Koin limerenssin, jota tänä päivänä häpeän

Olen kokenut. Se kesti vuosia, vaikka tapasimme vain kerran. Eniten jäi vaivaamaan, etten ikinä saanut häneen uudestaan yhteyttä. En saanut tietää olisiko meistä voinut tulla jotain. Hän ei tiedä, että olin kiinnostunut.

Miksi pitää keksiä tuollainen sana, limerenssi? Minun nuoruudessa sanottiin yksipuolinen ihastus. Tai kuvitteellinen ihastus.

Koin limerenssin, kun maistoin ensimmäistä kertaa Caipiroscaa.

Vierailija kirjoitti:

Itse en ole kokenut limerenssiä, mutta edesmenneellä mummollani on ilmeisesti ollut tilaisuus seurata sellaista ihan aitiopaikalta. Siihen aikaan sitä ei tosin kutsuttu linerenssiksi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.

Se liitto oli alkanut uskottomuu

Mummo on ollut ihmeellinen olento. Osasi tunnistaa limerenssin jo 1940-luvun puolivälissä, vaikka termiä ei vielä tunnettu ja mummokin oli vasta pikkuinen piltti.

Surullista, että mummo ei ole enää keskuudessamme viisaita neuvojaan jakamassa, mutta kyllä näistä muistoistakin paljon hyvän elämän rakennuspuita löytyy.

"Osaatko yhtään analysoida, mitä tuo henkilö voisi sinussa triggeröidä noin pahasti? Ja mahtavaa kun kirjoitit, minua kiinnostaa tämä ilmiö paljon!"

Kirjoitin sen kommentin, jolle esität tämän kysymyksen. Hänessä oli heti alusta lähtien hämmentäviä piirteitä jotka muistuttivat omasta menneisyydestäni. Hänellä oli esimerkiksi sama vakava krooninen perussairaus kuin ensimmäisellä aviomiehelläni (harvinainen sairaus kyseessä). Toinen outo juttu: teininä meillä oli kaverien kanssa hassu tapa haistella Stockalla miesten hajuvesiä ja vertailla, mikä on kenenkin suosikki. Haistoin silloin yhtä tiettyä tuoksua ja teininä rakastuin siihen tuoksuun, se oli ihan huumaavan hyvä tuoksu mielestäni. Kaverit ei tykänny siitä :) Tietty tää limerenssityyppi käytti just sitä tuoksua, ja se on harvinaisempi tuoksu, en ole koskaan tavannut ketään muuta miestä joka käyttäisi sitä. Tällaisia outoja yhteensattumia useampia kuin nämä kaksi juttua.

Arkisemmin ja analyyttisemmin: triggeröi se erityisesti, että hänellä oli hienosti kykyä empatiaan ja hän kuunteli ajatuksiani, arvosti niitä. Epäitsekkäästi kyseli elämästäni paljon oikeasti uteliaana. Kehui kivalla tavalla. Oli siis huomaavainen ja kiva. Muut miehet aiemmassa elämässäni eivät olleet sellaisia ja mussa oli tyhjiö täyttämättä just sellaselle huomiolle ja henkiselle huolenpidolle sekä kokonaisena ihmisenä huomatuksi tulemiselle. Hän sanoi ns. Oikeita sanoja oikeaan aikaan ja peilasi hienosti mun mielialaa.

Vierailija kirjoitti:

"Osaatko yhtään analysoida, mitä tuo henkilö voisi sinussa triggeröidä noin pahasti? Ja mahtavaa kun kirjoitit, minua kiinnostaa tämä ilmiö paljon!"

Kirjoitin sen kommentin, jolle esität tämän kysymyksen. Hänessä oli heti alusta lähtien hämmentäviä piirteitä jotka muistuttivat omasta menneisyydestäni. Hänellä oli esimerkiksi sama vakava krooninen perussairaus kuin ensimmäisellä aviomiehelläni (harvinainen sairaus kyseessä). Toinen outo juttu: teininä meillä oli kaverien kanssa hassu tapa haistella Stockalla miesten hajuvesiä ja vertailla, mikä on kenenkin suosikki. Haistoin silloin yhtä tiettyä tuoksua ja teininä rakastuin siihen tuoksuun, se oli ihan huumaavan hyvä tuoksu mielestäni. Kaverit ei tykänny siitä :) Tietty tää limerenssityyppi käytti just sitä tuoksua, ja se on harvinaisempi tuoksu, en ole koskaan tavannut ketään muuta miestä joka käyttäisi sitä. Tällaisia outoja yhteensattumia useampia kuin nämä kaksi juttua.<

Tapahtuivatko nuo mummon kertomat asiat siis sinun isoäidillesi? Eli oletko sinä tuon täällä neuvojaan jakaneen Pikkuisen vanhan mummon lapsenlapsi.

Ehkä erehdyn ja kyseessä on toinen henkilö. Mutta kirjoitustyylissänne on niin paljon samaa, että pakko kysyä.

Mummolla oli kyllä syväluotaavaa psykologista näkemystä, vaikka muodollinen koulutus taisi jäädä vähäiseksi. 

Ai niin, ja sit nää aikuisten väliset touhut oli tietty jotain ihan älytöntä. En oo koskaan kokenut sellaista intohimoa, enkä varmaan koskaan tuu kokemaankaan. Molemmat oli siinä aivan 150% mukana ja hän sanoi, että ei käsitä sitä, miten kaikki pienet asiat matchaa niin täysin meillä niissä hommissa.

Tuleeko se häpeä mukaan siinä vaiheessa, jos ei saa vastakaikua? Tämä limerenssi kuulostaa minun ihastumisilta, mutta en tiedä voiko se olla pelkkää fantasiaa - onhan niistä osa johtanut tutustumiseen ja suhteeseenkin. Tokkopa mielikuvani ihmisestä harhainenkaan on ollut, olen ihastunut siihen mitä olen havainnut, ja tutustumisen myötä huomannut, että aavistin usein oikein sen, millainen toinen on. Jos olen tulkinnut jotain väärin, on kuva tietysti oiennut tutustumisen myötä. Tai jäänyt oikenematta, jos emme ole enää tavanneet.

Toki usein olen ollut pettynyt itseeni, jos en ole kyennyt käyttäytymään normaalisti ihastuksen seurassa, mutta ehkä minulla se ei ole johtanut ihan tuollaiseen häpeämiseen, kuin muut ovat kuvailleet. On käynyt niinkin, että vastapuoli on hoksannut miten pulassa tunneryöppyni kanssa olen, ja auttanut eteenpäin ottamalla keskustelun tai tilanteen haltuun. Sellaisen inhimillisen ymmärryksen edessä on helpompi olla häpeämättä itseään.

Olen tullut siihen tulokseen, että jollain tapaa olen yksilönä herkkä ihastumisen synnyttämälle dopamiiniryöpylle, minulla syy olisi siis biologinen eikä niinkään oire mistään traumasta. Olin jo lapsena erittäin ujo uusien ihmisten kanssa ja jäädyin helposti, jos jouduin huomion keskipisteeseen.

Vaikka tunnereaktioni ovat vahvoja, en ole sillä tavoin taipuvainen maagiseen ajatteluun, että menettäisin yhteyden rationaalisen järkeen. Jos todellisuudentajuni horjuu ihastumisen vuoksi, jota sitäkin on totta tosiaan tapahtunut, pidän sitä merkkinä aivokemiallisesta häiriöstä, enkä etsi selitystä kokemukselleni esimerkiksi kaksoiliekki-teorioista.

Täällä palstalla kun joskus kerroin ihastuksestani, se luokiteltiin heti limerenssiksi, ja minua vähän harmitti, kun sille sanalle on muodostunut jokseenkin negatiivinen kaiku. Ehkä täällä tulkitaan normaalitkin tunnereaktiot helposti sairaalloisiksi, jos ne ovat totuttua vahvemmat. Eihän minun kaikki kaveritkaan ole ymmärtäneet, miten joku voikin mennä niin solmuun kun ihastuu.

Minä elän elämääni. Elämäni on yhtä limerenssiä.

Ovatko limerenssin kokeneet naisia vai onko joukossa myös miehiä? 

Up

Hep! Ja sitä paitsi eikö iso osa limerenssikuvauksista niin kirjallisuuden kuin elokuvan maailmoista ole juuri miesten kirjoittamia?

Vierailija kirjoitti:

Ovatko limerenssin kokeneet naisia vai onko joukossa myös miehiä? 

Kyllä, olen mies, ja olen kokenut limerenssin. Ei ole sukupuolisidonnaista.

Lemmensairaista ennen puhuttiin.

Vierailija kirjoitti:

Lemmensairaista ennen puhuttiin.

Tai rakastumisesta. Nykyajan kertakäyttökulttuurissa se on niin poikkeavaa, että sille on pitänyt keksiä diagnoosi.