Uskotko jälleensyntymiseen? Eli kuolemasi jälkeen synnyt maailmaan uudelleen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä elämä vaikuttaa seuraavaan. Kärsimykset korvataan, hyvät teot palkitaan ja pahat teot rangaistaan. Esim. Rikolliset jne pahat ihmiset syntyvät uudelleen Afrikan nälänhätään.

Uusi elämä on uusi mahdollisuus elää hyvin.

Miten nälkään kuoleminen afrikassa auttaa elämään hyvin?

Tämä elämä vaikuttaa seuraavaan. Kärsimykset korvataan, hyvät teot palkitaan ja pahat teot rangaistaan. Esim. Rikolliset jne pahat ihmiset syntyvät uudelleen Afrikan nälänhätään.

Uusi elämä on uusi mahdollisuus elää hyvin.

Misi Uniseff auttaa jälleensyntyneitä rikolislapsia afrikassa?

Uniseff ei usko jälleensyntymiseen ja karman lakiin. siksi

Vierailija kirjoitti:

Pidän sitä mahdollisena, mutta puhtaasti tieteellisestä tulokulmasta. Jos universumimme käy ikuista sykliä, jossa se syntyy ja tuhoutuu aina uudestaan loputtomasti, niin pidän täysin mahdollisena että minusta koostuvat hiukkaset järjestäytyvät joskus täsmälleen samalla tavalla tulevaisuudessa kuin nyt ja tietoisuuteni palaa takaisin tähän maailmaan. Jos universumi on ikuista, niin minusta koostuvat hiukkaset ovat jo järjestäyneet aiemminkin täsmälleen samalla tavalla kuin nyt, eli olen elänyt jo aikaisemminkin ja itseasiassa jo loputtomia kertoja. Tämä mahdollistaa myös loputtomia variaatioita minusta itsestäni ja universumista. Tämä kaikki saattaa olla mahdollista, jos universumin kiertokulku on ikuinen. Jos se ei ole, niin elämämme tässä universumissa saattaa olla vain ainutkertaista.

Kaikki muut pohtivat uskonnollisista, yliluonnollisista ja korkeintaan filosofisista näkökulmista, mutta kukaan ei tarkastele asiaa tieteellisesti, tai edes tieteenfilosofian keinoin? Eivätkö tämän ketjun lukijat kykene ymmärtämään tuota esittämääni teoriaa? Toki jos jotain asiaa ei ymmärrä ja se pelottaa, niin on aina niin helppoa tukeutua uskomuksiin ja uskontoihin.

Vierailija kirjoitti:

Ennen syntymää on pimeys ja samaan päädytään kun kuollaan ja piste. Kaikki loppuu siihen hetkeen. Nämä henkien ja kummitusten jahtaus ohjelmat hauskoja, mutta joka ikisestä puutuu ne kummitukset ja henget. Ohjelmat joissa ihmiset ovat "kuolleet" ja kertovat taivaskokemuksistaan,tässäkin ongelma, miten kuollut ihminen voi olla haastattelussa kertomassa "kuolemasta", eli eivät ole kuitenkaan kuolleet.

Monet muistavat myös edellistä elämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidän sitä mahdollisena, mutta puhtaasti tieteellisestä tulokulmasta. Jos universumimme käy ikuista sykliä, jossa se syntyy ja tuhoutuu aina uudestaan loputtomasti, niin pidän täysin mahdollisena että minusta koostuvat hiukkaset järjestäytyvät joskus täsmälleen samalla tavalla tulevaisuudessa kuin nyt ja tietoisuuteni palaa takaisin tähän maailmaan. Jos universumi on ikuista, niin minusta koostuvat hiukkaset ovat jo järjestäyneet aiemminkin täsmälleen samalla tavalla kuin nyt, eli olen elänyt jo aikaisemminkin ja itseasiassa jo loputtomia kertoja. Tämä mahdollistaa myös loputtomia variaatioita minusta itsestäni ja universumista. Tämä kaikki saattaa olla mahdollista, jos universumin kiertokulku on ikuinen. Jos se ei ole, niin elämämme tässä universumissa saattaa olla vain ainutkertaista.

Kaikki muut pohtivat uskonnollisista, yliluonnollisista ja korkeintaan filosofisista näkökulmista, mutta kukaan ei tarkastele asiaa tieteellisesti, tai edes tieteenfilosofian keinoin? Eivätkö tämän ketjun lukijat kykene ymmärtämään tuota esittämääni teoriaa? Toki jos jotain asiaa ei ymmärrä ja se pelottaa, niin on aina niin helppoa tukeutua uskomuksiin ja uskontoihin.

Kaikki on sattumaa.

Materiaa ja antimateriaa pitäisi teoriassa olla syntynyt alkuräjähdyksessä täsmälleen saman verran. Ja koska materia ja antimateria kumoavat toisensa, kumpaakaan ei pitäisi olla olemassa. Jokin kvanttitasolla tapahtunut "oikku" kuitenkin sai aikaan sen, että materiaa syntyi enemmän, mikä on edellytys meidänkin olemassaolollemme.

Se, että olen olemassa on puhdasta sattumaa monella muullakin tavalla. Jos isäni olisi saanut siemensyöksyn sekunnin myöhemmin, olisi todennäköistä, että joku toinen siittiö olisi päässyt ensimmäisenä "maaliin" kuin juuri se siittiö, josta minä synnyin.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen täys paska ihminen ..minusta ei pidetä.

Vanhemmat hakkasivat minua  kun olin pieni.

Synnynkö minä rikkaaseen ja kilttiin perheeseen uudessa elämässäni?

Vastaisitko ap?

Sen sä saat ihan itse valita. Olet valinnut myös tämän nykyisen.

Vierailija kirjoitti:

En. Ihan hölmö ajatuskin.

Mun mielestä taas aivan päivänselvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juoppotonttu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti ei. Kauhea ajatus että tää pitäisi ottaa uusiksi.

Ei se ole sama elämä mitä nyt elät.

Ei niin, se voi olla paljon kamalampi.

Tavallaan haluan jollain tasolla uskoa siihen, että vaikka kuolen ja oma tietoisuuteni päättyy, elämä ja energia jatkaa toisenlaisessa muodossa toisenlaisena "minuna". Toisaalta se myös ahdistaa. Entä jos se seuraava "minä" joutuu syntymään johonki hirveään kärsimykseen?

Karmaan en usko, sillä en usko mihinkään absoluuttiseen hyvään ja pahaan, jonka määrää voidaan mitata,saati että ihminen kuolemansa jälkeen joutuisi johonkin arviointiin, että millekäs puolelle se nyt kallistuu, minkälaisen laskun maksaa ensi elämässä vai saako palkaksi nautintoa ja hyvää omasta hyvin eletystä elämästä...

Mikset usko absoluuttiseen hyvään ja pahaan? Kärsimyksen aiheuttaminen muille ihmisille, eläimille tai tälle pallolle on absoluuttista pahaa.

Minulle on niin usein käynyt niin, että pahat tekoni on kostautuneet ja hyvät palkinneet. Siis pieniä tekoja tässä elämässä. Kun olen ollut pohjalla, niin olen pystynyt vahvasti uskomaan että se on ennakkomaksua tulevasta hyvästä ja niin on lopulta käynyt.

Nuoret sielut ei usko, kun heillä ei ole tarpeeksi muistijälkiä sielussaan. Miksi esim. jotkut ihmiset tuntuvat jo ensikohtaamisella vanhoilta tutuilta? Miksi joku on lapsesta saakka innostunut merestä ja purjeveneistä? Miksi joku kokee toiseen maahan ensikertaa matkustaessaan sen tuntuvan enemmän kodilta kuin mikään? Jälkiä sielussa. Tunteen muisto.

Ps. En usko että voit valita mihin synnyt tai mikä on elämäsi tai kuolemasi tarkoitus.

Mitä ihmeen absoluuttista pahaa? Yleensä ihmiset pyörivät täällä tiedostamattomina kaltoinkohtelun noidankehissään.

Oletko opetellut hienon fraasin jolla ei ole mitään konkreettista perustaa? Ihmisen olemassaolo perustuu tiedostamiseen. Jokainen tiedostaa olevansa elossa ja on tietoinen omasta asemastaan. Mikä noidankehä, kun elämässä mennään jatkuvasti eteenpäin kuolemaa kohti ja jokainen voi valita laittaako pahan kiertämään vai yrittääkö silti tehdä hyvää. Kukaan ei pysy samoilla raiteilla koko elämäänsä.

Eikä tällä ole mitään tekemistä absoluuttisen pahan kanssa. Kärsimyksen tuottaminen muille on absoluuttista pahaa. Raaka murha ei ole suhteellista.

Ai tiedostaa vai? Miksi kärsiä sitten esim. häpeästä, tai narsismista? Onko se joku harrastus sitten?

No kuinka määrittelet tiedostamisen? Onko se siis termi ylemmälle mielelle, jolloin pystyy nousemaan omien tunteidensa yläpuolelle? Häpeä on tunne, mutta se mistä kokee häpeää, on opittua. Häpeän yläpuolelle voi myös nousta. Narsismi taas on persoonallisuushäiriö, jolle yksilö ei välttämättä voi mitään, mutta todennäköisesti narsisti aiheuttaa pahaa ympärilleen.

Et usko absoluuttiseen pahaan, mutta et osaa kuitenkaan määritellä mitä se on. Minulla on sille selkeästi eri määritelmä kuin sinulla.

Ei minua kiinnosta mihin kukanenkin uskoo, enkä tiedä muuta kuin mihin itse uskon. Sen kuitenkin tunnen että minulla on ollut useampia aikaisempia ihmismuotoisia elämiä.

Kaikkea näkyvääkään ei pieni ihminen osaa selittää. Edelleenkään ei tiedetä miten pyramidit pystyttiin rakentamaan. Itse olen niinkin tietämätön etten voi ymmärtää, miten kuva muodostuu tietokoneen ruudulle ja miten pientä mikrosirua pitkin kuljetetaan tietoa komponentilta toiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidän sitä mahdollisena, mutta puhtaasti tieteellisestä tulokulmasta. Jos universumimme käy ikuista sykliä, jossa se syntyy ja tuhoutuu aina uudestaan loputtomasti, niin pidän täysin mahdollisena että minusta koostuvat hiukkaset järjestäytyvät joskus täsmälleen samalla tavalla tulevaisuudessa kuin nyt ja tietoisuuteni palaa takaisin tähän maailmaan. Jos universumi on ikuista, niin minusta koostuvat hiukkaset ovat jo järjestäyneet aiemminkin täsmälleen samalla tavalla kuin nyt, eli olen elänyt jo aikaisemminkin ja itseasiassa jo loputtomia kertoja. Tämä mahdollistaa myös loputtomia variaatioita minusta itsestäni ja universumista. Tämä kaikki saattaa olla mahdollista, jos universumin kiertokulku on ikuinen. Jos se ei ole, niin elämämme tässä universumissa saattaa olla vain ainutkertaista.

Kaikki muut pohtivat uskonnollisista, yliluonnollisista ja korkeintaan filosofisista näkökulmista, mutta kukaan ei tarkastele asiaa tieteellisesti, tai edes tieteenfilosofian keinoin? Eivätkö tämän ketjun lukijat kykene ymmärtämään tuota esittämääni teoriaa? Toki jos jotain asiaa ei ymmärrä ja se pelottaa, niin on aina niin helppoa tukeutua uskomuksiin ja uskontoihin.

Kaikki on sattumaa.

Materiaa ja antimateriaa pitäisi teoriassa olla syntynyt alkuräjähdyksessä täsmälleen saman verran. Ja koska materia ja antimateria kumoavat toisensa, kumpaakaan ei pitäisi olla olemassa. Jokin kvanttitasolla tapahtunut "oikku" kuitenkin sai aikaan sen, että materiaa syntyi enemmän, mikä on edellytys meidänkin olemassaolollemme.

Se, että olen olemassa on puhdasta sattumaa monella muullakin tavalla. Jos isäni olisi saanut siemensyöksyn sekunnin myöhemmin, olisi todennäköistä, että joku toinen siittiö olisi päässyt ensimmäisenä "maaliin" kuin juuri se siittiö, josta minä synnyin.

Näinhän se asia nykyteorioiden mukaan on. Sinällään kiva, että toit asian esille vaikka se ei sinällään juuri uudestisyntymisen uskomiseen liity.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidän sitä mahdollisena, mutta puhtaasti tieteellisestä tulokulmasta. Jos universumimme käy ikuista sykliä, jossa se syntyy ja tuhoutuu aina uudestaan loputtomasti, niin pidän täysin mahdollisena että minusta koostuvat hiukkaset järjestäytyvät joskus täsmälleen samalla tavalla tulevaisuudessa kuin nyt ja tietoisuuteni palaa takaisin tähän maailmaan. Jos universumi on ikuista, niin minusta koostuvat hiukkaset ovat jo järjestäyneet aiemminkin täsmälleen samalla tavalla kuin nyt, eli olen elänyt jo aikaisemminkin ja itseasiassa jo loputtomia kertoja. Tämä mahdollistaa myös loputtomia variaatioita minusta itsestäni ja universumista. Tämä kaikki saattaa olla mahdollista, jos universumin kiertokulku on ikuinen. Jos se ei ole, niin elämämme tässä universumissa saattaa olla vain ainutkertaista.

Kaikki muut pohtivat uskonnollisista, yliluonnollisista ja korkeintaan filosofisista näkökulmista, mutta kukaan ei tarkastele asiaa tieteellisesti, tai edes tieteenfilosofian keinoin? Eivätkö tämän ketjun lukijat kykene ymmärtämään tuota esittämääni teoriaa? Toki jos jotain asiaa ei ymmärrä ja se pelottaa, niin on aina niin helppoa tukeutua uskomuksiin ja uskontoihin.

En ymmärrä, enkä oikein välitä. Voihan sitä katsoa jos joku kvanttimekaniikka johtaakin tieteen paradigman muutokseen, ja tälläisistä asioista tuleekin yks kaks vakavia tutkinnan kohteita. Tai sitten ei. Who knows?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juoppotonttu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti ei. Kauhea ajatus että tää pitäisi ottaa uusiksi.

Ei se ole sama elämä mitä nyt elät.

Ei niin, se voi olla paljon kamalampi.

Tavallaan haluan jollain tasolla uskoa siihen, että vaikka kuolen ja oma tietoisuuteni päättyy, elämä ja energia jatkaa toisenlaisessa muodossa toisenlaisena "minuna". Toisaalta se myös ahdistaa. Entä jos se seuraava "minä" joutuu syntymään johonki hirveään kärsimykseen?

Karmaan en usko, sillä en usko mihinkään absoluuttiseen hyvään ja pahaan, jonka määrää voidaan mitata,saati että ihminen kuolemansa jälkeen joutuisi johonkin arviointiin, että millekäs puolelle se nyt kallistuu, minkälaisen laskun maksaa ensi elämässä vai saako palkaksi nautintoa ja hyvää omasta hyvin eletystä elämästä...

Mikset usko absoluuttiseen hyvään ja pahaan? Kärsimyksen aiheuttaminen muille ihmisille, eläimille tai tälle pallolle on absoluuttista pahaa.

Minulle on niin usein käynyt niin, että pahat tekoni on kostautuneet ja hyvät palkinneet. Siis pieniä tekoja tässä elämässä. Kun olen ollut pohjalla, niin olen pystynyt vahvasti uskomaan että se on ennakkomaksua tulevasta hyvästä ja niin on lopulta käynyt.

Nuoret sielut ei usko, kun heillä ei ole tarpeeksi muistijälkiä sielussaan. Miksi esim. jotkut ihmiset tuntuvat jo ensikohtaamisella vanhoilta tutuilta? Miksi joku on lapsesta saakka innostunut merestä ja purjeveneistä? Miksi joku kokee toiseen maahan ensikertaa matkustaessaan sen tuntuvan enemmän kodilta kuin mikään? Jälkiä sielussa. Tunteen muisto.

Ps. En usko että voit valita mihin synnyt tai mikä on elämäsi tai kuolemasi tarkoitus.

Mitä ihmeen absoluuttista pahaa? Yleensä ihmiset pyörivät täällä tiedostamattomina kaltoinkohtelun noidankehissään.

Oletko opetellut hienon fraasin jolla ei ole mitään konkreettista perustaa? Ihmisen olemassaolo perustuu tiedostamiseen. Jokainen tiedostaa olevansa elossa ja on tietoinen omasta asemastaan. Mikä noidankehä, kun elämässä mennään jatkuvasti eteenpäin kuolemaa kohti ja jokainen voi valita laittaako pahan kiertämään vai yrittääkö silti tehdä hyvää. Kukaan ei pysy samoilla raiteilla koko elämäänsä.

Eikä tällä ole mitään tekemistä absoluuttisen pahan kanssa. Kärsimyksen tuottaminen muille on absoluuttista pahaa. Raaka murha ei ole suhteellista.

Ai tiedostaa vai? Miksi kärsiä sitten esim. häpeästä, tai narsismista? Onko se joku harrastus sitten?

No kuinka määrittelet tiedostamisen? Onko se siis termi ylemmälle mielelle, jolloin pystyy nousemaan omien tunteidensa yläpuolelle? Häpeä on tunne, mutta se mistä kokee häpeää, on opittua. Häpeän yläpuolelle voi myös nousta. Narsismi taas on persoonallisuushäiriö, jolle yksilö ei välttämättä voi mitään, mutta todennäköisesti narsisti aiheuttaa pahaa ympärilleen.

Et usko absoluuttiseen pahaan, mutta et osaa kuitenkaan määritellä mitä se on. Minulla on sille selkeästi eri määritelmä kuin sinulla.

Ei minua kiinnosta mihin kukanenkin uskoo, enkä tiedä muuta kuin mihin itse uskon. Sen kuitenkin tunnen että minulla on ollut useampia aikaisempia ihmismuotoisia elämiä.

Kaikkea näkyvääkään ei pieni ihminen osaa selittää. Edelleenkään ei tiedetä miten pyramidit pystyttiin rakentamaan. Itse olen niinkin tietämätön etten voi ymmärtää, miten kuva muodostuu tietokoneen ruudulle ja miten pientä mikrosirua pitkin kuljetetaan tietoa komponentilta toiselle.

öööhh..sinua ei vaan kiinnosta tietää....

Vierailija kirjoitti:

Jos uskoo jälleensyntymiseen, niin mihin ihmiset katoavat kun väestön määrä laskee? Mistä ylimääräiset ihmiset tulevat kun väestö kasvaa? Kun väestön määrä kasvaa, pääsee jokainen jälleensyntymään. Mutta kun väestön määrä laskee, ketkä jäävät kyydistä pois? Entä jos toista tilaisuutta ei koskaan tulekaan ja ei ole olemassa edellisiäkään elämiä?

Osa sieluista on jo jalostunut niin pitkälle, että ei tarvitse enää jalostua, jäävät ns hengeksi "taivaaseen". Siellä luodaan myös uusia sieluja.

Palstahullun vauhti kiihtyy

Julkaisi Vilja -erikaa koskevan ketjun , joka poistettiin

Täällä saa heittää sairaita mielipiteitään ilmoille ilman sensuuria??

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En. Ihan hölmö ajatuskin.

Miksi uudeelleen syntyminen on hullumpi ajatus kuin se, että mememme taivaaseen tai helvettiin tai se, että vain lakkaamme olemasta?

No se, että lakkaamme olemasta, on varsin looginen ajatus.

Mihin puu menee kuoltuaa?

Lahoaa.

Mihin ihminen menee kuoltuaan?

Lahoaa.

Ihmisen toiminnot vain ovat mutkikkaammat kuin puun, mutta ei se lopputulosta muuta.

Unohdat sen, että puulla ei ole sielua. Ruumis on se joka lahoaa.

Nämä uudelleensyntymäopit ja sieluvaellukset ja kuolemanjälkeiset elämät ovat kaikki samaa hömppää. Ihmiset pitävät itseään niin tärkeinä, että haluavat kuvitella elävänsä ikuisesti muodossa tai toisessa.

Te ette ole tärkeitä eikä maailmaa tai maailmankaikkeutta kiinnosta teidän haaveenne tai kuvitelmanne. Kuolema korjaa jokaisen ja se oli siinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidän sitä mahdollisena, mutta puhtaasti tieteellisestä tulokulmasta. Jos universumimme käy ikuista sykliä, jossa se syntyy ja tuhoutuu aina uudestaan loputtomasti, niin pidän täysin mahdollisena että minusta koostuvat hiukkaset järjestäytyvät joskus täsmälleen samalla tavalla tulevaisuudessa kuin nyt ja tietoisuuteni palaa takaisin tähän maailmaan. Jos universumi on ikuista, niin minusta koostuvat hiukkaset ovat jo järjestäyneet aiemminkin täsmälleen samalla tavalla kuin nyt, eli olen elänyt jo aikaisemminkin ja itseasiassa jo loputtomia kertoja. Tämä mahdollistaa myös loputtomia variaatioita minusta itsestäni ja universumista. Tämä kaikki saattaa olla mahdollista, jos universumin kiertokulku on ikuinen. Jos se ei ole, niin elämämme tässä universumissa saattaa olla vain ainutkertaista.

Kaikki muut pohtivat uskonnollisista, yliluonnollisista ja korkeintaan filosofisista näkökulmista, mutta kukaan ei tarkastele asiaa tieteellisesti, tai edes tieteenfilosofian keinoin? Eivätkö tämän ketjun lukijat kykene ymmärtämään tuota esittämääni teoriaa? Toki jos jotain asiaa ei ymmärrä ja se pelottaa, niin on aina niin helppoa tukeutua uskomuksiin ja uskontoihin.

No tietysti, koska kaikki ihmisen keksimä yliluonnollinen, taikuus, mystiikka jne. on paljon jännempää ajatella kuin tylsä tieteen teorioiminen! ;) Ja naisiahan luonnollisesti kiinnostaa enempi salaperäinen taika-maailma, kuin se kuiva tieteen faktapohjainen maailma.

Reinkarnaatio on ihan matemaattis-filosofinen tosiasia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen täys paska ihminen ..minusta ei pidetä.

Vanhemmat hakkasivat minua  kun olin pieni.

Synnynkö minä rikkaaseen ja kilttiin perheeseen uudessa elämässäni?

Vastaisitko ap?

Sen sä saat ihan itse valita. Olet valinnut myös tämän nykyisen.

Miksi kukaan valitsisi huono-osaisempaa elämää??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juoppotonttu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti ei. Kauhea ajatus että tää pitäisi ottaa uusiksi.

Ei se ole sama elämä mitä nyt elät.

Ei niin, se voi olla paljon kamalampi.

Tavallaan haluan jollain tasolla uskoa siihen, että vaikka kuolen ja oma tietoisuuteni päättyy, elämä ja energia jatkaa toisenlaisessa muodossa toisenlaisena "minuna". Toisaalta se myös ahdistaa. Entä jos se seuraava "minä" joutuu syntymään johonki hirveään kärsimykseen?

Karmaan en usko, sillä en usko mihinkään absoluuttiseen hyvään ja pahaan, jonka määrää voidaan mitata,saati että ihminen kuolemansa jälkeen joutuisi johonkin arviointiin, että millekäs puolelle se nyt kallistuu, minkälaisen laskun maksaa ensi elämässä vai saako palkaksi nautintoa ja hyvää omasta hyvin eletystä elämästä...

Mikset usko absoluuttiseen hyvään ja pahaan? Kärsimyksen aiheuttaminen muille ihmisille, eläimille tai tälle pallolle on absoluuttista pahaa.

Minulle on niin usein käynyt niin, että pahat tekoni on kostautuneet ja hyvät palkinneet. Siis pieniä tekoja tässä elämässä. Kun olen ollut pohjalla, niin olen pystynyt vahvasti uskomaan että se on ennakkomaksua tulevasta hyvästä ja niin on lopulta käynyt.

Nuoret sielut ei usko, kun heillä ei ole tarpeeksi muistijälkiä sielussaan. Miksi esim. jotkut ihmiset tuntuvat jo ensikohtaamisella vanhoilta tutuilta? Miksi joku on lapsesta saakka innostunut merestä ja purjeveneistä? Miksi joku kokee toiseen maahan ensikertaa matkustaessaan sen tuntuvan enemmän kodilta kuin mikään? Jälkiä sielussa. Tunteen muisto.

Ps. En usko että voit valita mihin synnyt tai mikä on elämäsi tai kuolemasi tarkoitus.

Mitä ihmeen absoluuttista pahaa? Yleensä ihmiset pyörivät täällä tiedostamattomina kaltoinkohtelun noidankehissään.

Oletko opetellut hienon fraasin jolla ei ole mitään konkreettista perustaa? Ihmisen olemassaolo perustuu tiedostamiseen. Jokainen tiedostaa olevansa elossa ja on tietoinen omasta asemastaan. Mikä noidankehä, kun elämässä mennään jatkuvasti eteenpäin kuolemaa kohti ja jokainen voi valita laittaako pahan kiertämään vai yrittääkö silti tehdä hyvää. Kukaan ei pysy samoilla raiteilla koko elämäänsä.

Eikä tällä ole mitään tekemistä absoluuttisen pahan kanssa. Kärsimyksen tuottaminen muille on absoluuttista pahaa. Raaka murha ei ole suhteellista.

Ai tiedostaa vai? Miksi kärsiä sitten esim. häpeästä, tai narsismista? Onko se joku harrastus sitten?

No kuinka määrittelet tiedostamisen? Onko se siis termi ylemmälle mielelle, jolloin pystyy nousemaan omien tunteidensa yläpuolelle? Häpeä on tunne, mutta se mistä kokee häpeää, on opittua. Häpeän yläpuolelle voi myös nousta. Narsismi taas on persoonallisuushäiriö, jolle yksilö ei välttämättä voi mitään, mutta todennäköisesti narsisti aiheuttaa pahaa ympärilleen.

Et usko absoluuttiseen pahaan, mutta et osaa kuitenkaan määritellä mitä se on. Minulla on sille selkeästi eri määritelmä kuin sinulla.

Ei minua kiinnosta mihin kukanenkin uskoo, enkä tiedä muuta kuin mihin itse uskon. Sen kuitenkin tunnen että minulla on ollut useampia aikaisempia ihmismuotoisia elämiä.

Kaikkea näkyvääkään ei pieni ihminen osaa selittää. Edelleenkään ei tiedetä miten pyramidit pystyttiin rakentamaan. Itse olen niinkin tietämätön etten voi ymmärtää, miten kuva muodostuu tietokoneen ruudulle ja miten pientä mikrosirua pitkin kuljetetaan tietoa komponentilta toiselle.

Siis mitä ihmettä? Eivätkö nämä ole ihan henkisten asioiden alkeisjuttuja? Sinulla on ajatukset, ja sitten tietoisuus. Jos olet ajatustesi vietävissä, niin et ole tietoinen. Koska olet niin kiinni jonkinlaisessa traumassa, joka vääristää kaiken mitä ajattelet.

Siis se syy miksi Jeesus sanoi: "Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En, mutta vaikka syntyisinkin niin mitä väliä? En minä siitä mitään tietäisi. Jos vaikka edellisessä elämässäni minulla olisi ollut suuri perhe ja heistä moni vielä elossa ja törmättäisiin toisiimme nyt niin ei kumpikaan meistä tietäisi siitä mitään. Ei ole yhteisiä muistoja enkä minä kuitenkaan ole se sama henkilö, joka kuoli vaikka sielu olisi sama, jos nyt sellaiseen uskoisin. Joka tapauksessa olisi se yksi elämä aina kerrallaan.

Mitä hyötyä on uudelleensyntyä, jos edellisistä elämistä ei muista mitään?

Muistat sen siellä missä se on tarpeellista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juoppotonttu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti ei. Kauhea ajatus että tää pitäisi ottaa uusiksi.

Ei se ole sama elämä mitä nyt elät.

Ei niin, se voi olla paljon kamalampi.

Tavallaan haluan jollain tasolla uskoa siihen, että vaikka kuolen ja oma tietoisuuteni päättyy, elämä ja energia jatkaa toisenlaisessa muodossa toisenlaisena "minuna". Toisaalta se myös ahdistaa. Entä jos se seuraava "minä" joutuu syntymään johonki hirveään kärsimykseen?

Karmaan en usko, sillä en usko mihinkään absoluuttiseen hyvään ja pahaan, jonka määrää voidaan mitata,saati että ihminen kuolemansa jälkeen joutuisi johonkin arviointiin, että millekäs puolelle se nyt kallistuu, minkälaisen laskun maksaa ensi elämässä vai saako palkaksi nautintoa ja hyvää omasta hyvin eletystä elämästä...

Mikset usko absoluuttiseen hyvään ja pahaan? Kärsimyksen aiheuttaminen muille ihmisille, eläimille tai tälle pallolle on absoluuttista pahaa.

Minulle on niin usein käynyt niin, että pahat tekoni on kostautuneet ja hyvät palkinneet. Siis pieniä tekoja tässä elämässä. Kun olen ollut pohjalla, niin olen pystynyt vahvasti uskomaan että se on ennakkomaksua tulevasta hyvästä ja niin on lopulta käynyt.

Nuoret sielut ei usko, kun heillä ei ole tarpeeksi muistijälkiä sielussaan. Miksi esim. jotkut ihmiset tuntuvat jo ensikohtaamisella vanhoilta tutuilta? Miksi joku on lapsesta saakka innostunut merestä ja purjeveneistä? Miksi joku kokee toiseen maahan ensikertaa matkustaessaan sen tuntuvan enemmän kodilta kuin mikään? Jälkiä sielussa. Tunteen muisto.

Ps. En usko että voit valita mihin synnyt tai mikä on elämäsi tai kuolemasi tarkoitus.

Mitä ihmeen absoluuttista pahaa? Yleensä ihmiset pyörivät täällä tiedostamattomina kaltoinkohtelun noidankehissään.

Oletko opetellut hienon fraasin jolla ei ole mitään konkreettista perustaa? Ihmisen olemassaolo perustuu tiedostamiseen. Jokainen tiedostaa olevansa elossa ja on tietoinen omasta asemastaan. Mikä noidankehä, kun elämässä mennään jatkuvasti eteenpäin kuolemaa kohti ja jokainen voi valita laittaako pahan kiertämään vai yrittääkö silti tehdä hyvää. Kukaan ei pysy samoilla raiteilla koko elämäänsä.

Eikä tällä ole mitään tekemistä absoluuttisen pahan kanssa. Kärsimyksen tuottaminen muille on absoluuttista pahaa. Raaka murha ei ole suhteellista.

Ai tiedostaa vai? Miksi kärsiä sitten esim. häpeästä, tai narsismista? Onko se joku harrastus sitten?

No kuinka määrittelet tiedostamisen? Onko se siis termi ylemmälle mielelle, jolloin pystyy nousemaan omien tunteidensa yläpuolelle? Häpeä on tunne, mutta se mistä kokee häpeää, on opittua. Häpeän yläpuolelle voi myös nousta. Narsismi taas on persoonallisuushäiriö, jolle yksilö ei välttämättä voi mitään, mutta todennäköisesti narsisti aiheuttaa pahaa ympärilleen.

Et usko absoluuttiseen pahaan, mutta et osaa kuitenkaan määritellä mitä se on. Minulla on sille selkeästi eri määritelmä kuin sinulla.

Ei minua kiinnosta mihin kukanenkin uskoo, enkä tiedä muuta kuin mihin itse uskon. Sen kuitenkin tunnen että minulla on ollut useampia aikaisempia ihmismuotoisia elämiä.

Kaikkea näkyvääkään ei pieni ihminen osaa selittää. Edelleenkään ei tiedetä miten pyramidit pystyttiin rakentamaan. Itse olen niinkin tietämätön etten voi ymmärtää, miten kuva muodostuu tietokoneen ruudulle ja miten pientä mikrosirua pitkin kuljetetaan tietoa komponentilta toiselle.

öööhh..sinua ei vaan kiinnosta tietää....

No se on osatotuus. :) Eli sinun mielestäsi ihminen on jo keksinyt kaikelle ihmeelliselle maailmassa selityksen? Mitään mysteereitä ei enää ole?