Vouhkaaminen lasten harrastuksista näyttää maaseudulla asuvien näkökulmasta ihan hullulta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harrastuksia voi olla myös ilman ohjattuja harrastuksia. Minä kasvoin keskisuuressa kaupungissa, joten harrastusryhmiä olisi varmaan ollut tarjolla, jos olisi kiinnostanut. Ei vaan kiinnostanut. Soittotunneilla kävin, mutta musiikkia nyt pystyy harrastamaan/harjoittelemaan ihan kotonakin. Sen lisäksi piirsin, maalasin, luin, kirjoitin, ompelin, valokuvasin, lauloin, kävin juoksulenkeillä, leivoin. Samaa harrastan nykyäänkin, ja nykyään kaikki tuo on kotona vielä helpompaa, koska kaikkiin askarruttaviin kysymyksiin löytyy netistä vastaus.

En sano, että kaikkien pitäisi olla introvertteja ja tyytyväinen tällaiseen yksinäiseen harrastamiseen, mutta eihän tämän nyt ole tarkoitus olla mikään pysyvä tila. Pointtini nyt vain on, että kotonakin voi varsin hyvin harrastaa monipuolisesti.

Minun harrastukseni ovat aina olleet luomispainotteisia, mutta kaikissa urheiluharrastuksissa on jotain keinoja ylläpitää kuntoa ilman lajierityistä harjoittelua. Ja ken tietää, ehkä tekisi hyvää sille lentopalloilijallekin vaikka ottaa vähän luontokuvia lenkkeillessään. Ei kai siinä mitään tässä tilanteessa häviäkään, jos edes kokeilee jotain uusia harrastuksia?

Mutta tiedän jo etukäteen, että löytyy sata syytä, miksi kaikki muu paitsi juuri ne jokaviikkoiset lentopalloharkat ovat ihan p*skaa ja elämä on tästä lähtien ihan pilalla.

Sä missasit sen pointin, noissa ohjatuissa harrastuksissa nuorille on tärkeätä juurikin ne kaverit ja se yhteisö. Ei siis yksin harrastaminen, vaan siinä yhdessä muiden kanssa.

Samaa mieltä, ja lisäisin, että joku parin viikon tai kuukauden tauko on ihan ok kaikille, mutta kuinka pitkään näitä nuoria meinataan kiduttaa?

Vierailija kirjoitti:

Ootte vaan kateellisia kun ette itse jaksa harrastaa tai ei ole rahaa mihinkään. :D Oishan se kivaa, että kaikki olisi samanlaisia laiskiaisia, niin ei tulisi niin paha mieli somea selatessa.

Mä olen itse viime aikoina järkyttynyt siitä, miten passiivisia nuoria ja perheitä on olemassa. Oma teini on ollut olosuhteiden pakosta nyt kotona ja pelannut netissä ihan liikaa. Se on väliaikaista. Mutta hänen peliseurueelleen se on arkea, joka viikko, joka päivä. Koulun jälkeen ei tehdä mitään muuta. Jos joutuu lopettamaan niin kaverit huutaa että tunti vielä.

Sillon kun mä olin tenava ja harrastin uintia niin vanhempien pakottaminen oli tasan 0. Hitto, mä lähin treeneihin usein ennen kuin ne heräs, ihan itekseni.

Ette taida ymmärtää ettei nuorta saa treeneihin 2x päivässä jos nuorta ei kiinnosta ja se on "vanhempien pätemistä"

Nyt olevat sulut ovat muuten pisimmät ajat mitä olen ollut poissa altaalta uinnin aloitettuani ja ikää on pian 50. Mutta ok, se oli siis vanhempien pätemistä. Täytyypä lopettaa

Tavoitteellisesti harrastavat nuoret pääkaupunkiseudulla kilpailevat samoista maajoukkuepaikoista kun muualla suomessa asuvat jotka saavat harjoitella normaalisti. Pidempi tauko pitäisi sitten koskea kaikkia nuoria tietyllä tasolla kilpaurheilussa.

Vierailija kirjoitti:

Totta kai kyse on siitä, millaiseen elämäntyyliin on tottunut.

Mutta mitä jos vaikkapa varakas yrittäjäperhe menee konkurssiin, ja lapsi tai nuori menettää kalliit vaatteensa, joutuu jakamaan huoneen pikkusisaruksen kanssa ja tyytymään halvempaan teknologiaan, ja kaiken lisäksi ei ole enää varaa huippukalliiseen harrastukseen, niin miten ihmeessä siihen kaikkeen sopeudutaan, jos väliaikaiset kansainvälisen pandemian aiheuttamat vastoinkäymisetkin ovat ihan ylitsepääsemättömiä?

No eiköhän niitä konkursseja ala sieltä napsua, joten pääset varmaan lukemaan näitä tarinoita ja oikein nauttimaan.

Vierailija kirjoitti:

Milloin se on tuollaiseksi muuttunut? Olen syntynyt ja lapsuuteni kasvanut maaseudulla, ja mulla oli useita harrastuksia. Laskettelin, luistelin, ratsastin, pelasin sulkapalloa, lauloin kuorossa, soitin sekä pianoa että viulua, maalasin posliinia. Kaikki ohjattuja harrastuksia. Kaikkiin kuskattiin.

älytöntä, sori vaan.

Eipä vanhemmillas omaa aikaa sitten ollut.

Etkö osannut bussia käyttää?

Niistä lapsista kasvatetaan lajiensa huippuja pk-seudulla. Silsi meuhkataan. Kyse ei ole vain kerran viikossa harrastelusta. Jääkiekko, taitoluistelu, jalkapallo, cheerleading jne.

Vierailija kirjoitti:

Tavoitteellisesti harrastavat nuoret pääkaupunkiseudulla kilpailevat samoista maajoukkuepaikoista kun muualla suomessa asuvat jotka saavat harjoitella normaalisti. Pidempi tauko pitäisi sitten koskea kaikkia nuoria tietyllä tasolla kilpaurheilussa.

Ei kai se muualla asuvien vika ole, että etelässä on enemmän koronaa? Rajoitukset on Koronan takia, se ei liity maajoukkuepaikkoihin mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Pätijävanhemmat ei anna edes pandemian estää menestykden tavotteluaan.

Siitähän siinä on kyse että lapset pakotetaan joka ilta jonkun hsrrastuksen pariin.

Harrastuksen pitäisi antaa voimaa ja iloa elämään, noiden lapsille se tuo vain paineita ja stressiä elämään, kun pitää tavotella sitä menedtystä ja täydellisyyttä johon vanhemmat ja valmentaja pakottaa.

Veikkaanpa että useimmat lapset toivoisi ettei harrastuspaikkoja avattaisi enää koskaan.

Oma lapsi ei ole sanonut kertaakaan ettei halua treeneihin. Odottaa pääsyä, kun tmmärtää ettei jatkuva PELAAMINEN tee hänelle hyvää. Tavoitteellusesti harrastavat pärjäävät hienosti myös koulussa. Heillä on sinnikkyyttä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Milloin se on tuollaiseksi muuttunut? Olen syntynyt ja lapsuuteni kasvanut maaseudulla, ja mulla oli useita harrastuksia. Laskettelin, luistelin, ratsastin, pelasin sulkapalloa, lauloin kuorossa, soitin sekä pianoa että viulua, maalasin posliinia. Kaikki ohjattuja harrastuksia. Kaikkiin kuskattiin.

älytöntä, sori vaan.

Eipä vanhemmillas omaa aikaa sitten ollut.

Etkö osannut bussia käyttää?

Bussia? Mitä bussia? Ei ole mitään paikallisliikennettä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo on kyllä ihan käsittämätöntä toi pk-seutulaisten vinkuminen ja levottomuus, ovatko ne koskaan kotona?

Joka vapailla niiden pitäis päästä lentämään kaukomaille tai Lappiin, illat pitäisi jumpata tai humpata kodin ulkopuolella jne. Käsittämättömän neuroottista sakkia.

Ja tämä liittyy lasten ja nuorten harrastustoimintaan miten...? 🤔

No siten, että kyseisten mukulat opetetaan pienestä pitäen levottomiksi maailmalla luuhaajiksi. Heti itku kurkussa, jos joutuu olemaan kotona

mä itken niiden kotona luuhaavien ja pelaavien lasten vuoksi. Lapsi tarvitsee liikuntaa, aktiviteettejä ja tervehenkistä tekemistä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai kyse on siitä, millaiseen elämäntyyliin on tottunut.

Mutta mitä jos vaikkapa varakas yrittäjäperhe menee konkurssiin, ja lapsi tai nuori menettää kalliit vaatteensa, joutuu jakamaan huoneen pikkusisaruksen kanssa ja tyytymään halvempaan teknologiaan, ja kaiken lisäksi ei ole enää varaa huippukalliiseen harrastukseen, niin miten ihmeessä siihen kaikkeen sopeudutaan, jos väliaikaiset kansainvälisen pandemian aiheuttamat vastoinkäymisetkin ovat ihan ylitsepääsemättömiä?

No eiköhän niitä konkursseja ala sieltä napsua, joten pääset varmaan lukemaan näitä tarinoita ja oikein nauttimaan.

Pointti meni kyllä ohi niin että suhahti, jos tuon sait mukamas irti viestistäni.

Mua naurattaa tässä ketjussa, että kaupunki= pk-seutu. Eli hyvinkääläiset asuvat kaikki maaseudulla? Tamperelaiset? Oululaiset? Jne.

Näyttää ihan hullulta myös meidän kaupungissan asuvien näkökulmasta! Pieni äänekäs joukko meuhkaa säbän ja tanssituntien puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta vahingoittuvatko lapset siitä, että he ovat vähän aikaa ilman näitä harrastuksia? Jos he vahingoittuisivat, olisi maaseudun lapsille järjestetty samat mahdollisuudet!

No eivät vahingoitu, vain ulisevien snobivanhampien ego kärsii.

Et taida ymmärtää lasten ja nuorten kasvattamisesta paljonkaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai kyse on siitä, millaiseen elämäntyyliin on tottunut.

Mutta mitä jos vaikkapa varakas yrittäjäperhe menee konkurssiin, ja lapsi tai nuori menettää kalliit vaatteensa, joutuu jakamaan huoneen pikkusisaruksen kanssa ja tyytymään halvempaan teknologiaan, ja kaiken lisäksi ei ole enää varaa huippukalliiseen harrastukseen, niin miten ihmeessä siihen kaikkeen sopeudutaan, jos väliaikaiset kansainvälisen pandemian aiheuttamat vastoinkäymisetkin ovat ihan ylitsepääsemättömiä?

No eiköhän niitä konkursseja ala sieltä napsua, joten pääset varmaan lukemaan näitä tarinoita ja oikein nauttimaan.

Pointti meni kyllä ohi niin että suhahti, jos tuon sait mukamas irti viestistäni.

No selvästikin saat jotain kiksejä siitä, että lisää epäonnea on luvassa monelle.

Tämä aloitus osoittaa, kuinka kahtiajakautunut suomi oikeastaan on. Ei pelkästään maaseutuun ja kaupunkiin vaan havaittavissa ovat vanhat luokkayhteiskunnan piirteet.

Tutkimusten mukaan OHJATTUA toimintaa Harrastava lapsi oppii järjestelmällisyyttä, ajankäyttötaitoja, sinnikkyyttä ja hän pärjää myös myöhemmin elämässä. Harrastuksissa syntyy pitkiä ystävyyssuhteita. En tunne montakaan koulutettua vanhempaa, joka ei laittaisi lastaan harrastamaan aktiivisesti. Jopa sosiaaliala katsoo, että lasten syrjäytymistä ehkäistään harrastuksin.

Lasten ohjattua harrastamista vähättelevät usein vähävaraiset (ymmärrettävästi), kouluttamattomat ja ne, jotka eivät ole harrastaneet itse. Lasten ylipaino on ongelma, pelaaminen ja mobiilisovellukset vievät huomattavasti aikaa. teininä vapaa-aikaa saatetaan kuluttaa vain hengailemalla ja päihdekokeilujen parissa, koska muutakaan ei ole. Ihan tosi nyt. Peffa pois sohvalta, kaljat roskikseen, kaivakaa kuvetta ja kuskatkaa niitä lapsianne harrastamaan. Elämä ei voi pyöriä vain mukavuudenhalun ympärillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta vahingoittuvatko lapset siitä, että he ovat vähän aikaa ilman näitä harrastuksia? Jos he vahingoittuisivat, olisi maaseudun lapsille järjestetty samat mahdollisuudet!

No eivät vahingoitu, vain ulisevien snobivanhampien ego kärsii.

Et taida ymmärtää lasten ja nuorten kasvattamisesta paljonkaan

Olen kasvatusammattilainen. Nyt ei ole rajoitusten purkamisen aika.

Jos joku vanhempi ei nyt pysty huolehtimaan lapsensa hyvinvoinnista, niin perheelle pitää tarjota heille räätälöitapua, esim. kasvatustutoria, psylologipalveluja, jne.

Vierailija kirjoitti:

Tämä aloitus osoittaa, kuinka kahtiajakautunut suomi oikeastaan on. Ei pelkästään maaseutuun ja kaupunkiin vaan havaittavissa ovat vanhat luokkayhteiskunnan piirteet.

Tutkimusten mukaan OHJATTUA toimintaa Harrastava lapsi oppii järjestelmällisyyttä, ajankäyttötaitoja, sinnikkyyttä ja hän pärjää myös myöhemmin elämässä. Harrastuksissa syntyy pitkiä ystävyyssuhteita. En tunne montakaan koulutettua vanhempaa, joka ei laittaisi lastaan harrastamaan aktiivisesti. Jopa sosiaaliala katsoo, että lasten syrjäytymistä ehkäistään harrastuksin.

Lasten ohjattua harrastamista vähättelevät usein vähävaraiset (ymmärrettävästi), kouluttamattomat ja ne, jotka eivät ole harrastaneet itse. Lasten ylipaino on ongelma, pelaaminen ja mobiilisovellukset vievät huomattavasti aikaa. teininä vapaa-aikaa saatetaan kuluttaa vain hengailemalla ja päihdekokeilujen parissa, koska muutakaan ei ole. Ihan tosi nyt. Peffa pois sohvalta, kaljat roskikseen, kaivakaa kuvetta ja kuskatkaa niitä lapsianne harrastamaan. Elämä ei voi pyöriä vain mukavuudenhalun ympärillä.

Eli harrastukset ovat eliitin juttu? Eliitin vuoksiko ne nyt avattiin?

Jonkun pitää mahdollistaa, hallitus muutoin odottaisi, mutta nyt on pakon edessä.