Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uskotko jälleensyntymiseen? Eli kuolemasi jälkeen synnyt maailmaan uudelleen?
Kommentit (561)
Vierailija kirjoitti:
popparit esiin...
täällä on tyyppi joka väittää valinneensa omat vanhempansa ja
että rikosten uhrit ovat itse valinneet kuolla kid.uttamalla..
plot thikens...
MINNÄ (joka sinulle vastailen) EN OLE AP.
Ja kyllä elämäni on ihan varmasti mennyt täsmälleen silleen niinkuin pitääkin :) Itse olen todellakin valinnut syntymäperheeni ja sen, että edes tulen tänne.
En halua kertoa sinulle enempää, koska vaikutat hyökkäävältä, itse et kerro mitään, provoat vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ei. Kauhea ajatus että tää pitäisi ottaa uusiksi.
Ei se ole sama elämä mitä nyt elät.
Ei niin, se voi olla paljon kamalampi.
Tavallaan haluan jollain tasolla uskoa siihen, että vaikka kuolen ja oma tietoisuuteni päättyy, elämä ja energia jatkaa toisenlaisessa muodossa toisenlaisena "minuna". Toisaalta se myös ahdistaa. Entä jos se seuraava "minä" joutuu syntymään johonki hirveään kärsimykseen?
Karmaan en usko, sillä en usko mihinkään absoluuttiseen hyvään ja pahaan, jonka määrää voidaan mitata,saati että ihminen kuolemansa jälkeen joutuisi johonkin arviointiin, että millekäs puolelle se nyt kallistuu, minkälaisen laskun maksaa ensi elämässä vai saako palkaksi nautintoa ja hyvää omasta hyvin eletystä elämästä...
Juoppotonttu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ei. Kauhea ajatus että tää pitäisi ottaa uusiksi.
Ei se ole sama elämä mitä nyt elät.
Ei niin, se voi olla paljon kamalampi.
Tavallaan haluan jollain tasolla uskoa siihen, että vaikka kuolen ja oma tietoisuuteni päättyy, elämä ja energia jatkaa toisenlaisessa muodossa toisenlaisena "minuna". Toisaalta se myös ahdistaa. Entä jos se seuraava "minä" joutuu syntymään johonki hirveään kärsimykseen?Karmaan en usko, sillä en usko mihinkään absoluuttiseen hyvään ja pahaan, jonka määrää voidaan mitata,saati että ihminen kuolemansa jälkeen joutuisi johonkin arviointiin, että millekäs puolelle se nyt kallistuu, minkälaisen laskun maksaa ensi elämässä vai saako palkaksi nautintoa ja hyvää omasta hyvin eletystä elämästä...
Mikset usko absoluuttiseen hyvään ja pahaan? Kärsimyksen aiheuttaminen muille ihmisille, eläimille tai tälle pallolle on absoluuttista pahaa.
Minulle on niin usein käynyt niin, että pahat tekoni on kostautuneet ja hyvät palkinneet. Siis pieniä tekoja tässä elämässä. Kun olen ollut pohjalla, niin olen pystynyt vahvasti uskomaan että se on ennakkomaksua tulevasta hyvästä ja niin on lopulta käynyt.
Nuoret sielut ei usko, kun heillä ei ole tarpeeksi muistijälkiä sielussaan. Miksi esim. jotkut ihmiset tuntuvat jo ensikohtaamisella vanhoilta tutuilta? Miksi joku on lapsesta saakka innostunut merestä ja purjeveneistä? Miksi joku kokee toiseen maahan ensikertaa matkustaessaan sen tuntuvan enemmän kodilta kuin mikään? Jälkiä sielussa. Tunteen muisto.
Ps. En usko että voit valita mihin synnyt tai mikä on elämäsi tai kuolemasi tarkoitus.
Jos kokee traagisen kohtalon, esim. kidutetaan kuoliaaksi, niin on lohduttavaa ajatella että se kärsimys kompensoidaan seuraavassa elämässä.
Mitään todisteitahan ei ole eikä voi ollakaan. Enkä sinänsä usko yliluonnolliseen. Mutta uskon siihen mikä voisi sinänsä olla mahdollista. Tietokoneen muistikin säilyy ja sitä voi siirtää, ja aivomme toimivat sähkökemialla. Miksei sielun siirtyminen ja telepatiakin voi olla sähkökemiaa/radioaaltoja/magnetismiin liittyvää tms.
Vierailija kirjoitti:
Juoppotonttu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ei. Kauhea ajatus että tää pitäisi ottaa uusiksi.
Ei se ole sama elämä mitä nyt elät.
Ei niin, se voi olla paljon kamalampi.
Tavallaan haluan jollain tasolla uskoa siihen, että vaikka kuolen ja oma tietoisuuteni päättyy, elämä ja energia jatkaa toisenlaisessa muodossa toisenlaisena "minuna". Toisaalta se myös ahdistaa. Entä jos se seuraava "minä" joutuu syntymään johonki hirveään kärsimykseen?Karmaan en usko, sillä en usko mihinkään absoluuttiseen hyvään ja pahaan, jonka määrää voidaan mitata,saati että ihminen kuolemansa jälkeen joutuisi johonkin arviointiin, että millekäs puolelle se nyt kallistuu, minkälaisen laskun maksaa ensi elämässä vai saako palkaksi nautintoa ja hyvää omasta hyvin eletystä elämästä...
Mikset usko absoluuttiseen hyvään ja pahaan? Kärsimyksen aiheuttaminen muille ihmisille, eläimille tai tälle pallolle on absoluuttista pahaa.
Minulle on niin usein käynyt niin, että pahat tekoni on kostautuneet ja hyvät palkinneet. Siis pieniä tekoja tässä elämässä. Kun olen ollut pohjalla, niin olen pystynyt vahvasti uskomaan että se on ennakkomaksua tulevasta hyvästä ja niin on lopulta käynyt.
Nuoret sielut ei usko, kun heillä ei ole tarpeeksi muistijälkiä sielussaan. Miksi esim. jotkut ihmiset tuntuvat jo ensikohtaamisella vanhoilta tutuilta? Miksi joku on lapsesta saakka innostunut merestä ja purjeveneistä? Miksi joku kokee toiseen maahan ensikertaa matkustaessaan sen tuntuvan enemmän kodilta kuin mikään? Jälkiä sielussa. Tunteen muisto.
Ps. En usko että voit valita mihin synnyt tai mikä on elämäsi tai kuolemasi tarkoitus.
Mitä ihmeen absoluuttista pahaa? Yleensä ihmiset pyörivät täällä tiedostamattomina kaltoinkohtelun noidankehissään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juoppotonttu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ei. Kauhea ajatus että tää pitäisi ottaa uusiksi.
Ei se ole sama elämä mitä nyt elät.
Ei niin, se voi olla paljon kamalampi.
Tavallaan haluan jollain tasolla uskoa siihen, että vaikka kuolen ja oma tietoisuuteni päättyy, elämä ja energia jatkaa toisenlaisessa muodossa toisenlaisena "minuna". Toisaalta se myös ahdistaa. Entä jos se seuraava "minä" joutuu syntymään johonki hirveään kärsimykseen?Karmaan en usko, sillä en usko mihinkään absoluuttiseen hyvään ja pahaan, jonka määrää voidaan mitata,saati että ihminen kuolemansa jälkeen joutuisi johonkin arviointiin, että millekäs puolelle se nyt kallistuu, minkälaisen laskun maksaa ensi elämässä vai saako palkaksi nautintoa ja hyvää omasta hyvin eletystä elämästä...
Mikset usko absoluuttiseen hyvään ja pahaan? Kärsimyksen aiheuttaminen muille ihmisille, eläimille tai tälle pallolle on absoluuttista pahaa.
Minulle on niin usein käynyt niin, että pahat tekoni on kostautuneet ja hyvät palkinneet. Siis pieniä tekoja tässä elämässä. Kun olen ollut pohjalla, niin olen pystynyt vahvasti uskomaan että se on ennakkomaksua tulevasta hyvästä ja niin on lopulta käynyt.
Nuoret sielut ei usko, kun heillä ei ole tarpeeksi muistijälkiä sielussaan. Miksi esim. jotkut ihmiset tuntuvat jo ensikohtaamisella vanhoilta tutuilta? Miksi joku on lapsesta saakka innostunut merestä ja purjeveneistä? Miksi joku kokee toiseen maahan ensikertaa matkustaessaan sen tuntuvan enemmän kodilta kuin mikään? Jälkiä sielussa. Tunteen muisto.
Ps. En usko että voit valita mihin synnyt tai mikä on elämäsi tai kuolemasi tarkoitus.
Mitä ihmeen absoluuttista pahaa? Yleensä ihmiset pyörivät täällä tiedostamattomina kaltoinkohtelun noidankehissään.
Oletko opetellut hienon fraasin jolla ei ole mitään konkreettista perustaa? Ihmisen olemassaolo perustuu tiedostamiseen. Jokainen tiedostaa olevansa elossa ja on tietoinen omasta asemastaan. Mikä noidankehä, kun elämässä mennään jatkuvasti eteenpäin kuolemaa kohti ja jokainen voi valita laittaako pahan kiertämään vai yrittääkö silti tehdä hyvää. Kukaan ei pysy samoilla raiteilla koko elämäänsä.
Eikä tällä ole mitään tekemistä absoluuttisen pahan kanssa. Kärsimyksen tuottaminen muille on absoluuttista pahaa. Raaka murha ei ole suhteellista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juoppotonttu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ei. Kauhea ajatus että tää pitäisi ottaa uusiksi.
Ei se ole sama elämä mitä nyt elät.
Ei niin, se voi olla paljon kamalampi.
Tavallaan haluan jollain tasolla uskoa siihen, että vaikka kuolen ja oma tietoisuuteni päättyy, elämä ja energia jatkaa toisenlaisessa muodossa toisenlaisena "minuna". Toisaalta se myös ahdistaa. Entä jos se seuraava "minä" joutuu syntymään johonki hirveään kärsimykseen?Karmaan en usko, sillä en usko mihinkään absoluuttiseen hyvään ja pahaan, jonka määrää voidaan mitata,saati että ihminen kuolemansa jälkeen joutuisi johonkin arviointiin, että millekäs puolelle se nyt kallistuu, minkälaisen laskun maksaa ensi elämässä vai saako palkaksi nautintoa ja hyvää omasta hyvin eletystä elämästä...
Mikset usko absoluuttiseen hyvään ja pahaan? Kärsimyksen aiheuttaminen muille ihmisille, eläimille tai tälle pallolle on absoluuttista pahaa.
Minulle on niin usein käynyt niin, että pahat tekoni on kostautuneet ja hyvät palkinneet. Siis pieniä tekoja tässä elämässä. Kun olen ollut pohjalla, niin olen pystynyt vahvasti uskomaan että se on ennakkomaksua tulevasta hyvästä ja niin on lopulta käynyt.
Nuoret sielut ei usko, kun heillä ei ole tarpeeksi muistijälkiä sielussaan. Miksi esim. jotkut ihmiset tuntuvat jo ensikohtaamisella vanhoilta tutuilta? Miksi joku on lapsesta saakka innostunut merestä ja purjeveneistä? Miksi joku kokee toiseen maahan ensikertaa matkustaessaan sen tuntuvan enemmän kodilta kuin mikään? Jälkiä sielussa. Tunteen muisto.
Ps. En usko että voit valita mihin synnyt tai mikä on elämäsi tai kuolemasi tarkoitus.
Mitä ihmeen absoluuttista pahaa? Yleensä ihmiset pyörivät täällä tiedostamattomina kaltoinkohtelun noidankehissään.
Oletko opetellut hienon fraasin jolla ei ole mitään konkreettista perustaa? Ihmisen olemassaolo perustuu tiedostamiseen. Jokainen tiedostaa olevansa elossa ja on tietoinen omasta asemastaan. Mikä noidankehä, kun elämässä mennään jatkuvasti eteenpäin kuolemaa kohti ja jokainen voi valita laittaako pahan kiertämään vai yrittääkö silti tehdä hyvää. Kukaan ei pysy samoilla raiteilla koko elämäänsä.
Eikä tällä ole mitään tekemistä absoluuttisen pahan kanssa. Kärsimyksen tuottaminen muille on absoluuttista pahaa. Raaka murha ei ole suhteellista.
Ai tiedostaa vai? Miksi kärsiä sitten esim. häpeästä, tai narsismista? Onko se joku harrastus sitten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä elämä vaikuttaa seuraavaan. Kärsimykset korvataan, hyvät teot palkitaan ja pahat teot rangaistaan. Esim. Rikolliset jne pahat ihmiset syntyvät uudelleen Afrikan nälänhätään.
Uusi elämä on uusi mahdollisuus elää hyvin.
Miten nälkään kuoleminen afrikassa auttaa elämään hyvin?
Tämä elämä vaikuttaa seuraavaan. Kärsimykset korvataan, hyvät teot palkitaan ja pahat teot rangaistaan. Esim. Rikolliset jne pahat ihmiset syntyvät uudelleen Afrikan nälänhätään.
Uusi elämä on uusi mahdollisuus elää hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä elämä vaikuttaa seuraavaan. Kärsimykset korvataan, hyvät teot palkitaan ja pahat teot rangaistaan. Esim. Rikolliset jne pahat ihmiset syntyvät uudelleen Afrikan nälänhätään.
Uusi elämä on uusi mahdollisuus elää hyvin.
Miten nälkään kuoleminen afrikassa auttaa elämään hyvin?
Tämä elämä vaikuttaa seuraavaan. Kärsimykset korvataan, hyvät teot palkitaan ja pahat teot rangaistaan. Esim. Rikolliset jne pahat ihmiset syntyvät uudelleen Afrikan nälänhätään.
Uusi elämä on uusi mahdollisuus elää hyvin.
Misi Uniseff auttaa jälleensyntyneitä rikolislapsia afrikassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maailma on vain kasa vanhoja tarinoita, jotka toistavat itseään. Kai täällä on oltu ennenkin.
Ihmiset ovat tyhmiä eivätkä koskaan opi vaan tekevät samat virheet uudestaan ja uudestaan.
Jälleensyntymisestä ei ole minkäänlaisia todisteita.Todella moni ihminen on hypnoosisssa muistanut entisiä elämiään. Jotkut ovat jopa hypnoosin alla puhuneet sujuvasti kieliä, joita eivät ole koskaan opetelleet tässä elämässä. On myös lapsia, jotka ovat muistaneet todella tarkkaan asuinpaikkojaan entisissä elämissään.
Ihmiset voivat hypnoosissa puhua puutaheinää
Vaikkapa muistaa vierailuja lentävillä lautasilla.Ei ole myöskään todistettu ilmiötä, että kukaan osaisi yhtäkkiä oikeasti puhua jotain vierasta kieltä.
Tarinoitahan maailmaan mahtuu.
Mitä kaltaisesi skeptikko tekee tällaisessa keskustelussa, jossa halutaan pohti näitä asioita?
Hoet vain todisteiden puutteita vaikket itseasiassa ole edes hakenut niitä, ne pitäisi varmaan tarjoilla sinulle. Ymmärrän, että nämä aiheet herättävät skeptikoissa raivoa ja tekee mieli tulla näihin ketjuihin kiusaamaan eritavalla ajattelevia, mutta kerroppa, että miksi? mitä saat tuosta jankuttamisesta, joka ei ainakaan minuun uppoa. Voit kaipailla noita tieteellisiä tutkimuksiasi vaikka maailmantappiin asti emmekä vaan ole samalla kartalla asian kanssa, joten mitä teet täällä?
Tiedämme kyllä itsekin mikä on tieteen näkökulma ja mikä ei. Ei tarvitse yhdenkään skeptikon sitä kertoa, kykyä etsie tietoa ja lähteitä löytyy täältäkin vaikka niin uskomattomalta se tuntuukin että hörhöhihhuli voisi samalla arvostaa myös tiedettä ja yhdistää nämä asiat ja elää molemmissa maailmoissa. Vain toinne meistä kykenee siihen.
Millaisena Vilja-Erika syntyy uudestaan?
Täällä on hihhulit vastanneet vain: rikkaaseen ja kilttiin perheeseen.
Ei kai rikoksen uhriksi joutuminen vaikuta uudelleen syntymään mitenkään????
Prinssi Archie oli edellisessä elämässään ho moprost ituoitu joka kuoli kun peräsuoli repesi
Prinssi Archie valitsi itse syntyä kuninkaalliseen perheeseen...mitä hourit?
"Jos uskoo jälleensyntymiseen, niin mihin ihmiset katoavat kun väestön määrä laskee? Mistä ylimääräiset ihmiset tulevat kun väestö kasvaa? "
Eikai ne mihinkään katoa. Ovat henkimaailmassa. Sielujen lukumäärä on valtava, maapallolle mahtuu vain pieni osa kerrallaan. Käsittääkseni tuhatkin vuotta voi olla jälleensyntymien välissä. Kun täällä on oltu tarpeeksi, niin sitten kehittyminen jatkuu eteenpäin muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Jos uskoo jälleensyntymiseen, niin mihin ihmiset katoavat kun väestön määrä laskee? Mistä ylimääräiset ihmiset tulevat kun väestö kasvaa? "
Eikai ne mihinkään katoa. Ovat henkimaailmassa. Sielujen lukumäärä on valtava, maapallolle mahtuu vain pieni osa kerrallaan. Käsittääkseni tuhatkin vuotta voi olla jälleensyntymien välissä. Kun täällä on oltu tarpeeksi, niin sitten kehittyminen jatkuu eteenpäin muualla.
Tarkoitat varmaankin taantumista?
Netflix, onlyfans, trump...
Palstahullu joka on valinnut oman perheensä..
Jatkanko???
Minulle on niin usein käynyt niin, että pahat tekoni on kostautuneet ja hyvät palkinneet. Siis pieniä tekoja tässä elämässä. Kun olen ollut pohjalla, niin olen pystynyt vahvasti uskomaan että se on ennakkomaksua tulevasta hyvästä ja niin on lopulta käynyt
Eli houuunkuseva alkoholisti maksaa ennakkomaksua tulevasta hyvästä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maasta minä olen tullut, ja maaksi minä olen jälleen tuleva. Eiköhän tuo jälleensyntymistarina ole aika tuore keksintö? Onko joku todistettavasti alkanut kummittelemaan uudestisyntyneenä. Onko DNA-testi tehty luotettavasti?
"Mitä hyötyä on uudelleensyntyä, jos edellisistä elämistä ei muista mitään?"
Pitää esimerkiksi oppia valitsemaan ja toimimaan oikein, oikean itsensä vuoksi. Jos muistaisi karman jonkun haastavan tapahtuman tai ihmissuhteet yhteydessä, niin sitä hoitaisi "velat pois" itsekkäistä syistä eikä oppisi mitään. Minä ajattelen näin.
Olen 40 vuotias ja raskaana.Meillä on mieheni kanssa kaksi kouluikäistä lasta ja en millään jaksaisi aloittaa taas alusta. Olen ehkä liian tottunut jo helppoon elämään, kun lapset on jo melko itsenäisiä. En jaksaisi enää odotusta, synnytystä enkä pikkulapsi-ikää. Myös muut asiat puhuisivat keskeyttämisen puolesta. Aloitin vasta syksyllä opinnot uuteen ammattiin. Nykyiseen kotiimme emme mahdu edes näin nelisin. Autostakaan en ole varma, takapenkki on kapea. Mutta... Mitä jos keskeytystä katuu. Mitä jos tuntuu että yksi puuttuu joukosta aina. Mies olisi enemmän keskeyttämisen kannalla, mutta antaa minun päättää. Itsekin päätin näin pari päivää plussaamisesta, mutta nyt olen taas pari päivää jahkaillut. Suhteemme on pitkä ja hyvä eikä se kaadu päätin mitä tahansa. Hän tukee kyllä. Viikkoja nyt 4+ jotain. Tuntuu, että olen jäänyt johonkin sumuun jumiin, enkä pääse ajatuksistani selvyyteen. Mitä muut ovat tehneet vastaavissa tapauksissa? Kiitos asiallisista vastauksista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juoppotonttu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ei. Kauhea ajatus että tää pitäisi ottaa uusiksi.
Ei se ole sama elämä mitä nyt elät.
Ei niin, se voi olla paljon kamalampi.
Tavallaan haluan jollain tasolla uskoa siihen, että vaikka kuolen ja oma tietoisuuteni päättyy, elämä ja energia jatkaa toisenlaisessa muodossa toisenlaisena "minuna". Toisaalta se myös ahdistaa. Entä jos se seuraava "minä" joutuu syntymään johonki hirveään kärsimykseen?Karmaan en usko, sillä en usko mihinkään absoluuttiseen hyvään ja pahaan, jonka määrää voidaan mitata,saati että ihminen kuolemansa jälkeen joutuisi johonkin arviointiin, että millekäs puolelle se nyt kallistuu, minkälaisen laskun maksaa ensi elämässä vai saako palkaksi nautintoa ja hyvää omasta hyvin eletystä elämästä...
Mikset usko absoluuttiseen hyvään ja pahaan? Kärsimyksen aiheuttaminen muille ihmisille, eläimille tai tälle pallolle on absoluuttista pahaa.
Minulle on niin usein käynyt niin, että pahat tekoni on kostautuneet ja hyvät palkinneet. Siis pieniä tekoja tässä elämässä. Kun olen ollut pohjalla, niin olen pystynyt vahvasti uskomaan että se on ennakkomaksua tulevasta hyvästä ja niin on lopulta käynyt.
Nuoret sielut ei usko, kun heillä ei ole tarpeeksi muistijälkiä sielussaan. Miksi esim. jotkut ihmiset tuntuvat jo ensikohtaamisella vanhoilta tutuilta? Miksi joku on lapsesta saakka innostunut merestä ja purjeveneistä? Miksi joku kokee toiseen maahan ensikertaa matkustaessaan sen tuntuvan enemmän kodilta kuin mikään? Jälkiä sielussa. Tunteen muisto.
Ps. En usko että voit valita mihin synnyt tai mikä on elämäsi tai kuolemasi tarkoitus.
Mitä ihmeen absoluuttista pahaa? Yleensä ihmiset pyörivät täällä tiedostamattomina kaltoinkohtelun noidankehissään.
Oletko opetellut hienon fraasin jolla ei ole mitään konkreettista perustaa? Ihmisen olemassaolo perustuu tiedostamiseen. Jokainen tiedostaa olevansa elossa ja on tietoinen omasta asemastaan. Mikä noidankehä, kun elämässä mennään jatkuvasti eteenpäin kuolemaa kohti ja jokainen voi valita laittaako pahan kiertämään vai yrittääkö silti tehdä hyvää. Kukaan ei pysy samoilla raiteilla koko elämäänsä.
Eikä tällä ole mitään tekemistä absoluuttisen pahan kanssa. Kärsimyksen tuottaminen muille on absoluuttista pahaa. Raaka murha ei ole suhteellista.
Et kyllä itse taida olla kovin vanha sielu, jos et tosta ymmärtänyt sanaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen 40 vuotias ja raskaana.Meillä on mieheni kanssa kaksi kouluikäistä lasta ja en millään jaksaisi aloittaa taas alusta. Olen ehkä liian tottunut jo helppoon elämään, kun lapset on jo melko itsenäisiä. En jaksaisi enää odotusta, synnytystä enkä pikkulapsi-ikää. Myös muut asiat puhuisivat keskeyttämisen puolesta. Aloitin vasta syksyllä opinnot uuteen ammattiin. Nykyiseen kotiimme emme mahdu edes näin nelisin. Autostakaan en ole varma, takapenkki on kapea. Mutta... Mitä jos keskeytystä katuu. Mitä jos tuntuu että yksi puuttuu joukosta aina. Mies olisi enemmän keskeyttämisen kannalla, mutta antaa minun päättää. Itsekin päätin näin pari päivää plussaamisesta, mutta nyt olen taas pari päivää jahkaillut. Suhteemme on pitkä ja hyvä eikä se kaadu päätin mitä tahansa. Hän tukee kyllä. Viikkoja nyt 4+ jotain. Tuntuu, että olen jäänyt johonkin sumuun jumiin, enkä pääse ajatuksistani selvyyteen. Mitä muut ovat tehneet vastaavissa tapauksissa? Kiitos asiallisista vastauksista.
Jos abort.oit..niin se abortoitu on ollut paha ihminen edellisessä elämässään ja ansaitsee kärsiä.ap
Vierailija kirjoitti:
Olen 40 vuotias ja raskaana.Meillä on mieheni kanssa kaksi kouluikäistä lasta ja en millään jaksaisi aloittaa taas alusta. Olen ehkä liian tottunut jo helppoon elämään, kun lapset on jo melko itsenäisiä. En jaksaisi enää odotusta, synnytystä enkä pikkulapsi-ikää. Myös muut asiat puhuisivat keskeyttämisen puolesta. Aloitin vasta syksyllä opinnot uuteen ammattiin. Nykyiseen kotiimme emme mahdu edes näin nelisin. Autostakaan en ole varma, takapenkki on kapea. Mutta... Mitä jos keskeytystä katuu. Mitä jos tuntuu että yksi puuttuu joukosta aina. Mies olisi enemmän keskeyttämisen kannalla, mutta antaa minun päättää. Itsekin päätin näin pari päivää plussaamisesta, mutta nyt olen taas pari päivää jahkaillut. Suhteemme on pitkä ja hyvä eikä se kaadu päätin mitä tahansa. Hän tukee kyllä. Viikkoja nyt 4+ jotain. Tuntuu, että olen jäänyt johonkin sumuun jumiin, enkä pääse ajatuksistani selvyyteen. Mitä muut ovat tehneet vastaavissa tapauksissa? Kiitos asiallisista vastauksista.
Charles 1300 luvulta täällä vaan moi!
Nyt joku roti tähän hommaan..
oon oottanut uudestaansyntymää 900 vuotta..
NYT ON MUN VUORO!!!!
Et tasan keskeytä!
Alue: Aihe vapaa
Eipä taida hirveästi olla hyötyä, mutta näin oletettavasti homma toimii, jos ihminen kerta aina syntyy uudelleen, koska ei ainakaan kovin moni ikinä puhu mitään edellisestä elämästään. Vai syntyykö vain harvat ja valitut uudelleen? Ja aina ne Kleopatrat sun muut historiallisesti merkittävät henkilöt. Mutten tosiaan usko siihen, joten turhanpäiväistä jaaritteluahan tämä on minunkin puoleltani.