Mikälainen anoppi sinulla on?

Jyräävä, aina oikeassa ja minä tiedän harvoin mistään mitään. Töykeä. Saa tuntemaan itseni ihan nollaksi. Joskus hyvälläkin tuulella, mutta koskaan ei voi tietää etukäteen.

Yritän auttaa usein, käytän kaupassa, avustan toisinaan siivouksissa ja pihatöissä. Kukat ja lahja merkkipäivinä.

Miksi? Olen saanut kasvatuksen että vanhempia ihmisiä tulee kunnioittaa ja auttaa.

Haluaisin lopettaa/vähentää yhteydenpitoa huomattavasti, kertokaa miten se onnistuisi?

Koirilla allerginen, eikä voi käydä meillä kuin kääntymässä, koska meillä tulee aina olemaan paljon koiria... voi voi

Aivan erinomainen! Olemme tulleet 30 vuotta hyvin toimeen appivanhempien kanssa. He ovat hoitaneet tarvittaessa lastamme, ja olemme olleet aina tervetulleita. Kahvit tai ruoka on aina olleet vastassa.

Sama tietysti toisin päin. Jos itse p...eilee, niin ei voi muiltakaan toisenlaista odottaa.

Harmittaa kirjoitti:

Jyräävä, aina oikeassa ja minä tiedän harvoin mistään mitään. Töykeä. Saa tuntemaan itseni ihan nollaksi. Joskus hyvälläkin tuulella, mutta koskaan ei voi tietää etukäteen.

Yritän auttaa usein, käytän kaupassa, avustan toisinaan siivouksissa ja pihatöissä. Kukat ja lahja merkkipäivinä.

Miksi? Olen saanut kasvatuksen että vanhempia ihmisiä tulee kunnioittaa ja auttaa.

Haluaisin lopettaa/vähentää yhteydenpitoa huomattavasti, kertokaa miten se onnistuisi?

Kasvata selkäranka ja hanki itsekunnioitusta. Kenenkään kynnysmattona ei tarvitse olla.

Kunnioittaako anoppi sinua?

Miksi muutenanopit jyrää ja ovat töykeitä kuten joku tuossa kirjoitti. Olen yrittänyt olla ihan ystävällinen anopille mutta aina se on yhtä töykeä tai ei tervehdi tai mulkoilee. Olkaa tyytyväisiä te joilla on hyvä anoppi.

Kuollut. Emme olleet täydellisesti linjassa -mutta olisin kuittnkin halunnut että lapsilla olisi mummo . Myös oma äiti kuollut.

Ihan mukava, kun hän ensin selvisi "alkujärkytyksestään", koskien sitä että olen suomenkielinen ja appivanhemmat ja tietysti heidän lapsensa, ruotsinkielisiä. Kun aikaa vähän kului, hän huomasi että olen ihan ok. Hän oli lapsirakas ja auttoi tarvittaessa. Minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa, hän on jo manan majoilla. Hyviä muistoja!

Vierailija kirjoitti:

Harmittaa kirjoitti:

Jyräävä, aina oikeassa ja minä tiedän harvoin mistään mitään. Töykeä. Saa tuntemaan itseni ihan nollaksi. Joskus hyvälläkin tuulella, mutta koskaan ei voi tietää etukäteen.

Yritän auttaa usein, käytän kaupassa, avustan toisinaan siivouksissa ja pihatöissä. Kukat ja lahja merkkipäivinä.

Miksi? Olen saanut kasvatuksen että vanhempia ihmisiä tulee kunnioittaa ja auttaa.

Haluaisin lopettaa/vähentää yhteydenpitoa huomattavasti, kertokaa miten se onnistuisi?

Kasvata selkäranka ja hanki itsekunnioitusta. Kenenkään kynnysmattona ei tarvitse olla.

Kunnioittaako anoppi sinua?

Olet aivan oikeassa, itsekunnioitusta minulla ei varmaankaan ole aina tarpeeksi. En usko että hän kunnioittaa, ei muuten käyttäytyisi noin. Nyt ajattelinkin ottaa etäisyyttä, ihan itseni takia.

Anoppini on aktiivinen ja sosiaalinen. Tuntee pienellä asuinpaikkakunnallaan kaikki. Hänellä on adhd ja huono impulssikontrolli. Toimii usein melko ajattelemattomasti ja itsekkäästi.

Meillä on kuitenkin ihan ok välit. Kävi tämä perinteinen, että välimme olivat hyvät, kunnes miehelleni ja minulle tuli lapsia. Anoppi toimii heidän kanssaan ajattelemattomasti ja ottaa omia oikeuksia, mikä kiristää usein hermojani.

Se on kuin vanhan rikkinäisen skoodan pakoputki. Tekee mieli luikkia lujaa karkuun kun näkee tai kuulee sen.

Juntti sivistymätön joka tietysti uskoo olevansa viisas.

Anoppini on ihana. Auttava, rehellinen, iloinen.. rakastaa myös minua, aina on tervetullut oli ja oli on kuin olisin hänen oma tyttärensä. Jaamme elämiämme ja salaisuuksia.

Anoppini on aivan ihana ihminen, kuin toinen äiti minulle - mutta sellainen, joka halaa, kertoo olevansa ylpeä minusta ja on muutenkin lämmin, ystävällinen ihminen. Puhuu minusta ja minulle kauniimmin, kuin omani, joka ei ole koskaan edes halannut minua. Appivanhempiani halaan aina tavatessamme.

Nähdään turhan harvoin pitkän välimatkan takia, mutta silloin kun nähdään, aika käy aina liian lyhyeksi. Tiedän olevani erittäin onnekas tässä asiassa.

Harmittaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harmittaa kirjoitti:

Jyräävä, aina oikeassa ja minä tiedän harvoin mistään mitään. Töykeä. Saa tuntemaan itseni ihan nollaksi. Joskus hyvälläkin tuulella, mutta koskaan ei voi tietää etukäteen.

Yritän auttaa usein, käytän kaupassa, avustan toisinaan siivouksissa ja pihatöissä. Kukat ja lahja merkkipäivinä.

Miksi? Olen saanut kasvatuksen että vanhempia ihmisiä tulee kunnioittaa ja auttaa.

Haluaisin lopettaa/vähentää yhteydenpitoa huomattavasti, kertokaa miten se onnistuisi?

Kasvata selkäranka ja hanki itsekunnioitusta. Kenenkään kynnysmattona ei tarvitse olla.

Kunnioittaako anoppi sinua?

Olet aivan oikeassa, itsekunnioitusta minulla ei varmaankaan ole aina tarpeeksi. En usko että hän kunnioittaa, ei muuten käyttäytyisi noin. Nyt ajattelinkin ottaa etäisyyttä, ihan itseni takia.

Oman kokemuksen mukaan jyräanopista etäisyyden ottaminen kannattaa. Eikä pidä tehdä yhtään myönnytyksiä siihen suuntaan. Näin on menty jo monta vuotta, elämänlaatu on kiittänyt. Ja se itsekunnioituskin on kasvanut, kun kukaan ei jatkuvasti ole korvaan huutamassa, kuinka huono ja epäkelpo olen ihmisenä.

Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Hirviö. Olen väleissä vain ja ainoastaan lasten takia.

Tämä ei ole mukavaa kun on hirviö anoppina.

Kuulemma todella hankala. Mies pistänyt välit poikki äitinsä kanssa jo ennen kun edes tavattiin. Onneksi, pääsen helpolla.

Aika hiljainen on, ollut kuolleena kohta 20 vuotta.

Nykyään on oikein hyvät välit. 2m multaa välissä.

Vierailija kirjoitti:

Aika hiljainen on, ollut kuolleena kohta 20 vuotta.

No,eipä ole sitten anopista mitään ongelmaa.

Ex-anoppi löytyy ja edelleen ollaan yhteyksissä silloin kun hän ottaa yhteyttä ja haluaa tavata. Ihan asiallinen ihminen.