Suurin yksittäinen syy sinkkuuteesi?
Kommentit (2581)
Unettomuuden takia en jaksa juosta naisten perässä.
Minun olemattomilla sosiaalisilla taidoillani ei seurustella. Olen luultavasti ilman diagnoosia oleva autismin kirjon henkilö. Kaiken lisäksi olen niin ruma, että kukaan ei halua seurustella kanssani.
Köyhä, eläkeläinen ja 64-vuotias mies.
Fetissit, joita minulla on. Olisi lottovoitto saada omaa silmää miellyttävä nainen, jolla on samat fetissit, mutta on kuin neulaa heinäsuovasta etsisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole riittävän tasokas saamaan niitä naisia joita haluan.
Jotkut naiset ovat kiinnostuneita minusta, mutta nämä naiset ovat ulkoisesti todella epäviehättäviä, ei mitään kiinnostusta lähteä koittamaan edes yhdeksi yöksi. Olen mieluummin yksin kuin heidän kanssaan.
Jep, täysin sama juttu täällä.
Täysin asoteorian mukaisesti menee kiinnostukset, 5/10 kiinnostuvat, 6/10 eivät.
Eli jopa ne 6/10 jotka on ihan ookoo ja joiden kanssa voisin alkaa parisuhteeseen vaikka ilman ihastumista eivät anna vastakaikua.
Treffeillä nyrkkisääntönä tuntuu olevan että jos haluan halata naista niin nainen näkee minut vain "kaverina" mutta jos haluan olla koskematta naiseen niin sieltä tulee heti tekstari jossa pyytää innokkaasti näkemään uudestaan..... Taitaa olla aika siirtyä pysyvästi ulkomaalaisiin naisiin.
Hahaa, toi tekstari juttu! Se menee just noin, ja ihan joka kerta vielä 😃😃
Aina kun olen ollut treffeillä naisen kanssa josta en sitten livenä nähtynä ollut enää yhtään kiinnostunut, niin saan häneltä treffien jälkeen tekstarin et oli kivaa ja ois mukava nähdä uudelleen.
Ja jos olen treffeillä naisen kanssa josta kiinnostun, niin poikkeuksetta tämä nainen ei sitten "tuntenut kemiaa".
Yli 50 deittien kokemuksella sanon: tasot ovat 100% olemassa ja totta, sanoi kuka mitä hyvänsä.
Ja tismalleen sama!
Omalta puoleltani ei mitään kemiaa, ja keskustelukin yksipuolista, siten että minä saatan joutua hoitamaan puhepuolta kun nainen ei sano mitään. Vaivaantunut tunnelma, ei mitään osoitusta mielenkiinnosta kummaltakaan.
...ja sitten tulee se viesti: oli ihanaa, tavataanko uudestaan?
Jos taas nainen on ulkonäöllisesti kiinnostava, 100% varmuudella ei kemiaa. Ei merkitystä onko sama vaivaantunut tunnelma vai molemminpuolista naurua ja hyvä tunnelma. Se olikin vain "kaverikemiaa" = en ollut riittävän komea/menestynyt.
Oikeasti se menee niin että taso ratkaisee 10% onko mahdollisuuksia. Jos taso riittää, vasta sen jälkeen ratkaisee kemiat ja muut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole riittävän tasokas saamaan niitä naisia joita haluan.
Jotkut naiset ovat kiinnostuneita minusta, mutta nämä naiset ovat ulkoisesti todella epäviehättäviä, ei mitään kiinnostusta lähteä koittamaan edes yhdeksi yöksi. Olen mieluummin yksin kuin heidän kanssaan.
Jep, täysin sama juttu täällä.
Täysin asoteorian mukaisesti menee kiinnostukset, 5/10 kiinnostuvat, 6/10 eivät.
Eli jopa ne 6/10 jotka on ihan ookoo ja joiden kanssa voisin alkaa parisuhteeseen vaikka ilman ihastumista eivät anna vastakaikua.
Treffeillä nyrkkisääntönä tuntuu olevan että jos haluan halata naista niin nainen näkee minut vain "kaverina" mutta jos haluan olla koskematta naiseen niin sieltä tulee heti tekstari jossa pyytää innokkaasti näkemään uudestaan..... Taitaa olla aika siirtyä pysyvästi ulkomaalaisiin naisiin.
Hahaa, toi tekstari juttu! Se menee just noin, ja ihan joka kerta vielä 😃😃
Aina kun olen ollut treffeillä naisen kanssa josta en sitten livenä nähtynä ollut enää yhtään kiinnostunut, niin saan häneltä treffien jälkeen tekstarin et oli kivaa ja ois mukava nähdä uudelleen.
Ja jos olen treffeillä naisen kanssa josta kiinnostun, niin poikkeuksetta tämä nainen ei sitten "tuntenut kemiaa".
Yli 50 deittien kokemuksella sanon: tasot ovat 100% olemassa ja totta, sanoi kuka mitä hyvänsä.
Ja tismalleen sama!
Omalta puoleltani ei mitään kemiaa, ja keskustelukin yksipuolista, siten että minä saatan joutua hoitamaan puhepuolta kun nainen ei sano mitään. Vaivaantunut tunnelma, ei mitään osoitusta mielenkiinnosta kummaltakaan.
...ja sitten tulee se viesti: oli ihanaa, tavataanko uudestaan?
Jos taas nainen on ulkonäöllisesti kiinnostava, 100% varmuudella ei kemiaa. Ei merkitystä onko sama vaivaantunut tunnelma vai molemminpuolista naurua ja hyvä tunnelma. Se olikin vain "kaverikemiaa" = en ollut riittävän komea/menestynyt.
Oikeasti se menee niin että taso ratkaisee 10% onko mahdollisuuksia. Jos taso riittää, vasta sen jälkeen ratkaisee kemiat ja muut.
* taso ratkaisee 100%, tietysti.
BMI 37,4. Jaksan kuitenkin vetää 8 leukaa mutta taitaahan tuo paino olla vähän liikaa...
-M30
Huonot miehet. Turvallisempaa yksin.
Niin harvoin ihastun enkä näe syytä miksi mun pitäisi olla parisuhteessa jos kaikki (melkein) muutkin. Lisäksi: en välitä enää itsekkäistä miehistä sängyssä, jotka ajattelevat vain omaa tyydytystään, olen huomannut viihtyväni yksin, on tullut tehtyä huonoja valintoja, viihdyn hyvin myös yksin, syitä on monia. Ei mulla mitään tarjokkaiden jonoa ole, olen pian 50 v., mutta jokunen mies on lähestynyt ja yksi oikein suuttui alle vuosi sitten, kun en kiinnostunut hänestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tietäisin, niin korjaisin asian enkä olisi enää ikisinkku. Olen omasta ja kaverieni mielestä huippuhyvää aviomiesmateriaalia, mutta jostain tuntemattomasta syystä en vain kelpaa.
Olet lyhyt, ja/tai sinulla on ruma naama.
Mysteeri ratkaistu.
Olisipa asia oikeasti näin suoraviivainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tietäisin, niin korjaisin asian enkä olisi enää ikisinkku. Olen omasta ja kaverieni mielestä huippuhyvää aviomiesmateriaalia, mutta jostain tuntemattomasta syystä en vain kelpaa.
Kaverit aina kehuvat kavereitaan niin kuin äidit lapsiaan. Siihen ei pidä uskoa sokeasti vaan valita se puolueettomampi mielipide.
Mistä meinasit, että löydän puolueettoman mielipiteen, jonka voin valita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tietäisin, niin korjaisin asian enkä olisi enää ikisinkku. Olen omasta ja kaverieni mielestä huippuhyvää aviomiesmateriaalia, mutta jostain tuntemattomasta syystä en vain kelpaa.
Mikähän syy mahtaa olla? Oletko uskollinen? Mikä on huippuhyvä aviomiesmateriaali? Jokainen käsittää sen eri tavalla.
Näin kylmästi miittaamalla voisin tarjota elämänkumppanina rakkautta, huolenpitoa, välittämistä, uskollisuutta, hyvää juttuseuraa, terveen ja treenatun kropan, mielekiintoa kokeilla uusia asioita, mahdollisuuden elinkulujen jakamiselle, apua kaikenlaiseen askarteluun, korkean statuksen työn, omakotitalon, puutarhan ja vaikutusvaltaisia kontakteja. Mitä muuta sitä voisi toivoa?
Minkälainen luonne sinulla on? Miten selviät ja reagoit stressi-ja ongelmatilanteissa? Mitkä ovat arvosi?
Itse naisena en tekisi mitään komealla, rakastavalla miehellä ja ihanalla puutarhalla, jos miehen ja omat elämänarvoni eivät menisi yksiin, ja jos tulevaisuuden suunnitelmamme olisivat liian erilaisia. Miten lastenhoito hoidetaan? Miten kodin siivous ja taloustyöt? Miten raha-asiat ja mikä arvo rahalla on? Oletko esimerkiksi mieluummin töissä hankkimassa rahaa kuin läsnä perheellesi? Asutaanko koko loppu elämä paikassa X vai voiko muuttaa? Mennäänkö sinne, minne miehen työt vievät vai onko minulla vaimona samanlainen oikeus työuraan? Miten ystävät, paljonko heidän kanssa vietetään aikaa? Saanko tyttöjen iltoja? Kuinka usein sinulla on poikien iltoja? Hankitaanko lapsia vai ei? Jos niin montako?
Entä appivanhemmat, meidän molempien? Miten heidän asiat järjestetään? Jääkö minun kontolleni molempien vanhempien eli 4 ihmisen asioiden hoitaminen ja suhteen ylläpitäminen heihin vai pidätkö itsekin yhteyttä omaan perheeseesi? Mites ruokahuolto hoidetaan meille? Mites seksi, millainen asenne ja näkemys sinulla on siihen, menevätkö arvomme makuuhuoneessa yhteen, entä toiveemme ja halumme? Millainen asenne sinulla on naisiin? Entä muihin ihmisiin, vähemmistöihin, muihin kansalaisiin?
Miten kommunikoimme? Saako riidellä? Saanko olla eri mieltä kanssasi vai en? Mikä on sinun mielestäsi parisuhteessa naisen rooli, entä miehen? Entä, kun olemme naimisissa; muuttuko roolitus aviomiehenä ja aviovaimona jotenkin? Entäs, kun saamme lapsia, jos päädymme siis molemmat tähän tulokseen? Mikä on isän rooli, entä äidin?
Mitä minä teen sinun vaikutusvaltaisilla kontakteilla? Pääsenkö reittäsi pitkin parempiin töihin? Jos, niin teetkö sen rakkaudesta vai muistutatko minua huonoina päivinä, että minä olen "velkaa" sinulle tästä? Jääkö puutarhan hoito minulle, vaikka en edes pidä siitä?
Tällaisia ajatuksia nousee mieleeni, kun pohdin aikaisempia parisuhteitani ja mikä niissä tökkäsi. Arvot ja asenteet eivät tosiaan koske vain sitä, että hankitaanko lapsia tai mennäänkö naimisiin. Eikä tulevaisuuden suunnitelmiin kuulu vain se, että missä asutaan tai millä autolla ajetaan.
Voit tarjota paljon, mutta paljon voi mennä myös vikaan, jos kumppanivaihtoehto ei ole sopiva. Minäkään en sovi kaikille miehille, vaikka minulla on tarjota heille uskollisuutta, yksiavioisuutta, rakkautta, lempeyttä, vapautta olla oma itsensä ja hyvää seksiä. Minä kun haluan itsekin samat takaisin mieheltäni.
Nämä ovat kieltämättä tärkeitä kysymyksiä ja laitan ne talteen myöhempää pohdintaa varten, mutta niiden vastauksilla ei valitettavasti ole juuri merkitystä, jos ei koskaan edes pääse niistä keskustelemiseen asti. Pitäisi ensin löytää joku, jota kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen liian ruma. Miehille kelpaan sänkykaveriksi, mutta he aina ”jättävät” minut, kun löytävät naisen, joka on tarpeeksi kaunis suhteeseen.😞 Minä jään aina rumana rannalle ruikuttamaan.
Miksi tavoittelet omaa tasoasi komeampaa miestä, Ruma-Riitta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole riittävän tasokas saamaan niitä naisia joita haluan.
Jotkut naiset ovat kiinnostuneita minusta, mutta nämä naiset ovat ulkoisesti todella epäviehättäviä, ei mitään kiinnostusta lähteä koittamaan edes yhdeksi yöksi. Olen mieluummin yksin kuin heidän kanssaan.
Jep, täysin sama juttu täällä.
Täysin asoteorian mukaisesti menee kiinnostukset, 5/10 kiinnostuvat, 6/10 eivät.
Eli jopa ne 6/10 jotka on ihan ookoo ja joiden kanssa voisin alkaa parisuhteeseen vaikka ilman ihastumista eivät anna vastakaikua.
Treffeillä nyrkkisääntönä tuntuu olevan että jos haluan halata naista niin nainen näkee minut vain "kaverina" mutta jos haluan olla koskematta naiseen niin sieltä tulee heti tekstari jossa pyytää innokkaasti näkemään uudestaan..... Taitaa olla aika siirtyä pysyvästi ulkomaalaisiin naisiin.
Hahaa, toi tekstari juttu! Se menee just noin, ja ihan joka kerta vielä 😃😃
Aina kun olen ollut treffeillä naisen kanssa josta en sitten livenä nähtynä ollut enää yhtään kiinnostunut, niin saan häneltä treffien jälkeen tekstarin et oli kivaa ja ois mukava nähdä uudelleen.
Ja jos olen treffeillä naisen kanssa josta kiinnostun, niin poikkeuksetta tämä nainen ei sitten "tuntenut kemiaa".
Yli 50 deittien kokemuksella sanon: tasot ovat 100% olemassa ja totta, sanoi kuka mitä hyvänsä.
Ja tismalleen sama!
Omalta puoleltani ei mitään kemiaa, ja keskustelukin yksipuolista, siten että minä saatan joutua hoitamaan puhepuolta kun nainen ei sano mitään. Vaivaantunut tunnelma, ei mitään osoitusta mielenkiinnosta kummaltakaan.
...ja sitten tulee se viesti: oli ihanaa, tavataanko uudestaan?
Jos taas nainen on ulkonäöllisesti kiinnostava, 100% varmuudella ei kemiaa. Ei merkitystä onko sama vaivaantunut tunnelma vai molemminpuolista naurua ja hyvä tunnelma. Se olikin vain "kaverikemiaa" = en ollut riittävän komea/menestynyt.
Oikeasti se menee niin että taso ratkaisee 100% onko mahdollisuuksia. Jos taso riittää, vasta sen jälkeen ratkaisee kemiat ja muut.
Täällä on pari miestä jo vahvistanut tasoteorian olemassaolon.
Täysin sama juttu täällä. Ja just toi että vaikka juttu kulkisi hyvin jopa 4 treffien ajan niin kaveripakit tulee silti koska nainen oli ulkonäöllisesti kiinnostava.. Kemia on yhdentekevää.
Nykyään on laskenut motivaatio treffailla kun tietää miten järjestelmällistä homma on.
Edellisessä suhteessa mielini hajosi ja luottamus meni niin pahasti että en enää ole uskaltanut päästää ketään miestä lähelle. Yksin parempi olla.
Ne viisi pelottavaa kirjainta...!
Oma asenne. Sain wanhan ajan kiltin tytön kasvatuksen ja olen oppinut mielistelemään, peittämään tunteeni, alistumaan ja olemaan aina samaa mieltä muiden kanssa. Kuten arvata saattaa, ei tällainen käytös johda kovin tasapainoisiin ja vastavuoroisiin ihmissuhteisiin. Enkä puhu nyt siis pelkästään miehistä vaan ihmissuhteista ylipäätään. Nyt päälle kolmekymppisenä olen löytänyt "oman ääneni". Pyrin nykyään olemaan ns. assertiivinen. Uskon että nyt olen valmiimpi muodostamaan terveitä ihmissuhteita ja toivon että sellaisia joskus tulevaisuudessa saisinkin.
"Hahaa, toi tekstari juttu! Se menee just noin, ja ihan joka kerta vielä 😃😃
Aina kun olen ollut treffeillä naisen kanssa josta en sitten livenä nähtynä ollut enää yhtään kiinnostunut, niin saan häneltä treffien jälkeen tekstarin et oli kivaa ja ois mukava nähdä uudelleen.
Ja jos olen treffeillä naisen kanssa josta kiinnostun, niin poikkeuksetta tämä nainen ei sitten "tuntenut kemiaa".
Yli 50 deittien kokemuksella sanon: tasot ovat 100% olemassa ja totta, sanoi kuka mitä hyvänsä."
En kyllä haluaisi törmätä mieheen, joka on ollut treffeillä yli 50 kertaa. Huonolla tuurilla joku niistä naisista tulisi vastaan jossain.
Elämä on seesteistä, kun ei tarvitse vääntää kättä toisen kanssa milloin mistäkin. Toisin sanoen teen päätökset yksin, ja voin vain olla tyytyväinen kaikkeen.
En harrasta mitään, missä voisin tavata ihmisiä. Työni on sellaista, että siinäkään se ei ole mahdollista (ja kuormasta ei syödä). Siinähän ne syyt varmaan on. Eikä oikeestaan jaksa edes kiinnostaa tehdä asialle mitään.
Nooh syitä on varmasti monia oikeasti, mutta minulla on erittäin huono itsetunto. Minulla on huonot ja vähän kellertävät hampaat. Olen tosin muuten ihan ok näköinen omasta mielestäni. En pysty edes katsomaan valokuvia itsestäni, joissa hymyilen suu auki. Olen myös köyhä paska, eli tuskin pääsen ostamaan kruunuja suuhuni ikinä. Vaikea siis jutella naisille kun suu on pidettävä kiinni kokoajan. Noh elämä on.