Mikälainen anoppi sinulla on?

Aiemmin yks perkele, mutta nyt ei valittamista, on kuollut.

Rakas edesmennyt anoppini, Impi, oli sellainen Timo Soinin näköinen, kokoinen ja oloinenkin ronski matami, joka kiroili, tappeli ja ryyppäsi kuin satamajätkä, mutta eukolla oli silti sydän paikallaan. Toisin kuin kuuluisa kaksoisolentonsa, Jeesuksesta Impi ei välittänyt pätkääkään ja totesikin itselleen kirkkoherralle, etteivät "Juudean mokkamunien hippihommelit oikein jaksa kiinnostaa".

Minulla oli oikein kiva ja herttainen anoppi. Hän valitettavasti kuoli reilu vuosi sitten.

Kamala, rasittava, itse piru. Puuttuu joka asiaan, määrää kaikesta, jopa meidän juhliemme vieraat jotka kutsutaan.

Änkee matkoille mukaan.

Lapsemme ei paljoa kiinnosta muuta kuin että hän tietää miten niitä kasvatetaan. Makaa mieluimmin auringossa grillaamassa vanhaa kurttuista nahkaansa.

Vetää viinaa kaksin käsin. Juo pöydän alle pahimmatkin pultsarit. Puhuu härskejä jopa ruokapöydässä.

Poikansa on kaikki kaikessa, silloin kun tanssii hänen pillinsä mukaan. Viis miniästä.

Olemme harkinneet muuttoa kauemmaksi.

Paheksuu tai suorastaan vihaa lähes kaikkea, mitä minä edustan tai mikä on minulle tärkeää.

Tullaan kyllä toimeen, kunhan ei puhuta mistään oikeasti, vaan asiakaspalveluhymy päällä vain nyökkäilen ja kuuntelen, kun anoppi juoruaa ummet ja lammet ihmisistä, joita en edes tunne. Harvoin tosin jaksan sitä teatteria, joten kovin usein ei nähdä. Poikansa jaksaa sitä vielä vähemmän, joten senkään puolesta ei ole tarvetta nähdä usein.

Kuollut. Sitä ennen oli todella kiltti ja ystävällinen, huolehtivainen hössöttäjä. Vähän yksinkertainen.

Vastaus kysymykseen- kuollut. En valitettavasti kerennyt tapaamaan.

Vierailija kirjoitti:

BMW kirjoitti:

Oli aika junttura. Ei hyväksynyt muita kuin karjalaisia ja minä en ollut karjalainen. 

Ei hyväksynyt että join teetä kahvin sijaan

Ei hyväksynyt ruskeaa tukkaa, itsellään oli musta

Olisi pitänyt syntyä poika, kuten hänelle, meille tuli tyttö

jne.... jne...

Tuo karjalais-monopoli on ollut kai yleistä, ei ainakaan tavatonta. Näin se usein menee muillakin muualta tulleilla.

Samoin moni tummahiuksinen ei ole hyväksynyt omaa tai lähellä ollutta väriä, koska siihen on ympäristö kiinnittänyt vääränlaista huomiota.

Mitä vääränlaita huomiota suomalaisten kesken saisi ,varsinkin kun asuimme pääkaupunkiseudulla, kuten anoppikin  ? Taisi korveta kaunis  laineikkainen tukkani

 Ehkä muissa ahdasmielisissä kulttuureissa voisi olla jotain sellaista, esim Arabi / muslimi

Eipä ole anoppia enää.Ex-anoppi yli 80 vuotias vanhus.

Sellainen etten ole tekemisissä, en jaksa kuunnella jankuttamista ja asioihin puuttumista.

Ihana ihminen, jota arvostan suuresti. Rakastava ja välittävä äiti, anoppi ja mummo. Tapaan häntä enemmän ja mieluummin kuin mieheni anoppia. Arvostan hänen mielipiteitään. On aina valmis auttamaan, muttei koskaan ole tuputtanut mielipiteitään väkisin. Roolimalli jonka toimintatapoja seuraan, jotta voisin oppia itsekin olemaan samankaltainen jos joskus pääsen anopiksi.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on aivan ihana anoppi. Jutellaan anopin kanssa usein tuntikausia kasvatuksesta, ihmissuhteista, politiikasta ja muusta maailman menosta, ja hänellä on todella ymmärtäväinen tapa suhtautua kaikkiin ihmisiin. Käydään anoppilassa koko perhe usein ja pitkiäkin aikoja kerralla. Olen seurusteluaikana teininä asunutkin siellä. Ja voi sitä miestä jonka hän kasvatti minulle!👌🏼

Minulla ihan samanlainen tilanne! :) 

Anoppini oli erittäin saita ihminen ja kylmä tunteiltaan. Ei koskaan pitänyt lapsenlapsiaan sylissä, noh miksikähän, kun omat lapsensa hylkäsi synnäriltä suoraan lastenkotiin 60- luvulla.

Mieheni piti yhteyttä äitiinsä, toisinaan kylässä käytiin, päiväseltään, vaikka 700km päässä toisistamme asuttiinkin.

Mutta ensiviikolla anopin uurnanlasku, joten kepeät mullat..

Minulla on mukava anoppi. Molemminpuolinen kunnioitus toisiamme ja huushollejamme kohtaan. Ei koskaan puutu siihen miten elämme ja olemme, ja sama toisinpäin. Rakastaa lapsiamme ja on heille todella hyvä mummo. Ja kasvatti helkkarin hyvän miehen.

Ihmisinä olemme niin ääripäät, että sydänystäviä meistä ei tulisi koskaan, mutta anoppina ja miniänä pärjäämme loistavasti. Pieni etäisyys niin ettei juuri keskustella syvällisiä mielipiteistämme, vaan enemmänkin arjen sattumuksista ja lapsista.

Oma anoppini on oikein mukava ja tulee toimeen kaikkien kanssa, ei tosin halua kantaa vastuuta pienistä lapsista, vaikka neljän lapsen äiti onkin. Hänen kantansa on että jokainen pitäköön itse huolta omista lapsistaan. Tätä kunnioitamme, emmekä tyrkytä lastamme hänelle hoitoon. Olemme kuitenkin aina tervetulleet käymään kylässä. Anoppini ei tyrkytä ohjeita, kertoo lähinnä miten asiat on ennen tehty, ja meidän osaksemme jää päättää ammennammeko siitä jotain. Hän ostaa meille yhtä ja toista tarpeeseen ja usein saa nämä ideansa kuuntelemalla tarkasti mistä puhumme, joten pitää olla varovainen mitä toivoo. Tärkeintä kai on että me jokainen tiedostamme omat roolimme: hän mummona ja me pienen lapsen vanhempina.

Puuttuu rahankäyttöön ja lasten kasvatukseen, paheksuu muita ihmisiä ja on hyvin tuomitseva. Kaikki pitäisi tehdä niin kuin hän tekee. Ja hän tekee tietenkin kaiken erinomaisesti omasta mielestään.

Ei enää minkäänlaista, eikä tule.

Ostin käärmeen lemmikiksi niin anoppi ei uskaltanut enää tulla kylään vaikka käärme oli lukitussa terraariossa.

Rasittava. Ei tee muuta kuin valittaa eikä poikansa saisi olla parisuhteessa vaan pelkästään palvella häntä aina valppaana.

Vierailija kirjoitti:

Ostin käärmeen lemmikiksi niin anoppi ei uskaltanut enää tulla kylään vaikka käärme oli lukitussa terraariossa.

Mun anoppi pelkkää meidän rauhallista, kilttiä, hiljaista bichon friseetä.