Tehdäänkö teidän perheessä koskaan näin? Kaipaan PALJON kommentteja!!!

Tilanne on usein semmoinen, että käteiseni ei riitä kuin omiin ja lapsen tilauksiin. Mies saa sen vuoksi maksaa omansa.



Kun olemme " oikeassa" ravintolassa, tilanne on erilainen ja se, joka maksaa laskun, maksaa sen kaikkien osalta.



Mutta esim. hampurilaisbaarissa lapsi ja minä saatamme usein päättää tilauksemme aikaisemmin, kun mies vasta miettii ja pohtii omaansa.



Maksan miehenikin tilauksen, jos kukkarossani on tarpeeksi rahaa.



Usein mies kyllä itsekin sanoo, että hän voi maksaa itse oman osuutensa.

Miten kypsymättömiä ja itsekkäitä ihmiset ovatkaan.



Jotenkin tuntuu, että mitä vanhempana lapsen hankit, sitä itsekkäämmäksi on elämäsi ehtinyt muotoutua ja sitä suuremmaksi oma aikasi, oma tilasi, minä-minä-maailmasi kasvanut.



Ehkäpä vanhempien ihmisten ei pitäisi hankkiakaan lapsia, urautunut ajatusmaailma on vaikea kiskaista toiseen suuntaan, vanhalle koiralla on turha opettaa uusia temppuja.



On todella typerää surra sitä mitä tuli tehtyä, mitä ei voi enää muuttaa. Elää lapsellisissa ja itsekkäisissä haavekuvissa paremmasta lapsettomasta huomisesta.

Kyllä omaa aikaa saa lastenkin kanssa, varastettua pieniä hetkiä itselleen, ehkäpä minä-minä-maasi on kasvanut liian isoksi eikä se aika riitä sulle...



Ja yksi tärkeä pointti, miten te ihmiset puhutte lapsistanne kuin joistain pohjattomasti vaativista hirviöistä, joita pitää alati palvella selkä hiessä!



Minulle lapseni ennenkaikkea persoona! Kehittyvä IHMINEN, joka ei todellakaan ole vaiva eikä taakka vaan lahja! ja toivottavasti kasvan ihmisenä häntä kasvattaessani.

Sydämensivistystä ihmiset.

Vierailija:

JOS kerran olette sopineet, että mies maksaa lastensa kulut, niin mikä sulla on ongelmana, kun mies tekee, kuten olette sopineet??? Sitähän hän juuri tekee, kun ulkona ruokailtaessa maksaa lapsensa erikseen.

Mitä ihmeellistä tossa nyt on?

Molemmilla on omat tilit ja rahat, emmekä ole koskaan olleet yhtään tarkkoja siitä, kuka maksaa mitäkin. Se maksaa joka jaksaa ja ehtii.

Ehkä miehesi kokee satunnaiset isot kuluerät itselleen raskaiksi maksaa ja siksi toimii näin. On ihan eri asia maksaa 2 pizzaa kuin 4 pizzaa.

Varsinkaan, jos et maksa takaisin osuuttasi. Ymmärrän ihan hyvin tilanteen.



Meillä on kaksi yhteistä lasta, ja yksi minun aiemmista liitostani. Maksan aina erikseen omat ja poitsuni jutut...mies huolehtii kyllä omistaan!



Minusta tuo on niin pieni juttu, jos kaikki muu toimii!!!!

Eihän sitä kämppiksen kahveja maksella, eihän...

Ja veikkaan siis ensimmäistä kohtaa. Toivottavasti et tee koskaan lapsia miehen kanssa, siitähän vasta itku tulisi kun sun lapsesi ei saisikaan kaikkea, vaan miehen rahoja menisi myös miehen muiden lasten elättämiseen...

Vierailija:

(olen pohtinut monta päivää)

- " kostaa" minulle jollain tavalla lempeähkösti se, että olen esittänyt toiveeni siitä, että vanhemmat olkoot pääasiallisia lastensa elättäjiä (vaikkakin siis ostan esim. ruokaa kotiin ja joskus lahjoja lapsille) ja näyttää, miltä se hänestä tuntuu etten halua osallistua täysipainoisesti lasten elatukseen

- mies ehkä pitää lapsia niin pieninä ja malttamattomina (mitä eivät todellakaan ole) ettei halua seisottaa heitä jonossa hetkeäkään liian kauan - ja kuten sanoin, olen nopea päättämään, mitä haluan itse ottaa

- mies ei halua joutua maksamaan minun osuuttani aina, kun lapset ovat meillä ja hän siis sopimuksemme mukaisesti maksaa lasten tilauksen...

muita veikkauksia?

ap

Itse olet halunnut tehdä eron tilanteisiin, jossa miehen lapsetkin ovat läsnä, kun et kerran heidän kuluihinsa halua osallistua. Mitä ihmettä miehesi pitäisi tehdä? Ottaa sinut osaksi porukkaa, mutta sinun sitoutumistasi ei vaadita?

Vierailija:

Joo, niin ollaan sovittu että isä maksaa lastensa kulut (= näennäisesti raha menee isän kukkarosta eikä minun vaikkakin käytännössä rahat ovat yhteiset) mutta mieskin on kyllä siitä samaa mielstä, ei häntä ole tarvinnut siihen pakottaa. On sitä mieltä ettei minun tarvitse elättää lapsia, jotka eivät ole minun. Tosiasiassahan tietenkin osallistun lasten kuluihin, koska, kuten sanoin, rahat ovat yhteisiä. Kaksin liikkuessamme miehelle ei tulisi mieleenkään maksaa vain omia ostoksiaan ja useimmiten kyllä silloin maksajana olen minä (olen aktiivisempi ehdottamaan, että voin maksaa). Siksi tuntuukin niin oudolle tuo, että mies haluaa ikään kuin osoittaa käytöksellään että on hän ja lapset sekä sitten minä. Jutellessamme hän sanoo että haluaa nimenomaan erityisen kovasti, että tuntisin itseni osaksi porukkaa...

itsehän hän on toivonut että mies hoitaisi lastensa kulut, niin mies sitten niin selkeästi tekee. Ap on itse halunnut tehdä eron niihin tilanteisiin, joissa lapset on mukana koska ei halua joutua maksamaan toisen lasten kuluja, niin noinhan se sitten menee. Mun mielestä ihan hyvä näpäytys ap:lle.

Taas täällä puhuu (viimeiset kolme viestiä) mammat, jotka näkevät vain ikioman lapsensa ja asian siltä kantilta. Mitäs itse tykkäisitte, jos teille yhtäkkiä tulisi kaverin lapsi vanhempansa kanssa asumaan kahdeksi kuukaudeksi vuodessa? Maksaisitteko ilman muuta aina noiden ei-omienkin muksujen lelut, vaatteet, hampurilaiset ym vai sopisitteko vanhemman kanssa että hän huolehtii omien lastensa kuluista ja sinä omistasi? Tuskin olisitte valmis maksamaan tuon lapsen kuluja tasaveroisesti vanhemman kanssa, vaikka hyvän ystävän lapsi onkin (eri asia jos kaverilla olisi tosi tiukkaa, mutta siis normaalitilanteessa).



Minusta ap:lla on täysi oikeus ja oikeastaan velvollisuuskin antaa elatusvastuu oikeille vanhemmille. Kyllä hän voi hyvä ihmissuhde lapsille olla ilman taloudellisia velvoitteitakin. Ja varmasti onkin.



Minusta mies toimii oudosti ap:tä kohtaan.

Kaikki samaan.

Lapset on 5-vuotta ja 12-vuotta. Odotetaan niin kauan kun kaikki on valinneet ruokansa ja juomansa. Sitten maksetaan kerralla kaikkien haluamat.

Maksaja on se jolla on käteistä rahaa lompakossa.