Lue keskustelun säännöt.
Koin limerenssin, jota tänä päivänä häpeän
28.01.2021 |
Olin 25-vuotias kun ihastuin hulluna erääseen mieheen. Tunsin että meidän välillä on jotain maagista, vaikka emme olleet vaihtaneet sanaakaan😂 Hän katsoi minua mukamas niin ettei kukaan muu mies ole katsonut, "hän näki sisimpääni" jne🙈
Voi taivas, nyt kun muistelen niitä vuosia, kun kärsin tästä "elämäni suuresta rakkaudesta", niin en voi muuta kuin hävetä itseäni ja käytöstäni silloin... tätä häpeän määrää ei voi sanoin kuvailla.
Siksi kirjoitan tänne, koska haluan kuulla onko muut kokeneet limerenssiä ja jos niin olisi kiinnostavaa kuulla siitä enemmän!
Itse olen toki ikionnellinen nyt, kun asia on kaukana takana päin ja olen kasvanut paljon ihmisenä tuon kokemuksen myötä, mutta se häpeä mitä edelleen asian vuoksi koen ei varmaan koskaan katoa?😄
Tietoa limerenssistä: https://mielenihmeet.fi/limerenssi-hullunlailla-rakastunut/
Oletteko te kokeneet tällaista? Kertoa saa niin paljon aiheesta kuin haluaa, minä mielelläni kuulen muiden tarinoita!
Kommentit (95)
Eikö kellään ole aiheesta omia kokemuksia?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja höpö höpö. Liki jokainen teini on ollut yksipuolisesti ihastunut. Kuuluu normaalina ikään.
No miksi et alkanut suhteeseen tämän ihastuksen kohteesi kanssa?
Ei mua ole jäänyt kaduttamaan tai nolottamaan ihastukset. Jotkut ovat olleet tosi pitkäaikaisiakin, mutta ei se minusta mitenkään patologista ole.
Ilmiannettu spämminä ja mainoksena
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ok, eli olit ainoan kerran elämässäsi rakastunut ja nyt häpeät sitä?
Vierailija kirjoitti:
Ja höpö höpö. Liki jokainen teini on ollut yksipuolisesti ihastunut. Kuuluu normaalina ikään.
Onko 25-vuotias teini?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
25v on vielä nuori aikuinen, aivot lakkaa kasvamastakin vasta sen jälkeen.
On ollut ihastuksia mutta ne on mennyttä aikaa. Kyllä vähän niitä nolostelen, mutta nyt kun mietin niin yleensä nolostelen vain niitä joista joku on, ehkä mustasukkaisuuksissaan, kiusannut minua vähän. Mutta en ole kiusaajien kanssa tekemisissä, ja nyt on ihan molemminpuolinen rakkaussuhde.
Vierailija kirjoitti:
Ok, eli olit ainoan kerran elämässäsi rakastunut ja nyt häpeät sitä?
En minä ihastusta häpeä, vaan sitä miten käyttäydyin silloin. Lähipiirini näki minut silloin ja kun kerroin heille käytöksestäni ja toiminnastani tämän ihastuksen edessä, he sanoivat, ettei se ollut ikäiselleni ominaista, vaan olin kuin joku pieni tyttö ensimmäistä kertaa ihastuneena. He myös näkivät kuinka paljon kärsin siitä. Ei ollut mitään onnellista aikaa, päinvastoin.
Häpeän, koska joudun vieläkin välillä näkemään tämän ihmisen. Ei se silti maailmaani kaada, nolottaa vain hieman 😂
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meni monta vuotta teini-iästä tuollaisessa limerenssissä. En häpeä, oli aika ihanaa se rakkauden tunne kaikesta huolimatta. En tehnyt ihastuksen suhteen mitään valtavan typerää, mitä nyt ei voisi normaalin teini-iän piikkiin laittaa.
Vierailija kirjoitti:
No miksi et alkanut suhteeseen tämän ihastuksen kohteesi kanssa?
Koska se ei edennyt koskaan siihen. Ja hyvä niin. Se kai jäi tapahtumatta juuri siksi, ettei niin ollut tarkoitettukaan. Onneksi kyseinen pakkomielle tästä ihmisestä meni muutaman vuoden kuluttua ohi. Nyt ihmettelen mitä hänessä edes näin...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksi et alkanut suhteeseen tämän ihastuksen kohteesi kanssa?
Koska se ei edennyt koskaan siihen. Ja hyvä niin. Se kai jäi tapahtumatta juuri siksi, ettei niin ollut tarkoitettukaan. Onneksi kyseinen pakkomielle tästä ihmisestä meni muutaman vuoden kuluttua ohi. Nyt ihmettelen mitä hänessä edes näin...
Ap
Mitä en nyt ymmärrä- olit ihastunut vakavasti, mutta sinusta on hyvä, että mitään ei tapahtunut teidän välillä? Seurestelet siis vain ihmisten kanssa, joita kohtaan et tunne mitään tai vain jotain laimeaa?
Teininähän tuollaista oli jatkuvasti, mutta olen aikuisena kokenut tuon ja juurikin 25-vuotiaana! Olin ihan sekopää. Muhun ei saanut mitään tolkkua. Ajattelin ihastustani 24/7 ja kehittelin ties mitä kuvitelmia päässäni ja tulkitsin jokaista hänen liikettään jatkuvalla syötöllä. Oli ihan hemmetin raskasta oikeasti. Onneksi se loppui, mutta kuukausia siinä meni. Nykyään olen onnellisesti pitkässä parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksi et alkanut suhteeseen tämän ihastuksen kohteesi kanssa?
Koska se ei edennyt koskaan siihen. Ja hyvä niin. Se kai jäi tapahtumatta juuri siksi, ettei niin ollut tarkoitettukaan. Onneksi kyseinen pakkomielle tästä ihmisestä meni muutaman vuoden kuluttua ohi. Nyt ihmettelen mitä hänessä edes näin...
Ap
Mitä en nyt ymmärrä- olit ihastunut vakavasti, mutta sinusta on hyvä, että mitään ei tapahtunut teidän välillä? Seurestelet siis vain ihmisten kanssa, joita kohtaan et tunne mitään tai vain jotain laimeaa?
Limerenssi on tila, jossa ihminen on hullaantunut tuntemattomaan ihmiseen. Riittää, että on nähnyt tämän ihmisen kerran ja sitten alkaa kehittelemään fantasioita päässään ja sekoaa ihan täysin. Limerenssi on kaukana normaalista ihastuksesta. Limerenssi yleensä loppuu viimeistään silloin kun suhde tämän unelmien täyttymyksen kanssa olisi mahdollinen. Limerenssi ei siis johda parisuhteeseen ja jos johtaa niin se päättyy, koska limerenssin vallassa oleva ihminen ei ole ihastunut oikeaan ihmiseen vaan oman fantasiansa tuotteeseen.
Minä olen myös nuorena aikuisena kokenut tämän. Se on hyvin häiritsevää ja ahdistavaa, koska siinä ei voi yhtäkkiä puhua itselleen järkeä yhtään. Voi puhua, mutta se ei auta.
Kai siitä olisi voinut jotakin itsestään oppia, mutta minulla se vei vuosikausia elämästäni. Todella, todella kauan, en kehtaa edes kirjoittaa.
En olisi saanut sitä muuten hellittämään, mutta lopulta jouduin katkomaan yhteydet ja kaikki yhteydenpitotavat estämään.
Vaikka kirjoitin noin, minä olin siis se täysin kuolettavasti rakastunut osapuoli ja tämä rakkaus ei koskaan toteutunut.
Onneksi tiedän, että en ole häiriköinyt tai stalkannut tätä miestä. Hän ei ole tiennyt eikä mitenkään kärsinyt minun ongelmastani.
Sinkkumies oli hänkin silloin ja kevyesti leikki tunteillani. Joskus oli muka ihastunut, sitten ei ollutkaan aikaa treffeille jotka oli sovittu ja minun maailmani tärkein asia silloin jne.
Jos hän olisi tiennyt kuinka rakastunut häneen oli, en usko että hän olisi tehnyt niin. Olin ihan liian rakastunut ja ihan liian epävarma uskaltaakseni kertoa siitä.
Olisi varmaan tärkeää käydä tuota kokemusta jossakin läpi mutta sen ajatteleminen ahdistaa niin paljon, että en ole vieläkään osannut.
Yritän ja haluan vain unohtaa.
Samoin. Häpeän valtavasti lähettämiäni viestejä ja käytöstäni. Olen kokenut tämän kahdesti ja ihan aikuisena (22-33 v)...😔
Miten olette sitten käyttäytyneet? Esimerkkejä?
Olen kyllä kokenut yksipuolisen pakonomaisen ihastuksen, mutta en ole tehnyt mitään. Vain haaveillut. Välillä haaveilin ihan taukoamatta vaikka minkälaisia fantasioita. Fantasioissani kerroin tälle ihastukselle itsestäni ja ajatuksistani ja hän aina oli kauhean kiinnostunut :D ehkä tämä oli jotain itsetutkiskelua.
Up