Miten ne kotityöt räjähtää käsiin, kun lapsi syntyy?

Vierailija kirjoitti:

No meillä esikoinen oli todella kova pulauttelemaan. Usein kasteli omat ja välillä aikuisenkin vaatteet pyykkikuntoon. Äitini epäili minua hysteeriseksi vaatteiden vaihtajaksi mutta kun näki käytännössä tilanteita jossa olin juuri saanut vauvan ja itseni valmiiksi lähtemään kylään ja vauva oksensi niin että kummankin kaikki vaatteet pesuun ja uudet vaatteet päälle ja kahden tunnin kuluttua taas vauva oksensi vaatteensa pyykkiin. Ihan oikeasti meillä tuli 1-2 koneellista pyykkiä joka päivä pelkästään vauvalta kun usein oksensi sänkyvaatteensakin pesuun.

Lattioita joutui pesemään jopa pari kertaa päivässä oksennusten jäljiltä. Ym ym

Ja lasketaanko lastenhoito kotityöksi? Sitä hoitamistakin nimittäin riittää.

Kuinka ei joutunut tiputukseen, kun noin usein oksensi? Päivässä 1-2 koneellista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ne omatkin vaatteet pitää vaihtaa monta kertaa päivässä puklun takia, jos on kotona eikä vieraita käy?

-------------

puklu on oksennusta.

Se haisee ällöttävältä. Kuljetko iloisesti omat vaatteet oksennuksessa?

Palstalla on ihan normaalia haista ja olla oksennuksesta märissä vaatteissa päiväkausia.

Onko nykyajan äidit niin avuttomia, ettei osaa laittaa liinaa olalle puklaavan vauvan varalle 

Suosittelen kokeilemaan myös yökastelevia kaksosia, jos vauvan kanssa on liian helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvittele koti joka on juuri siivottu. Kaikki tavarat paikallaan, imuroitua ja pestyä.

Lapset keksii että olohuoneeseen voi tehdä majan. Keittiön ruokapöydän tuolit ja sohvan rahi, sohvapöytä ja työhuoneen tuoli kuljetetaan olohuoneeseen sen rungoksi. Sohvatyynyt irrotetaan paikaltaan lisämateriaaliksi. Samoin sohvatyynyt ja viltit. Yläkerrasta olohuoneen lattialle tuodaan muutama peitto ja eteisestä matto.

Lasten makuuhuoneista loput peitot ja tyynyt kasataan äidin ja isän sängylle kaikkien löydettyjen sisä- ja ulkovaatteiden kanssa. Niitä voi vaikka vetää esiin vaatekaapista. Kasan päällä on hyvä pomppia. Parisängyn patjat ja runkopatjakin valahtavat puoliksi lattialle.

Aika siirtyä muihin toimiin. Jääkaapista voi ottaa maidon, appelsiinimehun ja ketsupin ja vähän kokata. Muutama kattila, kulho ja vispilä esiin. Keitos astioiden ja vispaamaan. Vähän maitoa valuu pöydällekin ja sieltä lattialle. Keitokseen lisätty jauho leviää myös lattialle. Ja siitä sukkapohjassa sinne olohuoneen majaleikkiin ja olohuoneen karvalankamatolle.

Lapset täydentävät majaleikkiä tuomalla kasan päälle kylpypyyheet ja saunatakit. Saunatakin vyöt kiinnitetään portaisiin liaaniksi, joilla hypitään majaan.

Sitten onkin aika ottaa esiin, hyllyllä olevat askartelutavaralaatikot, jotka kipataan lattialle majan viereen. Villalankakerä kierretään majan runkona oleviin tuoleihin, ruokapöytään ja portaitten kaiteeseen "esteeksi".

Pikkulegot, koko kuution kasan, voi vielä kipata siihen vanhempien parisängyssä olevaan kasaan, piirtää tusseilla oman huoneen seinään, tyhjentää pullollisen fairya tiskikoneeseen ja tuoda pihalta sisälle kokoelman keppejä, käpyjä ja jäänpalasia.

Enkä mistään hinnasta luopuisi tästä lasten luovuudesta vaikka välillä sotku hirvittääkin.

Itse aiheutettu sotku. Niille lapsille voi opettaa, mitä ei saa tehdä. Luovuutta voi osoittaa muulla tavalla kuin sotkemalla koko kämpän.

Harmittavas ja yllättävääkin, että näin moni on ymmärtänyt alkuperäisen viestini näin kummallisella tavalla. Koen että vanhemmuuttani yritetään häpäistä tuntematta minua, kotiani ja perhettäni. (Häpäisy-sana aiemmalle vastaajille, ei sinulle. Tämä oli asiallinen viesti.) En ymmärrä mikä siihen on syynä. Jos meillä on sekaista, niin eihän se haittaa ketään muuta kuin meitä.

Olemme elämäämme ihan tyytyväisiä.

Ei ole helvetillinen elämä vaan onnellinen. On sellainen koti missä tehdään kaikenlaista yhdessä ja erikseen. On terveet ja hyvinvoivat lapset, tarhan ja koulun mukaan hyvinkäyttäytyvät ja itseohjautuvat. Lapsia ei vahdita herkeämättä, mutta miksi pitäisikään?

Ei siis ole syytä huoleen, hätään tai kauhistukseen kenelläkään. Koti siivotaan säännöllisesti ja lapset kasvatetaan, vaikka koti välillä olisikin lasten leikeistä sekaisin.

Se mikä on tämän päivän sotku on yksi lapsen ekoja tiedekokeita tai ekat muffinsit. Kumpikaan ei aikuisen sanelema vaan lapsesta lähtöisin oleva. Se mikä on kaaos olohuoneessa, voi olla maja, jossa leikitään koko pihan lasten kanssa. Taapero joka kaataa Fairya tiskikoneeseen ei omasta näkökulmastaan sotke vaan yrittää tiskata.

Jätettäisiinkö siis arvostelut sikseen ja keskityttäisiin ketjun aiheisiin. Meillä siis kotityöt lisääntyivät lasten myötä, koska lapset sotkevat. Tämä alkoi kun eka lapsi löi noin vuoden vanha ja pääsi liikkumaan itse.

Eipä yllättänyt tuo arvostelu tällä palstalla, jossa jokainen vanhempi on superkasvattaja, jonka lapset eivät koskaan sotke sotkemisen ilosta ja siivoavat oma-aloitteisesti jälkensä. Päivän tiskit tiskipöydällä kertoo av-mamman mukaan elämänhallinnan puutteesta :)

Oikeasti kuulostat ihanan rennolta vanhemmalta. Meilläkin lapset saa olla lapsia ja käyttää luovuuttaan. Sohvasta saa tehdä majan (jopa autan siinä) ja junarataleikin saa jättää levälleen yöksi. Maitoa saa yrittää kaataa itse. Sotkua tulee mutta mitä sitten, lapset kyllä otetaan meillä myös mukaan siihen kotitöiden tekoon jo heti pienestä. Alkuun ne on vaan tiellä, mutta siinä ne oppii samalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Univajeessa ei jaksa aina tiskailla tai imuroida. Leikki-ikäiset lapset sotkee lelut sikinsokin ja niihin sitten kompuroidaan.

Kaikki te "ei meillä vaan"-ihmiset - hyvä te.

Univajeesta voi kärsiä muutkin kuin pienten vauvojen/lasten vanhemmat. Itse olen vuosia kärsinyt unettomuudesta ja hoituu ne kotityöt silti. Pahimpina aamuina lykkään jotain pyykin pesua muutamalla tunnilla.

Joo, hyvä sä!

Olin juuri tulossa sanomaan. Onnee sulle.

t. toinen kroonikko

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ne omatkin vaatteet pitää vaihtaa monta kertaa päivässä puklun takia, jos on kotona eikä vieraita käy?

-------------

puklu on oksennusta.

Se haisee ällöttävältä. Kuljetko iloisesti omat vaatteet oksennuksessa?

Palstalla on ihan normaalia haista ja olla oksennuksesta märissä vaatteissa päiväkausia.

Onko nykyajan äidit niin avuttomia, ettei osaa laittaa liinaa olalle puklaavan vauvan varalle 

Eihän tässä puhuta mitään vauvan olalla röyhtäyttämisestä. :D Vaan pulauttelusta. Vauva pulauttaa päällensä silloin kun vaihdat vaippaa, silloin kun puet sille toppahaalari, silloin kun syötät sitä,, silloin kun kylvetät sitä, silloin kun nukuta sitä... Ei siinä paljon yksi liina olalla auta mitään.

Huomaa ettei sinulla ole kokemusta vauvasta, joka pulauttelee yli puoli vuotta useita kymmeniä kertoja päivässä.

Vierailija kirjoitti:

No meillä esikoinen oli todella kova pulauttelemaan. Usein kasteli omat ja välillä aikuisenkin vaatteet pyykkikuntoon. Äitini epäili minua hysteeriseksi vaatteiden vaihtajaksi mutta kun näki käytännössä tilanteita jossa olin juuri saanut vauvan ja itseni valmiiksi lähtemään kylään ja vauva oksensi niin että kummankin kaikki vaatteet pesuun ja uudet vaatteet päälle ja kahden tunnin kuluttua taas vauva oksensi vaatteensa pyykkiin. Ihan oikeasti meillä tuli 1-2 koneellista pyykkiä joka päivä pelkästään vauvalta kun usein oksensi sänkyvaatteensakin pesuun.

Lattioita joutui pesemään jopa pari kertaa päivässä oksennusten jäljiltä. Ym ym

Ja lasketaanko lastenhoito kotityöksi? Sitä hoitamistakin nimittäin riittää.

Hyi hitto. Mutta toistaalta ehkä hyvä että tääkin avaus tuli tänne AV:lle.

Muistuttaa tosi hyvin ehkäisyn tarpeellisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

No ihan siten, että sitä pyykkiä ja tiskiä tulee enemmän ja vauvan hoito vie tosi paljon aikaa muilta kotitöiltä. Siihen vielä päälle väsymys ja huonosti nukkuva lapsi, niin kyllä vaan kaatuu arki päälle. Ei kai kotityöt sinänsä järjettömästi lisäänny, mutta se niihin käytettävä aika vähenee. 

Mitä? 

Olen ymmärtänyt, että lasten saaminen on maailman ihanin asia, jota ilman ei kukaan voi elää.

Se myös tekee muita paremmaksi ja pyhäksi.

Eikö asia olekaan näin? Olen nyt ihan hämmentynyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Univajeessa ei jaksa aina tiskailla tai imuroida. Leikki-ikäiset lapset sotkee lelut sikinsokin ja niihin sitten kompuroidaan.

Kaikki te "ei meillä vaan"-ihmiset - hyvä te.

Univajeesta voi kärsiä muutkin kuin pienten vauvojen/lasten vanhemmat. Itse olen vuosia kärsinyt unettomuudesta ja hoituu ne kotityöt silti. Pahimpina aamuina lykkään jotain pyykin pesua muutamalla tunnilla.

Lapsettomilla ei kuitenkaan ole väliä, mihin aikaan päivästä niitä kotitöitä teet. Vauvan kanssa ne pitää ajoittaa siihen, kun vauva nukkuu tai muuten viihtyy itsekseen. Vauvan kanssa on myös tietyt rutiinit, ruokailut, imetykset ja ulkoilut, jolloin ei voi pestä pyykkiä. 

Anteeksi nyt mutta teetkö tästä nyt vähän monimutkaisempaa kuin se on kuulostaaksesi kiireisemmältä, kuin oikeasti olet? Kyllähän sinä saat ripustettua pyykit kuivumaan, tai tiskattua, kun vauva on leikkimatolla tai sitterissä. Väitätkö että istut koko ajan tuijottamassa vauvaa ja puhut hänelle tauotta? Pieni vauva myös nukkuu parit päikkärit. Siinä on usein monta tuntia äidillä luppoaikaa.

Asia selvä, et voi ymmärtää, koska et edes halua voida ymmärtää. En siis ala sinua tämän enempää valistaa, ei helmiä sioille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Univajeessa ei jaksa aina tiskailla tai imuroida. Leikki-ikäiset lapset sotkee lelut sikinsokin ja niihin sitten kompuroidaan.

Kaikki te "ei meillä vaan"-ihmiset - hyvä te.

Univajeesta voi kärsiä muutkin kuin pienten vauvojen/lasten vanhemmat. Itse olen vuosia kärsinyt unettomuudesta ja hoituu ne kotityöt silti. Pahimpina aamuina lykkään jotain pyykin pesua muutamalla tunnilla.

Sillä on eroa, saako itse nukuttua tai ei vai herättääkö joku usein kesken syvimmän unen.

Aha. Eli ihmisen aivot jotenkin erottelee unentarpeen, joka johtuu vauvasta ja unentarpeen, joka johtuu muutoin unettomuudesta. Tämä oivallus pitää heti saattaa asiaa hoitavien ammattilaisten tietoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ne omatkin vaatteet pitää vaihtaa monta kertaa päivässä puklun takia, jos on kotona eikä vieraita käy?

Ei niihin tule pelkästään puklua. Itse haisin ihan hirveältä hormoneineni. Oli jälkivuodot, maitoa vuotavat rinnat, hiki valuu koko ajan ja sitten siihen lisäksi ne lapsen puklut ja kakkavahingot, rasvat, talkit, ruokasotkut ja kaikki möhnä, mitä vauvakin kerää päivän aikana ihopoimuihinsa. 

Etkö käyttänyt siteitä vuotoon, liivinsuojuksia maitoon ja dödöä kainaloon? En mä ainakaan valutellut kaikkea ilman suojaa joka paikkaan herranjestas. Ihan siistinä pysyin.

Ei kai sun jälkivuoto ja vauvan ruokasotkut voi olla samaan aikaan. Toinen kestää alussa muutaman viikon, toinen on edessä 4 tai 6 kuukauden kohdalla.

Kyllä käytin. Mutta kas kun ne siteet ja liivinsuojuksetkin haisevat ja dödöt pettävät, varsinkin, kun ei pääse suihkuun eikä edes vessaan silloin kun haluaa. Mistä sait sen käsityksen, että roiskutin maitoa ja vuotoa ympäri taloa? Sanoin, että minä itse haisin. Enkä mielestäni sanonut, että jälkivuoto tuli samaan aikaan kuin ruokasotkut. Lasken ne molemmat kuitenkin kuuluvan vauva-aikaan. 

Joo ne pitää vaihtaa niin ei haise. Miten et ehdi vessaan tai suihkuun? Siis ihan totta. Minulla pieni vauva, leikki-ikäinen ja ekaluokkalainen ja ihan hyvin ehdin sekä vessaan et suihkuun vaikka mies yöissä. Esikoisen kanssa jos täytyi päästä suihkuun vauvan ollessa hereillä laitoin vauvan babysitteriin ja kylppärin lattialle. Juttelin hänelle suihkussa ollessani. Aikaa oli loputtomasti. Imettäessä luin kirjoja tai rentoudun telkkaria katsoessa. Vauva saattoi nukkua vaunuissa ulkona 3-4 tuntia. Ehdin jo kyllästyä.

Eli sulla on (ollut) terveitä, allergiattomia, helppoja ja hyvinnukkuvia vauvoja.

Mitä sitten edes tässä ketjussa oikein teet, kun aihe ei selvästikään kosketa sinua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ihan siten, että sitä pyykkiä ja tiskiä tulee enemmän ja vauvan hoito vie tosi paljon aikaa muilta kotitöiltä. Siihen vielä päälle väsymys ja huonosti nukkuva lapsi, niin kyllä vaan kaatuu arki päälle. Ei kai kotityöt sinänsä järjettömästi lisäänny, mutta se niihin käytettävä aika vähenee. 

Mitä? 

Olen ymmärtänyt, että lasten saaminen on maailman ihanin asia, jota ilman ei kukaan voi elää.

Se myös tekee muita paremmaksi ja pyhäksi.

Eikö asia olekaan näin? Olen nyt ihan hämmentynyt. 

No mulla on lapsi ja ikävöin lapsetonta elämää eikä edes hävetä myöntää sitä. Eri

entäpä siihen vielä pari koiran hurttaa paskomaan naama irveellä eteisen lattialle ja sohvan taakse kusemaan ja lapsi konttaa niihin ollen itsekin ihan paskassa

Pukluista vielä. Eka lapseni pulautti ehkä kerran päivässä teelusikallisen, toinen puoli desiä 10-20 kertaa päivässä. Joka paikka täynnä haisevia rättejä. Tuon lapsen jäljiltä kaikki vaatteet tuli pestyä puhki. Haalarit, täkit, vaunut kaikki piti pestä usein. Pilalle meni sohva, matot, omat vaatteet. Voi jeesus sitä pyykkimäärää ja hajua. Mihinkään ei menty, jos ei ihan pakko, kyläilyä ei voinut kuvitellakaan. Sitten kun puklaaminen helpotti, alkoi kuolaaminen..

Harvalla varmaan näin paha tilanne, mutta meillä oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Univajeessa ei jaksa aina tiskailla tai imuroida. Leikki-ikäiset lapset sotkee lelut sikinsokin ja niihin sitten kompuroidaan.

Kaikki te "ei meillä vaan"-ihmiset - hyvä te.

Univajeesta voi kärsiä muutkin kuin pienten vauvojen/lasten vanhemmat. Itse olen vuosia kärsinyt unettomuudesta ja hoituu ne kotityöt silti. Pahimpina aamuina lykkään jotain pyykin pesua muutamalla tunnilla.

Sillä on eroa, saako itse nukuttua tai ei vai herättääkö joku usein kesken syvimmän unen.

Aha. Eli ihmisen aivot jotenkin erottelee unentarpeen, joka johtuu vauvasta ja unentarpeen, joka johtuu muutoin unettomuudesta. Tämä oivallus pitää heti saattaa asiaa hoitavien ammattilaisten tietoon.

Tuon tietää kaikki muut paitsi sinä. Voithan sinä kokeilla, että laitat herätyksen päälle joka yö joka tunti muutaman viikon ajan. Se on oikeasti kidutusta, kun siinä herätetään kesken syvimmän unen. Herääminen tuntuu fyysiseltä kivulta. Lopulta nukahtamista alkaa pelätä.

Kylläpä tuntuu kaikilla olevan elämä niin kovin raskasta ja työlästä lapsen saapumisen jälkeen. Vaikea on uskoa, kun oma kokemus on ihan muuta. Lapsi heräsi kerran tai kaksi yössä, söi ja nukahti vartin kuluttua uudelleen. Muutaman yöheräämisen sai mukavasti kuitattua, ottamalla lapsen kanssa tunnin tai parin päikkärit päivän aikana. Muuten päivä kului kotihommissa, koiranulkoilutuksessa, ulkoilussa ja kaupassakäynnissä. Lapsi oli kaikessa mukana, piti vaan miettiä miten asiat tehdään järkevimmin yhdessä. Koskaan ei ole ollut kotona niin siistiä, kuin vauva-aikana. Siinä se loikoili ja konttaili lattialla tai oli nukkumassa tai sylissä kotitöiden aikana. Koiranulkoilutus otti vaunujen kanssa enemmän aikaa, mutta samalla kaikki saivat ulkoiltua runsaasti. Pyykinpesua on ollut aina, ei lapsi tuonut tämän mitään valtavaa lisäystä. Tulee lähinnä mieleen, että keskiverto nainen ei näköjään ole käytännöllinen, vaan ennemminkin taipuvainen uhriutumaan.

Meidän perheessä on yksi 2-vuotias lapsi ja asutaan kerrostalon kolmiossa. Pyykkiä pestään kerran viikossa ja lapsi osaa itse siivota lelut pois illalla ennen nukkumaanmenoa. Mielestäni sotku ei ole merkittävästi lisääntynyt lapsen myötä. Meillä on ihan perus-siisti koti, vaikka välillä on ollut kausia kun lapsi on valvottanut rajusti ja on väsyttänyt paljon. Toisaalta meillä ei hirveästi ns. roinaa tai muuta ylimääräistä ole, pienet vaatteet ja vanhat lelut yms. menevät nopeasti kiertoon, kun niille ei ole enää tarvetta. Lapsi on myös uhmasta huolimatta aika rauhallinen ja auttaa mielellään kun teen kotona askareita. Ymmärrän kyllä, että joku voi olla liian väsynyt siivoamaan tai on esim. iso perhe, joten en käy arvostelemaan muiden koteja, ne saavat olla ihan asutun näköisiä. Harvemmin kenenkään kämppä näyttää kuitenkaan samalta kuin jossain Avotakassa tai Kodin Kuvalehdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Univajeessa ei jaksa aina tiskailla tai imuroida. Leikki-ikäiset lapset sotkee lelut sikinsokin ja niihin sitten kompuroidaan.

Kaikki te "ei meillä vaan"-ihmiset - hyvä te.

Univajeesta voi kärsiä muutkin kuin pienten vauvojen/lasten vanhemmat. Itse olen vuosia kärsinyt unettomuudesta ja hoituu ne kotityöt silti. Pahimpina aamuina lykkään jotain pyykin pesua muutamalla tunnilla.

Lapsettomilla ei kuitenkaan ole väliä, mihin aikaan päivästä niitä kotitöitä teet. Vauvan kanssa ne pitää ajoittaa siihen, kun vauva nukkuu tai muuten viihtyy itsekseen. Vauvan kanssa on myös tietyt rutiinit, ruokailut, imetykset ja ulkoilut, jolloin ei voi pestä pyykkiä. 

Aivan, paskaakos meidän lapsettomien aikatauluista. Mehän voidaan kerrostalossa pestä pyykkiä vaikka keskellä yötä. Tai sitten jotenkin maagisesti samaan aikaan, kun ollaan itse töissä - meillä on taianomainen kaukosäädin pyykkikoneeseen. Ei ole katsos aikatauluilla väliä. 

Ei mitenkään. Monet äidit vaan liioittelee.

n22

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ihan siten, että sitä pyykkiä ja tiskiä tulee enemmän ja vauvan hoito vie tosi paljon aikaa muilta kotitöiltä. Siihen vielä päälle väsymys ja huonosti nukkuva lapsi, niin kyllä vaan kaatuu arki päälle. Ei kai kotityöt sinänsä järjettömästi lisäänny, mutta se niihin käytettävä aika vähenee. 

Mitä? 

Olen ymmärtänyt, että lasten saaminen on maailman ihanin asia, jota ilman ei kukaan voi elää.

Se myös tekee muita paremmaksi ja pyhäksi.

Eikö asia olekaan näin? Olen nyt ihan hämmentynyt. 

Useimmiten ne asiat, joiden vuoksi joutuu tekemään eniten töitä, tulevat rakkaimmiksi. Helpot jutut eivät luo yhtä lujaa sidettä.