ei kemiaa. Ei merkitystä onko sama vaivaantunut tunnelma vai molemminpuolista naurua ja hyvä tunnelma. Se olikin vain "kaverikemiaa" = en ollut riittävän komea/menestynyt.
Oikeasti se menee niin että taso ratkaisee 100% onko mahdollisuuksia. Jos taso riittää, vasta sen jälkeen ratkaisee kemiat ja muut.
Täällä on pari miestä jo vahvistanut tasoteorian olemassaolon.
Täysin sama juttu täällä. Ja just toi että vaikka juttu kulkisi hyvin jopa 4 treffien ajan niin kaveripakit tulee silti koska nainen oli ulkonäöllisesti kiinnostava.. Kemia on yhdentekevää.
Nykyään on laskenut motivaatio treffailla kun tietää miten järjestelmällistä homma on.
Jep.
Itsellä se taso tulee harvinaisen hyvin esille koska oma taso on aika matala (lyhyt, hoikka, aika pienituloinen, ujo, ei-kunnianhimoinen mutta ei myöskään jännittävä taiteilijatyyppi. Plussaa fiksuudesta, luotettavuudesta ja huumorintajusta).
Nimittäin kaikki kiinnostuneet naiset ovat olleet melko samanlaisia. Samantyylinen ulkonäkö, reippaasti ylipainoa, sama vartalotyyppi, sama elämäntilanne eli perhe haluttaisiin perustaa ja piakkoin, sama ajatus tulevasta elämästä eli koti-ihmisiä joille maittaa netflix, hyvä ruoka ja toki herkutkin.
Lapsettomuus ei, liikunta ei, liiallinen keskittyminen harrastuksiin ei, jne. Eli asiat joita itse toivoisin.
Tapaan kyllä kiinnostavia ja itseni kaltaisia naisia. Juttu luistaa ja on kivaa. Mutta vain kaverikemiaa. Taso ei heihin riitä.
Vierailija kirjoitti:
Oma asenne. Sain wanhan ajan kiltin tytön kasvatuksen ja olen oppinut mielistelemään, peittämään tunteeni, alistumaan ja olemaan aina samaa mieltä muiden kanssa. Kuten arvata saattaa, ei tällainen käytös johda kovin tasapainoisiin ja vastavuoroisiin ihmissuhteisiin. Enkä puhu nyt siis pelkästään miehistä vaan ihmissuhteista ylipäätään. Nyt päälle kolmekymppisenä olen löytänyt "oman ääneni". Pyrin nykyään olemaan ns. assertiivinen. Uskon että nyt olen valmiimpi muodostamaan terveitä ihmissuhteita ja toivon että sellaisia joskus tulevaisuudessa saisinkin.
Itse olen huomannut että aika moni nainen haluaa tuota riippumatta kasvatuksesta.
Mies on laivan kapteeni ja naista assertiivisempi.
Jos kuvittelet että jossain olisi naisia kaipailemassa tasa-arvoista parisuhdetta, olet väärässä. Romanttinen ja etenkin seksuaalinen alistuvuus on naisissa aika vakio.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma asenne. Sain wanhan ajan kiltin tytön kasvatuksen ja olen oppinut mielistelemään, peittämään tunteeni, alistumaan ja olemaan aina samaa mieltä muiden kanssa. Kuten arvata saattaa, ei tällainen käytös johda kovin tasapainoisiin ja vastavuoroisiin ihmissuhteisiin. Enkä puhu nyt siis pelkästään miehistä vaan ihmissuhteista ylipäätään. Nyt päälle kolmekymppisenä olen löytänyt "oman ääneni". Pyrin nykyään olemaan ns. assertiivinen. Uskon että nyt olen valmiimpi muodostamaan terveitä ihmissuhteita ja toivon että sellaisia joskus tulevaisuudessa saisinkin.
Itse olen huomannut että aika moni nainen haluaa tuota riippumatta kasvatuksesta.
Mies on laivan kapteeni ja naista assertiivisempi.
Jos kuvittelet että jossain olisi naisia kaipailemassa tasa-arvoista parisuhdetta, olet väärässä. Romanttinen ja etenkin seksuaalinen alistuvuus on naisissa aika vakio.
Hyvä pointti. Kilttinä ja kunnollisenä vähän ujona miehenä tulee jotenkin sellainen fiilis että kaveripakit voisi johtua myös siitä että nainen ei pidä minua tarpeeksi assertiivisena tai alistavana. Mukava ja huomaavainen käytös ei luo kipinää. Pitäisi olla jotenkin röyhkeämmin päällekäyvä ja flirtimpi.
Pääasiallinen syy on se, että "pariutumisdraivini" ei ole kovin voimakas. Treffailu tuntuu ajatuksen tasollakin vain uuvuttavalta ja viihdyn paremmin muiden aktiviteettien parissa. Lisäksi olen melko hitaasti lämpiävää tyyppiä romanttisessa ja seksuaalisessa mielessä, ja moni mies ei tästä piirteestäni kamalasti pidä. Deittailumielessä siis, kaveripohjalta tulen miesten kanssa yleensä juttuun mainiosti.
Olen myös nähnyt paljon varoittavia esimerkkejä lähipiirissäni siitä, mitä voi tapahtua, kun pariudutaan vain tavan vuoksi tai jonkin täyttymättömän tarpeen tai haavekuvan perusteella. Se on tehnyt kieltämättä varovaiseksi, vaikka ei onneksi olekaan tehnyt minusta umpikyynikkoa. Toisaalta koska en lapsiakaan halua, niin pariutumatta jääminen ei siinä(kään) mielessä olisi mikään tragedia.
Olin pitkään sinkkuna, koska en ollut henkisesti valmis vielä saamaan lapsia, ja nyt omanikäisiä saman uskon jakavia suunnilleen samanikäisiä miehiä ei juuri ole enää vapaana, eli sinkkuna edelleen
T. Lestadiolainen
Vierailija kirjoitti:
Oma asenne. Sain wanhan ajan kiltin tytön kasvatuksen ja olen oppinut mielistelemään, peittämään tunteeni, alistumaan ja olemaan aina samaa mieltä muiden kanssa. Kuten arvata saattaa, ei tällainen käytös johda kovin tasapainoisiin ja vastavuoroisiin ihmissuhteisiin. Enkä puhu nyt siis pelkästään miehistä vaan ihmissuhteista ylipäätään. Nyt päälle kolmekymppisenä olen löytänyt "oman ääneni". Pyrin nykyään olemaan ns. assertiivinen. Uskon että nyt olen valmiimpi muodostamaan terveitä ihmissuhteita ja toivon että sellaisia joskus tulevaisuudessa saisinkin.
Mulla sama. Ja tuosta seurannut masennus, joka alkoi jo teini-iässä jatkuen läpi elämän. Parisuhteista ei vaan tullut mitään koska en osannut olla terveellä tavalla itsekäs, vaan lähinnä unohdin itseni kokonaan ja pyrin vain olemaan miehelle mieliksi. Tämähän sopii mainiosti joillekin hyväksikäyttäjille ja narsisteille, joita omat poikaystäväni eivät onneksi olleet, mutta tervettä molempaa tyydyttävää suhdetta ei sillä meiningillä rakenneta. Normaali, itsevarma, hyvä, empaattinen mies haluaa vastaavanlaisen naisen, eikä mitään alistuvaa koiraa. Vasta nyt nelikymppisenä olen alkanut saamaan tervettä itsekkyyttä, mutta ihmissuhteita ei edelleenkään ole, enkä tiedä osaanko tai HALUANKO enää edes sellaisia? Kun olen niin tottunut olemaan yksin, omassa kuplassani enimmäkseen niin en halua päästää ihmisiä puhkaisemaan sitä kuplaani.
Toiseksi minulla on fyysisiäkin rajoitteita. Kuulun niihin naisiin, joilla on taipumusta virtsatietulehduksiin. Ja seksielämä toi niitä todella usein. Sinkkuna niitä tulee enää vain harvoin, välillä menee monta vuottakin ilman. Seksielämän kanssa se oli jatkuvaa, eikä ole hyväksi ottaa antibioottikuureja usein. Lisäksi minulle ei sopinut oikein minkäänlainen ehkäisy, joten piti aina kumin kanssa paneskella ja se kyllä kieltämättä vaikuttaa parisuhteessa siihen seksin spontaanisuuteen latistavasti.
Monta laatua testannut. On ollut 17 vuotta nuorempaa ja 8 vuotta vanhempaa, koulutettua ja kouluttamatonta, rokkarista insinööriin, työttömästä johtajaan, tervepäisestä pahasti narsistiseen, köyhästä rikkaaseen.
Sen verran on tullut kaluttua ”mieskatalogia”, että enää ei kiinnosta. Voisin ottaa miehen nurkkiini pyörimään, jos keksisin yhdenkin hyvän syyn, että miksi.
Mutta tämähän tarkoittaa vain sitä, että en ole uroista kilpailemassa ja muille naisille jää enemmän valinnanvaraa.
Sinkkuus on siis oma valintani eikä pitäisi olla muille ihmettelyn aihe tai ongelma.
Jos ei tykkää eläimistä, on jotain todella pahasti vinossa, hyi!!
- ei välttämättä. Itse en pidä eläimistä mutta en kuitenkaan vihaa eläimiä enkä toivo niille mitään pahaa.
En alennu Tinderin tasolle. Minun sinkkuus päättyy heti, jos tapaan livenä hänet. En voi sietää yhtään mitään deittisovelluksia.
Vaimoni petti ja jätti, tuhosi minut henkisesti ja muutenkin avioerossa. Kokemus oli niin järisyttävä, etten halua enää kenenkään naisen kanssa seurustella. Miksi luottaisin enää yhteenkään naiseen, kun ei avioliittolupauksellakaan ole mitään merkitystä nykyään?
Yhden illan hommat on ihan ok, thaihierojalla voi käydä jne. En halua enää naista, johon kuitenkin pettyy.
Prinssinakki ja siihen yhdistettynä introverttinen ja epäsosiaalisuuteen taipuvainen luonne. Muuten olisin ihan kelvollinen.
Tyypillisen miehen vittumainen luonne ja asenne.
Kiva sun isättömille lapsilles!
Liki olemattomat sosiaaliset taidot. En osaa lukea ihmisiä ja tilanteita, en keksi sanottavaa, ahdistun ihmisporukoissa, jos huomio kohdistuu minuun. Käynyt mielessä, olisinko jollain tapaa autistinen.