Miksi perheelliset vähättelevät lapsettomien väsymystä, kiirettä jne?

Vierailija kirjoitti:

Lasten hankkiminen ei ole pakollista, joten valitusoikeutta ruuhkavuosista ja pikkulapsiarjesta ei ole.

Mikään ei ole oikeastaan pakollista, joten kellä on valitusoikeus?

Vierailija kirjoitti:

Olen yksin eleilijä ja itse kärsin ihan tavattoman kovista väsymyksistä. Huippaileekin tavattoman paljon. Unirytminikin heittelevät. Työni aikataulut ovat sellaiset, jotka pakottavat nousemaan varhain aamuisin. Tunnen oikein olostani, että tulehdustilojakin on. En kylläkään kestäisi ollenkaan, jos joku alkaisi vähättelemään väsymystäni. Unen saantinikin on 4-6 tuntia. Viikonloput ovat ihania, kun silloin voin nukkua niin pitkään kuin voin. Useasti tuntuu, kuin taju lähtisi.

Ymmärrätkö, että sillä lapsiperheen vanhemmalla voi olla ihan samanlaista kuin sinulla, sillä erolla, että viikonloppuna ei voi nukkua? 

Vierailija kirjoitti:

Olen yksin eleilijä ja itse kärsin ihan tavattoman kovista väsymyksistä. Huippaileekin tavattoman paljon. Unirytminikin heittelevät. Työni aikataulut ovat sellaiset, jotka pakottavat nousemaan varhain aamuisin. Tunnen oikein olostani, että tulehdustilojakin on. En kylläkään kestäisi ollenkaan, jos joku alkaisi vähättelemään väsymystäni. Unen saantinikin on 4-6 tuntia. Viikonloput ovat ihania, kun silloin voin nukkua niin pitkään kuin voin. Useasti tuntuu, kuin taju lähtisi.

Ero on siinä, että sinulla on kuitenkin mahdollisuus nukkua. Vaikka edes ne viikonloput. Voit myös hakea vaikka lääkityksen unettomuuteesi ja lopettaa valittamisen.

Vierailija kirjoitti:

Lasten hankkiminen ei ole pakollista, joten valitusoikeutta ruuhkavuosista ja pikkulapsiarjesta ei ole.

Tuolla logiikalla ei saa valittaa myöskään siitä, että on töistä väsynyt, eikä siitä, että kumppanin kanssa menee huonosti. Eikä myöskään loukkaantua kenenkään ystävän tekemisistä tai sanomisista. 

Vierailija kirjoitti:

Olen yksin eleilijä ja itse kärsin ihan tavattoman kovista väsymyksistä. Huippaileekin tavattoman paljon. Unirytminikin heittelevät. Työni aikataulut ovat sellaiset, jotka pakottavat nousemaan varhain aamuisin. Tunnen oikein olostani, että tulehdustilojakin on. En kylläkään kestäisi ollenkaan, jos joku alkaisi vähättelemään väsymystäni. Unen saantinikin on 4-6 tuntia. Viikonloput ovat ihania, kun silloin voin nukkua niin pitkään kuin voin. Useasti tuntuu, kuin taju lähtisi.

Jep, perheellisellä on lisäksi se nicopetteri 3-v lauantaiaamuna kello 6.45 tökkimässä nenään "isi, isi herää, leikitään!"

Varmaan sen vuoksi, että puhuvat omasta kokrmuspohjastaan käsin, jossa vauva-/pikkulapsiarjen väsymyksestä ei voi edes puhu samassa lauseessa lapsettomaan elämään verrattuna.

Mutta kaikki on toki suhteellista, ihmisillä on erilaiset työt, lapset, sairaudet jne. Jokainen tietää todella vain sen oman kokemuksensa mitä on olla väsynyt (jos on väsymystä joskus kokenut) ja muiden kokemusta voi vain yrittää ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen yksin eleilijä ja itse kärsin ihan tavattoman kovista väsymyksistä. Huippaileekin tavattoman paljon. Unirytminikin heittelevät. Työni aikataulut ovat sellaiset, jotka pakottavat nousemaan varhain aamuisin. Tunnen oikein olostani, että tulehdustilojakin on. En kylläkään kestäisi ollenkaan, jos joku alkaisi vähättelemään väsymystäni. Unen saantinikin on 4-6 tuntia. Viikonloput ovat ihania, kun silloin voin nukkua niin pitkään kuin voin. Useasti tuntuu, kuin taju lähtisi.

Ymmärrätkö, että sillä lapsiperheen vanhemmalla voi olla ihan samanlaista kuin sinulla, sillä erolla, että viikonloppuna ei voi nukkua? 

Tässä on se ero, jota lapseton ei tajua. Että se aamu kun saa nukkua tulee seuraavan kerran noin 10 vuoden kuluttua. Jos selviää sinne asti.

Puutostilat voivat aiheuttaa väsymystä.

Vääränlainen ruokavalio auttaa väsymystä.

Se vähätteleminen ei ole kannattavaa, sillä näillä väsyneillä voi olla oikeasti hätä.

Ihan vaan siitä syystä, että oma määritelmäni väsymykselle ja kiireelle muuttui kun siirryin takaisin työelämään vanhempainvapaiden jälkeen. On vain enemmän asioita, joita on ehdittävä ja karsiminen on hankalampaa, kuin ennen. Karsiminen tapahtuu lähinnä omista tarpeista, kuten liikunnasta ja levosta. Palautumiseen käytettävä aika on vähentynyt ehkä yhteen neljäsosaan entisestä, eikä se tule lähiaikoina muuksi muuttumaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän elämäänsä ja kiireisiin voi ihan eri lailla vaikuttaa, jos tarvitsee huolehtia vain itsestään. Jos tilanne kärjistyisi ihan niin pitkälle esim unettomuuden kanssa että olisi jäätävä työttömäksi, siitä ei kärsi muut kuin itse. Toisaalta en ymmärrä sitä, miksi perheelliset valittaa kaikesta lapsiin liittyvästä koska itsehän ne on hankittu.

Kyllä moni lapseton huolehtii muistakin kuin itsestään: puolisosta, lemmikeistä, iäkkäistä vanhemmista/isovanhemmista jne

Ei se ole sama asia. Puolisoiden kanssa huolehtiminen on vastavuoroista, lemmikeistä huolehtiminen on vapaaehtoista. Niille voi hankkia uuden kodin jos tuntuu että ei kiinnosta enää. Periaatteessa voi lapsillekin, mutta kynnys astetta korkeampi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oo koskaan vähätellyt kenenkään väsymystä ja kiirettä, mutta ymmärräthän varmasti, että lapsiperheellisillä on myös kokemusta lapsettomasta elämästä? Mä olin lapseton kolmikymppiseksi, joten aika hyvin osaan vertailla sitä, miltä tuntui olla väsynyt, sairastaa tai olla kiireinen ilman lapsia ja lasten kanssa.

Oliko lapsettomana kroonisia kipuja, jotka herättävät yöllä? Entä oletko sinä muutenkin vaivainen? Se perheellinen joka alkaa vähättelemään mun vaivoja saa kyllä melkein lättyyn jos ei ole myös kipukroonikko tai autismin kirjolainen. Itsepähän on ne kersat hankkinut, mä taas en ole vaivojani keneltäkään pyytänyt. Vai vielä laiskakin olen, kun lääkärikin sanoo että jos pystyn joskus töitä tekemään niin korkeintaan osa-aikaista viikko.a V*tt*!

Ahaa eli kaikki valittavat lapsettomat on kroonisesti moniongelmaisia?

Itse olen jo teinien äiti. Nykyään pääsee jo helpolla kun ei ole yöheräilyjä eikä lapsia tarvitse vahtia vieressä koko ajan eikä tarvitse syöttää ja pukea, mutta kyllä siltikin esimerkiksi vatsataudissa tai järjettömän pitkän työpäivän tai huonosti nukutun yön jälkeen on helkkarin paljon helpompaa, jos lapset ovat isällään eikä täällä minulla (olen siis eronnut). 

En vähättele! En voi sietää sitä tuollaista perheellisen paremmuusasennetta. Olen ollut lapseton ja väsynyt, olen ollut kolmen lapsen äitinä väsynyt.

Nyt lapseni ovat sen ikäisiä että en ole heidän vuokseen väsynyt vaan enimmäkseen töiden.

Arhgt joillakin ei kai ole mitään saavutuksia elämässä paitsi se että on pungennut alapäästään kersan ja sitten tiedetään elämästä kaikki tämän kokemuksen myötä.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan vähätellyt lapsettomien ystävien tai tuttavien kiireitä tai väsymystä, mutta kieltämättä mietin kyllä aina usein, kun yksikin tuttava on aina niin väsynyt töiden jälkeen, että hänen pitää viikonloppuna vain levätä, että mitä sitten tapahtuisi, jos hänellä olisi vaikka pari valvottavaa pientä lasta, niin mitenkähän sitten kävisi. Hänen pitää aina saada rauhassa syödä, ja kaikkiin asioihin on tietyt rutiinit, joista ei voi juurikaan poiketa. Lasten kanssa kaikki menisi uusiksi.

Hän voi olla esimerkiksi autisti, erityisherkkä tai sairastaa ocd:ta jolloin normaalit asiat väsyttää ja vaatii palautumista ihan eri tavalla kuin tavallisesti. On ymmärtänyt ilmeisesti olla hankkimatta lapsia.

Koska kaikki perheelliset ovat pahoja, pahoja ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen yksin eleilijä ja itse kärsin ihan tavattoman kovista väsymyksistä. Huippaileekin tavattoman paljon. Unirytminikin heittelevät. Työni aikataulut ovat sellaiset, jotka pakottavat nousemaan varhain aamuisin. Tunnen oikein olostani, että tulehdustilojakin on. En kylläkään kestäisi ollenkaan, jos joku alkaisi vähättelemään väsymystäni. Unen saantinikin on 4-6 tuntia. Viikonloput ovat ihania, kun silloin voin nukkua niin pitkään kuin voin. Useasti tuntuu, kuin taju lähtisi.

Ymmärrätkö, että sillä lapsiperheen vanhemmalla voi olla ihan samanlaista kuin sinulla, sillä erolla, että viikonloppuna ei voi nukkua? 

Tässä on se ero, jota lapseton ei tajua. Että se aamu kun saa nukkua tulee seuraavan kerran noin 10 vuoden kuluttua. Jos selviää sinne asti.

No voi yhyy! Tee sen verran niitä lapsia että jaksat heräillä. Ei 10-vuotiaat kovin usein tuppaa herättämään öisin. Mun lapset osanneet jo 5 v antaa vanhempien vkl nukkua aamulla.

Lisäksi myös lapsettomalla on aivot joten hän tajuaa kyllä jos sanot että et saa vkl nukkua pitkään. Se että sinä et lapsettomana ymmärtänyt tuollaista yksinkertaista asiaa ei ole yleistettävissä.

Vierailija kirjoitti:

En vähättele! En voi sietää sitä tuollaista perheellisen paremmuusasennetta. Olen ollut lapseton ja väsynyt, olen ollut kolmen lapsen äitinä väsynyt.

Nyt lapseni ovat sen ikäisiä että en ole heidän vuokseen väsynyt vaan enimmäkseen töiden.

Arhgt joillakin ei kai ole mitään saavutuksia elämässä paitsi se että on pungennut alapäästään kersan ja sitten tiedetään elämästä kaikki tämän kokemuksen myötä.

Sitä mä en ymmärrä, miten tämä on "kaiken tietämistä elämästä". Kenenkään tuntemuksia ei tarvitse eikä pidä vähätellä, mutta kun kerran sulla on kokemusta elämästä lapsilla ja ilman, säkin tiedät sen, että vanhempana kaikki pitää tehdä, kokea ja käydä läpi, mitä tekisi lapsettomanakin, mutta sillä erolla, että niistä lapsista pitää huolehtia siinä sivussa, ja se tarkoittaa usein väsymyksestä puhuttaessa sitä, että niistä omista tarpeista on pakko tinkiä. Ei tämä liity mitenkään "alapäästä punkeamiseen", koska se koskee yhtä hyvin isiä sekä adoptiovanhempia. Jos itse esiintyy viisaana, niin tympeää sitten redusoida vanhemmus pillusta työntämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen yksin eleilijä ja itse kärsin ihan tavattoman kovista väsymyksistä. Huippaileekin tavattoman paljon. Unirytminikin heittelevät. Työni aikataulut ovat sellaiset, jotka pakottavat nousemaan varhain aamuisin. Tunnen oikein olostani, että tulehdustilojakin on. En kylläkään kestäisi ollenkaan, jos joku alkaisi vähättelemään väsymystäni. Unen saantinikin on 4-6 tuntia. Viikonloput ovat ihania, kun silloin voin nukkua niin pitkään kuin voin. Useasti tuntuu, kuin taju lähtisi.

Ymmärrätkö, että sillä lapsiperheen vanhemmalla voi olla ihan samanlaista kuin sinulla, sillä erolla, että viikonloppuna ei voi nukkua? 

Tässä on se ero, jota lapseton ei tajua. Että se aamu kun saa nukkua tulee seuraavan kerran noin 10 vuoden kuluttua. Jos selviää sinne asti.

No voi yhyy! Tee sen verran niitä lapsia että jaksat heräillä. Ei 10-vuotiaat kovin usein tuppaa herättämään öisin. Mun lapset osanneet jo 5 v antaa vanhempien vkl nukkua aamulla.

Lisäksi myös lapsettomalla on aivot joten hän tajuaa kyllä jos sanot että et saa vkl nukkua pitkään. Se että sinä et lapsettomana ymmärtänyt tuollaista yksinkertaista asiaa ei ole yleistettävissä.

Tietysti, jos sulla on lapset kaksoset, niin on eri homma, mutta monellahan on useampi lapsi, jolloin pikkulapsiaikaa voi olla pitempäänkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oo koskaan vähätellyt kenenkään väsymystä ja kiirettä, mutta ymmärräthän varmasti, että lapsiperheellisillä on myös kokemusta lapsettomasta elämästä? Mä olin lapseton kolmikymppiseksi, joten aika hyvin osaan vertailla sitä, miltä tuntui olla väsynyt, sairastaa tai olla kiireinen ilman lapsia ja lasten kanssa.

Oliko lapsettomana kroonisia kipuja, jotka herättävät yöllä? Entä oletko sinä muutenkin vaivainen? Se perheellinen joka alkaa vähättelemään mun vaivoja saa kyllä melkein lättyyn jos ei ole myös kipukroonikko tai autismin kirjolainen. Itsepähän on ne kersat hankkinut, mä taas en ole vaivojani keneltäkään pyytänyt. Vai vielä laiskakin olen, kun lääkärikin sanoo että jos pystyn joskus töitä tekemään niin korkeintaan osa-aikaista viikko.a V*tt*!

Löytyy varmasti paljon sinua pahemmin oireilevia joilla on myös lapsia, joten älä valita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen yksin eleilijä ja itse kärsin ihan tavattoman kovista väsymyksistä. Huippaileekin tavattoman paljon. Unirytminikin heittelevät. Työni aikataulut ovat sellaiset, jotka pakottavat nousemaan varhain aamuisin. Tunnen oikein olostani, että tulehdustilojakin on. En kylläkään kestäisi ollenkaan, jos joku alkaisi vähättelemään väsymystäni. Unen saantinikin on 4-6 tuntia. Viikonloput ovat ihania, kun silloin voin nukkua niin pitkään kuin voin. Useasti tuntuu, kuin taju lähtisi.

Ymmärrätkö, että sillä lapsiperheen vanhemmalla voi olla ihan samanlaista kuin sinulla, sillä erolla, että viikonloppuna ei voi nukkua? 

En puhunut vähätteleväni vanhemman väsymystä vaan ihan kenen vaan vähättelyä itselleni. On harha käsitys siitä, että vanhemmat ovat muita ihmisiä kovemmilla. Kuka tahansa muukin voi olla yhtä väsynyt tai enemmänkin, kuin vanhempi.