Mikälainen anoppi sinulla on?

Oli ihana, samoin appi. Anopin kanssa käytiin teatterissa usein, hän järjesti matkat. Valitettavasti poikansa ei ole juurikaan ihana, lähinnä itsekäs sika.

Minulla on mukava anoppi. Juuri tänä iltana olen keskustellut hänen kanssaan ajankohtaisista asioista noin tunnin ajan, koska emme asu lähellä toisiamme. Oli mielenkiintoista vaihtaa ajatuksia esim. rokotustilanteesta ja persujen jarrutuskeskustelusta sekä ajankohtaisista puutarhatöistä.

Suuri toiveeni on, että mahdollisimman pian pääsisin häntä halaamaan. Ehkäpä loppukesästä...

Ihan asialliset ja ystävälliset välit. Ei olla kovin läheisiä, mutta mukavat ja luontevat välit, joihin minä olen tyytyväinen ja hän vaikuttaa samoin olevan. Soitellaan puolin ja toisin jos on jotain asiaa (ei pelkkiä kuulumisia), vaihdellaan kirjoja, hän hoitaa väliin lapsia/koiraa ja minä auttelen milloin missäkin (tilaan netistä tavaroita, kuskailen jne). Nähdään n. kerran viikossa. 

Mulla kans hyvät välit anoppiin, yli 200km. Anoppi ei ole voinut mua koskaan sietää, toista miniäänsä pitää tyttärenään. En pidä yhteyttä enää, kun lapset jo isoja.

Horror kirjoitti:

Etäinen ja hyvin ilkeä. Kohtelee minua erittäin kylmästi. Samoin lapsia. Oma poika on tietysti kultamussukka. Anoppi on kehottanut meitä eroamaan ja oli meidän häissä aivan naama 🐘:n vitulla. Anteeksi vain. Omasta mielestään hän on niin ihana ja ystävällinen ja kehuu itseään joka välissä. Siitä asti, kun esikoisemme sairastui, hän on syyttänyt minua huonoista geeneistä. Lasten serkut ovat aina kaikessa parempia kuin minun lapseni. Se sanotaan ääneen.

Ovatko lasten serkut terveitä?

Oli hyväsydäminen ihminen. Valitettavasti kuoli syöpään.

Eipä ole anoppia eipä ole ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Eipä ole anoppia eipä ole ongelmaa.

Missä anoppi siinä ongelma?

Hyvät välit, 40v tunnettu, ei yhtäkään riitaa.

Vähän sellainen jäyhä ja etäinen. Vastaanotto 19-vuotiaana eli lähes 30 v sitten ei ollut lämmin vaan pikemminkin jäinen, siitä suhde hieman lämmennyt. Appeni oli ihana ja lämmin, mutkaton ihmissuhteissa. Anoppiin suhde ihan ok, yritän olla puuttumatta miehen perheen asioihin kuten apen huoltoon (dementoitunut), saavat anoppi ja tyttärensä rauhassa säätää, vaikka olisivatkin mielestäni väärässä tai tekisivät tökerösti.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ihana anoppi! Hän on mukava ja reilu ja rakastaa lapsiamme. Hänen kanssaan on ilo istua vaikka iltaa. Harmittaa, kun nyt koronan takia on nähty todella vähän. Toiv. tulisi pian rokotukset, hän siis jo 80-v. ja haluaa myös itse nyt odottaa sitä, ennen kuin nähdään.

Voisin sanoa samaa, mutta joudun käyttämään mennyttä aikamuotoa. Ihana anoppini kuoli pari vuotta sitten.

Minun anoppini on ihan ok ja kasvattanut ihanan pojan, mistä olen hänelle kiitollinen. Välillä vähän närästää hänen ajatusmaailmansa miehen exän suhteen: miehen ja exänsä erosta on yli 10 vuotta ja silti anoppi kokee, että hänellä on kaksi miniää joita pitää huomioida tasapuolisesti. Ja miehen ex ottaa tästä tietty ilon irti ja nauttii kun on edelleen vahvasti läsnä miehen suvun arjessa 🤯

Aivan ihana anoppi mulla<3 Ja mies hänen luonteensa perinyt, olen tyytyväinen :)

Minun anoppi on ihana, myös äitinä ja mummona 🥰 hän on suora, kiltti, toiset huomioonottava, mutta ei kuitenkaan mikään ovimatto. Näyttää kaikki tunteet. Olen häneltä paljon oppinut. Minun idoli, voimanainen!

Ihan mukava, mutta rajat hälle täytyi asettaa heti ja välillä vieläkin niistä joutuu muistuttamaan. Sekaantuisi siis meidän elämään ja päsmäröisi, jos annettaisiin yhtään narua. Kun säilyttää välit riittävän etäisinä, hänen kanssaan tulee juttuun.

Suomenruotsalainen lässy akka, joka on ihan pilalle passannut 40v mieheni. Joka asiassa melkein kysyy mamman lupaa, ja yliopisto työskentely ja turhan tärkeä paska asenne ärsyttävä. Säästää kaikenlaista turhaa muovi kippo roinaa, ja leipäpussit, joilla ei tee mitään. Kaikki pitäisi olla Marimekon tai nanson vaatteita. Olen sanonut että ei mun tulot siihen riitä. Eläkööt miten tahtoo.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä31877 kirjoitti:

Aivan kertakaikkiaan loistava ihminen! Ollut jo 40-vuotta ja välit ovat oikeinkin hyvät!

No props!

Kiitoksia ei silti liikene?

propsit = kiitokset, hatunnosto, kunnianosoitukset

__

propsi: 

1. Puuteollisuus kaivospuu, -pölkky.

2. yleiskielessä kuitupuu.

Minun anoppini ei ikinä ole minua oikein hyväksynyt. On varmaan vieläkin käärmeissään, kun varastin ainoan poikansa ja vein häneltä aikoinaan palvelijan kun muutettiin yhteen. Puhuu edelleen yhteisestä kodistamme mieheni kotina.

On myös vähän yksinkertainen, oli esimerkiksi kateellinen kun sain hänen äidiltään lahjan ja hän ei itse saanut sillä kertaa mitään. On myös kateellinen, jos olen laittanut poikkeuksellisen hyvää ruokaa ja mieheni on sitä erehtynyt kehumaan (olen tuurikokki, joskus onnistuu joskus ei).

Jos olemme olleet matkalla, ja joku yrittää kysyä lisää niin kääntää kysyjän huomion itseensä, tai jos mieheni toteaa minulla olevan kuvia näytettäväksi, alkaa näyttää omasta puhelimestaan esimerkiksi kukkien kuvia kaikille.

Jos olen anopille lahjoja joskus hankkinut, niin ei aina ole ottanut vastaan (on "unohtanut" ottaa mukaansa) tai on esimerkiksi kalliit ruusupuskat tapattanut (miehelleni sanoi olleensa liian laiska huolehtiakseen niistä). Itse hankkimistaan kukista kyllä jaksaa huolehtia. Aikoinaan muuton yhteydessä mieheni minulle syntymäpäivälahjaksi hankkima orkidea oli anopilla hoidossa kuukauden, en enää muista miksi. Sen kuukauden aikana oli yrittänyt senkin tapattaa, kasvi oli ihan raato ja kaikki kukat tippuneet saatuani sen takaisin. Kumma kyllä lähti heti virkoamaan kun aloin taas itse huolehtia siitä. Omista orkideoistaan kyllä oli senkin ajan huolehtinut.

Haukkuu ja kommentoi minua vanhemmilleen ja siskolleen, jotka sitten juoruavat kaikille mieheni serkuille asiat eteenpäin. Miehen perhe ei oikein tunne minua kunnolla joten on aika ikävää, että anoppini mielipide on se, mikä heille menee eteenpäin.

Kaikki tämä toiminta ja pikkuasiat verhotaan "minä nyt olen vähän tällainen höpsö"-valheeseen. Ei hänen ole pakko minua hyväksyä, mutta harmittaa toki mieheni puolesta. Olisi mukava tulla anopin kanssa kunnolla toimeen, mutta minä taas en ole ihminen joka alistuu tuollaiseen kohteluun, ja pistän vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen anoppi oli melko ärsyttävä draamailija, puuttui joka asiaan, jos vain sai tilaisuuden, eikä olisi millään halunnut luopua nuorimmasta pojastaan.

Toinen anoppi oli säälittävä, ongelmainen kaappijuoppo, joka muisti hatarasti silloin tällöin, että sillä on lapsenlapsi, tai kenties useampikin. RIP, anoppi nro 2.

Kolmas, nykyään ex- anoppi hänkin, asuu satojen kilometrien päässä, ja siitä kuulee vain harvoin. Aavistuksen rasittava, koska on sairauden vuoksi melko pihalla, ei kuitenkaan millään muotoa paha ihminen.

Sinäkö olit sitten mielestäsi fiksu kiertopalkinto?

Kamala. Onneksi ei enää tartte olla missään tekemisissä kun lapset ovat isoja.