Mikälainen anoppi sinulla on?

Vierailija kirjoitti:

Kun lapset oli pieniä niin ajatusmaailma oli ”jos tekee niin hoitaa”.... nyt lapset isoja, eivät käy vierailulla: ”ei hoitanut, ei yhteyttä, ei kiinnosta”. Nyt ihmetellään kun kukaan ei käy, miksiköhän? Me olemme omat lapset kasvattaneet, emme ”hoida” vanhuksia - sorry

Haluat antaa lapsillesi esimerkin, että vanhuksia ei "hoideta". Miten luulet lapsesi suhtautuvan teihin, kun itse olette vanhoja? En tarkoita, että pitäisi hoitaa vanhempansa, mutta tuollainen asenne ei ole minusta kovin fiksu oppi lapsille.

Anoppi on mun paras kaveri.

Vierailija kirjoitti:

Anoppi on mun paras kaveri.

Mitä?Ei voi olla totta ???

-up-

Oli aika junttura. Ei hyväksynyt muita kuin karjalaisia ja minä en ollut karjalainen. 

Ei hyväksynyt että join teetä kahvin sijaan

Ei hyväksynyt ruskeaa tukkaa, itsellään oli musta

Olisi pitänyt syntyä poika, kuten hänelle, meille tuli tyttö

jne.... jne...

BMW kirjoitti:

Oli aika junttura. Ei hyväksynyt muita kuin karjalaisia ja minä en ollut karjalainen. 

Ei hyväksynyt että join teetä kahvin sijaan

Ei hyväksynyt ruskeaa tukkaa, itsellään oli musta

Olisi pitänyt syntyä poika, kuten hänelle, meille tuli tyttö

jne.... jne...

Tuo karjalais-monopoli on ollut kai yleistä, ei ainakaan tavatonta. Näin se usein menee muillakin muualta tulleilla.

Samoin moni tummahiuksinen ei ole hyväksynyt omaa tai lähellä ollutta väriä, koska siihen on ympäristö kiinnittänyt vääränlaista huomiota.

Tyttären syntyessä anoppi kertoi olevansa onnellinen, koska tytär rakastaa aina isäänsä ja inhoaa äitiään. Sellainen hän on.

Kuollut

Puhuu paljon ja negatiivisesti, välillä rasittava, mutta ymmärtää yleensä antaa tilaa ja suhtautuu järjellä, jos hänelle sanoo suoraan. Pidän hänestä, vaikka joskus olenkin ärtynyt häneen.

Erittäin puhelias, mutta aina hyväntahtoinen ihminen. Välillä sitä juttua vain tulee niin paljon, että meinaa mennä hermot. Hyvät välit kuitenkin.

Mulla on tosi kiva anoppi. Olen onnekas. 😊

Mukava anoppi, vaimoni perinyt paljon piirteitä. Lapsirakas, aina valmis auttamaan, ja niin myös aina tehnyt.

Ei ole anoppia enää, kuolla kupsahti.

Mutta eläessään oikeasti kamala! Pirullinen suorastaan. Oli päättänyt vihata minua jo enenkuin tavattiin.

Muistan ensimmäisen kerran kun silloin tulevan mieheni kotiin mentiin, ja ne katseet! Nyt tiedän mitä tarkoittaa sanonta "jos katse voisi tappaa".  Anottppi ja miehen vanhempi sisar joka asui kotona.

Olin nuori ja pelästyin.  Sitä vielä silloin oli enemmän riippuvainen tuollaisista asioista ja se oli kuin jäävettä olisi kaadettu niskaan. Ja  ne puheet, ilkeilyä, suoranaista piruilua.

Appi oli hiljainen ja viityi omissa oloissaan, hänen kanssaan en edes vaihtanut kuin pari sanaa.

Tämän ensimmäisen vierailun jälkeen en halunnut enää mennä miehen kotiin, hän kävi yksin kun kävi.

Häissä sitten anoppi märisi kovaan ääneen että ei taideta olla tarpeeksi hienoja tänne, kun omat vanhempani istuivat heidän seuraansa. 

Tästä alkoi sitten ne vuodet jolloin en anoppilassa käynyt eivätkä he kertaakaan meillä. Sitten anoppi yllättäen kuoli, saunaan. Oli saanut sydänkohtauksen. Samaan aikaan sain tietää olevani raskaana ja siitä ilmoitimme miehen isälle joka ilahtui mutta tämä kotona asuva sisar väitti että valehtelen.

Niinpä se valehtelemani lapsi sitten syntyi ja appi ihastui ikihyväksi, hänestä kuoriutui kuin toinen ihminen. Siitä olen iloinen.

En tiedä mikä sitä ihmistä vaivasi enkä välitäkään tietää. Jotenkin elämäänsä pettynyt ja katkera tuntui olevan.

Vierailija kirjoitti:

Napanuora vieläkin kiinni nelikymppisessä pojassaan. Jos mieheni pitäisi valita äitinsä tai minun väliltä, niin valitsisi varmasti äitinsä😁

Onhan se viiskymppinen lapsi vielä "nuor poika" jonka asioita äidin pitää hoitaa. Vaikka sillä pojalla on vaimo ja isot lapset.

Kuollut anoppi, paras anoppi.

Mun anoppi on kahden pojan äiti ja pojat eivät voi tehdä mitään väärää. Toinen pojista (ei mieheni) sekoilee ihan kunnolla koko ajan ja aina vika on naisten vaikka naiset vaihtuvat parin kuukauden välein. Anoppi vaan kannustaa että kyllä seuraava on just se mitä tarvit. Sit poika laittaa taas uuden emännän elämän sekaisin ja tarvitaan sekä poliisia että ambulanssia (tappouhkauksia, vainoamista, itsemurhayrityksiä, kämppien rikkomisesta jne) Jälkikäteen anoppi selvittää kuinka se ei ollutkaan oikea nainen mut seuraava, naisen vika. Poika ettii tinderistä uusia kaltaisiaan hulluja. Ikää pojalla 50v, töissä ei käy.

Ihan ok välit. On ollut ongelmaa, mutta ei se ole yksin anopin syy - vikaa on ollut paljon myös allekirjoittaneessa. Nykyään sujuu mukavasti, arvostan häntä erittäin paljon.

Tappoi itsensä jo montakymmentä vuotta sitten. En kerennyt tavata.

Hiljainen, nukkuu nurmen alla. En ehtinyt koskaan tavata häntä.

Ihan ok välit, etäiset. Ei ole oikein mitään yhteistä, vähän väkinäistä juttelua. Mutta ei pahaa sanottavaa, hänen poikansa ja meidän tuleva lapsi vaan on 5 vuoden jälkeenkin ainoa yhdistävä tekijä.