Mikälainen anoppi sinulla on?

Aina hyväntuulinen ja hymyileväinen. En tunne toista samanlaista ihmistä, joka olisi aina yhtä hymyä. Tasainen luonne kuten miehellänikin.

Ihana ihminen, joka ajattelee aina lastensa ja lasten puolisoiden parasta.

Toki on myös ärsyttäviä piirteitä, mutta niinhän meillä kaikilla on. Anoppi esimerkiksi kommentoi usein sitä, milloin meidän olisi hyvä aika hankkia lapsia. Minua tämä ärsyttää, koska kolmekymppise pariskuntana päätämme itse, milloin haluamme alkaa yrittämään lasta. Ajoittain myös suhtautuu negatiivisesti meidän haaveisiin ja suunnitelmiin. Itse olen kasvanut perheessä missä asioista iloitaan spontaanisti ja kannustetaan, joten minulle tällainen negatiivinen suhtautuminen ei ole tuttua. Kaikkia asioita en halua anopille kertoa, koska usein sieltä tulee kommentti tyylillä "onko tuo nyt järkevää", "eikö asioita kannattaisi tehdä toisella tavalla" jne. Ei varmasti tee tätä tahallaan, mutta se on vain hänen tyylinsä.

Ei mitään ongelmaa koskaan. Päinvastoin, hän on ollut aina puolellani. ,

Ihmisyyden mittapuiden mukaan varmasti sangen tavallinen.

Anoppina, mummuna ja mieheni äitinä aivan huippu.

Onnekseni sain tuntea kaksi vuosikymmentä. Taas tänään itketti, kun veimme kukkia ja kynttilöitä haudalle (kuolinpäivästä seitsemän vuotta).

Mahtava. Mun anoppi oli teiniäiti ja minä olen miestäni 2 vuotta vanhempi. Anopin ja mun ikäero on siis vain 13 vuotta ja tullaan tosi hyvin toimeen. Käydään yhdessä keikoilla ja reissataan välillä ihan kahdestaankin.

Aluksi anoppini oli mukava, mutta hänen käytöksensä muuttui 5v. vuotta sitten erään ihmisen kuoleman myötä.

Ei edes piilovittuile vaan tekee sen ihan päin naamaa. Tuntuu että on kateellinen kaikesta mitä meillä on elämässä.

Muutenkin omalle elämälleen katkera.

Kaikki pitäisi tehdä niin kuin hän sanoo ja kun näin ei tapahdu, niin tuittuilee ja mököttää.

Itse olen ajatellut, että voisiko olla joku muistisairaus alkamassa, kun persoonallisuus on muuttunut niin paljon.

Ennen olimme paljonkin tekemisissä, mutta nykyään en pidä enää mitään yhteyttä häneen.

Tapaamme nykyään vain sattumalta ja näin hyvä, ainakin minulle. Mieheni saa olla minun puolesta häneen yhteydessä, onhan hän hänen äitinsä.

Vierailija kirjoitti:

Kuollut. Oli kuulemma tiukka täti.

Tytäret tulle vanhetessa äitinsä 100% Katsot vaimoasi,niin kuin puhut anopistasi,puhut myös vaimostasi!

Anoppi on ihana kaunis lempä jne, eli täydellinen.

Kumpa voisi vaimosta sanoa samoin, huh huh..

Vierailija kirjoitti:

Kammottava vanheneva käntty.

Muista anopisi aikuinen lapsi tulee ihan samanlaiseksi vanhetessa kun anopisi on.Eli puolisosi! Pitäisikö sinun jo erota ja etsiä uusi puoliso? Sekaa ensin millainen anoppi on,ennenkuin kirkko häitä vietätte!

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään ongelmaa, koska emme pidä mitään yhteyttä toisiimme. Onneksi asutaan kaukana toisistamme. Mies joskus soittelee, ei muuta yhteyttä.

Mitä sitä anopiin pitää yhteyttä.Katsos omena ei kauas puusta putoa: Vanhetessa puolisosi on kopio anopistasi.Hyvä ettet sitä viellä tiedä niin liittosi pysyy kasassa loppu elämän jos anoppi onkin OK!Tai hajoaa hetkessä.Jos anoppi on äkly.,inhokki.????????????????????????????????????

Anoppini kuoli neljä vuotta sitten. Hän oli hyvä anoppi. Olin kuulemma hänen lellikki, sanoi vaimo. Kerran hän minulle tiuskaisi kun en heti keittänyt kahvia kun olivat tulleet pitkän matkan takaa. Olimme kaikki, lapset, vaimo ja minä hänen kuolinvuoteen äärellä.

Pidin puheen anoppini muistotilaisuudessa eikä puheesta meinannut tulla mitään kun itkin lähes koko ajan. Nyt on vain muistot jäljellä kun toisinaan soittelimme.

Varmaan tosi harvinaislaatuinen. 18 vuotta jo ollut eikä milloinkaan mitään riitoja.

Ihan mukava ja tullaan hyvin toimeen. Ei mitään ongelmia tai riitoja. Kuitenkin ollaan totaalisen erilaisia persoonalta ja luonteenpiirteitä, joten mulle riittää hyvin maltillinen ja neutraali yhteydenpito ja mielellään saa olla välillä taukojakin tapaamisissa. Silloin jos nähdään useammin, tulee enemmän esille sellaisia piirteitä, jotka ovat toki ok, mutta pidemmän päälle rasittavat hieman ja ovat hyvin kaukana siitä mitä itse olen. Joitain kummallisia ja lapsellisia hieman itsekeskeisiä kommentteja on jäänyt häneltä vuosien takaa mieleen ja valitettavasti ne ohjaavat meidän suhdettamme siihen suuntaan, ettei meistä mitään ystäviä tule. Mutta kun nähdään neutraaleissa merkeissä sopivan harvoin niin homma toimii tosi hyvin enkä toivoisikaan mitään enempää. Toisinaan yhdessä on oikeinkim mukavaa ja hän on sydämellinen ja välittävä ihminen.

Hyvönnäköinen ja isot munkit. Nam.

Aloitin tohtorin opinnot töiden ohella vähän päälle 30v. Kommentoi, että tuossa iässä vielä opiskelee.

On itse varastossa pakkaamassa.

Sellainen, jota en kunnioita sen enempää äitinä kuin ihmisenä.

Omat lapsensa jätti aikoinaan ja kun jostain kumman syystä mies päästiin takaisin elämäänsä niin koko aika oli taloudellinen hyöty tavoitteena.

Ahne ja röyhkeä, äitiyden irvikuva.

Tiukka pipari anopilla.

Jämpti, asiallinen, mukava. Ei olla ylimpiä ystäviä, mutta kunnioitan anoppia monestakin syystä ja iän ja erilaisten kokemusten myötä myös ymmärrän monia asioita paremmin.

Hän on ollut tuonpuoleinen koko parisuhteemme ajan, joten pidän mieluusti mieheni muistoja hänestä yllä iloisena ja huumorintajuisena anoppina ;)

Kertakaikkiaan ilkeä ihminen, oikea paskiainen.

Sydämellinen, hyväntahtoinen, ihana ihminen <3.

Jäi pois töistä ja alkoi lastemme päivähoitajiksi. Kiltti ja hyvä kasvattaja.

Kaipaan häntä kovasti, sillä hän menehtyi 10 v. sitten.