Mikälainen anoppi sinulla on?

Sellainen nainen jonka olisin omaksi äidikseni tarvinnut. Tullaan tosi hyvin juttuun, enkä yhtään ihmettele että elämäni mies on hänen kasvattamansa.

Itsekäs, epähieno, suosikkeja pitävä, ystäviään haukkuva itsensä kehuja. Siinä tärkeimmät.

Todella erilainen kuin minä. Rauhallinen, pidättyväinen, varjelee yksityisyyttään. Tosi kiltti. Jotenkin ennen tuntui ettei oikein pidä minusta, kun olen kaikkea muuta. Kun meille tuli vauva, huomasin hänen hyvyytensä. Emme osaa pyytää tai vastaanottaa apua, mutta on ihana käydä heillä, kun hän hoivaa poikaa rakastavasti eikä koko ajan neuvo ja kommentoi, mitä teemme väärin niinkuin äitini.

Anopillani on lähestymiskielto tyttäreensä - vaimooni.

Lisäksi hänellä on lähestymiskielto omaan äitiinsä.

Narsistinen jyrä, joka tykkää kovasti kehua kovaan ääneen omaa erinomaisuuttaan. Ilkeä, häikäilemätön ja oma etu edellä kaikissa asioissa. Äitinä oli välinpitämätön, jätti lapset pitkiksi ajoiksi pahasti alkoholisoituneen miehensä "hoidettavaksi". Kun poikansa sai lapsia, niin halusi alkaa hoitamaan heitä jotta mä pääsen töihin, vaikka kotona kohtulämmin vauva.

Jatkuvaa pilkkaa ja henkistä väkivaltaa ei kukaan jaksa. En ole omasta tahdostani tekemisissä anopin kanssa.

Oikeasti kauhein ihminen jonka kanssa olen joutunut tekemisiin.

Hyvin, nähdään pari kertaa vuodessa 2-3 tuntia. Sopii mulle. Välinpitämätön lastenlasten suhteen. Mieheni hoitaa puhelinsoitot vanhempiensa kanssa.

Kuoli kun oltiin kihlapari. 35 v sitten. Olispa ollut.

Rakas anoppini oli minulle hyvin tärkeä ja oli shokki kun hän kuoli. Ylisuojeleva äitini kohteli minua aina kuin pikkulasta mutta anopin kanssa sain tuntea olevani tasavertainen. Hän oli minulle kuin toinen äiti

Vierailija kirjoitti:

Narsistinen jyrä, joka tykkää kovasti kehua kovaan ääneen omaa erinomaisuuttaan. Ilkeä, häikäilemätön ja oma etu edellä kaikissa asioissa. Äitinä oli välinpitämätön, jätti lapset pitkiksi ajoiksi pahasti alkoholisoituneen miehensä "hoidettavaksi". Kun poikansa sai lapsia, niin halusi alkaa hoitamaan heitä jotta mä pääsen töihin, vaikka kotona kohtulämmin vauva.

Jatkuvaa pilkkaa ja henkistä väkivaltaa ei kukaan jaksa. En ole omasta tahdostani tekemisissä anopin kanssa.

Oikeasti kauhein ihminen jonka kanssa olen joutunut tekemisiin.

Kylläpä on kamala anoppi sinulla.

Eipä ole.

Minulla on vain anopinkieli.

Niin kamala että erosin tästäkin miehestä..

Pöpi.

Ihan kiva anoppi. Harmi vaan, että ei ole lainkaan kiinnostunut lapsen lapsistaan. Mutta siitä huolimatta tullaan hyvin toimeen. Surettaa vaan lasten puolesta, mutta en tietenkään sitä näytä lapsille.

Emme tuu toimeen niin hyvin. Emme yhteyttä toisiaan kanssa monta vuoteen

Anoppini on ihana ihminen. Lämmin, lempeä ja ystävällinen. Aina en ole samaa mieltä hänen kanssaan kaikesta, mutta olemme hyvin sopuisia ja ymmärrämme toisiamme. Ei hän mikään bestis ole, mutta hyvä ihminen.

Ei vielä minkäänlaista, sillä minulla ei ole edes mieskaveria ja mieskaverilla ei taas, sitten ei olisi anoppia kun äitini ei ole elossa.

No, on nykyisin ex anoppi. Tultiin ihan hyvin toimeen, vein kukkia hänelle joskus jne. Sitten tyttärensä eli mun vaimo petti minua, hajotti perheemme ja meni uuden ukkonsa kanssa yhteen, niin ex anopista tuli minua kohtaan ihan jäätävä. Hitto miten kylmää kyytiä tuli koko ex vaimon sivulta. Kai se oli joku reaktio, kun minua tietysti sattui perheemme hajoaminen. Ero ei ollut kivuton. Suhteet katkesi kyllä totaalisesti.

Jälkikäteen kuulin, että ex anoppi oli kylmän akan maineessa ollut työaikanaan. Oli työskennellyt sosiaalipuolen hommissa.

Jännä, etten itse sitä huomannut silloin kun kaikki oli vielä hyvin. Pidin anoppia oikein mukavana ihmisenä. Mut sitten tuon eron tullessa naaman asentokin muuttui hänellä, eikä ollut minua enää huomaavinaankaan.

No, eipä sillä tietysti niin väliä ole, paitsi lasten takia. En aio kyllä itse yrittää välejä korjata, pitäkööt sukunsa ja tyttärensä hölmöilyt.

Ihan jees. Ollaan hyvin erilaisia eikä meillä ole puhuttavaa, mutta on aina ollut perusasenteeltaan ystävällinen minua kohtaan ja kunniottanut poikansa valintaa. Vilpittömästi pidän hänestä, vaikka harvoin nähdään.

Sen tapainen nainen, joka on fiksu, empaattinen ja myös sosiaalisesti älykäs. Kohdellut mua kauniisti ja kunnioittavasti ensimmäisestä päivästä asti kun tapasimme, on myös äärimmäisen sydämellinen. En ole lainkaan ihmeissäni että elämäni mies on yksi hänen pojistaan. Oman äitini kanssa juuri ja juuri tulen toimeen, mm. äitini vaikean ja piikittelevän luonteen vuoksi, siksikin osaan arvostaa anoppiani aivan eri tavalla.