Lue keskustelun säännöt.
Normaalipainoisen laihduttaminen on aivan uskomattoman vaikeaa
28.01.2021 |
En tiedä enää mitä teen. En vaan kykene laihtumaan mitenkään. Olen kokeillut pätkäpaastoilua, en pysty nukkumaan nälän takia vaan uni supistuu molemmista päistä ja olo hirveän nuutunut. Enkä pysty keskittymään jos koko ajan nälkä. Olen kokeillut herkkujen poistamista, silloin syöminen menee pakkomielteiseksi ja sorrun jopa ahmimiseen mitä en muutoin tee ollenkaan. En pysty vähähiilihydraattiseen, silloin koko ajan todella uupunut ja nuutunut olo, en myöskään jaksa liikkua silloin ollenkaan ja liikunta on kuitenkin itselleni yksi ehdottomasti tärkeimmistä mielihyvän lähteistä.
Olen myös yrittänyt hyväksyä ulkonäköni, mutta se on erittäin vaikeaa kun rasva kerääntyy vääriin paikkoihin, varsinkin kasvoni ovat todella pyöreät ja en ole muutenkaan mikään kaunotar. Kasvojen vuoksi näytän suorastaan ylipainoiselta. Tänään aamupainon perusteella BMI järkyttävät 23.80. En pysty deittailemaan ulkonäköni vuoksi normaalisti, tämä häiritsee seksielämää jne. Ollessani painoindeksissä BMI 21 olen pystynyt olemaan vielä tyytyväinen ulkonäkööni ja kehosuhde oli rento. Ei ole myöskään varaa mihinkään rasvaimuun tai kauneuskirurgiaan, kasvojeni pyöreyttä varmaan pystyttäisiin vähentämään kirurgin veitsellä. Ulkonäköini aiheuttaa jopa itsetuhoisia ajatuksia, joten minun on pakko löytää keino joten voin laihtua.
Joten muut normaalipainossa laihduttaneet, kertokaa mikä teillä toimi ja mikä ei toiminut.
Kommentit (396)
81/396
|
28.01.2021 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Samaa mieltä. Olen 172/64 ja sirorakenteinen. Haluaisin laihduttaa 3-4 kg, mutta on todella vaikeaa. Kilot ovat tiukassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivon, että ap löytäisit muutakin kuin kuin laihduttamisen keinoksi rakastaa itseäsi.
Osallistun silit keskusteluun normaalipainoisen laihduttamisen vaikeudesta. Erityisen vaikeaa on laihduttaa järkevästi, se kun on tolkuttoman hidasta. Herkkujen karsiminen ja kasvisten määrän lisääminen ei vielä riitä mihinkään. Lähtökohtaisesti normaalipainoinen syö järkevästi, ei sitä muuten pysyisi normaalipainoisena.
Laihduttaessa on kaksi huonoa vaihtoehtoa. Hidas laihduttaja laskee jokaisen kalorin supertarkasti ja pikkuhiljaa laihduttaa kohti mieleisempää painoa. Tämä on keholle parempi, mutta mielelle varsin raskasta. Joutuu kuukausikaupalla miettimään jokaisen suupalan ja laskemaan, että saa tarvittavat ravintoaineet. Elämä pyörii laihduttamisen ympärillä pitkään.
Toinen vaihtoehto on ottaa tiukka dieetti, tiputtaa painoa ja sen jälkeen yrittää pysyä matalammassa painossa. Keho ei tietysti tykkää nopeasta pudotuksesta, mutta 2 kiloa pois kuukaudessa on huomattavasti mielekkäämpää kuin 200 gr pois. Tiukan alun jälkeen voi jo välillä löysätä, kunhan tarkkailee painoa.
itse olen onnistuneesti laihduttanut Dukan dieetillä, joka ei ole terveellinen, mutta raju alku koukuttaa jatkamaan.
Vierailija kirjoitti:
pro ana sivuilta löytyy hyviä vinkkejä
Ei täällä kukaan ole puhunut alipainoiseksi laihduttamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkähän takia normaalipainoisen pitää laihduttaa?
T. 124 kg
Minä olen normaalipainoinen ja muuten hoikka, mutta vatsa on ihan hirveä pallo. Sen vuoksi. Itselläni toimii 5+2-dieetti, mutta en pysty kaikkina aikoina noudattamaan sitä, koska paastopäivinä on niin huono olo. Ja heti kun en noudata, alkaa se pallovatsa taas kasvaa.
Itse ainakin inhoan sitä että näytän aina kuin olisin 9 kk:lla raskaana, ja kehossa ei ole mitään naisellisuutta tuon keskivartaloläskin vuoksi. Ja onhan tuollainen viskeraalirasva epäterveellistäkin.
Pallo vatsa ei kyllä johdu painosta :D Vaan syömästäsi ruuasta esim viljat ei sovi suurinmalle osalle suomaisvatsoille.
Rasva jakautuu ihmisillä eri paikkoihin, joillain voi tulla vatsaan. Johtuu geeneistä eikä sitä voi mitenkään muuttaa, ainoastaan voi yrittää pitää itsensä hoikkana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
pro ana sivuilta löytyy hyviä vinkkejä
Ei täällä kukaan ole puhunut alipainoiseksi laihduttamisesta.
Kehopositiivarit täällä ovat ilmeisesti sitä mieltä, että kaikki laihduttaminen on sairasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei noin stressaantunut ihminen laihdu. Sun keho luulee että nyt on kovat ajat ja pitää kiinni rasvoista että pystyt hoitamaan jälkeläisiä. Rentoudu. Jos et saa nukuttua nälän takia. Siirrä päivällinen iltaan ja jätä iltapala pois.
Siis en syö normaalisti iltapalaa, vaan syön illallisen ja se on samalla iltapala.
Elämässäni olevaan stressiin en voi tällä hetkellä vaikuttaa mitenkään, ei ole käsissäni tämä tilanne (mm korona, pätkätyöt, taloudelliset ongelmat).
Siirrät sen päivällisen vain sinne iltapalaan. Paljon hiilareita niin pää kaatuu hetkessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta olen sitä mieltä, että ap tarvitsee nyt nuppilääkäriä enemmän kuin laihdutusta, mutta toisaalta ymmärrän häntä. Oma painoindeksini on noin 20,5 ja pidän itseäni täydellisen normaalipainoisena, mutta en haluaisi lihoa tästä ollenkaan.
Sulla on kuitenkin riski luisua ihan oikean syömishäiriön puolelle, joten sinuna olisin todella varovainen. Älä lähde mihinkään nutrilet-kuureihin tai vastaaviin, vaan kiinnitä huomio terveellisiin elämäntapoihin. Eli vaihda epäterveelliset ruoat ja herkut parempiin vaihtoehtoihin. Lisää liikuntaa, mutta ei mitään liiallista.
En usko että mikään lääkäri tai terapeutti voi muuttaa miesten naismakua. Ei mahdollisuuteni löytää parisuhde sillä parane.
Ei elleivät opeta manipuloimaan ja hypnotisoimaan miehiä. Se voisi auttaa. Jotenkin typerää tarjota aina jotain itsetunnon kohotusta sellaiseen asiaan mikä ei johdu henkilöstä itsestään. Jos haluaa itselleen jotain muutakin kuin 20 vuotta vanhemman puliukon sillan alta niin pitää olla ulkonäköä. Ei se tavallinenkaan peruspertti kiinnostu mistään hieman pyöreästä tavistiinasta. Niitä on tarjolla pilvinpimein.
Jep. Näin normaalipainoisena mutta pyöreänä, urheilullisena naisena en kelpaa edes niille miehille jotka ovat lievästi ylipainoisia vaan minun pitäisi ottaa joku kymmenen vuotta vanhempi plösö ukko. Ei kiitos. En halua vanhempaa miestä siksikään että haluasin vielä saada lapsen. Miksi pilaisin mahdollisuuteni ottamalla yli nelikymppisen miehen joka mahdollisuudet tulla isäksi on jo iänkin puolesta heikentyneet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivon, että ap löytäisit muutakin kuin kuin laihduttamisen keinoksi rakastaa itseäsi.
Osallistun silit keskusteluun normaalipainoisen laihduttamisen vaikeudesta. Erityisen vaikeaa on laihduttaa järkevästi, se kun on tolkuttoman hidasta. Herkkujen karsiminen ja kasvisten määrän lisääminen ei vielä riitä mihinkään. Lähtökohtaisesti normaalipainoinen syö järkevästi, ei sitä muuten pysyisi normaalipainoisena.
Laihduttaessa on kaksi huonoa vaihtoehtoa. Hidas laihduttaja laskee jokaisen kalorin supertarkasti ja pikkuhiljaa laihduttaa kohti mieleisempää painoa. Tämä on keholle parempi, mutta mielelle varsin raskasta. Joutuu kuukausikaupalla miettimään jokaisen suupalan ja laskemaan, että saa tarvittavat ravintoaineet. Elämä pyörii laihduttamisen ympärillä pitkään.
Toinen vaihtoehto on ottaa tiukka dieetti, tiputtaa painoa ja sen jälkeen yrittää pysyä matalammassa painossa. Keho ei tietysti tykkää nopeasta pudotuksesta, mutta 2 kiloa pois kuukaudessa on huomattavasti mielekkäämpää kuin 200 gr pois. Tiukan alun jälkeen voi jo välillä löysätä, kunhan tarkkailee painoa.
itse olen onnistuneesti laihduttanut Dukan dieetillä, joka ei ole terveellinen, mutta raju alku koukuttaa jatkamaan.
Muuten asiallinen kommentti, mutta en ymmärrä ensimmäistä virkettä. Eihän laihduttaminen tarkoita sitä, että ei rakastaisi itseään. Minulla se tarkoitti nimenomaan, että rakastaa itseään ja haluaa kehon kuntoon niin, että se vanhemmitenkin olisi mahdollisimman terve.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
pro ana sivuilta löytyy hyviä vinkkejä
Ei täällä kukaan ole puhunut alipainoiseksi laihduttamisesta.
Kehopositiivarit täällä ovat ilmeisesti sitä mieltä, että kaikki laihduttaminen on sairasta.
Ovat varmaan vaan kateellisia kun muut haluavat tehdä jotain ulkonäölleen ja ottavat elämän omiin käsiinsä eivätkä alistu lihavuuteen tms ulkonäköongelmiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon, että ap löytäisit muutakin kuin kuin laihduttamisen keinoksi rakastaa itseäsi.
Osallistun silit keskusteluun normaalipainoisen laihduttamisen vaikeudesta. Erityisen vaikeaa on laihduttaa järkevästi, se kun on tolkuttoman hidasta. Herkkujen karsiminen ja kasvisten määrän lisääminen ei vielä riitä mihinkään. Lähtökohtaisesti normaalipainoinen syö järkevästi, ei sitä muuten pysyisi normaalipainoisena.
Laihduttaessa on kaksi huonoa vaihtoehtoa. Hidas laihduttaja laskee jokaisen kalorin supertarkasti ja pikkuhiljaa laihduttaa kohti mieleisempää painoa. Tämä on keholle parempi, mutta mielelle varsin raskasta. Joutuu kuukausikaupalla miettimään jokaisen suupalan ja laskemaan, että saa tarvittavat ravintoaineet. Elämä pyörii laihduttamisen ympärillä pitkään.
Toinen vaihtoehto on ottaa tiukka dieetti, tiputtaa painoa ja sen jälkeen yrittää pysyä matalammassa painossa. Keho ei tietysti tykkää nopeasta pudotuksesta, mutta 2 kiloa pois kuukaudessa on huomattavasti mielekkäämpää kuin 200 gr pois. Tiukan alun jälkeen voi jo välillä löysätä, kunhan tarkkailee painoa.
itse olen onnistuneesti laihduttanut Dukan dieetillä, joka ei ole terveellinen, mutta raju alku koukuttaa jatkamaan.
Muuten asiallinen kommentti, mutta en ymmärrä ensimmäistä virkettä. Eihän laihduttaminen tarkoita sitä, että ei rakastaisi itseään. Minulla se tarkoitti nimenomaan, että rakastaa itseään ja haluaa kehon kuntoon niin, että se vanhemmitenkin olisi mahdollisimman terve.
Nimenomaan näin. Jos ollaan siellä normaalipainon yläpäässä tai oikeastaan edes puolivälissä niin esim. suurella todennäköisyydellä ruokavalio on aika sokerinen. Se ei ennusta hyvää terveyttä.
Miehet ovat paljon useammin ylipainoisia ja vaativat silti naiselta laihuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon, että ap löytäisit muutakin kuin kuin laihduttamisen keinoksi rakastaa itseäsi.
Osallistun silit keskusteluun normaalipainoisen laihduttamisen vaikeudesta. Erityisen vaikeaa on laihduttaa järkevästi, se kun on tolkuttoman hidasta. Herkkujen karsiminen ja kasvisten määrän lisääminen ei vielä riitä mihinkään. Lähtökohtaisesti normaalipainoinen syö järkevästi, ei sitä muuten pysyisi normaalipainoisena.
Laihduttaessa on kaksi huonoa vaihtoehtoa. Hidas laihduttaja laskee jokaisen kalorin supertarkasti ja pikkuhiljaa laihduttaa kohti mieleisempää painoa. Tämä on keholle parempi, mutta mielelle varsin raskasta. Joutuu kuukausikaupalla miettimään jokaisen suupalan ja laskemaan, että saa tarvittavat ravintoaineet. Elämä pyörii laihduttamisen ympärillä pitkään.
Toinen vaihtoehto on ottaa tiukka dieetti, tiputtaa painoa ja sen jälkeen yrittää pysyä matalammassa painossa. Keho ei tietysti tykkää nopeasta pudotuksesta, mutta 2 kiloa pois kuukaudessa on huomattavasti mielekkäämpää kuin 200 gr pois. Tiukan alun jälkeen voi jo välillä löysätä, kunhan tarkkailee painoa.
itse olen onnistuneesti laihduttanut Dukan dieetillä, joka ei ole terveellinen, mutta raju alku koukuttaa jatkamaan.
Muuten asiallinen kommentti, mutta en ymmärrä ensimmäistä virkettä. Eihän laihduttaminen tarkoita sitä, että ei rakastaisi itseään. Minulla se tarkoitti nimenomaan, että rakastaa itseään ja haluaa kehon kuntoon niin, että se vanhemmitenkin olisi mahdollisimman terve.
Nimenomaan näin. Jos ollaan siellä normaalipainon yläpäässä tai oikeastaan edes puolivälissä niin esim. suurella todennäköisyydellä ruokavalio on aika sokerinen. Se ei ennusta hyvää terveyttä.
Riippuu kehonkoostumuksesta. Urheilullinen voi olla painava. Mutta jos on pyöreän näköinen silloin on liikaa rasvaa
Mä laihduin 12 kg viime vuonna, 72 - 60. Suurin ratkaiseva tekijä oli korona, nimittäin kotitoimiston ansiosta nukun 8-9h yössä entisen 6 sijaan, sekä kun aikaa ei mene työmatkoihin, käytän sen ajan ulkona kävelyllä ja kotona painoilla treenaten. Syömisiä en tarkkaile lainkaan, syön mitä mieli tekee ja lopetan heti kun on ensimmäinen kylläisyyden merkki havaittavissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa millä onnistuin oli vetää Nutrilett kuuria kunnes tavoitepaino 53 kg oli saavutettu. 10 kg pudotukseen meni 10 vkoa pelkällä pussipirtelöllä. Ja tätä ei suositella alle BMI 30 mutta kun ei muu auttanut vedin kuurin kumminkin.
Menetitkö paljon lihasmassaa? Onko tulos pysynyt hyvin? Jaksoiko tuona aikana treenata normaalisti?
En harrasta minkäänlaista urheilua tai treenaamista. Eikä ole lihasmassaa koskaan mitattu joten en tiedä. Tulos on kyllä pysynyt jo yli vuoden hyvin, syötyä kaloreita laskien ja rajoittaen. Tässä painossa voin istumatyöläisenä ja liikuntaa harrastamattomana syödä 1500 kcal päivässä että en laihdu tai liho.
Mikä sen herkkupalan ahmatin suuhun vie, ellei ahmatin oma käpälä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon, että ap löytäisit muutakin kuin kuin laihduttamisen keinoksi rakastaa itseäsi.
Osallistun silit keskusteluun normaalipainoisen laihduttamisen vaikeudesta. Erityisen vaikeaa on laihduttaa järkevästi, se kun on tolkuttoman hidasta. Herkkujen karsiminen ja kasvisten määrän lisääminen ei vielä riitä mihinkään. Lähtökohtaisesti normaalipainoinen syö järkevästi, ei sitä muuten pysyisi normaalipainoisena.
Laihduttaessa on kaksi huonoa vaihtoehtoa. Hidas laihduttaja laskee jokaisen kalorin supertarkasti ja pikkuhiljaa laihduttaa kohti mieleisempää painoa. Tämä on keholle parempi, mutta mielelle varsin raskasta. Joutuu kuukausikaupalla miettimään jokaisen suupalan ja laskemaan, että saa tarvittavat ravintoaineet. Elämä pyörii laihduttamisen ympärillä pitkään.
Toinen vaihtoehto on ottaa tiukka dieetti, tiputtaa painoa ja sen jälkeen yrittää pysyä matalammassa painossa. Keho ei tietysti tykkää nopeasta pudotuksesta, mutta 2 kiloa pois kuukaudessa on huomattavasti mielekkäämpää kuin 200 gr pois. Tiukan alun jälkeen voi jo välillä löysätä, kunhan tarkkailee painoa.
itse olen onnistuneesti laihduttanut Dukan dieetillä, joka ei ole terveellinen, mutta raju alku koukuttaa jatkamaan.
Muuten asiallinen kommentti, mutta en ymmärrä ensimmäistä virkettä. Eihän laihduttaminen tarkoita sitä, että ei rakastaisi itseään. Minulla se tarkoitti nimenomaan, että rakastaa itseään ja haluaa kehon kuntoon niin, että se vanhemmitenkin olisi mahdollisimman terve.
Nimenomaan näin. Jos ollaan siellä normaalipainon yläpäässä tai oikeastaan edes puolivälissä niin esim. suurella todennäköisyydellä ruokavalio on aika sokerinen. Se ei ennusta hyvää terveyttä.
Riippuu kehonkoostumuksesta. Urheilullinen voi olla painava. Mutta jos on pyöreän näköinen silloin on liikaa rasvaa
No juu, tuosta lihaksikkuudesta aina mainitaan, mutta todennäköisyydet ovat kyllä sen puolella, että se paino tulee läskistä. Ne lihakset eivät useinkaan paina niin paljon kuin ihmiset haluavat ajatella. Esim. Eva Wahlström, jolla kai lihasta jonkin verran on, oli aktiiviaikanaan mitoissa 168 cm / n. 59 kg. Noilla mitoilla bmi on 20,9 (vanhalla bmi laskutavalla). Varmaan kovin usealla tavisnaisella ei ole samanlaisia lihaksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisilla se kirjojen mukainen normaalipaino voi heittää 25kg ja siltiki hyvä BMI, eli kyllä jossaki mättää ja pahasti.
Ihan sama BMI kaava on miehilläkin. Ei ole mitään naisten tai miesten bmi kaavaa. Miesten paino on vain enemmän lihasta ja naisten rasvaa. Naisilla kuuluu olla korkeampi rasvaprosentti.
se sama kaava ei vaan toimi. Iha erilaiset kropat.
Voin kertoa, että on lihavalla vielä vaikeampaa, kun on tottunut täyteen mahaa ja siihen, että mitään syömistä ei tarvitse rajoittaa.
T. 4 vuotta yrittänyt laihduttaa ja ehkä 6-7 päivänä kalorit ollut alle 1800.
Aina menee 3000 tai 5000 per päivä vaikka alkupäivä menee hyvin
BMI 38
Se toimi kun ei ollut enää aikaa syödä, eli elämästä tuli kiireisempää ja syöminen väheni. Myös epätoivoinen ihastuminen auttoi asiaa, ruokahalu katosi.