Miksi raahaat lemmikkisi työpaikalle, vaikka työyhteisössä voi olla allergikkoja?

Vierailija kirjoitti:

Minä myönnän, että pelkään koiria. Kasvoin maalla ja naapuri piti isoja koiriaan vapaana. Koskaan ei ulos mennessä tiennyt tulevatko ne tälläkin kertaa "ystävällisesti tervehtimään", eli kaatoivat maahan ja nuuhkuttelivat ja nuolivat. Nykyään vaikka koira olisi miten pieni tahansa niin en halua olla missään tekemisissä sen kanssa. Ja tämä tuntuu olevan joillekkin ongelma, koska ovat tunkemassa sitä pikku fifiänsä syliini yms kun kieltäydyn silittämästä.

Täähän kuulostaa samalta kun minä ja vauvat. En halua niitä lähelle ja silti aina tungetaan väkisin syliin puklailemaan ympäriinsä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä kukaan toisi koiran töihin??? En ole ikinä kuullut mitään yhtä typerää. Töissä on tarkoitus tehdä töitä, jos ette ole tienneet. Miten voitte keskittyä työntekoon, jos teidän pitää koko ajan olla vastuussa koirasta, ettei se pissaa nurkkiin tai pure ketään? Saanko minäkin sitten tuoda töihin tyttöystäväni tai mummoni, koska minulla ei ole koiraa?

Aikuiset koirat ovat yleensä sisäsiistejä eivätkä pissaa sisälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras missä olen nähnyt, on kun sairaanhoitaja toi koiran osastolle yövuoroissa. Kuulemma oli kielletty, mutta toi silti. Ja kyseessä oli somaattinen osasto, mihin tuli pääasiassa vanhoja ihmisiä yleistilan laskun vuoksi, joten ei olisi tullut mieleenkään tuollaiseen paikkaan ottaa..

Jossain toimistossa vielä ihan ok, jos se sopii kaikille, eikä ole allergisia. Meillä töissä on joskus lapsia. Ei koko päivää, mutta pari tuntia kerrallaan aina silloin tällöin. Eipä nuo ole ketään haitanneet, yleensä katselevat telkkaria tai leikkivät jollain leluksi kelpaavalla mitä löytyy. Esim oma 4 v sai hyvin aikansa kulumaan kun sai ruuvailla sähköjohtoja kiinni liittimiin ja pois. Toki jos lapset olisi häiritseviä, niin sitten voisi ärsyttää.

Niin sinulle on ok että sinä tuot lapsesi. Koira ei ole ok.

Meillä kanssa pomo toi oman lapsensa töihin ja oletti sihteerien ja muiden sitä hoivaavan aivan innoissaan. Tietenkin juuri hänen lapsensa on aivan ihmeellinen. En tiedä, mitä olisi asiasta tykännyt, jos muutkin olisivat tuoneet omat räkänokkansa sinne juoksemaan.

Ei minun lapseni ole ihmeellinen, mutta osaa se käyttäytyä. Ja niin osaa työkavereidenkin lapset, jotka myös toisinaan ovat tunnin pari työpaikallamme. Joskus on myös työkaverin vaimo, eikä sekään minua häiritse. Toistaiseksi yksikään lapsi tai vaimo ei ole häirinnyt ketään. Ei tosin kukaan oleta kenenkään niiden perään katsovan, siinä touhuavat mitä touhuavat. Meillä on neljä ihmistä töissä ja jokaisen lapset ovat joskus olleet mukana, joten tuskin kukaan tästä on pahoittanut mieltään.

Minä olin joskus lapsena äitini mukana töissä. Silloin oli kyllä omat työhuoneet, eikä mitään avokonttoreita. Minun piti aina istua tuolissa hiljaa, korkeintaan piirtää sai. Siinä istuttiin tasan niin kauan kitisemättä, kun äiti sai työt tehtyä. Vaikea kuvitella että olisin ketään häirinnyt, tuskin kukaan edes huomasi minun olemistani...

Vierailija kirjoitti:

Minä myönnän, että pelkään koiria. Kasvoin maalla ja naapuri piti isoja koiriaan vapaana. Koskaan ei ulos mennessä tiennyt tulevatko ne tälläkin kertaa "ystävällisesti tervehtimään", eli kaatoivat maahan ja nuuhkuttelivat ja nuolivat. Nykyään vaikka koira olisi miten pieni tahansa niin en halua olla missään tekemisissä sen kanssa. Ja tämä tuntuu olevan joillekkin ongelma, koska ovat tunkemassa sitä pikku fifiänsä syliini yms kun kieltäydyn silittämästä.

Missä näitä pikku fifiänsä syliin tunkevia koiranomistajia oikein on? En ole itse ikinä tavannut. Sellaisia kyllä jotka eivät ole kouluttaneet koiraansa kunnolla vaan koira hyppii vasten tai muuten tervehtii turhan riehakkaasti, mutta tuollainen syliin väkisin tyrkyttäminen on kyllä minulle täysin tuntematon ilmiö. Vauvoja on kyllä joskus tyrkytetty, mutta ei niitäkään ongelmaksi asti.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä kukaan toisi koiran töihin??? En ole ikinä kuullut mitään yhtä typerää. Töissä on tarkoitus tehdä töitä, jos ette ole tienneet. Miten voitte keskittyä työntekoon, jos teidän pitää koko ajan olla vastuussa koirasta, ettei se pissaa nurkkiin tai pure ketään? Saanko minäkin sitten tuoda töihin tyttöystäväni tai mummoni, koska minulla ei ole koiraa?

Miten voisit keskittyä työntekoon jos sinun pitäisi kokoajan olla vastuussa siitä ettei tyttöystävä pissi nurkkiin tai mummo pure ketään?

Minulla ei ole koiria tai muita lemmikkejä mutta piristää aina päivää kun sellaista pääsee rapsuttamaan :) Eläimillähän on monille stressiä alentava vaikutus. Todellakin tahtoisin että meillä olisi töissä vaikka vakituisesti oma "duunipaikan terapiakoira" minkä kanssa voisi tauoilla viettää aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä myönnän, että pelkään koiria. Kasvoin maalla ja naapuri piti isoja koiriaan vapaana. Koskaan ei ulos mennessä tiennyt tulevatko ne tälläkin kertaa "ystävällisesti tervehtimään", eli kaatoivat maahan ja nuuhkuttelivat ja nuolivat. Nykyään vaikka koira olisi miten pieni tahansa niin en halua olla missään tekemisissä sen kanssa. Ja tämä tuntuu olevan joillekkin ongelma, koska ovat tunkemassa sitä pikku fifiänsä syliini yms kun kieltäydyn silittämästä.

Missä näitä pikku fifiänsä syliin tunkevia koiranomistajia oikein on? En ole itse ikinä tavannut. Sellaisia kyllä jotka eivät ole kouluttaneet koiraansa kunnolla vaan koira hyppii vasten tai muuten tervehtii turhan riehakkaasti, mutta tuollainen syliin väkisin tyrkyttäminen on kyllä minulle täysin tuntematon ilmiö. Vauvoja on kyllä joskus tyrkytetty, mutta ei niitäkään ongelmaksi asti.

Mulla on päinvastainen ongelma, kun monet haluaisivat silittää koiraani, kun se näyttää vähän lelukoiralta. Ystävällisesti olen yrittänyt sanoa, että se ei oikein välitä vieraista ihmisistä ja olen jatkanut. matkaani. Lapset erityisesti  yritän kiertää kaukaa. 

itse aion etsiä koiramyönteisen paikan jossa koira saa vähintään piipahtaa paikalle kanssani kantolaukussaan. pieni seurakoira.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä myönnän, että pelkään koiria. Kasvoin maalla ja naapuri piti isoja koiriaan vapaana. Koskaan ei ulos mennessä tiennyt tulevatko ne tälläkin kertaa "ystävällisesti tervehtimään", eli kaatoivat maahan ja nuuhkuttelivat ja nuolivat. Nykyään vaikka koira olisi miten pieni tahansa niin en halua olla missään tekemisissä sen kanssa. Ja tämä tuntuu olevan joillekkin ongelma, koska ovat tunkemassa sitä pikku fifiänsä syliini yms kun kieltäydyn silittämästä.

Missä näitä pikku fifiänsä syliin tunkevia koiranomistajia oikein on? En ole itse ikinä tavannut. Sellaisia kyllä jotka eivät ole kouluttaneet koiraansa kunnolla vaan koira hyppii vasten tai muuten tervehtii turhan riehakkaasti, mutta tuollainen syliin väkisin tyrkyttäminen on kyllä minulle täysin tuntematon ilmiö. Vauvoja on kyllä joskus tyrkytetty, mutta ei niitäkään ongelmaksi asti.

Mulla on päinvastainen ongelma, kun monet haluaisivat silittää koiraani, kun se näyttää vähän lelukoiralta. Ystävällisesti olen yrittänyt sanoa, että se ei oikein välitä vieraista ihmisistä ja olen jatkanut. matkaani. Lapset erityisesti  yritän kiertää kaukaa. 

Lasten kanssa on välillä hankalia tilanteita kun ihmiset eivät ole opettaneet lapsilleen että vierasta koiraa ei ilman lupaa lähestytä eikä varsinkaan juosta huutaen ja käsiä  heilutellen päin. Pahimmillaan mamma vielä itse seuraa vierestä hymyillen kun" meidän MicoJannica tykkää niin kovin koirista". 

mä olen itse kissan vienyt töihin (olen kehitysvammaisten asumisyksikössä töissä) ja siitä sovittiin viikkoja aikaisemmin työporukan ja asukkaiden kanssa ja suunniteltiin miten pidän sen kissan kiinni ja mihin laitetaan hiekkalaatikot jne ja sellainen on ihan hyväksyttävää, mutta joskus aikaisemmin kun olin toisessa työpaikassa toimistoduunissa, sinne toi yksi nainen usein ison koiransa kenellä oli vissiin vähän pidätysvaikeuksia kysymättä keneltäkään mitään ja mun mielestä se ei ole okei :D söpö koirahan se oli, mutta kyllähän siitä pitäisi sopia.

Vierailija kirjoitti:

itse aion etsiä koiramyönteisen paikan jossa koira saa vähintään piipahtaa paikalle kanssani kantolaukussaan. pieni seurakoira.

Sopivia paikkoja taitaa olla maatilat, hevostallit ja eläinkaupat.

Vierailija kirjoitti:

https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000007769084.html

Itse tykkään kyllä koirista (on itselläkin ollut, samoin lapsuudenkodissa), mutta olen totaalisen kyllästynyt tähän kaupunkilaiskulttuuriin jossa koirat on nostettu jalustalle ihmisen yli, niistä kuuluisi hössöttää ja innostua suunnilleen aina kun näkee jossain koiran jota ei edes tunne ja ihan riippumatta siitä minkälainen se koira on.

Näitä ”mamman mussukoita” pitäisi olla aina valmis ihailemaan, ja samaan aikaan ihmislapsista ja ylipäätään toisista ihmisistä vieraannutaan entistäkin kauemmas ja pidetään sosiaalisesti hyväksyttävänä suunnilleen nyrpistellä lapsille ja muille ihmisille nokkaa (tai ainakaan heitä ei tarvitse huomioida, toisin kuin ”karvalapsia”).

Valitettavasti ainakin meillä työpaikalle koiriaan tuoneet on juuri tuollaisia ihmisiä. Siis ihan oikeasti niitä lapsellisen pettyneitä ilmeitä ja mutinaa jos kaikki ei ole heti ylistämässä niitä heidän kultamussukoita ja kehtaa edes huomauttaa kun vapaaksi päästetty koira menee hyppimään ihmisiä vasten. Hyvä ettei nieleskele loppupäivän itkua kun sai vähän kritiikkiä.

Vierailija kirjoitti:

Allergikkojen lisäksi laskisin tälle listalle mukaan fobioista kärsivät. Kyllä, osa pelkää kuollakseen koiria tai muita eläimiä. Harva Pirkko 50 v tai työpaikalla juuri koeajalla aloittanut Lissu 25 v kehtaa ääneen sanoa, että kärsii koirafobiasta. Aika moni vaan naureskelisi asialle, vaikka ihmiselle itselleen se on iso asia.

Harva ylipäätään uskaltaisi sanoa ääneen "haittaako, jos otan koirani mukaan töihin?", että joo, kyllä haittaa. 

Mitähän ihmiset sanoisivat jos toisin lemmikkikäärmeeni töihin ja päästäisin luikertelemaan vapaana. Se on ihan kiltti, ei teillä ole oikeutta pelätä mun lemmikkii.

Meidän töissä yks rouva toi koiran töihin kun oli kuulemma saanut luvan. Semmonen pienehö joku terrieri vissiin. Siellä se räkytti aina kun ovi kävi ja oli muutenkin lähinnä ADHD. Rouva ei halunnut jättää kotiin kun kuulemma haukkui päivät ja tuhosi huushollia. No töissä se järsi pöydän jalkoja ja yhdet työkengät ainakin. Sit yks toinenkin tyyppi meillä sai luvan tuoda koiransa töihin. Alle vartissa oli pystyssä sen päiväinen koiratappelu että oksat pois. Onneksi pomo sattui olemaan paikalla ja sen jälkeen olemme saaneet nauttia koiravapaasta työpaikasta.

Seurasin keskustelua koskien koirien tuomista kahviloihin, joista osa oli kauppakeskuksessa yms. sisätiloissa. Omistajat ihan innoissaan selittivät suu vaahdossa, miten koirat "sosiaalistuvat" siellä, kun makoilevat omistajansa jaloissa. Joo-o. Ensinnäkin, kahvila on ihmisten paikka, eikä koira saa siitä mitään irti. Suomessa on keskimäärin niin huonosti käyttäytyvät koirat, että toinen koira samassa tilassa johtaa lähes aina rähinään ja mahdolliseen tappeluun, kivaa kahvihetkeä vaan kaikille, kun kaksi koiraa kiskoo toisiaan kohti kahvilan suht ahtaissa tiloissa, joissa voi olla esim. pikkulapsia tai asiakkaat istua koirien kuonojen tasolla. 

Ne, jotka paukuttelevat henkseleitään sillä, ettei niiden koira "suostu" jäämään kotiin, vaan "pitää päästä sinne minne minäkin menen", ovat jättäneet koiransa kouluttamatta. Terve koira ei ole noin läheisriippuvainen, vaan malttaa jäädä rauhassa kotiin kun omistaja lähtee jonnekin. 

Vierailija kirjoitti:

Tiedän koirapiireistä ihmisiä jotka ovat valinneet työpaikkansa myönteisen koirakulttuurin vuoksi. Toivottavasti niihin ei änkeä kukaan herkkähipiäinen töihin että pääsee valittamaan. Tai että sellainen ei ainakaan kuvittele että koirat lakkaa tulemasta sinne nyt koska hän saa oireita.

Sinun koirasi varmaan tekee ne työt, joita allergian takia saikulle jäävän pitäisi tehdä.

Voi kauhee meilläkin oli teamsissa tänään monta koiraa ja aivastutti ja haukkuminen ärsytti. Kerran näkyi yksi lapsi ja se oli hirveää, ei saa rauhassa olla vaikka on omaan kotiinsa poteroitunut.

Työnantajan pitäisi vaatia koiransa työpaikalle raahannutta työntekijää tekemään palkatta ne työt, jotka esim. allergisten työntekijöiden saikkujen takia jää tekemättä. Työnantaja ei ole velvollinen järjestämään työntekijöiden koirien hoitoa työpäivän ajalle. Jos ottaa koiran, pitää hoito järjestää muuten kuin koira töihin tuomalla.

Silloin kun olin myyjänä luontaistuoteliikkeessä, koiraNAISET (yhtään miestä en tavannut niinä vuosina!) olivat raivostuttavin asiakaskunta ikinä. Koska meillä oli myynnissä myös elintarvikkeita, koirat eivät olleet tervetulleita, ja se ilmaistiin selkeästi liikkeen ulkopuolella. Mutta kappas vaan, viikottain jonkun piti yrittää silti livahtaa sisään koiransa kanssa!

Mieleeni ovat jääneet erityisesti nainen, joka yritti ensin tuoda koiransa liikkeeseen hihnassa, mutta kun estimme, palasi myöhemmin takaisin lastenrattaiden kanssa. Siellä ne koirat istuivat, ja nainen hymyili että nyt hän varmaan saa tulla? Joo et saa, ei toimi noin. Toinen tapaus oli eläkeläisrouva, jolla oli joku minikokoinen chihu tai vastaava rotta. Joka helvetin kerta sille sanottiin, että ei koiria, ja joka helvetin kerta se ei totellut ollenkaan vaan marssi päättäväisesti hyllylle, otti jotain, ja meni maksamaan. Säännöt eivät koskeneet häntä ilmeisesti, ja olikin sangen alentuva, kopea tapaus.